Warkauden lehden nettisivuilta sattui silmään allaoleva kirjoitus, kiteyttää mielestäni loistavasti varkautelaisten ajatuksia täällä S24-palstalla.
Pikku perheemme on nyt asunut Varkaudessa parisen vuotta ja yrittänyt muuttua turistista paikkakuntalaiseksi. Nenätkin ovat jo alkaneet turtua tehtaan ”pieruihin”, autoilijana osaa jo kiertää huonosti hoidetut, vaarallisia päällystevauriokuoppia täynnä olevat kadut. Yskitty on keuhkot verillä katupölyjä keväisin ja kesäisin, ja talviaikaan on odoteltu auraustraktoreita laitakaupungin kotikadulle (usein turhaan ja loskassa liukastellen), ja kun ne auraajat viimein tulevat ”syrjäkylille”, tulevat ne tosi varhain aamulla, herättävät koko kulmakunnan ja jyräävät ja jyskävät katukiveyksiä ja postilaatikoita mukanaan vieden jo aamuyöstä lähtien. – Ei nämä pikku vastoinkäymiset vielä mitään sen rinnalla minkälaiseen kohteluun on Varkaudessa pitänyt tottua terveyskeskuksessa ja muissakin kaupungin virastoissa; Varkaudessa et saa ammattitaitoista, ystävällistä, auttajahenkistä palvelua noissa yhdessäkään. Ja kaupoissa joudut vastatusten vakavanaamaisten varkautelaisten köyryselkäiseen kansaan, harmaaseen ihmismassaan, josta on tyystin kadonnut jonnekin savolainen lupsakkuus ja lystikkyys, karjalainen leikkisyys: ei välky näiden alistuneen tuntuisten ihmisten katseissa tulevaisuudenusko, ei vilku ilo ja onni. Kyräilevin katsein he toisiaan vilkuilevat, käsiään nyrkkiin puristaen kuin vaistomaisesti – jännittynein leukalihaksin he saattavat, jos on parempi päivä, sähähtää hyvät päivänsä. Harvat jäävät juttelemaan, turisemaan turhia, kommunikoimaan kuulumisia…
Varkaus, vaikka kuinka kaupunginisät ja -tädit kuinka kehuisi ja latelisi hunajaisia tulevaisuudennäkymiä, on suuressa vaarassa lähivuosina akkautua ja ukkoutua (eläkeläistyä, ja heistäkin vain köyhimmät jää, varakkaammat häippäisee etelän aurinkorannoille), nuoriso ei jää harvoista työpaikoista kilpailemaan, vaan nostaa kytkintä heti kun voi, lähtee opiskelemaan ja jää sille tielleen – tuskin edes vanhana palaa, ostaa kesämökin, ja odottelee kuolemaa tehtaan varjossa.
Niin tai näin, tämä kaikki teki mieli sanoa ja tuoda julki kun vaikuttaa siltä, ettei täällä uskalleta rehdisti katsoa peiliin millään yhteiskunnan tai kansalaisryhmien tasoilla. Täällä vaan hyssytellään ja luodaan katseet taivaanrantaan kuin odottaen, että jonain päivän sieltä astuu alas pelastaja…
Hyvää äitienpäivää silti, kaikille äideille, niillekin, jotka eivät saa ansioristejään ja prenikoitaan siksi, että ennen tupa vaan täyttyi lapsosista, ehkä liiankin kanssa.
Pikku perheemme on nyt asunut Varkaudessa parisen vuotta ja yrittänyt muuttua turistista paikkakuntalaiseksi. Nenätkin ovat jo alkaneet turtua tehtaan ”pieruihin”, autoilijana osaa jo kiertää huonosti hoidetut, vaarallisia päällystevauriokuoppia täynnä olevat kadut. Yskitty on keuhkot verillä katupölyjä keväisin ja kesäisin, ja talviaikaan on odoteltu auraustraktoreita laitakaupungin kotikadulle (usein turhaan ja loskassa liukastellen), ja kun ne auraajat viimein tulevat ”syrjäkylille”, tulevat ne tosi varhain aamulla, herättävät koko kulmakunnan ja jyräävät ja jyskävät katukiveyksiä ja postilaatikoita mukanaan vieden jo aamuyöstä lähtien. – Ei nämä pikku vastoinkäymiset vielä mitään sen rinnalla minkälaiseen kohteluun on Varkaudessa pitänyt tottua terveyskeskuksessa ja muissakin kaupungin virastoissa; Varkaudessa et saa ammattitaitoista, ystävällistä, auttajahenkistä palvelua noissa yhdessäkään. Ja kaupoissa joudut vastatusten vakavanaamaisten varkautelaisten köyryselkäiseen kansaan, harmaaseen ihmismassaan, josta on tyystin kadonnut jonnekin savolainen lupsakkuus ja lystikkyys, karjalainen leikkisyys: ei välky näiden alistuneen tuntuisten ihmisten katseissa tulevaisuudenusko, ei vilku ilo ja onni. Kyräilevin katsein he toisiaan vilkuilevat, käsiään nyrkkiin puristaen kuin vaistomaisesti – jännittynein leukalihaksin he saattavat, jos on parempi päivä, sähähtää hyvät päivänsä. Harvat jäävät juttelemaan, turisemaan turhia, kommunikoimaan kuulumisia…
Varkaus, vaikka kuinka kaupunginisät ja -tädit kuinka kehuisi ja latelisi hunajaisia tulevaisuudennäkymiä, on suuressa vaarassa lähivuosina akkautua ja ukkoutua (eläkeläistyä, ja heistäkin vain köyhimmät jää, varakkaammat häippäisee etelän aurinkorannoille), nuoriso ei jää harvoista työpaikoista kilpailemaan, vaan nostaa kytkintä heti kun voi, lähtee opiskelemaan ja jää sille tielleen – tuskin edes vanhana palaa, ostaa kesämökin, ja odottelee kuolemaa tehtaan varjossa.
Niin tai näin, tämä kaikki teki mieli sanoa ja tuoda julki kun vaikuttaa siltä, ettei täällä uskalleta rehdisti katsoa peiliin millään yhteiskunnan tai kansalaisryhmien tasoilla. Täällä vaan hyssytellään ja luodaan katseet taivaanrantaan kuin odottaen, että jonain päivän sieltä astuu alas pelastaja…
Hyvää äitienpäivää silti, kaikille äideille, niillekin, jotka eivät saa ansioristejään ja prenikoitaan siksi, että ennen tupa vaan täyttyi lapsosista, ehkä liiankin kanssa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No jopas on Sinulla asiat huonosti!!!!!
Kuinkahan noin Äiteenpäivänä sait vuodatettua sydämesi tyhjäksi aivan menneen talven lumia myöten.
En kyllä allekirjoita ihan kaikkea.
Terveyskeskuspalvelutkin toimii erittäin hyvin yleensä, mutta kohdallasi on nyt sattunut kuitenkin virhe ja hoito/lääkkeet ovat jääneet saamatta.
Kaupoissa ym olen saanut palveua aivan riittävästi.
Jokainenhan saa valita seurapiirinsä ja vapaa-aikansa omaantahtiinsa ja kaikenlaiseen seura/harrastuspiireihinhän voi hakeutua osallistumisensa määrällä ja näin voi tuntea itsensä hyväksytyksi.
Yhteisö/yhteisöasuminen ei kuulu enää nykyaikaan,
Eikä taida sekään enää päteä, että uskovaistentavarat olisi yhteisiä.
Etkö lukenut ensimmäistä riviä? Minulla on asiat ihan hyvin .
Eipä tuossa mitään uutta, mutta hyvin kiteytetty Varkauden nykytila. Kaupunki tyhjenee ja rappeutuu, väestö vanhenee ja nuoret muuttavat muualle.
Sitä ei mitkään hyvän pyöritykset tai kartonkikonekonversiot pysäytä, sillä tämä on ollut käynnissä jo parikymmentä vuotta.
Varkaus tarvitsee jotakin uutta ja IDEOITA joita voidaan toteuttaa !
Jonhan tänne olisi muutettava ettei hommat pyöri 70 luvun mallilla !
Heikot eivät tosiaan varkaudessa pärjää. Valittaa ja ruikuttaa nuo osaavat. Oma on häpeänsä.
Kyllä, ankeassa Varkaudessa toimettomana notkuminen ja kattoon syljeskely vaatii suurta henkistä lujuutta ja masokistista luonnetta.
On sulla harrastukset.
Keuhkot verillä...vaarallisia päälystekuoppia...
Olen myös tänne varkauteen muuttanut. On meitä kaupunkiin muuttajiakin joka lähtöön. Niinkuin täällä asujiakin.Itse en tuon toisen muuttajan ininöitä jaksaisi kuunnella. Muutakin tekemistä kuin valittaa kaikesta.
Itse en tuohon köyryselkäisyyteen ole niinkään kiinnittänyt huomiota.
Mutta varkautelaiseen tapaan "puukottaa selkään".Kusipäät...
Juu, eihän se tuommoinen sovi yhtään hyvän kierrätys -kampanjoihin ja posetiiviseen Varkauteen.
Kaikki on hyvin, kunnan talous "ylijäämäinen", asukasluvun lasku ei ole kiihtynyt ihan hirveästi, pöhinää pukkaa ja saadaan muutama työpaikka menetettyjen tilalle...akkutehdaskin saa varmasti ihan kohta uuden jatkajan.