Moi (: Oon 13 ja täytän kohta 14, tyttö.. Mulla on jatkuvasti ikävä mun äitiä joka asuu Rovaniemellä ja ite etelä-suomessa. Äiti tosiaan muutti syksyllä lappiin miesystävänsä kanssa, kun mä muutin pois äitin luota iskälle, vaikka nyt on kyl ruvennu kaduttaa koko juttu. Ja nyt mulla on jatkuvasti ikävä äitin luo. Aina kun joku puhuu tai kyselee äitistä rupeen itkemään. Se on aika kiusallista, kun kuraattorit ja kaikki haluu koko ajan puhua ja aina vaan itken uudestaan ja uudestaan. Haluisin muuttaa äitille, mutta en uskalla sanoa siitä iskälle, koska en haluu et siitä tulis surullinen (aikasemmin ollu enemmän viikonloppu isä) se kuitenkin on tehny kaikkensa et mulla ois hyvä olla. Ja jos muuttaisin äitille mulle tulis ikävä takas tänne. Oon ihan pulassa mitä teen?!? Tänää on ollu varmaa hirvein päivä ikinä: äitienpäivä ilman äitiä, kuunnellen ja lukien Facebookista kun toiset kertoo mitä ne on tehny niitten äitien kanssa. Kertokaa miten pääsen tästä eroon? Ja miten saan revittyä itteni ylös aamuisin, kun äiti ei tuu aamulla herättämään mua? Miten opin olemaan itkemättä? Enkä haluu mitään haukkuja... Kiitos jos autatte
Mitä mun pitäis tehdä?
mitäteen
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä Se siitä. Käy yöjunalla äidin luona. Voit tehdä läksyjä samalla tai ota kaveri mukaan. Käytättekö Skypeä tai vastaavaa? Etelä tarjoais sulle kuitenkin kaikkein parhaat opiskelunahdollisuudet.
Kyllä sillä äidilläkin on varmaan ikävä sinua, mutta vanhempien on pakko tehdä välillä ratkaisuja, jotka on kipeitä itselle, mutta varmasti sinulle parhaita. Eli samaa mieltä kuin edellinen, etelässä on mm.paremmat kouluttautumismahdollisuudet. Vanhemmuus on sitä, että antaa lapsille parhaat elämisen mahdollisuudet, joskus erokin voi olla sellainen. Lapsilla voi olla hankalaa vanhempien vuoksikin.
Minä en pystyisi elämään eri paikkakunnalla kuin lapseni. Ymmärrän, että joskus ero on paras ratkaisu, mutta silloin olisi tärkeätä miettiä asiaa myös lapsen kannalta. Kyllä molempien vanhempien, ja erityisesti äidin, pitäisi edes asua samassa kaupungissa kuin alaikäinen lapsensa. Ei lapsen kanssa yhteydessä oleminen, vaikkakin se sujuu, ole samaa skypen tai puhelimen kautta kuin yhdessäoleminen ja -tekeminen.
Olen samaa mieltä Äidinmielipide, mutta minä otin ap:n kirjoituksen huomioon ja pyrin miettimään miksi äiti oli mahdollisesti niin tehnyt.
Lisäksi, joskus teini-iän jo saavuttaneet lapset saattavat joutua opiskelujensa ym.muun syyn vuoksi muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Sinäkö et antaisi lapselle tätä mahdollisuutta?
Vastauksessani korostin lapsen alaikäisyyttä eli tietenkin antaisin lapselleni mahdollisuuden opiskella myös eri paikkakunnalla. Ja tässä tapauksessahan se olisi lapsen valinta, toisin kuin tässä aloittajan tapauksessa. Useimmiten lapset kuitenkin ovat jo ylittäneet tuon täysi-ikäisyyden rajan kun lähtevät opiskelemaan.
Tämänkin jälkeen tiivis yhteydenpito on tärkeätä, lapsi tarvitsee äitiänsä myös aikuisena.
Vanhempasi varmaan tekevät parhaansa, että sinun olisi hyvä olla. Keskustele isäsi kanssa näistä asioista ja huomaat, että olo helpottaa. Suunnitelkaa vaikka loman ajaksi sinun ja äitisi yhdessä oloa ja ehdota äidille, jos hän voisi puhelimella sinut aamuisin herättää, niin voisitte toivotella samalla hyvät huomenet jne.
Keskustele vanhemmille asioista ja tunteistasi. Ei ole väärin tuntea ikävää kumpaakaan vanhempaa kohtaan ja toinen vanhempi sen kyllä ymmärtää.