Olen tosiaan pian 18 -vuotias nuori tyttö, jolla masennus ja paniikkihäiriö. Mutta oireet kuvaata enemmän mielestäni epävakaata persoonallisuutta.. Sillä olen väkivaltainen. Räjähdän pienistä asioista ja hakkaan poikaystävääni ja satutan itseäni.. Menetän hallintani kokokaan. Menen niin sekaisin että oikeasti pelkään itseäni, ja tänään tilanne äityi todella pahaksi ja tulin todella siihen tulokseen etten voi olla ilman rauhoittavaa lääkitystä joka on ainoa keino minun rauhoittamiseen. Ppsykologi ei nää sitä tarpeelliseksi joten saan niitä liian harvoin, mutta mitä täss pitäisi tehdä ennenkun satutan jotakin todella pahasti?? Tai itseäni, raivon vvallassa olen saanut poikaystävän naaman mustaksi ja omat kädet ja jalat verille.. Kertokaa mitä teen? Pääseekö avo-osastolle helposti lepäämään ja miten sinne meneminen onnistuu? Tk:n kautta?
Terveisin todella vihainen tyttö itselleen :( pakko oli kirjoittaa jonnekin koska päähän tässä räjähtää, ja apua en tiedä mistä saisin..
Terveisin todella vihainen tyttö itselleen :( pakko oli kirjoittaa jonnekin koska päähän tässä räjähtää, ja apua en tiedä mistä saisin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Apua kaipaan :(
Tiiäkkö, että oikeesti auttaa hormonitasapainon luonnollinen hoito. Ei mielellään lääkityksiä, jotka aiheuttaa riippuvuutta, sivuoireita ja ylläpitää persoonahäiriötä yllä.
- Ravinteikas ruokavalio
- lepääminen
- terapia
Ihminen piristyy kun saa oikeat ravintoaineet aivoille. Sisäinen stressi haihtuu, tunnet hyvän olon ja se motivoi jatkamaan
Muutoksi ei nyt heti tule, pikkuhiljaa :)
ollut samantyyppisiä oireita pitkään, mutta kun omaan asuntoon muutti täysi-ikäisenä, niin sitä alkoi kokeilla elää eri tavalla kuin 2 vuotta osastolla zombina sillä ravintoköyhällä ruualla ja lääkkeillä ja jatkuvalla sisäololla. yleensä ihmisen on vaikea olla omaittensä osastolla, niin sitä ollaan huomaamatta jatkuvassa stressi/jännitystilassa.
pärjäämistä :))
ei vaan pää enää kestä näitä raivokohtauksia. Pää tuntuu painekattilalta jota pakko purkaa, olen vain niin täynnä vihaa ja surua kokoajan.. Koulunkin jouduin keskeyttämään. Pelkään itseäni niin paljon, vihan ja ahdistuksen kourissa en ole oma itseni.
Pikkuhiljaa ei tällähetkellä riitä.. Olen liian loppu.
Syötkö jotain serotoniinin vaikuttavaa lääkitystä SSRI-lääkkeitä, tramadolia? Ne voi tehdä räjähdysherkäksi. Toiseksi, onko sulla joku asia mikä painaa ja aiheuttaa sitä?
Itsellä oli joskus nuorempana tuollaista. Kun tunsin ahdistuksen tulevan, niin puin ylleni verkkarit. Ihan sama satoiko vai paistoiko.
Juoksin kunnes tunsin, että olo paranee.
Jotakin henkistä painetta se oli ja se auttoi kun sai liikuntaa kunnolla, happea elimistöön ja hien virtaamaan.
Jotenkin joskus tuntuu nykyäänkin, että ne terveelliset elämäntavat kun unohtaa, niin paineita alkaa tulemaan ja ärsytyskynnys nousee nousemistaan. Ihminen tarvitsee fyysistä rasitusta luonnostaan.
Juoksulenkki saattoi olla 10km . Joskus 5 km. joskus 2 riitti.
Lähtiessä tuntui että voi juosta 50km, mutta kyllä se siinä alkoi lauhtumaan matkalla. Hyvä olo on hyvä mieli ja hyvä kunto.