Tietokilpailukysymys keskustalaisille

"Katson vastauksia huomenna. Nyt vain hyvää yötä!"
17 minuutin kuluttua huomaat jiivee/veejii-mokasi:)

Mutta aivan oikein, kuten huomautettiin muutenkin, kysymysten tulisi olla sellaisia, ettei niihin ole kuin yksi ja ainoa oikea vastaus, ilman tulkinnanvaraa.

ps. Muistaako Kapi sitä, kun kivenkovaan väitit, ettei Kuusinen ole ollut SDP:n puheenjohtaja? Ja haukuit paremmin tietävät typeriksi kepulaisiksi? Asia jäi vaivaamaan minuakin, kun en ole edes kepulainen ja sain tuon leiman otsaani:) Typerä voin olla, mutta sen asian tiesin paremmin enkä ymmärrä raivoasi siitä, että toin tuon tiedon sinullekin esiin ihan asiallisesti. No, olethan joskus ollut taluttamassa myös Mielipidepankkiakin itärajalle, kun hän on esittänyt eriäviä mielipiteitä natojäsenyydestä.

Oikea vastaus! Toivottavasti tulee kepulaiselta taholta, ettet vienyt sieltä mahdollisuutta loistaa poliittisella tietämyksellään. Vastauksesi olisi ollut väärä, jos olisit vastannut, että jokainen noista paitsi Väyrynen on saanut hallituksenmuodostajan tehtävän: Kiviniemi ei sellaista koskaan saanut.

Tässäpä vielä lisäkysymys tästä henkilöstä:

http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Urho_Kaleva_Kekkonen.jpg/250px-Urho_Kaleva_Kekkonen.jpg&imgrefurl=http://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Kekkonen&h=299&w=250&tbnid=9qkDdtGizTjoRM:&zoom=1&tbnh=186&tbnw=155&usg=__C3VhZtdAl9rMe7DaMa2x1Y1A6eU=&docid=7zuzooKFKlT1SM&itg=1&hl=fi

Hänellä on yhteisyys kaikkiin seitsemään muuhun paitsi Väyryseen, ja samalla hänellä on myös eroavuus heihin jokaiseen.

a) mikä on se yhteisyys?
b) mikä on eroavuus?

kapi_ kirjoitti:

Oikea vastaus! Toivottavasti tulee kepulaiselta taholta, ettet vienyt sieltä mahdollisuutta loistaa poliittisella tietämyksellään. Vastauksesi olisi ollut väärä, jos olisit vastannut, että jokainen noista paitsi Väyrynen on saanut hallituksenmuodostajan tehtävän: Kiviniemi ei sellaista koskaan saanut.

Tässäpä vielä lisäkysymys tästä henkilöstä:

http://www.google.fi/imgres?imgurl=http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f5/Urho_Kaleva_Kekkonen.jpg/250px-Urho_Kaleva_Kekkonen.jpg&imgrefurl=http://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Kekkonen&h=299&w=250&tbnid=9qkDdtGizTjoRM:&zoom=1&tbnh=186&tbnw=155&usg=__C3VhZtdAl9rMe7DaMa2x1Y1A6eU=&docid=7zuzooKFKlT1SM&itg=1&hl=fi

Hänellä on yhteisyys kaikkiin seitsemään muuhun paitsi Väyryseen, ja samalla hänellä on myös eroavuus heihin jokaiseen.

a) mikä on se yhteisyys?
b) mikä on eroavuus?

Lue lisää

Liian vaikea kysymys kepulaisille. Saan kai vastata.

a) kaikki seitsemän ovat olleet pääministereitä
b) Kekkonen ei ollut koskaan maalaisliito/kepun puheenjohtaja

Ei-kepulainen kirjoitti:

Liian vaikea kysymys kepulaisille. Saan kai vastata.

a) kaikki seitsemän ovat olleet pääministereitä
b) Kekkonen ei ollut koskaan maalaisliito/kepun puheenjohtaja

Lue lisää

Jälleen oikea vastaus! Ilmeisesti myös oikea on päätelmäsikin, että kysymys oli liian vaikea kepulaisten vastattavaksi. Ovat alkaneet puhua muusta.

Huomautettakoon, että ei ollut kepun puheenjohtaja eikä pääministeri tuokaan, jonka kai nimim. J-Utta jommaksikummaksi sellaiseksi mieltää (olisi kai toivonut niin olevan). O.W.Kuusinen ei liioin ollut kumpaakaan, oli kai hetken silloisen sdp:n puheenjohtaja, ja myöhemmin sen Terijoen hallituksen pääministeri.

Kun esittämäni kysymykset ovat saaneet oikeat vastaukset, minulla ei aihetta enempään tämän tiimoilta. Laitan taas uutta sitten, kun kepupolitiikka siihen aihetta antaa.

kapi_ kirjoitti:

Jälleen oikea vastaus! Ilmeisesti myös oikea on päätelmäsikin, että kysymys oli liian vaikea kepulaisten vastattavaksi. Ovat alkaneet puhua muusta.

Huomautettakoon, että ei ollut kepun puheenjohtaja eikä pääministeri tuokaan, jonka kai nimim. J-Utta jommaksikummaksi sellaiseksi mieltää (olisi kai toivonut niin olevan). O.W.Kuusinen ei liioin ollut kumpaakaan, oli kai hetken silloisen sdp:n puheenjohtaja, ja myöhemmin sen Terijoen hallituksen pääministeri.

Kun esittämäni kysymykset ovat saaneet oikeat vastaukset, minulla ei aihetta enempään tämän tiimoilta. Laitan taas uutta sitten, kun kepupolitiikka siihen aihetta antaa.

Lue lisää

Vastaus ei ollut oikea, sillä myöskään Juha Sipilä ei ole ollut pääministerinä.

Tässä ei nyt ole kysymys juuri minulle ominaisesta saivartelusta, sillä nimenomaan tietokilpailuissa usein saivarrellaan kompakysymysten muodossa. Haluaisinkin haastaa kysyjät ja vastaajat esittämään kysymyksensä ja vastauksensa muotoon, jotka ovat ehdottoman oikeita.

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Vastaus ei ollut oikea, sillä myöskään Juha Sipilä ei ole ollut pääministerinä.

Tässä ei nyt ole kysymys juuri minulle ominaisesta saivartelusta, sillä nimenomaan tietokilpailuissa usein saivarrellaan kompakysymysten muodossa. Haluaisinkin haastaa kysyjät ja vastaajat esittämään kysymyksensä ja vastauksensa muotoon, jotka ovat ehdottoman oikeita.

Lue lisää

Joo, noinhan asia on kuin sanot, minä olin suurpiirteisempi, kun Sipilän pääministeriyttä voitaneen jo pitää varmana. Jos hänen terveytensä ei vain petä, jota tietenkään en toivo etkä kai sinäkään.

Mietin, että oikeampi vastaus olisi, että nuo seitsemän muuta paitsi Väyrynen ovat saaneet hallituksenmuodostajan tehtävän, mutta eihän sekään olisi oikea vastaus. Kiviniemi ei kai sellaista tehtävää koskaan saanut, vaan jatkoi pääministerinä Vanhasen kakkoshallituksessa Vanhasen tehtyä saman kuin teki Katainenkin, eli jätettyään uppoavaksi uskomansa laivan.

kapi_ kirjoitti:

Joo, noinhan asia on kuin sanot, minä olin suurpiirteisempi, kun Sipilän pääministeriyttä voitaneen jo pitää varmana. Jos hänen terveytensä ei vain petä, jota tietenkään en toivo etkä kai sinäkään.

Mietin, että oikeampi vastaus olisi, että nuo seitsemän muuta paitsi Väyrynen ovat saaneet hallituksenmuodostajan tehtävän, mutta eihän sekään olisi oikea vastaus. Kiviniemi ei kai sellaista tehtävää koskaan saanut, vaan jatkoi pääministerinä Vanhasen kakkoshallituksessa Vanhasen tehtyä saman kuin teki Katainenkin, eli jätettyään uppoavaksi uskomansa laivan.

Lue lisää

Epäilisin että perustuslakimme on tuossa asiassa täysin ehdoton ja niinpä niin Kiviniemi kuin Stubbikin saivat ennen pääministeriyttään eduskunnalta valtakirjan ryhtyä vain hallituksenmuodostajiksi. Pääministerin tittelin he saivat vasta, kun presidentti oli nimittänyt heidän hallituksensa.

Sillä ei ole merkitystä, kestikö hallituksen muodostaminen tunnin, päivän tai useampia. Molemmat hallitukset julkaisivat myös muodollisesti oman hallitusohjelmansa, jotka eduskunta tiedonantona hyväksyi.

http://valtioneuvosto.fi/tietoa/historiaa/hallitusohjelmat

Pystyyn_kuollut kirjoitti:

Epäilisin että perustuslakimme on tuossa asiassa täysin ehdoton ja niinpä niin Kiviniemi kuin Stubbikin saivat ennen pääministeriyttään eduskunnalta valtakirjan ryhtyä vain hallituksenmuodostajiksi. Pääministerin tittelin he saivat vasta, kun presidentti oli nimittänyt heidän hallituksensa.

Sillä ei ole merkitystä, kestikö hallituksen muodostaminen tunnin, päivän tai useampia. Molemmat hallitukset julkaisivat myös muodollisesti oman hallitusohjelmansa, jotka eduskunta tiedonantona hyväksyi.

http://valtioneuvosto.fi/tietoa/historiaa/hallitusohjelmat

Lue lisää

Okei, noinhan se on saattanut ja saattaa mennä. Siis saiko Kiviniemi ja saiko myös Stubb presidentiltä määräyksen hallituksen muodostajaksi? En ole niin tarkkaan seurannut, että voisin kiistää. Mutta jos niin on tapahtunut ja tuollaisessa tilanteessa tapahtuu, pelkkä muodollisuus se silloin on.

Toisin oli ennen hyvänä aikana, jolloin Kekkonen totesi hallituksen kelvottomaksi ja runnasi tilalle niitä hätätilahallituksiaan. Ja vielä Koivistokin jätti huomiotta, että oma puolueensa oli saanut vaaleissa suurimman puolueen aseman ja antoi hallituksen muodostamisen kokoomuksen Holkerin tehtäväksi saaden niin napauttaa myös kokoomuksen puheenjohtaja Suomista, joka oli sortunut siihen Väyrysen junailemaan kassakaappisopimukseen.

kapi_ kirjoitti:

Jälleen oikea vastaus! Ilmeisesti myös oikea on päätelmäsikin, että kysymys oli liian vaikea kepulaisten vastattavaksi. Ovat alkaneet puhua muusta.

Huomautettakoon, että ei ollut kepun puheenjohtaja eikä pääministeri tuokaan, jonka kai nimim. J-Utta jommaksikummaksi sellaiseksi mieltää (olisi kai toivonut niin olevan). O.W.Kuusinen ei liioin ollut kumpaakaan, oli kai hetken silloisen sdp:n puheenjohtaja, ja myöhemmin sen Terijoen hallituksen pääministeri.

Kun esittämäni kysymykset ovat saaneet oikeat vastaukset, minulla ei aihetta enempään tämän tiimoilta. Laitan taas uutta sitten, kun kepupolitiikka siihen aihetta antaa.

Lue lisää

"Jälleen oikea vastaus! Ilmeisesti myös oikea on päätelmäsikin, että kysymys oli liian vaikea kepulaisten vastattavaksi."

Ei kai tuo kovin vaikea olisi ollut kepulaistenkaan vastattavaksi, kun hyväksyt oikeiksi vastauksiksi väärätkin vastaukset?

kapi_ kirjoitti:

Okei, noinhan se on saattanut ja saattaa mennä. Siis saiko Kiviniemi ja saiko myös Stubb presidentiltä määräyksen hallituksen muodostajaksi? En ole niin tarkkaan seurannut, että voisin kiistää. Mutta jos niin on tapahtunut ja tuollaisessa tilanteessa tapahtuu, pelkkä muodollisuus se silloin on.

Toisin oli ennen hyvänä aikana, jolloin Kekkonen totesi hallituksen kelvottomaksi ja runnasi tilalle niitä hätätilahallituksiaan. Ja vielä Koivistokin jätti huomiotta, että oma puolueensa oli saanut vaaleissa suurimman puolueen aseman ja antoi hallituksen muodostamisen kokoomuksen Holkerin tehtäväksi saaden niin napauttaa myös kokoomuksen puheenjohtaja Suomista, joka oli sortunut siihen Väyrysen junailemaan kassakaappisopimukseen.

Lue lisää

Otto Wille Kuusinen ei ollut SDP puheenjohtajana.
Ei varmasti ollut-.

kapi_ kirjoitti:

Okei, noinhan se on saattanut ja saattaa mennä. Siis saiko Kiviniemi ja saiko myös Stubb presidentiltä määräyksen hallituksen muodostajaksi? En ole niin tarkkaan seurannut, että voisin kiistää. Mutta jos niin on tapahtunut ja tuollaisessa tilanteessa tapahtuu, pelkkä muodollisuus se silloin on.

Toisin oli ennen hyvänä aikana, jolloin Kekkonen totesi hallituksen kelvottomaksi ja runnasi tilalle niitä hätätilahallituksiaan. Ja vielä Koivistokin jätti huomiotta, että oma puolueensa oli saanut vaaleissa suurimman puolueen aseman ja antoi hallituksen muodostamisen kokoomuksen Holkerin tehtäväksi saaden niin napauttaa myös kokoomuksen puheenjohtaja Suomista, joka oli sortunut siihen Väyrysen junailemaan kassakaappisopimukseen.

Lue lisää

Perustuslakimme uusittiin vuoden 2000 alussa muun muassa niin, että presidentin sijasta hallitustunnustelijasta ja pääministeristä päättää eduskunta. Presidentti on yhä leikissä mukana, mutta hänen roolinsa on varsin muodollinen:

"tasavallan presidentti ilmoittaa eduskunnalle pääministeriehdokkaan eduskuntaryhmien neuvottelujen tuloksen perusteella ja eduskunnan puhemiestä kuultuaan. Eduskunta valitsee tämän jälkeen pääministerin, jonka presidentti nimittää tähän tehtävään. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti. Valtioneuvostoa muodostettaessa ja sen kokoonpanon merkittävästi muuttuessa eduskunnan on oltava koolla."

http://www.presidentti.fi/public/default.aspx?nodeid=44821#Valtioneuvoston jäsenten nimittäminen ja vapauttaminen tehtävistään

Jopa joissakin kuningaskunnissa, joissa kuninkaalla ei ole valtaa edes sen vertaa kuin presidentillämme, hänelle on jätetty hallituksen muodostamisessa tuollainen rooli, jolla kaiketi tähdätään siihen, että valtakunnan päämies ei ole demokratian esteenä normaalioloissa, mutta jos tapahtuu vaikkapa yritys tehdä parlamentin sisäinen vallankaappaus, hän pystyy sen estämään. Uskokoon ken tahtoo.

Ilmiselvästi kysymys oli liian vaikea kapin vastattavaksi.

Kapihan on väittänyt, ettei O W Kuusinen ole koskaan ollut SDP:n puheenjohtaja, ja väittänyt myös savusaunan räppänän olevan sen katossa. Molemmat kapin väitteet ovat väärin, O W Kuusinen toimi aikanaan SDP:n puheenjohtajana ja savusaunan katossa on lakeinen, räppänä taasen on seinän yläosassa.

Jos sivusta voi myös vastata kysymyksiin, niin keskityn nyt vain tuohon ensimmäiseen ja jätän räppänät kepulaisille. Kuusinen oli SDP:n puheenjohtajana 1911- 1913 eli parin vuoden ajan. 1910-luku oli poliittisen menestyksen suhteen SDP:n kulta-aikaa. Kuusisen puheenjohtajuuskaudellakin puolueen kannatus huiteli yli 40 %:ssa. Näin suuresta kannatuksesta nyky-SDP:ssä ei nähdä edes märkiä päiväunia. Kuusisenkin johtama SDP oli siis suurten kansanjoukkojen silmissä vetovoimainen puolue. Vielä suuremman kannatuksen puoluse saavutti muutama vuotta myöhemmin eli vuoden 1916 vaaleissa, jotka ovat SDP:n historian parhaat vaalitulkosen perusteella. Mikään puolue ei ole tätä ennätystä Suomessa kyennyt lyömään. SDP sai noissa vaaleissa lähes 50 %:n kannatuksen ja valtiopäiville yksinkertaisen enemmistön eli 103 paikkaa 200:sta.

Vaikka itsenäisyyden aikana SDP:n kannatus hiipui noista kultavuosista, SDP pysyi kuitenkin pitkään kansan keskuudessa suosittuna puolueena. Ei niin suosittuna kuin naapurimaa Ruotsissa mutta suosittuna kuitenkin. Vasta Paavo Lipposen puheenjohtakauden jälkeinen aika on syössyt puoleen kannatuksen maan rakoon eli kannatus alkaa olla noin kolmasosa siitä mitä se oli Kuusisen aikoina.

Mielipidepankki kirjoitti:

Jos sivusta voi myös vastata kysymyksiin, niin keskityn nyt vain tuohon ensimmäiseen ja jätän räppänät kepulaisille. Kuusinen oli SDP:n puheenjohtajana 1911- 1913 eli parin vuoden ajan. 1910-luku oli poliittisen menestyksen suhteen SDP:n kulta-aikaa. Kuusisen puheenjohtajuuskaudellakin puolueen kannatus huiteli yli 40 %:ssa. Näin suuresta kannatuksesta nyky-SDP:ssä ei nähdä edes märkiä päiväunia. Kuusisenkin johtama SDP oli siis suurten kansanjoukkojen silmissä vetovoimainen puolue. Vielä suuremman kannatuksen puoluse saavutti muutama vuotta myöhemmin eli vuoden 1916 vaaleissa, jotka ovat SDP:n historian parhaat vaalitulkosen perusteella. Mikään puolue ei ole tätä ennätystä Suomessa kyennyt lyömään. SDP sai noissa vaaleissa lähes 50 %:n kannatuksen ja valtiopäiville yksinkertaisen enemmistön eli 103 paikkaa 200:sta.

Vaikka itsenäisyyden aikana SDP:n kannatus hiipui noista kultavuosista, SDP pysyi kuitenkin pitkään kansan keskuudessa suosittuna puolueena. Ei niin suosittuna kuin naapurimaa Ruotsissa mutta suosittuna kuitenkin. Vasta Paavo Lipposen puheenjohtakauden jälkeinen aika on syössyt puoleen kannatuksen maan rakoon eli kannatus alkaa olla noin kolmasosa siitä mitä se oli Kuusisen aikoina.

Lue lisää

1910-luvun SDP oli radikaali vallankumouspuolue, jonka tavoitteena oli sosialistinen yhteiskuntamalli. 1800 luvun lopulta alkanut teollistuminen loi työväenluokan, joka pyrki kaappaamaan tehtaat ja muut tuotannontekijät haltuunsa. SDP agitoikin väkeä kapinaan, ja 1918 aseet sitten kaivettiin esiin ja ryhdyttiin toteuttamaan sosialistista vallankumousta. Siihen päättyi SDP:n ensimmäinen kulta-aika, vaikka puolue suhtkoht hyviä vaalituloksia seuraavien vuosikymmenten aikana saikin.

Toinen maailmansota ja kommunistisen Neuvostoliiton nousu puolen Euroopan miehittäjäksi loi pohjan SDP:n ja äärivasemmiston uudelle menestykselle. Suomea ei miehitetty, mutta vasemmistoaatteet nousivat meilläkin valtavirraksi. SDP:n sisäinen hajaannus ja puolueen keskittyminen ay-liikkeen vallan kahmimiseen itselleen vei kärjen puolueen voimasta. Yhdistynyt SDP nousi sitten 1970 luvun vasemmistoidiotismin myötä maan valtionhoitajapuolueeksi, joka asema sillä oli aina 1990 luvun loppuun.

Puolue jämähti tuon menestyksen sokaisemana vanhoihin kaavoihin, ei ymmärtänyt eikä osannut uudistua, ja meni vieläpä valitsemaan pueenjohtajakseen Heinäluoman, jonka heikko imago alkoi nakertaa puolueen kannatusta. Sen jälkeenhän SDP on tehnyt pelkkiä virheitä virheiden perään niin vaalikampanjoissaan kuin henkilövalinnoissaan. Ymmärrys 2010-luvun maailmasta puuttuu, SDP:n toimintaa ohjaa enemmän 1910 luvulla asetetut tavoitteet kuin 2010 luvun vaatimukset.

Tietoa_On kirjoitti:

Ilmiselvästi kysymys oli liian vaikea kapin vastattavaksi.

Kapihan on väittänyt, ettei O W Kuusinen ole koskaan ollut SDP:n puheenjohtaja, ja väittänyt myös savusaunan räppänän olevan sen katossa. Molemmat kapin väitteet ovat väärin, O W Kuusinen toimi aikanaan SDP:n puheenjohtajana ja savusaunan katossa on lakeinen, räppänä taasen on seinän yläosassa.

Lue lisää

Ei riitä Kapin koulutus eikä ymmärrys edes noin helppoihin kysymyksiin oikein vastaamaan.

Kapihan on esittänyt mitä merkillisimpiä "tietoja" mm. historiasta. Kun lukee yksipuoisesti demaripropagandaa, syntyy kapin tapaan harhainen ja vääristynyt kuva todellisuudesta.

Oikeampaatotuutta kirjoitti:

1910-luvun SDP oli radikaali vallankumouspuolue, jonka tavoitteena oli sosialistinen yhteiskuntamalli. 1800 luvun lopulta alkanut teollistuminen loi työväenluokan, joka pyrki kaappaamaan tehtaat ja muut tuotannontekijät haltuunsa. SDP agitoikin väkeä kapinaan, ja 1918 aseet sitten kaivettiin esiin ja ryhdyttiin toteuttamaan sosialistista vallankumousta. Siihen päättyi SDP:n ensimmäinen kulta-aika, vaikka puolue suhtkoht hyviä vaalituloksia seuraavien vuosikymmenten aikana saikin.

Toinen maailmansota ja kommunistisen Neuvostoliiton nousu puolen Euroopan miehittäjäksi loi pohjan SDP:n ja äärivasemmiston uudelle menestykselle. Suomea ei miehitetty, mutta vasemmistoaatteet nousivat meilläkin valtavirraksi. SDP:n sisäinen hajaannus ja puolueen keskittyminen ay-liikkeen vallan kahmimiseen itselleen vei kärjen puolueen voimasta. Yhdistynyt SDP nousi sitten 1970 luvun vasemmistoidiotismin myötä maan valtionhoitajapuolueeksi, joka asema sillä oli aina 1990 luvun loppuun.

Puolue jämähti tuon menestyksen sokaisemana vanhoihin kaavoihin, ei ymmärtänyt eikä osannut uudistua, ja meni vieläpä valitsemaan pueenjohtajakseen Heinäluoman, jonka heikko imago alkoi nakertaa puolueen kannatusta. Sen jälkeenhän SDP on tehnyt pelkkiä virheitä virheiden perään niin vaalikampanjoissaan kuin henkilövalinnoissaan. Ymmärrys 2010-luvun maailmasta puuttuu, SDP:n toimintaa ohjaa enemmän 1910 luvulla asetetut tavoitteet kuin 2010 luvun vaatimukset.

Lue lisää

Historian tietämyksesi on kovin puutteellinen, joten edes muutama oikaisu on tarpeen.

SDP loi uskonsa parlamentaariseen muutokseen. Mitään erityisiä vallankumoushaaveita puolueella ei ollut kuin vasta Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen jälkeen. Usko muutokseen parlamentaarista tietä oli suuri mutta tässä lopulta petyttiin, kun oikeisto yhdessä Venäjän tsaarin kanssa pyrki miätöimään hyväksytyt uudistukset. Lopulta turhautuminen ajoi vasemmiston aseellisen vallankumouksen tielle, mikä on tietysti valitettavaa ja selkeä virhearvio.

Todellinen kupla kirjoituksessasi on väite siitä, että NL:n nousu puolen Euroopan miehittäjäksi olisi luonut pohjan SDP:n nousulle. Asiahan oli tietysti täysin päinvastoin. NL:n vaikutusvallan kasvu oli suuri uhka koko puolueelle ja tämä kyllä tajuttiin oikein hyvin sekä Suomessa että länsimaissa. Nimenomaan se oli yksi keskeinen syy siihen, että CIA rahoittamaan demareita taistelussa kommunismia vastaan. Neukkujen ja komujen silmissähän demarit olivat luokkapettureita ja heidän vangittu puheenjohatjansa Väinö Tanner likimain natseihin verrattava pääpiru. Neukkujen yhteistyötahot Suomessa olivat kommunbistien ohella kepulaiset, eivät suinkaan demarit.

Demarien suosio perustuu siihen, että se onnistui amerikkalaisen avulla valtaamaan ay-liikkeen itselleen ja nousemaan kommunisteja suuremmaksi vasemmistovoimaksi. Maltillisuus voitti siinä ääriliikkeen.

SDP:n heikko menestys johtuu yhteiskuntarakenteen muutoksesta, mihin puolue ei ole kyennyt vastaamaan. Tehdastyöväestö kuihtui vähitellen pois Suomesta ja Suomi keskiluokkaistui. Puolue ei onnistunut löytämään molempia potentiaalisia kannattajaryhmiä vaan alkoi menettää molempien keskuudessa suosiotaan. Keskiluokkaiset äänestäjät valuivat Kokoomukseen haaveihin ja duunarikansa persuihin. SDP ei ole kyennyt tarjomaan millekään yhteiskuntaluokalle riittävän houkuttelevaa vaihtoehtoa. Nytkin puolueen sisällä on tätä ongelmaa heijastelva hajaannus Rinteen ja Urpilaisen malleihin. Rinne on perinteisen duunarivaihtoehdon kannattaja ja Urpilainen näkee enemmän keskiluokkaiseen ja naisvaltaiseen suuntaan. Omasta mielestäni Urpilaisen malli olisi ollut kuitenkin järkevämpi ja vastannut paremmin nykypäivän todellisuutta.

Heinäluoma on taitavimpia poliitikkojamme ellei peräti taitavin. Tsätä on olemassa jopa Mauri Pekkarisen antama julkinen tunnustus. Hän on erinomainen poliittinen analysoija, mutta herättää ehkä käytännön poliitikkona epäilyjä sen vuoksi, että häntä pidetään poliittisena pelurina. Tässä mielessä Heinäluoman imagon voi olla huono. Mutta paljon hänen taidoistaan kertoo se, että hän oli heti valmis luopumaan paikastaan puheenjohtajana, jos se koettiin esteeksi ja rasitteeksi puolueen manestykselle.

En usko, että ymmärrys 2010-luvun maailmasta puuttuu sen enemmän demareilla kuin vaikkapa kepulaisille. Itse asiassa kepulaiset ovat haja-asutusmalleineen vielä paljon kauempana siitä todellisuudesta mitä länsimaissa eletään. Ruotsissahan tämä asia on oivallettu jo pari vuosikymentä sitten. Yhteiskunnan muutosten poliittinen reagointi on jakanut puolueet oikeistoon (talousliberalismiin) ja vasemmistoon (tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolustajiin). Sen rinnalle ja jopa osittain sijaan on tullut 2000-luvulla uusi jako globalisaation kannattajiin, joita löytyy sekä maltillisesta oikeistosta että maltillisesta vasemmistoja ja nationalisteihin, joita puolestaan löytyy enemmän äärioikeistosta ja äärivasemmistosta. Englannin vaalit olivat sekoitus tätä kaikkea ja myös Ranskassa tilanne on kaiken kaikkiaan sekava, kun Marie Le-Penin puolueen suosio on niin valtava. Ruotsissa nationalistit on poliittisesti eristetty mutta Suomessa heistä on tulossa toinen päähallituspuolue. Lähinaapureissakin tilanne voi olla näin erilainen, mikä kielii siitä, että elämme melkoista murroskautta.

Mielipidepankki kirjoitti:

Historian tietämyksesi on kovin puutteellinen, joten edes muutama oikaisu on tarpeen.

SDP loi uskonsa parlamentaariseen muutokseen. Mitään erityisiä vallankumoushaaveita puolueella ei ollut kuin vasta Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen jälkeen. Usko muutokseen parlamentaarista tietä oli suuri mutta tässä lopulta petyttiin, kun oikeisto yhdessä Venäjän tsaarin kanssa pyrki miätöimään hyväksytyt uudistukset. Lopulta turhautuminen ajoi vasemmiston aseellisen vallankumouksen tielle, mikä on tietysti valitettavaa ja selkeä virhearvio.

Todellinen kupla kirjoituksessasi on väite siitä, että NL:n nousu puolen Euroopan miehittäjäksi olisi luonut pohjan SDP:n nousulle. Asiahan oli tietysti täysin päinvastoin. NL:n vaikutusvallan kasvu oli suuri uhka koko puolueelle ja tämä kyllä tajuttiin oikein hyvin sekä Suomessa että länsimaissa. Nimenomaan se oli yksi keskeinen syy siihen, että CIA rahoittamaan demareita taistelussa kommunismia vastaan. Neukkujen ja komujen silmissähän demarit olivat luokkapettureita ja heidän vangittu puheenjohatjansa Väinö Tanner likimain natseihin verrattava pääpiru. Neukkujen yhteistyötahot Suomessa olivat kommunbistien ohella kepulaiset, eivät suinkaan demarit.

Demarien suosio perustuu siihen, että se onnistui amerikkalaisen avulla valtaamaan ay-liikkeen itselleen ja nousemaan kommunisteja suuremmaksi vasemmistovoimaksi. Maltillisuus voitti siinä ääriliikkeen.

SDP:n heikko menestys johtuu yhteiskuntarakenteen muutoksesta, mihin puolue ei ole kyennyt vastaamaan. Tehdastyöväestö kuihtui vähitellen pois Suomesta ja Suomi keskiluokkaistui. Puolue ei onnistunut löytämään molempia potentiaalisia kannattajaryhmiä vaan alkoi menettää molempien keskuudessa suosiotaan. Keskiluokkaiset äänestäjät valuivat Kokoomukseen haaveihin ja duunarikansa persuihin. SDP ei ole kyennyt tarjomaan millekään yhteiskuntaluokalle riittävän houkuttelevaa vaihtoehtoa. Nytkin puolueen sisällä on tätä ongelmaa heijastelva hajaannus Rinteen ja Urpilaisen malleihin. Rinne on perinteisen duunarivaihtoehdon kannattaja ja Urpilainen näkee enemmän keskiluokkaiseen ja naisvaltaiseen suuntaan. Omasta mielestäni Urpilaisen malli olisi ollut kuitenkin järkevämpi ja vastannut paremmin nykypäivän todellisuutta.

Heinäluoma on taitavimpia poliitikkojamme ellei peräti taitavin. Tsätä on olemassa jopa Mauri Pekkarisen antama julkinen tunnustus. Hän on erinomainen poliittinen analysoija, mutta herättää ehkä käytännön poliitikkona epäilyjä sen vuoksi, että häntä pidetään poliittisena pelurina. Tässä mielessä Heinäluoman imagon voi olla huono. Mutta paljon hänen taidoistaan kertoo se, että hän oli heti valmis luopumaan paikastaan puheenjohtajana, jos se koettiin esteeksi ja rasitteeksi puolueen manestykselle.

En usko, että ymmärrys 2010-luvun maailmasta puuttuu sen enemmän demareilla kuin vaikkapa kepulaisille. Itse asiassa kepulaiset ovat haja-asutusmalleineen vielä paljon kauempana siitä todellisuudesta mitä länsimaissa eletään. Ruotsissahan tämä asia on oivallettu jo pari vuosikymentä sitten. Yhteiskunnan muutosten poliittinen reagointi on jakanut puolueet oikeistoon (talousliberalismiin) ja vasemmistoon (tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolustajiin). Sen rinnalle ja jopa osittain sijaan on tullut 2000-luvulla uusi jako globalisaation kannattajiin, joita löytyy sekä maltillisesta oikeistosta että maltillisesta vasemmistoja ja nationalisteihin, joita puolestaan löytyy enemmän äärioikeistosta ja äärivasemmistosta. Englannin vaalit olivat sekoitus tätä kaikkea ja myös Ranskassa tilanne on kaiken kaikkiaan sekava, kun Marie Le-Penin puolueen suosio on niin valtava. Ruotsissa nationalistit on poliittisesti eristetty mutta Suomessa heistä on tulossa toinen päähallituspuolue. Lähinaapureissakin tilanne voi olla näin erilainen, mikä kielii siitä, että elämme melkoista murroskautta.

Lue lisää

Paavo Väyrynen on on ehdottomasti oikea mies, ei ainakaan ole myymässä "SUOMEA" ruotsille.
Johannes Virolainen sai alexlof freudenthal mitalin 1984 olisi myynyt suomen muutamasta hilusta ruotsille, kun sai sen freudenthal pronssisen mitalin routsalaisuuden edistämisestä suomessa.

Mielipidepankki kirjoitti:

Historian tietämyksesi on kovin puutteellinen, joten edes muutama oikaisu on tarpeen.

SDP loi uskonsa parlamentaariseen muutokseen. Mitään erityisiä vallankumoushaaveita puolueella ei ollut kuin vasta Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen jälkeen. Usko muutokseen parlamentaarista tietä oli suuri mutta tässä lopulta petyttiin, kun oikeisto yhdessä Venäjän tsaarin kanssa pyrki miätöimään hyväksytyt uudistukset. Lopulta turhautuminen ajoi vasemmiston aseellisen vallankumouksen tielle, mikä on tietysti valitettavaa ja selkeä virhearvio.

Todellinen kupla kirjoituksessasi on väite siitä, että NL:n nousu puolen Euroopan miehittäjäksi olisi luonut pohjan SDP:n nousulle. Asiahan oli tietysti täysin päinvastoin. NL:n vaikutusvallan kasvu oli suuri uhka koko puolueelle ja tämä kyllä tajuttiin oikein hyvin sekä Suomessa että länsimaissa. Nimenomaan se oli yksi keskeinen syy siihen, että CIA rahoittamaan demareita taistelussa kommunismia vastaan. Neukkujen ja komujen silmissähän demarit olivat luokkapettureita ja heidän vangittu puheenjohatjansa Väinö Tanner likimain natseihin verrattava pääpiru. Neukkujen yhteistyötahot Suomessa olivat kommunbistien ohella kepulaiset, eivät suinkaan demarit.

Demarien suosio perustuu siihen, että se onnistui amerikkalaisen avulla valtaamaan ay-liikkeen itselleen ja nousemaan kommunisteja suuremmaksi vasemmistovoimaksi. Maltillisuus voitti siinä ääriliikkeen.

SDP:n heikko menestys johtuu yhteiskuntarakenteen muutoksesta, mihin puolue ei ole kyennyt vastaamaan. Tehdastyöväestö kuihtui vähitellen pois Suomesta ja Suomi keskiluokkaistui. Puolue ei onnistunut löytämään molempia potentiaalisia kannattajaryhmiä vaan alkoi menettää molempien keskuudessa suosiotaan. Keskiluokkaiset äänestäjät valuivat Kokoomukseen haaveihin ja duunarikansa persuihin. SDP ei ole kyennyt tarjomaan millekään yhteiskuntaluokalle riittävän houkuttelevaa vaihtoehtoa. Nytkin puolueen sisällä on tätä ongelmaa heijastelva hajaannus Rinteen ja Urpilaisen malleihin. Rinne on perinteisen duunarivaihtoehdon kannattaja ja Urpilainen näkee enemmän keskiluokkaiseen ja naisvaltaiseen suuntaan. Omasta mielestäni Urpilaisen malli olisi ollut kuitenkin järkevämpi ja vastannut paremmin nykypäivän todellisuutta.

Heinäluoma on taitavimpia poliitikkojamme ellei peräti taitavin. Tsätä on olemassa jopa Mauri Pekkarisen antama julkinen tunnustus. Hän on erinomainen poliittinen analysoija, mutta herättää ehkä käytännön poliitikkona epäilyjä sen vuoksi, että häntä pidetään poliittisena pelurina. Tässä mielessä Heinäluoman imagon voi olla huono. Mutta paljon hänen taidoistaan kertoo se, että hän oli heti valmis luopumaan paikastaan puheenjohtajana, jos se koettiin esteeksi ja rasitteeksi puolueen manestykselle.

En usko, että ymmärrys 2010-luvun maailmasta puuttuu sen enemmän demareilla kuin vaikkapa kepulaisille. Itse asiassa kepulaiset ovat haja-asutusmalleineen vielä paljon kauempana siitä todellisuudesta mitä länsimaissa eletään. Ruotsissahan tämä asia on oivallettu jo pari vuosikymentä sitten. Yhteiskunnan muutosten poliittinen reagointi on jakanut puolueet oikeistoon (talousliberalismiin) ja vasemmistoon (tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolustajiin). Sen rinnalle ja jopa osittain sijaan on tullut 2000-luvulla uusi jako globalisaation kannattajiin, joita löytyy sekä maltillisesta oikeistosta että maltillisesta vasemmistoja ja nationalisteihin, joita puolestaan löytyy enemmän äärioikeistosta ja äärivasemmistosta. Englannin vaalit olivat sekoitus tätä kaikkea ja myös Ranskassa tilanne on kaiken kaikkiaan sekava, kun Marie Le-Penin puolueen suosio on niin valtava. Ruotsissa nationalistit on poliittisesti eristetty mutta Suomessa heistä on tulossa toinen päähallituspuolue. Lähinaapureissakin tilanne voi olla näin erilainen, mikä kielii siitä, että elämme melkoista murroskautta.

Lue lisää

Vastoin aikomustani tulin vielä käymään tällä avauksellani tuodakseni yhden uuden kysymyksen - jonka tuossa äsken esitin - ja kun luin tuon vastauksesi tuolle ”oikeamman totuuden” tietäjälle, siitä haluan kiittää. Se on todella hyvä, hieno kerrassaan! Ei tosin yllätä minua, sillä tunnehan sinut jo vanhastaan historian(kin) erinomaisena tuntijana, ja myös osaat hyvin tuoda tietosi julki. Siis sen oikeasti oikean tiedon.

Olenhan itsekin ollut jonkinmoinen historian harrastaja, eikä kertomassasi ole minulle uutta tietoa, mutta en olisi noin hyvin osannut sitä sanoa. Enkä enää jaksa kovin paljon historiakaan lukea. Ilahtunut olen, että ehkä pienoiseksi yllätyksekseni historian harrastajaksi on osoittautunut myös poikani, jota olen enemmän pitänyt vain ”tekniikan ihmelapsena”, enkä olisi uskonut, että hän kiireiltään ehtii lukeakaan juuri alansa ulkopuolelta. Eilen luonani käydessäni hän hyllystäni valitsi kahdeksan kirjaa, kaikki historiaa, ja sanoin hänelle, että niitä ei tarvitse palauttaa, sillä olen ne kaikki joskus lukenut.

Kirjoituksesi on todella niin hyvä, että otan sen talteen. Et pahastune, jos joskus joudun sitä lainaamaan täällä. Mutta yli Hankkija-lippiksen lipan se oikea tieto viheltää noilta, jotka sellaisesta eivät ole kiinnostuneitakaan. Kun paljon enemmän heitä kiinnostaa jokin savusaunan räppänä (vai onko se lakeinen), Sitäkin enemmän kyllä eräs, joka sellaisessa savusaunassa saunottuaan esitti täällä siitä kuvan ja taisi puhua saunan lakeisesta. Vai puhuiko räppänästä, en muista, kun minulle sillä ei ole väliä kumpi se on, kun minulla ei ole savusaunaa ja hyvin harvoin savusaunassa saunonkaan, vaikka sellaisessa olen kuulemma syntynyt. Niin minulle on kerrottu, itse en sitä muista;))

Mielipidepankki kirjoitti:

Historian tietämyksesi on kovin puutteellinen, joten edes muutama oikaisu on tarpeen.

SDP loi uskonsa parlamentaariseen muutokseen. Mitään erityisiä vallankumoushaaveita puolueella ei ollut kuin vasta Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen jälkeen. Usko muutokseen parlamentaarista tietä oli suuri mutta tässä lopulta petyttiin, kun oikeisto yhdessä Venäjän tsaarin kanssa pyrki miätöimään hyväksytyt uudistukset. Lopulta turhautuminen ajoi vasemmiston aseellisen vallankumouksen tielle, mikä on tietysti valitettavaa ja selkeä virhearvio.

Todellinen kupla kirjoituksessasi on väite siitä, että NL:n nousu puolen Euroopan miehittäjäksi olisi luonut pohjan SDP:n nousulle. Asiahan oli tietysti täysin päinvastoin. NL:n vaikutusvallan kasvu oli suuri uhka koko puolueelle ja tämä kyllä tajuttiin oikein hyvin sekä Suomessa että länsimaissa. Nimenomaan se oli yksi keskeinen syy siihen, että CIA rahoittamaan demareita taistelussa kommunismia vastaan. Neukkujen ja komujen silmissähän demarit olivat luokkapettureita ja heidän vangittu puheenjohatjansa Väinö Tanner likimain natseihin verrattava pääpiru. Neukkujen yhteistyötahot Suomessa olivat kommunbistien ohella kepulaiset, eivät suinkaan demarit.

Demarien suosio perustuu siihen, että se onnistui amerikkalaisen avulla valtaamaan ay-liikkeen itselleen ja nousemaan kommunisteja suuremmaksi vasemmistovoimaksi. Maltillisuus voitti siinä ääriliikkeen.

SDP:n heikko menestys johtuu yhteiskuntarakenteen muutoksesta, mihin puolue ei ole kyennyt vastaamaan. Tehdastyöväestö kuihtui vähitellen pois Suomesta ja Suomi keskiluokkaistui. Puolue ei onnistunut löytämään molempia potentiaalisia kannattajaryhmiä vaan alkoi menettää molempien keskuudessa suosiotaan. Keskiluokkaiset äänestäjät valuivat Kokoomukseen haaveihin ja duunarikansa persuihin. SDP ei ole kyennyt tarjomaan millekään yhteiskuntaluokalle riittävän houkuttelevaa vaihtoehtoa. Nytkin puolueen sisällä on tätä ongelmaa heijastelva hajaannus Rinteen ja Urpilaisen malleihin. Rinne on perinteisen duunarivaihtoehdon kannattaja ja Urpilainen näkee enemmän keskiluokkaiseen ja naisvaltaiseen suuntaan. Omasta mielestäni Urpilaisen malli olisi ollut kuitenkin järkevämpi ja vastannut paremmin nykypäivän todellisuutta.

Heinäluoma on taitavimpia poliitikkojamme ellei peräti taitavin. Tsätä on olemassa jopa Mauri Pekkarisen antama julkinen tunnustus. Hän on erinomainen poliittinen analysoija, mutta herättää ehkä käytännön poliitikkona epäilyjä sen vuoksi, että häntä pidetään poliittisena pelurina. Tässä mielessä Heinäluoman imagon voi olla huono. Mutta paljon hänen taidoistaan kertoo se, että hän oli heti valmis luopumaan paikastaan puheenjohtajana, jos se koettiin esteeksi ja rasitteeksi puolueen manestykselle.

En usko, että ymmärrys 2010-luvun maailmasta puuttuu sen enemmän demareilla kuin vaikkapa kepulaisille. Itse asiassa kepulaiset ovat haja-asutusmalleineen vielä paljon kauempana siitä todellisuudesta mitä länsimaissa eletään. Ruotsissahan tämä asia on oivallettu jo pari vuosikymentä sitten. Yhteiskunnan muutosten poliittinen reagointi on jakanut puolueet oikeistoon (talousliberalismiin) ja vasemmistoon (tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolustajiin). Sen rinnalle ja jopa osittain sijaan on tullut 2000-luvulla uusi jako globalisaation kannattajiin, joita löytyy sekä maltillisesta oikeistosta että maltillisesta vasemmistoja ja nationalisteihin, joita puolestaan löytyy enemmän äärioikeistosta ja äärivasemmistosta. Englannin vaalit olivat sekoitus tätä kaikkea ja myös Ranskassa tilanne on kaiken kaikkiaan sekava, kun Marie Le-Penin puolueen suosio on niin valtava. Ruotsissa nationalistit on poliittisesti eristetty mutta Suomessa heistä on tulossa toinen päähallituspuolue. Lähinaapureissakin tilanne voi olla näin erilainen, mikä kielii siitä, että elämme melkoista murroskautta.

Lue lisää

Myönnän puutteeni historian tietämyksessäni, mutta näyttää omani olevan kuitenkin selvästi paremmalla tolalla kuin sinun. Täytyy myös myöntää, etten osannut kirjoittaa riittävän yksinkertaisesti, jotta olisit ymmärtänyt kaikkia asiayhteyksiä. Pääsee aina välillä unohtumaan tuo yksinkertaisuutesi.

SDP oli alkujaan hyvinkin marxilainen ja vallankumouksellinen puolue, se pyrki tuotantovälineiden sosialisointiin ja proletariaatin diktatuuriin, tarvittaessa vaikka vallankumouksen kautta, jos valtaa ei saada parlamentaarista tietä. Tämä oli kirjoitettu ihan puolueohjelmaan. Vallankumousta agitoitiin puolueen toimesta yli vuosikymmen ennen Venäjän lokakuun vallankumousta. Olihan puolueessa toki maltillisiakin, mutta he jäivät vähemmistöön.

Neuvostoliiton vaikutusvalta Euroopassa oli toisen maailmansodan jälkeen suuri, miehittihän se isoa osaa mantereesta. Se pystyi näiden satelliittien ja KGB:n avulla propagandasotaan, ja se oli se, joka myös SDP:tä nosti. Vasemmistoidiotismi nousi 1960 - 70 luvulla koko Euroopassa pitkälti KGB:n tukeman "rauhanliikkeen" ja vastaavien peiteorganisaatioiden kautta. Meillä SDP luiskahti 70 luvulla totaalisen rähmälleen NL:n edessä, kun Tuomiojat ja muut hyödylliset idiootit pääsivät puolueessa valtaan.

Heinäluoma on taitava peluri, joka ei tarkoita taitavaa poliitikkoa. Pelurit eivät ole koskaan kauhean hyvin politiikassa menestyneet (olkoon Kekkonen säännön vahvistava poikkeus), Väyrynen, Heinäluoma ym. pelurit tunnetaan likaisista tempuistaan ja muistetaan rähjäämisistään, ei saavutuksistaan. Sipilä on hyvä vastakohta Heinäluomalle, johtaja joka ei anna vaikutelmaa, että on koko ajan ketunhäntä kainalossa. Rinteellä on sama ongelma kuin Heinäluomalla, hän ei anna avointa ja suoraa vaikutelmaa itsestään, ja on siksikiin rasite demareille.

kapi_ kirjoitti:

Vastoin aikomustani tulin vielä käymään tällä avauksellani tuodakseni yhden uuden kysymyksen - jonka tuossa äsken esitin - ja kun luin tuon vastauksesi tuolle ”oikeamman totuuden” tietäjälle, siitä haluan kiittää. Se on todella hyvä, hieno kerrassaan! Ei tosin yllätä minua, sillä tunnehan sinut jo vanhastaan historian(kin) erinomaisena tuntijana, ja myös osaat hyvin tuoda tietosi julki. Siis sen oikeasti oikean tiedon.

Olenhan itsekin ollut jonkinmoinen historian harrastaja, eikä kertomassasi ole minulle uutta tietoa, mutta en olisi noin hyvin osannut sitä sanoa. Enkä enää jaksa kovin paljon historiakaan lukea. Ilahtunut olen, että ehkä pienoiseksi yllätyksekseni historian harrastajaksi on osoittautunut myös poikani, jota olen enemmän pitänyt vain ”tekniikan ihmelapsena”, enkä olisi uskonut, että hän kiireiltään ehtii lukeakaan juuri alansa ulkopuolelta. Eilen luonani käydessäni hän hyllystäni valitsi kahdeksan kirjaa, kaikki historiaa, ja sanoin hänelle, että niitä ei tarvitse palauttaa, sillä olen ne kaikki joskus lukenut.

Kirjoituksesi on todella niin hyvä, että otan sen talteen. Et pahastune, jos joskus joudun sitä lainaamaan täällä. Mutta yli Hankkija-lippiksen lipan se oikea tieto viheltää noilta, jotka sellaisesta eivät ole kiinnostuneitakaan. Kun paljon enemmän heitä kiinnostaa jokin savusaunan räppänä (vai onko se lakeinen), Sitäkin enemmän kyllä eräs, joka sellaisessa savusaunassa saunottuaan esitti täällä siitä kuvan ja taisi puhua saunan lakeisesta. Vai puhuiko räppänästä, en muista, kun minulle sillä ei ole väliä kumpi se on, kun minulla ei ole savusaunaa ja hyvin harvoin savusaunassa saunonkaan, vaikka sellaisessa olen kuulemma syntynyt. Niin minulle on kerrottu, itse en sitä muista;))

Lue lisää

"Eilen luonani käydessäni..."

Kapi on niin täynnä itseään, että vieraileekin itsensä luona.... hohhohhohohohooooo tuota tolloa

Oikeampaatotuutta kirjoitti:

Myönnän puutteeni historian tietämyksessäni, mutta näyttää omani olevan kuitenkin selvästi paremmalla tolalla kuin sinun. Täytyy myös myöntää, etten osannut kirjoittaa riittävän yksinkertaisesti, jotta olisit ymmärtänyt kaikkia asiayhteyksiä. Pääsee aina välillä unohtumaan tuo yksinkertaisuutesi.

SDP oli alkujaan hyvinkin marxilainen ja vallankumouksellinen puolue, se pyrki tuotantovälineiden sosialisointiin ja proletariaatin diktatuuriin, tarvittaessa vaikka vallankumouksen kautta, jos valtaa ei saada parlamentaarista tietä. Tämä oli kirjoitettu ihan puolueohjelmaan. Vallankumousta agitoitiin puolueen toimesta yli vuosikymmen ennen Venäjän lokakuun vallankumousta. Olihan puolueessa toki maltillisiakin, mutta he jäivät vähemmistöön.

Neuvostoliiton vaikutusvalta Euroopassa oli toisen maailmansodan jälkeen suuri, miehittihän se isoa osaa mantereesta. Se pystyi näiden satelliittien ja KGB:n avulla propagandasotaan, ja se oli se, joka myös SDP:tä nosti. Vasemmistoidiotismi nousi 1960 - 70 luvulla koko Euroopassa pitkälti KGB:n tukeman "rauhanliikkeen" ja vastaavien peiteorganisaatioiden kautta. Meillä SDP luiskahti 70 luvulla totaalisen rähmälleen NL:n edessä, kun Tuomiojat ja muut hyödylliset idiootit pääsivät puolueessa valtaan.

Heinäluoma on taitava peluri, joka ei tarkoita taitavaa poliitikkoa. Pelurit eivät ole koskaan kauhean hyvin politiikassa menestyneet (olkoon Kekkonen säännön vahvistava poikkeus), Väyrynen, Heinäluoma ym. pelurit tunnetaan likaisista tempuistaan ja muistetaan rähjäämisistään, ei saavutuksistaan. Sipilä on hyvä vastakohta Heinäluomalle, johtaja joka ei anna vaikutelmaa, että on koko ajan ketunhäntä kainalossa. Rinteellä on sama ongelma kuin Heinäluomalla, hän ei anna avointa ja suoraa vaikutelmaa itsestään, ja on siksikiin rasite demareille.

Lue lisää

Näkemyksesi SDP:n politiikan tavoitteista ennen itsenäistymisen aikaamme ovat vähintäänkin outoja. Onneksi on olemassa dokumentteja tavoitteista, joista ei näy lainkaan se mitä väität. Puolueen ohjelmahan hyväksyttiin Forssan kokouksessa vuonna 1903 ja mainittu ohjelma oli voimassa vuoteen 1951 saakka. Ei siinä mistään diktatuurista sen paremmin kuin epäparlamentaarisesta vallankumouksesta puhuta. Ohjelmasta käy sen sijaan hyvin ilmi sen aikaiset työväestön ongelmat, sillä suuri osa tavoitteista koskee työolojen parantamista ja työsuojelutoimenpiteiden lisäämistä. Ohjlemassa oli paljon muutakin, joka tähtäsi kansan koulutustason ja terveydentilan kohentamiseen (mm. kieltolakiehdotus). Tuskinpa ohjelmaa olisi sisällisodan jälkeen edes hyväksytty lailliseksi, jos se olisi sisältänyt mainitsemiasi asioita. Ohjelma oli kopio Itävallan ja Saksan sos.dem. puolueiden vastaavista ohjelmista.

KGB:n tukema rauhanliike oli nimeltään Suomen Rauhanpuolustajat, joka toimii edelleen puheenjohtajanaan Markku Kangaspuro. Tämä järjestö oli taistolaisten rauhanjärjestö, mutta mukana oli myös kepulaisia, jopa puheenjohtajan toimi kepulainen. Rauhanpuolustajat näkivät USAn yksipuolisesti maailmanrauhaa horjuttavana tahona. Se rauhanliike, mihin Tuomioja ja demarit kuuluivat oli nimeltään Sadankomitea. Tämä järjestö perustettiin lännessä (Bertrand Russell) ja se oli luonteeltaan pasifistinen eikä erotellut idän ja lännen aseita toisistaan. Kyllä SDP ja NL:n suhteet jossain määrin lämpenivät 70-luvulla, mutta ei perusepäluuloisuus mihinkään kadonnut. Yksi syy siihen, oli Mauno Koiviston suuri suosio puolueessa ja demarikannattajien keskuudessa. Demarius ei kerta kaikkiaan sopinut aatteellisesti yhteen kommunistisen sosialismin ideologian kanssa. Neukkujen luottoyhteistyötahona olivatkin kepulaiset komujen ohella.

Sipilä ei ole vielä ehtinyt antaa oikein mitään vaikutelmaa, kun hänen ei ole tarvinnut vielä tehdä päätöksiä oikein mistään. Ensimmäinen asia, missä Sipilän ketunhäntä nousi esille, ovat nämä leikkaukset. Vihreiden Ville Niinistö havaitsi asian tarkkasilmäisesti. Sipilän vaaleissa lupaama maltillinen leikkaustarve (2-3 mrd) oli kädenkäänteessä vaihtunut 6 - 10 miljardiksi. Näin pian siis Sipilä onnistui unohtamaan sen, mitä vaalitaistossa tuli puhuttua. Jatkossa näemme oliko tämä vain jonkinlainen lipsahdus vai perikepulaiselle linjalle siirtyminen.

Mielipidepankki kirjoitti:

Näkemyksesi SDP:n politiikan tavoitteista ennen itsenäistymisen aikaamme ovat vähintäänkin outoja. Onneksi on olemassa dokumentteja tavoitteista, joista ei näy lainkaan se mitä väität. Puolueen ohjelmahan hyväksyttiin Forssan kokouksessa vuonna 1903 ja mainittu ohjelma oli voimassa vuoteen 1951 saakka. Ei siinä mistään diktatuurista sen paremmin kuin epäparlamentaarisesta vallankumouksesta puhuta. Ohjelmasta käy sen sijaan hyvin ilmi sen aikaiset työväestön ongelmat, sillä suuri osa tavoitteista koskee työolojen parantamista ja työsuojelutoimenpiteiden lisäämistä. Ohjlemassa oli paljon muutakin, joka tähtäsi kansan koulutustason ja terveydentilan kohentamiseen (mm. kieltolakiehdotus). Tuskinpa ohjelmaa olisi sisällisodan jälkeen edes hyväksytty lailliseksi, jos se olisi sisältänyt mainitsemiasi asioita. Ohjelma oli kopio Itävallan ja Saksan sos.dem. puolueiden vastaavista ohjelmista.

KGB:n tukema rauhanliike oli nimeltään Suomen Rauhanpuolustajat, joka toimii edelleen puheenjohtajanaan Markku Kangaspuro. Tämä järjestö oli taistolaisten rauhanjärjestö, mutta mukana oli myös kepulaisia, jopa puheenjohtajan toimi kepulainen. Rauhanpuolustajat näkivät USAn yksipuolisesti maailmanrauhaa horjuttavana tahona. Se rauhanliike, mihin Tuomioja ja demarit kuuluivat oli nimeltään Sadankomitea. Tämä järjestö perustettiin lännessä (Bertrand Russell) ja se oli luonteeltaan pasifistinen eikä erotellut idän ja lännen aseita toisistaan. Kyllä SDP ja NL:n suhteet jossain määrin lämpenivät 70-luvulla, mutta ei perusepäluuloisuus mihinkään kadonnut. Yksi syy siihen, oli Mauno Koiviston suuri suosio puolueessa ja demarikannattajien keskuudessa. Demarius ei kerta kaikkiaan sopinut aatteellisesti yhteen kommunistisen sosialismin ideologian kanssa. Neukkujen luottoyhteistyötahona olivatkin kepulaiset komujen ohella.

Sipilä ei ole vielä ehtinyt antaa oikein mitään vaikutelmaa, kun hänen ei ole tarvinnut vielä tehdä päätöksiä oikein mistään. Ensimmäinen asia, missä Sipilän ketunhäntä nousi esille, ovat nämä leikkaukset. Vihreiden Ville Niinistö havaitsi asian tarkkasilmäisesti. Sipilän vaaleissa lupaama maltillinen leikkaustarve (2-3 mrd) oli kädenkäänteessä vaihtunut 6 - 10 miljardiksi. Näin pian siis Sipilä onnistui unohtamaan sen, mitä vaalitaistossa tuli puhuttua. Jatkossa näemme oliko tämä vain jonkinlainen lipsahdus vai perikepulaiselle linjalle siirtyminen.

Lue lisää

Kun ideologinen usko sumentaa ajattelun, saattaa näemmä luulla mitä tahansa.

SDP oli hyvinkin radikaali vallankumouspuolue olemassaolonsa reilun ensi vuosikymmenen. Ei kait puolue ihan vaan sattumalta marraskuussa 1917 huomannut, että kappas vain, Venäjällä oli bolsevikkivallankumous, pitäisiköhän meidänkin ryhtyä kapinoimaan. Kyllä vallankumous oli hyvin monella puolueen edustajalla ihan julkilausuttuna tavoiteena jo paljon ennen Venäjän tapahtumia. Lueppa vaikka puoluekokousten pöytäkirjat (puheenvuorot), joista jo käy ilmi ihan toinen totuus kuin ohjelmajulistuksista.

Vinku-Villen marinat vaalien jälkeen ovat olleet surkuhupaisaa seurattavaa. Suvaitsevaisena itseään pitävä porukka ei näytä suvaitsevan kansan vaaleissa esittämää tahtoa. Kertoo kaiken näiden kupla-asukkien todellisuudentajusta.

Sipilä muuten kertoi vaalien alla leikkaustarpeen olevan 4 2 miljardia (4 valtiolta ja 2 kunnilta). Tuo 6-10 miljardia taas on julkisensektorin kestävyysvaje. Kun Vinku-Villeltä on jopa nämä termit sekaisin, niin miten häntä voi ottaa vakavasti? Edes kaltaisesi ajattelun ulkoistanut?

Oikeampaatotuutta kirjoitti:

Myönnän puutteeni historian tietämyksessäni, mutta näyttää omani olevan kuitenkin selvästi paremmalla tolalla kuin sinun. Täytyy myös myöntää, etten osannut kirjoittaa riittävän yksinkertaisesti, jotta olisit ymmärtänyt kaikkia asiayhteyksiä. Pääsee aina välillä unohtumaan tuo yksinkertaisuutesi.

SDP oli alkujaan hyvinkin marxilainen ja vallankumouksellinen puolue, se pyrki tuotantovälineiden sosialisointiin ja proletariaatin diktatuuriin, tarvittaessa vaikka vallankumouksen kautta, jos valtaa ei saada parlamentaarista tietä. Tämä oli kirjoitettu ihan puolueohjelmaan. Vallankumousta agitoitiin puolueen toimesta yli vuosikymmen ennen Venäjän lokakuun vallankumousta. Olihan puolueessa toki maltillisiakin, mutta he jäivät vähemmistöön.

Neuvostoliiton vaikutusvalta Euroopassa oli toisen maailmansodan jälkeen suuri, miehittihän se isoa osaa mantereesta. Se pystyi näiden satelliittien ja KGB:n avulla propagandasotaan, ja se oli se, joka myös SDP:tä nosti. Vasemmistoidiotismi nousi 1960 - 70 luvulla koko Euroopassa pitkälti KGB:n tukeman "rauhanliikkeen" ja vastaavien peiteorganisaatioiden kautta. Meillä SDP luiskahti 70 luvulla totaalisen rähmälleen NL:n edessä, kun Tuomiojat ja muut hyödylliset idiootit pääsivät puolueessa valtaan.

Heinäluoma on taitava peluri, joka ei tarkoita taitavaa poliitikkoa. Pelurit eivät ole koskaan kauhean hyvin politiikassa menestyneet (olkoon Kekkonen säännön vahvistava poikkeus), Väyrynen, Heinäluoma ym. pelurit tunnetaan likaisista tempuistaan ja muistetaan rähjäämisistään, ei saavutuksistaan. Sipilä on hyvä vastakohta Heinäluomalle, johtaja joka ei anna vaikutelmaa, että on koko ajan ketunhäntä kainalossa. Rinteellä on sama ongelma kuin Heinäluomalla, hän ei anna avointa ja suoraa vaikutelmaa itsestään, ja on siksikiin rasite demareille.

Lue lisää

Demarien perustamisen yhtenä ensimmäisistä allekirjoittajista on Stalin, joten turha on yrittää suomen NL/venäjäpuoletta kääntää amerikkalaiseksi.
On noilla demupelleillä ja vasemmistolla hirveä vimma valehdella, ja nykyään ikään kuin kieltää olleensa se puolue joka yritti maatamme liittää NL/venäjään.
Jokainenhan sen muistaa ettei itänaapuriin päässyt tavallinen edes vierailulle, jos ei kuulunut demareihin tai kommareihin.
Sinne ne ystävyysmatkoja, ja kehuivat kuinka siellä on työläisten paratiisi... no valehtelivat silloinkin, kuten aina....
Ja mitä ne demujen punaiset liput oikein muuta merkkaa kuin sitä, että ovat kuuluvinaan Venäjään.
Oli nuoret kokat ja pioneerit ja tatusti olivat NL/venäjohdannaisia, eikä Lapista käyneet muualla kuin punaisessa Kemissä vierailulla
Demut on kuin se kolmasti kieltävä...
Tuo avaus on taas sitä kapiointia, eihän tuo muuhun kykenekkään.....
Narkku olettaa olevansa joku opettaja jälleen, no pököpää on pökäpää

Nyt kun punikit ryhmttyy jälleen yhden punalipun alle perustaessaan suomen demokraattisen puolueen, niin onpa siinä taas sitten ikään kuin haudanneet entiset rötöksensä. Noin käy uskokaa jo.....
Demut olisi ilman yhteiskuntarosvoustaan olleet konkassa jo sen sata kertaa.
Kuten huomaatte, maassamme ei ole edes vielä uutta hallitustya, ja demuvasukkaviherkahelit meluaa jo nyt, vaikka demarit on vieläkin ikään kuin vastuussa maamme asioista kun ei uuutta hallitusta eikä uusia ministereitä ole nimetty
Typerykset on typeryksiä, eikä se muuksi muutu....
Kapi on malliesimerkki.....

hilipatijooo kirjoitti:

Demarien perustamisen yhtenä ensimmäisistä allekirjoittajista on Stalin, joten turha on yrittää suomen NL/venäjäpuoletta kääntää amerikkalaiseksi.
On noilla demupelleillä ja vasemmistolla hirveä vimma valehdella, ja nykyään ikään kuin kieltää olleensa se puolue joka yritti maatamme liittää NL/venäjään.
Jokainenhan sen muistaa ettei itänaapuriin päässyt tavallinen edes vierailulle, jos ei kuulunut demareihin tai kommareihin.
Sinne ne ystävyysmatkoja, ja kehuivat kuinka siellä on työläisten paratiisi... no valehtelivat silloinkin, kuten aina....
Ja mitä ne demujen punaiset liput oikein muuta merkkaa kuin sitä, että ovat kuuluvinaan Venäjään.
Oli nuoret kokat ja pioneerit ja tatusti olivat NL/venäjohdannaisia, eikä Lapista käyneet muualla kuin punaisessa Kemissä vierailulla
Demut on kuin se kolmasti kieltävä...
Tuo avaus on taas sitä kapiointia, eihän tuo muuhun kykenekkään.....
Narkku olettaa olevansa joku opettaja jälleen, no pököpää on pökäpää

Nyt kun punikit ryhmttyy jälleen yhden punalipun alle perustaessaan suomen demokraattisen puolueen, niin onpa siinä taas sitten ikään kuin haudanneet entiset rötöksensä. Noin käy uskokaa jo.....
Demut olisi ilman yhteiskuntarosvoustaan olleet konkassa jo sen sata kertaa.
Kuten huomaatte, maassamme ei ole edes vielä uutta hallitustya, ja demuvasukkaviherkahelit meluaa jo nyt, vaikka demarit on vieläkin ikään kuin vastuussa maamme asioista kun ei uuutta hallitusta eikä uusia ministereitä ole nimetty
Typerykset on typeryksiä, eikä se muuksi muutu....
Kapi on malliesimerkki.....

Lue lisää

Oho! Tulipa uutta tietoa! Joo, joo, olen minä aika pököpää, kun en ole tiennyt tuollaista, mitä kerrot. Ja malliesimerkki typeryksestä, kuten toteat. Että Josif Vissarionovitš Džugašvili, vallankumousnimeltään Josif Stalin olisi ollut Suomen demaripuolueen perustajajäsen ja ensimmäisiä allekirjoittajia! Siis tämän nykyisen demaripuolueemme? Ehkä tuo on tapahtunut niin äskettäin, että siitä ei ole vielä media kertonut.

Mitenhän korkeita ovatkaan ne koulut, joissa noin on opetettu? Miksei siitä missään historian kirjoissa kerrota? No, kyllä hän oli mukana siinä Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen ensimmäisessä neuvottelukokouksessa Tampereella 1905, mutta kaukana sosialiDEMOKRAATTISESTA ajattelusta se puolue oli, ja varsinkin tuo muutama vuosi aikaisemmin pappisseminaarista erotettu georgialainen.

Varsin kaukana siitä oli kymmenkunta vuotta myöhemmin myös omista sosialidemokraateistamme se osa, joka sitten lähti vallankumouksen tielle huolimatta Väinö Tannerin varoituksista, että ”siinä touhussa te häpäisette työväenluokan ja taitatte niskanne”. Mutta tuostakin ajasta on jo hieman aikaa.

Huomattavasti myöhemmin oli demareissamme vaikutusvaltaisin ryhmä, joka suuntasi liikkeen kommunistiemme voimakkaimmaksi vastustajaksi, ja joka todella sai siihen tukea demokraattisilta länsimailta, eniten Yhdysvalloilta, samaan aikaan kuin Arvo Korsimo - lempinimeltään ruplan arvo - kantoi Neuvostoliitosta ruplia säkeittäin maalaisliiton ja ennen muita Kekkosen tukemiseksi.

Menepä nettiin vaikka hakusanoilla ”asevelisosialistit” ja ”asevelijuntta”, niin sieltä saat lukea mm. tällaista:

>>Asevelisosialistit olivat vaikutusvaltainen ryhmä suomalaisia oikeistososiaalidemokraatteja, jotka olivat sotavuosina toimineet Suomen Aseveljien Liitossa (SAL). Aseveliliitto oli talvi- ja jatkosodan muistotoimintaan ja muun muassa invalidien, sotaleskien ja sotaorpojen huoltotoimintaan keskittynyt järjestö. Vuonna 1945 SAL jouduttiin Neuvostoliiton vaatimuksesta lakkauttamaan, kun kommunistit leimasivat sen fasistiseksi. Asevelisosialistit siirtyivät jatkosodan jälkeen vaikuttamaan SDP:ssä, jossa heistä muodostui hyvin vaikutusvaltainen ryhmä kahden vuosikymmenen ajaksi.

Asevelisosialistit ja heidän poliittinen linjansa viitoittivat monin tavoin sosialidemokraattien politiikkaa aina 1960-luvun puoliväliin asti. Leimallista sille oli tiukka rajanveto suomalaisten kommunistien suuntaan, joiden vaikutusvaltaa asevelisosialistit pyrkivät kaikin keinoin rajoittamaan

Puoluekokouksessa Tanner käytti puheenvuoron, jonka voi sanoa olleen sen politiikan linjaus, jota aseveliryhmä sitten sovelsi käytäntöön sodan jälkeisinä vuosina. Tanner lähti siitä, että välirauhan ehdot on lojaalisesti täytettävä ja suhteet Neuvostoliittoon rakennettava tältä pohjalta. Menneisyydestä on otettava oppia, mutta se ei saanut johtaa liehakointiin ja matelevaisuuteen. Kommunisteihin ei voinut luottaa eikä heistä ollut Suomen itsenäisyyden puolustajiksi.

Vuoden 1945 SDP:n listoilta asevelisosialisteja tuli eduskunnan jäseniksi muun muassa Penna Tervo, Väinö Leskinen, Valto Käkelä, Arvo Paasivuori ja Yrjö Kilpeläinen. Puoluesihteeri Unto Varjosen johdolla asevelisosialistit hahmottivat puolueen linjaa eteenpäin. Unto Varjosella oli keskeinen asema asevelisosialistien joukossa. Sosiaalidemokraattisella puolueella oli joukko salaisia asiamiehiä, joiden organisaatio peitti koko maan. Ohjeiden antotilaisuuksissa olivat läsnä Leskinen, Tervo ja Raymond Ylitalo Yhdysvaltain lähetystöstä. Salaiset asiamiehet värvättiin hyvin tarkan seulan perusteella.<<

kapi_ kirjoitti:

Oho! Tulipa uutta tietoa! Joo, joo, olen minä aika pököpää, kun en ole tiennyt tuollaista, mitä kerrot. Ja malliesimerkki typeryksestä, kuten toteat. Että Josif Vissarionovitš Džugašvili, vallankumousnimeltään Josif Stalin olisi ollut Suomen demaripuolueen perustajajäsen ja ensimmäisiä allekirjoittajia! Siis tämän nykyisen demaripuolueemme? Ehkä tuo on tapahtunut niin äskettäin, että siitä ei ole vielä media kertonut.

Mitenhän korkeita ovatkaan ne koulut, joissa noin on opetettu? Miksei siitä missään historian kirjoissa kerrota? No, kyllä hän oli mukana siinä Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen ensimmäisessä neuvottelukokouksessa Tampereella 1905, mutta kaukana sosialiDEMOKRAATTISESTA ajattelusta se puolue oli, ja varsinkin tuo muutama vuosi aikaisemmin pappisseminaarista erotettu georgialainen.

Varsin kaukana siitä oli kymmenkunta vuotta myöhemmin myös omista sosialidemokraateistamme se osa, joka sitten lähti vallankumouksen tielle huolimatta Väinö Tannerin varoituksista, että ”siinä touhussa te häpäisette työväenluokan ja taitatte niskanne”. Mutta tuostakin ajasta on jo hieman aikaa.

Huomattavasti myöhemmin oli demareissamme vaikutusvaltaisin ryhmä, joka suuntasi liikkeen kommunistiemme voimakkaimmaksi vastustajaksi, ja joka todella sai siihen tukea demokraattisilta länsimailta, eniten Yhdysvalloilta, samaan aikaan kuin Arvo Korsimo - lempinimeltään ruplan arvo - kantoi Neuvostoliitosta ruplia säkeittäin maalaisliiton ja ennen muita Kekkosen tukemiseksi.

Menepä nettiin vaikka hakusanoilla ”asevelisosialistit” ja ”asevelijuntta”, niin sieltä saat lukea mm. tällaista:

>>Asevelisosialistit olivat vaikutusvaltainen ryhmä suomalaisia oikeistososiaalidemokraatteja, jotka olivat sotavuosina toimineet Suomen Aseveljien Liitossa (SAL). Aseveliliitto oli talvi- ja jatkosodan muistotoimintaan ja muun muassa invalidien, sotaleskien ja sotaorpojen huoltotoimintaan keskittynyt järjestö. Vuonna 1945 SAL jouduttiin Neuvostoliiton vaatimuksesta lakkauttamaan, kun kommunistit leimasivat sen fasistiseksi. Asevelisosialistit siirtyivät jatkosodan jälkeen vaikuttamaan SDP:ssä, jossa heistä muodostui hyvin vaikutusvaltainen ryhmä kahden vuosikymmenen ajaksi.

Asevelisosialistit ja heidän poliittinen linjansa viitoittivat monin tavoin sosialidemokraattien politiikkaa aina 1960-luvun puoliväliin asti. Leimallista sille oli tiukka rajanveto suomalaisten kommunistien suuntaan, joiden vaikutusvaltaa asevelisosialistit pyrkivät kaikin keinoin rajoittamaan

Puoluekokouksessa Tanner käytti puheenvuoron, jonka voi sanoa olleen sen politiikan linjaus, jota aseveliryhmä sitten sovelsi käytäntöön sodan jälkeisinä vuosina. Tanner lähti siitä, että välirauhan ehdot on lojaalisesti täytettävä ja suhteet Neuvostoliittoon rakennettava tältä pohjalta. Menneisyydestä on otettava oppia, mutta se ei saanut johtaa liehakointiin ja matelevaisuuteen. Kommunisteihin ei voinut luottaa eikä heistä ollut Suomen itsenäisyyden puolustajiksi.

Vuoden 1945 SDP:n listoilta asevelisosialisteja tuli eduskunnan jäseniksi muun muassa Penna Tervo, Väinö Leskinen, Valto Käkelä, Arvo Paasivuori ja Yrjö Kilpeläinen. Puoluesihteeri Unto Varjosen johdolla asevelisosialistit hahmottivat puolueen linjaa eteenpäin. Unto Varjosella oli keskeinen asema asevelisosialistien joukossa. Sosiaalidemokraattisella puolueella oli joukko salaisia asiamiehiä, joiden organisaatio peitti koko maan. Ohjeiden antotilaisuuksissa olivat läsnä Leskinen, Tervo ja Raymond Ylitalo Yhdysvaltain lähetystöstä. Salaiset asiamiehet värvättiin hyvin tarkan seulan perusteella.<<

Lue lisää

Oho, tulipa kopiointoa taas kerran !!!!

Etkä sinä tolvana todellakaan tiedä mistään mitään kun kaikki pitää kopioida jostain?

KopioKapi kirjoitti:

Oho, tulipa kopiointoa taas kerran !!!!

Etkä sinä tolvana todellakaan tiedä mistään mitään kun kaikki pitää kopioida jostain?

Joo, minulla on niin vaatimaton käsitys itsestäni, että en todellakaan tiedä kaikkea "omasta päästäni". Käsitykseni mukaan sama puute on kyllä monilla muilla, sitä suurempana, mitä pitemmälle ovat opiskelleet ja mitä merkittävämpään asemaan ovat päässeet; eivät he ole selvittäneet koulujansa eivätkä pärjää vaativassa tehtävässään oman päänsä tuottaman varassa.

Mutta sinä ja eräät muut kepulaiset tällä palstalla ovat poikkeuksellisia. Heidän ei tarvitse hakea tietoa mistään, kun oma pää sen kaiken tuottaa. Nähdäänhän se heidän esityksistään. Neroja ovat. Toisaalta - nerouden ja hulluuden sanotaan olevan hyvin lähellä toisiaan. Olihan se Hitlerkin nero.

kapi_ kirjoitti:

Oho! Tulipa uutta tietoa! Joo, joo, olen minä aika pököpää, kun en ole tiennyt tuollaista, mitä kerrot. Ja malliesimerkki typeryksestä, kuten toteat. Että Josif Vissarionovitš Džugašvili, vallankumousnimeltään Josif Stalin olisi ollut Suomen demaripuolueen perustajajäsen ja ensimmäisiä allekirjoittajia! Siis tämän nykyisen demaripuolueemme? Ehkä tuo on tapahtunut niin äskettäin, että siitä ei ole vielä media kertonut.

Mitenhän korkeita ovatkaan ne koulut, joissa noin on opetettu? Miksei siitä missään historian kirjoissa kerrota? No, kyllä hän oli mukana siinä Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen ensimmäisessä neuvottelukokouksessa Tampereella 1905, mutta kaukana sosialiDEMOKRAATTISESTA ajattelusta se puolue oli, ja varsinkin tuo muutama vuosi aikaisemmin pappisseminaarista erotettu georgialainen.

Varsin kaukana siitä oli kymmenkunta vuotta myöhemmin myös omista sosialidemokraateistamme se osa, joka sitten lähti vallankumouksen tielle huolimatta Väinö Tannerin varoituksista, että ”siinä touhussa te häpäisette työväenluokan ja taitatte niskanne”. Mutta tuostakin ajasta on jo hieman aikaa.

Huomattavasti myöhemmin oli demareissamme vaikutusvaltaisin ryhmä, joka suuntasi liikkeen kommunistiemme voimakkaimmaksi vastustajaksi, ja joka todella sai siihen tukea demokraattisilta länsimailta, eniten Yhdysvalloilta, samaan aikaan kuin Arvo Korsimo - lempinimeltään ruplan arvo - kantoi Neuvostoliitosta ruplia säkeittäin maalaisliiton ja ennen muita Kekkosen tukemiseksi.

Menepä nettiin vaikka hakusanoilla ”asevelisosialistit” ja ”asevelijuntta”, niin sieltä saat lukea mm. tällaista:

>>Asevelisosialistit olivat vaikutusvaltainen ryhmä suomalaisia oikeistososiaalidemokraatteja, jotka olivat sotavuosina toimineet Suomen Aseveljien Liitossa (SAL). Aseveliliitto oli talvi- ja jatkosodan muistotoimintaan ja muun muassa invalidien, sotaleskien ja sotaorpojen huoltotoimintaan keskittynyt järjestö. Vuonna 1945 SAL jouduttiin Neuvostoliiton vaatimuksesta lakkauttamaan, kun kommunistit leimasivat sen fasistiseksi. Asevelisosialistit siirtyivät jatkosodan jälkeen vaikuttamaan SDP:ssä, jossa heistä muodostui hyvin vaikutusvaltainen ryhmä kahden vuosikymmenen ajaksi.

Asevelisosialistit ja heidän poliittinen linjansa viitoittivat monin tavoin sosialidemokraattien politiikkaa aina 1960-luvun puoliväliin asti. Leimallista sille oli tiukka rajanveto suomalaisten kommunistien suuntaan, joiden vaikutusvaltaa asevelisosialistit pyrkivät kaikin keinoin rajoittamaan

Puoluekokouksessa Tanner käytti puheenvuoron, jonka voi sanoa olleen sen politiikan linjaus, jota aseveliryhmä sitten sovelsi käytäntöön sodan jälkeisinä vuosina. Tanner lähti siitä, että välirauhan ehdot on lojaalisesti täytettävä ja suhteet Neuvostoliittoon rakennettava tältä pohjalta. Menneisyydestä on otettava oppia, mutta se ei saanut johtaa liehakointiin ja matelevaisuuteen. Kommunisteihin ei voinut luottaa eikä heistä ollut Suomen itsenäisyyden puolustajiksi.

Vuoden 1945 SDP:n listoilta asevelisosialisteja tuli eduskunnan jäseniksi muun muassa Penna Tervo, Väinö Leskinen, Valto Käkelä, Arvo Paasivuori ja Yrjö Kilpeläinen. Puoluesihteeri Unto Varjosen johdolla asevelisosialistit hahmottivat puolueen linjaa eteenpäin. Unto Varjosella oli keskeinen asema asevelisosialistien joukossa. Sosiaalidemokraattisella puolueella oli joukko salaisia asiamiehiä, joiden organisaatio peitti koko maan. Ohjeiden antotilaisuuksissa olivat läsnä Leskinen, Tervo ja Raymond Ylitalo Yhdysvaltain lähetystöstä. Salaiset asiamiehet värvättiin hyvin tarkan seulan perusteella.<<

Lue lisää

Kylläpä täytyy sanoa, ettei kapimme päätä kyllä täytä ainakaan kovinkaan totuudellinen tieto. Miksi demarit valehtelee ja peittelee menneisyyttään, ja kusettaa kansaa väristetyillä tiedoilla?
No kun ne ovat tarkoitettu just noille kapeille, jotka imee minkälaista "totuutta" tahansa, kunhan se vaan tulee demareilta ja vasemmalta.
Sinussa tuo hulluus näkyy jo saavutetun, en sitten tiedä oletko nero ollut joskus ennen tänne palstalle tuloasi, kun sinä aikana sitä ei ole ollut ainakaan yhtään havaittavissa.
Sinä varmaankin pidät myöskin Paavo Lipposen kirjallisia teoksia raamattunasi, ja hänen juttujaan vähintäänkin korkeimman sanomana.

Mistähän lienee kopsasit vastauksesi tällä kertaa, vai perätikö olet olut pikkupioneerista asti koulutuksessa ja aivopesussa?
Onko joku sanonut että demut olis eilen perustettu, siitä tosiaankin on jo jonkukin verran aikaa. Ja se pöytäkirjahan on ollut tälläkin palstalla esillä muutama vuosi sitten, kun niinpä niin väitti demareita musitaakseni saksalaisiksi peruiksi, vaan sitten poistettiin joidenkin taholta jonnekkin huitsin siperiaan tai hakaniemeen. Olikohan paikkakunta vielä Forssa missä tuo oli päivätty.
Etsihän vielä koko kepupalsta läpi viimeisen kymmenen vuoden ajalta, sillä eikös sinulla ole kaikki tallenettuna myöhäisempää tarvetta varten.
Mutta yhtä kaikki tuollainen demareiden perustamisasiakirja on ollut tällä saitilla.
Katsoppa varsin, kuka on Ruotsin demujen taustalla, josko se Stalin putkahtaisi esiin sieltäkin. Otat nyt hakuun vaikka Stalin, ja perkaat vaikkapa sitä kautta :)))
Onko demarit vaihtanut jo nimensäkin, kun saa sellaisen käsityksen, etteivät vielä ole siitä uutisoineet?
Tuo sinun esiintyminen kopioitesi "isänä" on suorastaan huvittavaa....
Kylä sinä olisit kuule joku muu kuin mitä olet, jos sellainen olisit mitä kuvittelet olevasi tai annat narsismisi itsellesi satuilla.....

Mielipidepankki kirjoitti:

Historian tietämyksesi on kovin puutteellinen, joten edes muutama oikaisu on tarpeen.

SDP loi uskonsa parlamentaariseen muutokseen. Mitään erityisiä vallankumoushaaveita puolueella ei ollut kuin vasta Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen jälkeen. Usko muutokseen parlamentaarista tietä oli suuri mutta tässä lopulta petyttiin, kun oikeisto yhdessä Venäjän tsaarin kanssa pyrki miätöimään hyväksytyt uudistukset. Lopulta turhautuminen ajoi vasemmiston aseellisen vallankumouksen tielle, mikä on tietysti valitettavaa ja selkeä virhearvio.

Todellinen kupla kirjoituksessasi on väite siitä, että NL:n nousu puolen Euroopan miehittäjäksi olisi luonut pohjan SDP:n nousulle. Asiahan oli tietysti täysin päinvastoin. NL:n vaikutusvallan kasvu oli suuri uhka koko puolueelle ja tämä kyllä tajuttiin oikein hyvin sekä Suomessa että länsimaissa. Nimenomaan se oli yksi keskeinen syy siihen, että CIA rahoittamaan demareita taistelussa kommunismia vastaan. Neukkujen ja komujen silmissähän demarit olivat luokkapettureita ja heidän vangittu puheenjohatjansa Väinö Tanner likimain natseihin verrattava pääpiru. Neukkujen yhteistyötahot Suomessa olivat kommunbistien ohella kepulaiset, eivät suinkaan demarit.

Demarien suosio perustuu siihen, että se onnistui amerikkalaisen avulla valtaamaan ay-liikkeen itselleen ja nousemaan kommunisteja suuremmaksi vasemmistovoimaksi. Maltillisuus voitti siinä ääriliikkeen.

SDP:n heikko menestys johtuu yhteiskuntarakenteen muutoksesta, mihin puolue ei ole kyennyt vastaamaan. Tehdastyöväestö kuihtui vähitellen pois Suomesta ja Suomi keskiluokkaistui. Puolue ei onnistunut löytämään molempia potentiaalisia kannattajaryhmiä vaan alkoi menettää molempien keskuudessa suosiotaan. Keskiluokkaiset äänestäjät valuivat Kokoomukseen haaveihin ja duunarikansa persuihin. SDP ei ole kyennyt tarjomaan millekään yhteiskuntaluokalle riittävän houkuttelevaa vaihtoehtoa. Nytkin puolueen sisällä on tätä ongelmaa heijastelva hajaannus Rinteen ja Urpilaisen malleihin. Rinne on perinteisen duunarivaihtoehdon kannattaja ja Urpilainen näkee enemmän keskiluokkaiseen ja naisvaltaiseen suuntaan. Omasta mielestäni Urpilaisen malli olisi ollut kuitenkin järkevämpi ja vastannut paremmin nykypäivän todellisuutta.

Heinäluoma on taitavimpia poliitikkojamme ellei peräti taitavin. Tsätä on olemassa jopa Mauri Pekkarisen antama julkinen tunnustus. Hän on erinomainen poliittinen analysoija, mutta herättää ehkä käytännön poliitikkona epäilyjä sen vuoksi, että häntä pidetään poliittisena pelurina. Tässä mielessä Heinäluoman imagon voi olla huono. Mutta paljon hänen taidoistaan kertoo se, että hän oli heti valmis luopumaan paikastaan puheenjohtajana, jos se koettiin esteeksi ja rasitteeksi puolueen manestykselle.

En usko, että ymmärrys 2010-luvun maailmasta puuttuu sen enemmän demareilla kuin vaikkapa kepulaisille. Itse asiassa kepulaiset ovat haja-asutusmalleineen vielä paljon kauempana siitä todellisuudesta mitä länsimaissa eletään. Ruotsissahan tämä asia on oivallettu jo pari vuosikymentä sitten. Yhteiskunnan muutosten poliittinen reagointi on jakanut puolueet oikeistoon (talousliberalismiin) ja vasemmistoon (tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolustajiin). Sen rinnalle ja jopa osittain sijaan on tullut 2000-luvulla uusi jako globalisaation kannattajiin, joita löytyy sekä maltillisesta oikeistosta että maltillisesta vasemmistoja ja nationalisteihin, joita puolestaan löytyy enemmän äärioikeistosta ja äärivasemmistosta. Englannin vaalit olivat sekoitus tätä kaikkea ja myös Ranskassa tilanne on kaiken kaikkiaan sekava, kun Marie Le-Penin puolueen suosio on niin valtava. Ruotsissa nationalistit on poliittisesti eristetty mutta Suomessa heistä on tulossa toinen päähallituspuolue. Lähinaapureissakin tilanne voi olla näin erilainen, mikä kielii siitä, että elämme melkoista murroskautta.

Lue lisää

Ainakin meillä päin vielä 1960-70-luvulla Demarit oli hyvin vallankumouksellinen mielipiteissään. Kyllä se aate sosialiseat Suomesta eli voimakkaana. 1970-luvulla se alkoi hioljalleen muuttua itsenäiseksi sosialistiseksi valtioksi. 1960-luvulla vielä oli paljon Neusvostotasavallan kaipuuta.

En tie dä virallisesti mikä oli Demareiden ajama sosialismi mutta kentällä vallankumous oli ainakin vielä haaveena. 1970-80-luvulla kun alkoi näyttää siltä että sosialismi olisi menossa konkurssiin alkoi Demareidenkin mieli hiljalleen muuttua. Yhä harvempi enää haaveili Suomalaisesta Neuvostotasavallasta. Ensin se muuttui Suomen sosialistisesta tasavallasta haaveiluksi ja kun nuevostoliitto romahti alkoi Demareiden historian uudeelleen kirjoittaminen. Historian uudelleenkirjoittamisen tarkoitus kieltää sosialismin tavoite menneisyydessä. Törkeimmissä uudelleenkirjoituksissa kiellettiin jopa aseellinen vallankumousyritys vuosisadan vaihteessa. Lehtinen on on ollut aktiivisin historian uudelleenkirjoittaja.

Mm. O. W. Kuusisen puheenjohtajuuskin on kielletty, koska Kuusisen toiminnan katsottiin olevan liian negatiivinen asia Demareille. Samalla Tanner nostettiin jalustalle Suomen Itsenäisyyden pelastajana Maalaisliiton, Neuvostoliittoon liittämis halujen käsistä:D Tanner itse asiassa kirjoitti sisällisodan ohjelman. Vetäytyi sitten rintamakarkurina syrjään katsomaan mikä lopputulos on. Kun tuli tappio ja Suomen itsenäisyys vakiintui niin käänsi takkinsa tuli esille ja rakensi prändin Suomen Itsenäisyyden puolustajana. tautalla kuitenkin oli sama mikä Neuvostoliitolla, sisäisesti kuljettaa Suomi osaksi neuvotoliittoa. Demareiden virallinen takki viuhahti nurinpäin vasta Mainilan laukausien jälkeen. Kentällä tuo takin kääntyminen kesti vielä vuosikymmeniä. Mutta onneksi DEmaritkin ajattelivat "Per..le väkisin ette Suomea vie". Muuten voidaan Liittyä neuvostoliittoon mutta väkisin ette ota. Tämä oli Suomi-ilmiön syy. Tämä on Demareilla myös sotakirjallisuudessa tutuksi tullut syy osallistua Suomen puolustukseen.

Kannattas vain rehellisetsi tunntustaa että on tullut mokattua ja puolue on muuttunut, eikä yrittää peitellä jälkiään. Nykyisin kun kaikki tieto on niin helposti saatavilla että ei tuollainen historian uudelleenkirjoitus peitä mitään.

kapi_ kirjoitti:

Joo, minulla on niin vaatimaton käsitys itsestäni, että en todellakaan tiedä kaikkea "omasta päästäni". Käsitykseni mukaan sama puute on kyllä monilla muilla, sitä suurempana, mitä pitemmälle ovat opiskelleet ja mitä merkittävämpään asemaan ovat päässeet; eivät he ole selvittäneet koulujansa eivätkä pärjää vaativassa tehtävässään oman päänsä tuottaman varassa.

Mutta sinä ja eräät muut kepulaiset tällä palstalla ovat poikkeuksellisia. Heidän ei tarvitse hakea tietoa mistään, kun oma pää sen kaiken tuottaa. Nähdäänhän se heidän esityksistään. Neroja ovat. Toisaalta - nerouden ja hulluuden sanotaan olevan hyvin lähellä toisiaan. Olihan se Hitlerkin nero.

Lue lisää

Oppineisuuden ja oppimattomuuden ero on siinä, että oppinut osaa tehdä lukemastaan nasevan yhteenvedon ilman, että joutuu kopioimaan pitkiä litanioita muilta. Omassa päässään.

Sinulla kouluttamattomana ei luonnollisestikaan ole koskaan ollut tilaisuutta oppia kirjallisen esittämisen perustaitoja, joka näkyy tuona kopiontitarpeena sekä kankeana,koukeroisena ja huonona suomen kielenä.

Ymmärrän oikein hyvin, miksi joudut kopioimaan. Oppineisuutesi ei vaan riitä muuhun.

PEAÄLYSMEÄS kirjoitti:

Ainakin meillä päin vielä 1960-70-luvulla Demarit oli hyvin vallankumouksellinen mielipiteissään. Kyllä se aate sosialiseat Suomesta eli voimakkaana. 1970-luvulla se alkoi hioljalleen muuttua itsenäiseksi sosialistiseksi valtioksi. 1960-luvulla vielä oli paljon Neusvostotasavallan kaipuuta.

En tie dä virallisesti mikä oli Demareiden ajama sosialismi mutta kentällä vallankumous oli ainakin vielä haaveena. 1970-80-luvulla kun alkoi näyttää siltä että sosialismi olisi menossa konkurssiin alkoi Demareidenkin mieli hiljalleen muuttua. Yhä harvempi enää haaveili Suomalaisesta Neuvostotasavallasta. Ensin se muuttui Suomen sosialistisesta tasavallasta haaveiluksi ja kun nuevostoliitto romahti alkoi Demareiden historian uudeelleen kirjoittaminen. Historian uudelleenkirjoittamisen tarkoitus kieltää sosialismin tavoite menneisyydessä. Törkeimmissä uudelleenkirjoituksissa kiellettiin jopa aseellinen vallankumousyritys vuosisadan vaihteessa. Lehtinen on on ollut aktiivisin historian uudelleenkirjoittaja.

Mm. O. W. Kuusisen puheenjohtajuuskin on kielletty, koska Kuusisen toiminnan katsottiin olevan liian negatiivinen asia Demareille. Samalla Tanner nostettiin jalustalle Suomen Itsenäisyyden pelastajana Maalaisliiton, Neuvostoliittoon liittämis halujen käsistä:D Tanner itse asiassa kirjoitti sisällisodan ohjelman. Vetäytyi sitten rintamakarkurina syrjään katsomaan mikä lopputulos on. Kun tuli tappio ja Suomen itsenäisyys vakiintui niin käänsi takkinsa tuli esille ja rakensi prändin Suomen Itsenäisyyden puolustajana. tautalla kuitenkin oli sama mikä Neuvostoliitolla, sisäisesti kuljettaa Suomi osaksi neuvotoliittoa. Demareiden virallinen takki viuhahti nurinpäin vasta Mainilan laukausien jälkeen. Kentällä tuo takin kääntyminen kesti vielä vuosikymmeniä. Mutta onneksi DEmaritkin ajattelivat "Per..le väkisin ette Suomea vie". Muuten voidaan Liittyä neuvostoliittoon mutta väkisin ette ota. Tämä oli Suomi-ilmiön syy. Tämä on Demareilla myös sotakirjallisuudessa tutuksi tullut syy osallistua Suomen puolustukseen.

Kannattas vain rehellisetsi tunntustaa että on tullut mokattua ja puolue on muuttunut, eikä yrittää peitellä jälkiään. Nykyisin kun kaikki tieto on niin helposti saatavilla että ei tuollainen historian uudelleenkirjoitus peitä mitään.

Lue lisää

Tämä on kyllä yksi hulluimmista tulkinnoista mihin olen törmännyt. Eihän siinä ole totuuden siementäkään, mutta kaikenlaisten salaliittoteorioiden pohjaksi se tietysti voi käydä. Vai että Neuvostoliittoon haluttiin liittyä vapaaehtoisesti mutta ei pakolla, jolloin lähdettiin sotimaan. Tämä on samaa sarjaa sellaisten Kepulandiassa levinneiden väitteiden kanssa, että Tarja Halonen olisi pitänyt puheen Suomen littämisestä Neuvostoliittoon tai että kirkossa käyminen olisi Suomessa kielletty, jos Mauno Koivisto valitaan presidentiksi. Tuonkaltainen viestintä sai minut muuttamaan näkemystäni Kepulandiasta pelkästään Impivaarana. Kyllä se kieli vahvasti siitä, että kyse oli Hölmölandiasta.

Vasemmisto kautta Euroopan tavoitteli sosialismia siinä mielessä kuin sosiaalidemokraatit meillä. Joissain maissa kuten Italiassa sosialismin tavoittelu on kaiken kukkaraksi paljon radikaalimpaa. Suomessa demarit eivät tavoitelleet mitään työväenluokan diktatuuria. Sosialismin tavoittelu oli ensisijaisesti tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistämistä. Joidenkin tuotantolaitosten valtiollistamiseen puolue tähtäsi mutta siitä tavoitteesta luovuttiin vähitellen. Osinhan valtiollistaminen on toteutettu Suomessa ihan yhteisymmärryksessä kuten esim. viinakaupan, rautatieliikenteen, koululaitoksen, posti- ja teletoiminnan osalta. Demarien listalla taisi olla näiden lisäksi päällimmäisenä lääkkeiden myynti. Kuulostaako hurjalta sosialismilta?

Demarit eivät ole siis olleet mikään vallankumouksellinen puolue itsenäisyytemme aikana. Päinvastoin puolue korosti monessa yhteydessä sitä, että tavoitteita ajetaan vain parlamnetaarisin keinoin ja niin myös tehtii. Tosin ei ehkä ihan kirjaimellisesti, sillä demareista tuli myös amerikkalaisten suosikkipuolue Suomessa, ja CIA-rahoituksen turvin puolue taisteli kommusmin leviämistä vastaan. USAn suurlähettiläs raportoi vuonna 1969 maansa presidentille, että demarit olivat Suomessa onnistuneet kukistamaan kommunismin leviämisen eli homma meni suunnitelmien mukaisesti putkeen.

Venäjällä demareihin suhtauduttiin samalla tavoin kuin kotikomutkin. Luokkapettureita joiden kanssa ei ollut syytä toimia missään yhteistyössä. Varsinkin ns. asevelisosialistit mielsivät tilanteen täysin eikä heillä ollut neukkusympatioita. Tämän osan tunnen aika henkilökohtaisestikin, kun minulla sattuu olemaan paljonkin läheisiä, jotka kuuluivat tähän asevelisosialistien porukkaan.

"Tähän pitäisi kepulaisten osata vastata, sillä sen vastauksen voi antaa sillä kaikkein arvostetuimmalla metodilla, oman pään tuottamalla;))"

Niin, sinähän et ole kyennyt sen enempää alkuperäistä kysymystä kuin tätäkään rustaamaan ilman kopiointia Hesarista tai Usarista. Kun sinulla ei ole asiaosaamista niin eipä muuta voi olettaakkaan.

Ministereistä.

Paljon riippuu mitä ministeriöitä tulee Keskustan johdettavaksi. Onhan esim. oikeusministeri perinteisesti ollut juristi, vaikka tuo koulutusvaatimus itsessään on poistettu perustuslaista. Taitaa olla demarit ainoita jotka oikeusministeriksi ovat valinneet ei-juristin. Heillähän ei pätevyys merkitse yleensäkään mitään, Keskustalla taas pätevyys on arvossaan, joten salkkujako määrää henkilöt.

Nostan listalle vielä Anne Kalmarin ja Matti Vanhasen, ja samalla poistetaan Kääriäinen ja Puumala. En usko Bernerinkään ministeriksi päätyvän, kauppa- ja teollisuusministeriksi hän olisi pätevä, mutta eiköhän Vanhanen sen postin saa. Kääriäinen ei enää vanhoilla päivillään ryhdy ministeriksi, vaikka hallituksen muodostamisessa avittaa.

Tietäjäsi kirjoitti:

"Tähän pitäisi kepulaisten osata vastata, sillä sen vastauksen voi antaa sillä kaikkein arvostetuimmalla metodilla, oman pään tuottamalla;))"

Niin, sinähän et ole kyennyt sen enempää alkuperäistä kysymystä kuin tätäkään rustaamaan ilman kopiointia Hesarista tai Usarista. Kun sinulla ei ole asiaosaamista niin eipä muuta voi olettaakkaan.

Ministereistä.

Paljon riippuu mitä ministeriöitä tulee Keskustan johdettavaksi. Onhan esim. oikeusministeri perinteisesti ollut juristi, vaikka tuo koulutusvaatimus itsessään on poistettu perustuslaista. Taitaa olla demarit ainoita jotka oikeusministeriksi ovat valinneet ei-juristin. Heillähän ei pätevyys merkitse yleensäkään mitään, Keskustalla taas pätevyys on arvossaan, joten salkkujako määrää henkilöt.

Nostan listalle vielä Anne Kalmarin ja Matti Vanhasen, ja samalla poistetaan Kääriäinen ja Puumala. En usko Bernerinkään ministeriksi päätyvän, kauppa- ja teollisuusministeriksi hän olisi pätevä, mutta eiköhän Vanhanen sen postin saa. Kääriäinen ei enää vanhoilla päivillään ryhdy ministeriksi, vaikka hallituksen muodostamisessa avittaa.

Lue lisää

Jaahas - nyt haluat tulla palvelukseeni, kun nimeät itsesi tietäjäkseni. Kiitosta vain, mutta en minä voi ottaa noin korkeatasoista palvelijaa, joka tuolla Mielipidepankillekin näkyy oikeaa totuutta julistaneen. Sinähän se kai olet ollut, ei kai täällä liene muita samanlaista, joilla olisi noin kovassa ristiriidassa varsin hyvä kirjoitustaito ja varsin huono käytös. Ethän sinä koskaan voi olla nimittelemättä vastapuoltasi tolloksi, typerykseksi tai ainakin yksinkertaiseksi, jolla ei ole asiaosaamista joten häneltä ei voi olettaakaan muuta kuin kopiointia.

En minä todellakaan ole käynyt sellaisia kouluja, joita annat ymmärtää käyneesi, enkä niin ollen ole saavuttanut tasoasi. Ainakaan käyttäytymisessäni. Mutta miksi ihmeessä kuitenkin piileksit puskassa, et rohkene rekisteröityä? Olisiko sinulla sama dilemma kuin tuolla ”johtaja-päälliköllä” vai mitä kaikkea hän nyt lienee? Eli pelkäät rekisteröitymisen kautta voivan mahdollisesti paljastua niin koulutuksesi kuin muunkin sivistyksesi ja asemasi? Jos niin kävisi, silloin et varmaan voisi esittää ylemmyyttäsi Mielipidepankille, jolla oikeasti on korkea koulutus, etkä ehkä minullekaan, sillä ainakin elämänkoulua lienen suorittanut monta luokkaa korkeammalle kuin sinä.

Tuosta huolimatta yhdyn kyllä siihen näkemykseesi, että Anne Berner olisi varmaan sopiva ja hyväkin kauppa- ja teollisuusministeriksi, totesin sen itsekin jo jonkin aikaa sitten täällä. Noihin muihin näkemyksiisi en yhdy.

Jos nyt kuitenkin tehtäisiin hallitus muodostelmalla 6 5 5. Keskustalaisia Sipilä, Saarikko, Rehn, Vehviläinen, Berner ja Rehula.

Tässäpä Kapin historiaosaamisesta näyte:

Tämän todeksi tietämäni asian vielä varmistettuani kotikirjastostani, totean Kuusinen toimineen vain yhden kerran demareiden puoluekokouksen puheenjohtajana 1911. Siitä eräät poliittiseen historiaan perehtymättömät kepulaiset ovat saaneet päähänsä, että Kuusinen olisi ollut puheenjohtaja puolueessa. En palaa tähän aiheeseen enempää, sillä minulla on niin paljon muutakin tekemistä, paljon tärkeämpääkin, kuin seurata keskustalaisten valheita puolueesta, jonka ehdokas itsekin olen ollut ja sen puolueen historian perinpohjin tunnen.

Kelvottomaan kansaan siis kuulut, ainakin tuon Paasikiven määritelmän mukaan. Näyttäähän ettet tunne edes kannattamasi puolueen historiaa saati jotain vaativampaa.

Kapitaso kirjoitti:

Tässäpä Kapin historiaosaamisesta näyte:

Tämän todeksi tietämäni asian vielä varmistettuani kotikirjastostani, totean Kuusinen toimineen vain yhden kerran demareiden puoluekokouksen puheenjohtajana 1911. Siitä eräät poliittiseen historiaan perehtymättömät kepulaiset ovat saaneet päähänsä, että Kuusinen olisi ollut puheenjohtaja puolueessa. En palaa tähän aiheeseen enempää, sillä minulla on niin paljon muutakin tekemistä, paljon tärkeämpääkin, kuin seurata keskustalaisten valheita puolueesta, jonka ehdokas itsekin olen ollut ja sen puolueen historian perinpohjin tunnen.

Kelvottomaan kansaan siis kuulut, ainakin tuon Paasikiven määritelmän mukaan. Näyttäähän ettet tunne edes kannattamasi puolueen historiaa saati jotain vaativampaa.

Lue lisää

Juupa juu... tuommoisilla tiedoilla varustettu onkin oikein pätevä tietokilpailuja mestaroimaan... hohohoohoohooooooooo :-)