...tapahtuu jos on tapahtuakseen. Vaikka joidenkin merkkien perusteella varmaan olisi pitäny jo. Ehkä sillä kummalla on enemmän tietoa voi toimia paremmin. Toisaalta voisi olla parempi ettei tietoa olisi kummallakaan, mistä sitä sitten tietäisi, toisaalta.
Aina ei tiedä onko tilanne hankalampi vai helpompi kun antaa ymmärtää, miten milloinkin, mahtuuhan niitä menneeseen aikaan, ihan sotkuksi asti. Miten senkin sitten näkee ja millä mittakaavalla, näkeekö itsekkään, haluaako nähdä.
Sellasta.
Aina ei tiedä onko tilanne hankalampi vai helpompi kun antaa ymmärtää, miten milloinkin, mahtuuhan niitä menneeseen aikaan, ihan sotkuksi asti. Miten senkin sitten näkee ja millä mittakaavalla, näkeekö itsekkään, haluaako nähdä.
Sellasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
No sinun tietosi ei ainakaan tuossa viestissä ollut kovin selkeästi kerrottua. Luulet silti toisella olevan jotakin tietoa? Sinusta? Vai kuvitteletko vain ehkä. Silloin olisitte tasapuolisia sillä kumpikaan ei tiedä-tiedä mitään varmaa toisesta ja kenttä on vapaa kaikille pelaajille. Ainoa mitä ymmärsin ja mihin yhdyn on, että jos jotain on tapahtuakseen, se tapahtuu kyllä. Odottavan aika on toki pitkä ja jännitys nousee turhaan.
Onneksi itse elän hetkessä. Vaikka mitä tiedän, tein, havaitsin tai näin, joka päivä on uusi nollaus tspahtunut, muistot unohtuneet ja nykyhetken tuntemuksilla mennään. Karsii ennakko-oletusten vaikutusta käyttäytymiseen. Toisaalta, varmuutta mistään ei synny. Olenko siis tiedon haltija vai en, jos olen sen jo unohtanut eikä se minua auta. Varsinkaan ihmissuhteissa.
Ehkä siksi, ehkä juurikin siksi ettei mikään ole selkeää, kuin taivas pilvettömällä taivaalla.
Totta, kun ei tiedä, mutta tietää sydämessään kuitenkin. Yksi kokemusperäinen muisto mulla on sinusta ja se on se, että sun lähellä tuntui tosi hyvältä. Pystyn tavoittamaan sen tunteen vieläkin. Olisin halunnut nähdä, mutta en tiedä miten ja siinä se sitten onkin, hei hei rakas, en sano huomiseen. Sanon kuitenkin.
Minämuodossa, sorry ap.
Lähettyvillä on oltu useasti, jopa vierekkäin kerran istttu, ihanko vahingossa, vai päättelinkö aikoinaan väärin. Tietysti siinä oli muutakin matkassa. Eikä vähiten tunteita.
Niin ollaan oltu. Päällimmäisenä jäi mieleen se hyvä olo sun lähellä. Miten itse pärjäilet tunteiden kanssa. Mulla on ollut hän nyt enemmän mielessä ja välillä tuntuu kuin hänkin ajattelisi minua. Ongelmatonta tämä ei ole ollut todellakaan ja ehkä sen vuoksi hän pyörii vieläkin mielessä. Tuntui niin epäreilulta kohdata mielenkiintoinen ihminen siinä tilanteessa.
Voisi osua vastauksesi, ja kyllä, mutkia on matkassa enemmän kuin tarpeeksi. Eli ihan liikaa.
Siis enemmänkin ollut_ En tiedä nykyhetkestä vaikka mutkatkin menneisyydessä on jokseenkin epäselviä. Niitä on omasta takaa ja tapahtumaketju jokseenkin omansa ja hänellä varmaankin omansa.
Hups, tuo nikki oli vähän harhaanjohtava, ei ollut tarkoitus. Niin, onhan ne mutkat tosiaan olleet epäselviä, kun on muutenkin ollut epäselvä koko keissi...ainakin minulla.
Näinhän se menee, että täällä pohdiskelee asiaa ehkä vähän omalta osaltaan ja sitten vähän toisenkin osalta. En tiedä, kumpaa sinun pohdintasi on, ilmeisesti vähän molempia.
Itsellä jäi ihastuksen tunteita erästä miestä kohtaan, jonka kanssa olimme ns. tuttavallisia arjen tuttuja. En koskaan päässyt kunnolla tutustumaan häneen kunnes tiemme erosivat. En tiedä, miksi hän kummittelee mielessäni edelleen, mutta jotain erityistä hänessä oli. Mutkaiseksi tilanteen tekee se etten kertonut omista tunteistani silloin kun siihen oli mahdollisuus ja tässä sitä sitten ollaan pohdiskelemassa, miten siinä niin kävi.
En nyt tiedä, oltiin enemmänkin riitaisia arjentuttuja. Jos tuttuista voi puhua. Siitä on tietysti aikaa, hänen ystävänsä kertoi kyllä jotain miksi pitäisi unohtaa. Silti epäilin kun hänet monet kerrat näin. Ettei oikeen sattuman piikkiin voi laittaa. Toisaalta vanhat asiat laantuu ja kevenee, ja toisaalta kun ihan varmasti tiennyt mistä kyse niin voi olla vihainen joskus vääristä syistä.
Eihän siinä, pitäisi vain yrittää luovia tiensä eteenpäin. Unohtaa tai yrittää etsiä keino puhua hänen kanssaan, jos niin haluaa. Ainut oikea ihminen kertomaan, mistä todella oli kyse, on varmaan hän itse. Samahan se minulla on, monia asioita jäi epäselväksi. En todellisuudessa halua ottaa yhteyttä, mutta jostain syystä asia vaivaa kuitenkin. Olisin onnellinen jos törmäisin häneen sattumalta ja voisin käydä vaikka kahvilla hänen kanssa. Se riittäisi ihan hyvin.
Selvittämättömät asiat jää vaivamaan mieltä. Joskus asioissa ei ole toisen osalta lopulta mitään selvitettävää, mutta oma pää temppuilee, niinkin se on. Illan jatkoja.