Narsisti-äidin päivänä:
Olet tehnyt kuolemaa jo kymmeniä vuosia, etkö voisi viimein jo kuolla?
Olet tehnyt kuolemaa jo kymmeniä vuosia, etkö voisi viimein jo kuolla?
Narsisti-äidille
Lapsesiko
9149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tuollaiset kirjoitukset saavat aina vilunväreet kulkemaan selkäpiitä...
Tänään silmiini kohosivat kyyneleet. Kuinka ihanaa olisikaan, jos saisin edes hetkeksi äitini takaisin, mutta hän on paikassa, josta ei kukaan palaa.
Ajatukset äidistä muuttuivat aivan erilaisiksi, kun hän oli kuollut. Voin sanoa, että kaikki olen antanut anteeksi. Joskus minäkin olin väsynyt, ja pahimpana hetkenä kävi mielessäni tämänkin otsikon kaltainen ajatus. Nyt muistan äidistäni ainoastaan pelkkää hyvää, en mitään muuta. Kaiken muun olen tosiaan antanut anteeksi.
Ymmärrän, että tilanne toinen, jos äiti on aivan oikea narsisti.
Laitan tällaisen linkin, jonka löysin ja jossa asiat ovat toisin päin, tilanteita, jossa lapset ovat laittaneet välit poikki. Miten surullista, miten valtavan surullista. -Tiedän, asiat eivät mene yksi yhteen...
http://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/lukijat-kertovat-valit-katkesivat-aikuiseen-lapseen/5012938
Hui kamala, miten epäempaattinen kommentti! Olet todella törkeä moukka. Vilunväreet tulee selkäpiitä myöten kun ajattelee, että noin epäempaattisia ihmisiä on... Sulla itselläsi ollut normaali äiti, joten empatiaa ei näköjään riitä äitiensä kiduttamille ihmisille. Jonkinlaista henkistä väkivaltaa tuokin.
Aloittajalle: et ole yksin. On meitä muitakin, jotka kiihkeästi odottavat narsistiäidin kuolemaa. Utelen oman narsistini terveydentilasta aina joskus hienovaraisesti, valitukset heikkenevästä terveydestä tuntuvat iloisena läikähtelynä sydämessä. Haaveilen siitä, kun saan kuulla uutisen hänen kuolemastaan. Kuvittelen sen valtavan helpotuksen tunteen, kun paha on vihdoin poissa....
"Hui kamala, miten epäempaattinen kommentti! Olet todella törkeä moukka. "
Oletko "kuolis_jo_pois" ollenkaan lukutaitoinenkaan.
Kirjoitin: "Ymmärrän, että tilanne toinen, jos äiti on aivan oikea narsisti. "
En nyt kuvaile äitiäni tarkemmin, mutta hyvin paljon narsistista piirrettä hänessä oli viimeisten vuosikymmenienkin aikana. Et tiedä minusta ja äidistäni mitään. On joitankin juttuja, jotka tekevät ihmisestä erehdyttävästikin naristin kaltaisen. Siitä olen tosin varma, että lapsuuteni olen viettänyt, joskaan en täydellisen, niin kuitenkin empaattisen rakastavan äidin suojissa.
Mikä tekee sinusta "kuolis_jo_pois" empaattisemman kuin minä? Sekö, että sinä ajattelet itselläsi olleen traumaattisen ätikokemuksen? Usein tuollainen tuottaa narsismia lapsiinsakin...
Kiitos sinulle "kuolis_jo_pois" empaattisesta vastauksestasi, jonka mukaan minä olen "törkeä moukka". Tunnetko minut hyvinkin, vai onko niin, että puhut noin kaikille?
Narsistin kanssa asiat eivät yleensä selvene koskaan, asioita ei voi hänen kanssaan mitenkään selvittää. Narsisti sanoo ettei ole mitään selvittämistä vaan kaikki on aina ok. Se tarkoittaa että asiat ovat silloin narsistin kannalta aina hyvin. Muista että narsisti on aina oikeassa. Hän lyö sinua henkisesti syyttä mutta asiat ovat hänen puoleltaan hyvin, niin tuleekin tehdä sinulle. Asiat kertyvät vuosien mittaan uhrille painoksi, joka paino alkaa viimein puristaa ulos tuollaisiakin kommentteja, joten tuttu tunne.
"Narsisti sanoo ettei ole mitään selvittämistä vaan kaikki on aina ok. "
Puristaa joskus ulos tuollaisenkin kommentin. Ymmärrän. Jotain on koettu täälläkin, vaikkakin äidin vanhuudessa. Toisinaan oli rajuja taisteluita, äiti ei jaksanut kuunnella eikä ymmärtää. Sukupolvien kuilu ja erilaiset elämänhistoriat olivat eittämättömästi välissä. Ymmärtäminen jäi lähes yksi minun taakakseni.
Mutta sen verran tajuan kyllä, että ei uudet sukupolvet aina pelkkä siunaus sille vanhalle ole. Heillä on vaikeita aikoja takana myös joita nuoremmat eivät ymmärrä. Minä olen tutustunut Suomen historiaan kouluhistorian lisäksi niin, että olen ajatellut siinä myös vanhempieni ja aiempien sukupolvien vaiheita. Noin olen vähentänyt heidän "todistustaakkaansa".
Aloittaja ei kerro ikäänsä, vanhempien ikää eikä mitään muutakaan. Ainostaan sanoo äitinsä olevan narsisti. Sanoo myös minun olevan epäempaattinen törkeä moukka...
Hänkään tuskin tulee antamaan mitään lisävalaistusta asiaan, vaan tyytyy toivomaan äidilleen tappavaa sairautta ja kuolemaa ja solvaamaan toista itselleen tuntematonta palstakirjoittajaa törkeäksi moukaksi, koska tämä on rakastanut omaa äitiään ja muistaa tätä kaikella lämmöllä, vaikka onkin kokenut vaikeita aikoja.
Koen oman narsistiäitini kohdalla,
että paras olisi pystyä olemaan äitiä kohtaan hyvin laimeatunteinen mitäänsanomattomin tuntein...
sitähän äitikin tavallaan toivoo...tai ainakin ilmaisee toivovansa, vaikkei ihan kuitenkaan taida toivoa, koska hänen henkinen vallanpitonsa laimenee myöskin siten.
Kuitenkin tässä nyt on päämääränä laimeatunteisuus siihen suuntaan...
Ei se tässä mitään auttaisi vihata tai rakastaa....
On monia tapoja toimia suhteissa, joissa on ikään kuin jollain tasolla oltava. Onhan se aika jännää, jos sekä äiti ja tytär ovat narsisteja, niin voivat kettuilla keskenään ja jopa pitävät sitä hauskana leikkinä, vaikkei se ulkopuolisista sellaista olekaan. Aikakin kettuilun kohteena olevilla on kestämistä. Varsinkin jos molemmilla on ollut suhteissa miehiin ongelmia, niin helposti kai se johtaa tilanteeseen, jossa vähän porukalla pannaan miehiä halvalla ja näin yritetään nousta heidän yläpuolelle.
No mulle ei ainakaan ole ikinä tullut mieleen kettuilla äidilleni.
Niin "pahansisuiselle" äidille ei kyllä hänen lapsensa ole mahdollista kettuilla.
Ja kuka nyt edes olisi niin hullu, että kettuilisi.
Riideltykään ei ole koskaan, koska ei riitaa ole mahdollista edes aloittaa...
Ja äitini on kyllä pitänyt huolen siitä, että olen vuosikymmenet elänyt ilman mitään suhteita miehiin...