Tervehdys kaikille kohtalotovereille. Olen 19 vuotta ja miespuolinen. Finnit alkoivat kyläilemään kun täytin 17. Aluksi niitä oli vain ja ainoastaan leuassa yhdestä viiteen (miltei aina tulehtuneita), sitten kaulan seutuvilla ja viime keväänä alkoi puskemaan jo otikkoonkin joitakin paiseita. Nenä on ollut vuoden verran täysi mustapäitä.. En kuitenkaan itse pidä niitä yhtä inhottavina kuin punaisia paiseita ympäri kasvoja. Keskimäärin finnejä on samaan aikaan n.10 naamassani, mutta ne ovat hyvin suuria, kivuliaita, tulehtuneita -> punaisia. Olen ollut aina hyvin tarkka siitä, että näytän puhtaalta ja siistiltä, joten finnien lisääntyminen on ollut aivan käsittämättömän tuskaista aikaa minulle. Olen todella sosiaalinen, mutta sosiaalinen elämäni on luonteeni vuoksi rajoittunut aivan sairaalloisesti. Keväällä finnien lisäännyttyä kokeilin kerran peittää niitä (en muista mikä aine oli silloin) ja kun huomasin, että kasvot näyttävät peilissä paljon paremmalta peitevärin kanssa, tuli peittäminen tavaksi, josta on myöhemmin tullut sairaalloinen pakkomielle. Puristelu on myöskin ylittänyt järkevyyden rajat aikoja sitten, joten välillä saan pienemmästäkin finnistä aikaiseksi neliösentin kokoisen verestävän punaisen alueen joka kestää parantua pitkään. En vain osaa jättää finniä rauhaan kun huomaan peiliin katsomalla, että saan sen puserrettua tyhjäksi.
N. 4 kuukautta sitten päätin ottaa aknenhoitoaineet käyttöön. Ostin Widmerin Wicnecarb geeliä ja kosteusvoidetta. Geeli teki ihmeitä kahdessa päivässä, mutta lopetettuani käytön hetkeksi, käyttämättömyys teki toisen ihmeen 2 päivässä, eli saman verran takaisin mitkä lähtivätkin. Käytin epäsäännöllisesti voidetta 2 kuukautta ja sitten päätin todella katsoa kärsivällisesti kuukauden mittaisella tehokuurilla, mitä aine oikeasti saa aikaiseksi säännöllisesti käytettynä aamulla ja illalla naaman pesun jälkeen. Käytin kuukauden ja jatkoin vielä kuuria 2 viikolla. Tulokset olivat mielestäni ihmeellisiä. Kun aloitin kuurin, minulla oli leuassa todella rumia finnejä paljon ja aina tuli uusia.. kaula oli hyvinkin puhdas, otsassa pieniä näppylöitä ja kulmakarvojen yläpuolella muutama uusiutuva isompi tapaus, sekä toisen ohimon kohdalla pieni 5-10 finnin rypäs. 2 viikkoa sitten tuli siis n. 6 viikkoa täyteen. Leuassa ei ole ollut 2 viikkoon yhtäkään isompaa finniä, todella pieniä yksittäisiä, jotka kuivuvat geelin ansiosta pois ennen kuin ne edes näkyvät mihinkään. Otsa myöskin lähes virheetön ! Nenässä ikuisuuden olleille mustapäille ei tapahtunut mitään.. Rasvoittuva ihoni kuivui muuten mukavalle tasolle, mutta nenää voide tuntui vain ärsyttävän rasvoittumaan lisää. Se mitä ihmettelen, löytyykin sitten kaulalta ja poskilta. Poskilta, jotka olivat ennen lähes virheettömät, alkoi löytymään pieniä finniryppäitä, jotka pelästytti todella paljon. Tuntui jo hetken, että ne leviää hetkessä pahaksi akneksi poskissa. Kaulan seutuvilla oli läjäpäin todella isoja, ihon sisäisiä sekä ulkoisia tulehtuneita finnejä. Eli tulos : Finnit siirtyivät otsasta ja leuasta kaulaan ja poskille ? Aika turhauttavaa.. Menetin hermoni täysin, soitin ihotautilääkärille ajan joka on ensi viikolla.
Nyt haluankin kysyä kokemuksia muilta, jotka ovat kertomukseni luettua ehkä huomanneet olleensa/olevansa saman tyyppisessä tilanteessa. Lisäksi minua piinaa järkyttävästi Tammikuussa alkava armeija. Millä siellä muka finnejä voi/ehtii hoitaa ? Tästä asiasta varsinkin haluaisin vinkkejä ja kertomuksia, koska stressaan jo nyt älyttömästi tuosta ajasta. Olen surkeassa tilanteessa, koska olen tottunut peittämään finnit ja siten selviytymään helpommin ihmisten ilmoilla sekä työssäni, jossa joudun olemaan tekemisissä asiakkaiden kanssa. Armeijassa finnien peittäminen ei tule tietenkään kysymykseenkään. Pelkään että luonteeni ja itsetuntoni tuhoutuvat alkuvuodesta.
Mitä minun kannattaisi kysyä lääkäriltä ? Tarkottaen lääkkeitä siis. Onko helpoin vaihtoehto syödä antibiootteja ainakin aluksi ja katsoa miten ne tepsii ? Pillerinhän saa aina huuleen, eikä näin ollen tarvitsisi huolehtiä sen enempää hoidosta ainakaan armeijan alkuaikoina. En vain haluaisi jättää SAIRAUTTA hoitamatta tässä vaiheessa, koska puolessakin vuodessa se voi kehittyä todella pahaksi jos sitä ei hoida.
Vinkkien tarpeessa siis olen ja samalla toivon, että omasta kertomuksestani olisi hyötyä ehkä jollekkin. Olen varma, että en ole ainoa joka stressaa finneistä armeijan kynnyksellä, vai olenko ?
Kiitos etukäteen vastauksista
N. 4 kuukautta sitten päätin ottaa aknenhoitoaineet käyttöön. Ostin Widmerin Wicnecarb geeliä ja kosteusvoidetta. Geeli teki ihmeitä kahdessa päivässä, mutta lopetettuani käytön hetkeksi, käyttämättömyys teki toisen ihmeen 2 päivässä, eli saman verran takaisin mitkä lähtivätkin. Käytin epäsäännöllisesti voidetta 2 kuukautta ja sitten päätin todella katsoa kärsivällisesti kuukauden mittaisella tehokuurilla, mitä aine oikeasti saa aikaiseksi säännöllisesti käytettynä aamulla ja illalla naaman pesun jälkeen. Käytin kuukauden ja jatkoin vielä kuuria 2 viikolla. Tulokset olivat mielestäni ihmeellisiä. Kun aloitin kuurin, minulla oli leuassa todella rumia finnejä paljon ja aina tuli uusia.. kaula oli hyvinkin puhdas, otsassa pieniä näppylöitä ja kulmakarvojen yläpuolella muutama uusiutuva isompi tapaus, sekä toisen ohimon kohdalla pieni 5-10 finnin rypäs. 2 viikkoa sitten tuli siis n. 6 viikkoa täyteen. Leuassa ei ole ollut 2 viikkoon yhtäkään isompaa finniä, todella pieniä yksittäisiä, jotka kuivuvat geelin ansiosta pois ennen kuin ne edes näkyvät mihinkään. Otsa myöskin lähes virheetön ! Nenässä ikuisuuden olleille mustapäille ei tapahtunut mitään.. Rasvoittuva ihoni kuivui muuten mukavalle tasolle, mutta nenää voide tuntui vain ärsyttävän rasvoittumaan lisää. Se mitä ihmettelen, löytyykin sitten kaulalta ja poskilta. Poskilta, jotka olivat ennen lähes virheettömät, alkoi löytymään pieniä finniryppäitä, jotka pelästytti todella paljon. Tuntui jo hetken, että ne leviää hetkessä pahaksi akneksi poskissa. Kaulan seutuvilla oli läjäpäin todella isoja, ihon sisäisiä sekä ulkoisia tulehtuneita finnejä. Eli tulos : Finnit siirtyivät otsasta ja leuasta kaulaan ja poskille ? Aika turhauttavaa.. Menetin hermoni täysin, soitin ihotautilääkärille ajan joka on ensi viikolla.
Nyt haluankin kysyä kokemuksia muilta, jotka ovat kertomukseni luettua ehkä huomanneet olleensa/olevansa saman tyyppisessä tilanteessa. Lisäksi minua piinaa järkyttävästi Tammikuussa alkava armeija. Millä siellä muka finnejä voi/ehtii hoitaa ? Tästä asiasta varsinkin haluaisin vinkkejä ja kertomuksia, koska stressaan jo nyt älyttömästi tuosta ajasta. Olen surkeassa tilanteessa, koska olen tottunut peittämään finnit ja siten selviytymään helpommin ihmisten ilmoilla sekä työssäni, jossa joudun olemaan tekemisissä asiakkaiden kanssa. Armeijassa finnien peittäminen ei tule tietenkään kysymykseenkään. Pelkään että luonteeni ja itsetuntoni tuhoutuvat alkuvuodesta.
Mitä minun kannattaisi kysyä lääkäriltä ? Tarkottaen lääkkeitä siis. Onko helpoin vaihtoehto syödä antibiootteja ainakin aluksi ja katsoa miten ne tepsii ? Pillerinhän saa aina huuleen, eikä näin ollen tarvitsisi huolehtiä sen enempää hoidosta ainakaan armeijan alkuaikoina. En vain haluaisi jättää SAIRAUTTA hoitamatta tässä vaiheessa, koska puolessakin vuodessa se voi kehittyä todella pahaksi jos sitä ei hoida.
Vinkkien tarpeessa siis olen ja samalla toivon, että omasta kertomuksestani olisi hyötyä ehkä jollekkin. Olen varma, että en ole ainoa joka stressaa finneistä armeijan kynnyksellä, vai olenko ?
Kiitos etukäteen vastauksista
Vastaukset 11
Vanhimmat
Moi!
Itselläni oli aikoinaan hiukan sama tilanne, kun armeijaan olin menossa. No armeija on nyt käyty pari vuotta sitten ja vielä hengissä ollaan.
Sen voin sanoa, että vaikka armeijassa olet, niin ei se tarkoita sitä, ettet voisi pestä naamaasi aamuin ja illoin aivan kuin kotonakin, ainakin kasarmilla. Tietysti leireille mentäessä ihon puhdistaminen on todella hankalaa ja käytännössä melkein mahdotonta. Tietysti joku rasvan laittaminen naamaan onnistuu myös leirioloissa. Itse stressasin todella paljon ennen leirejä ja oikeastaan vain ihoni takia. Täytyy kyllä myöntää, että iho paheni huomattavasti leirien aikana, valitettavasti. Siihen tietysti vaikutti ihon hoitamattomuuden ja likaisten olojen lisäksi vähäiset yöunet ja tietysti se stressi mikä minulla leireillä aina oli jo pelkän ihon takia. Kannattaa kuitenkin ajatella, että moni muukin siellä armeijassa on samassa tilanteessa kuin sinä, eikä armeijassa niin komealta tarvitse näyttää (ei siellä kukaan kattele), eikä armeijassa ehdi ajatella niin paljon ihoa kuin ehkä siviilissä ajattelisi. Oikeastaan koko ajan ollaan jonnekkin menossa, niin kyllä ne iho-ongelmat siinä unohtuvat jossain määrin. Eikä akne ole mitenkään sinun vikasi. Se on sairaus siinä missä muutkin sairaudet. Jokaisella ihmisellä on omat huolensa, joten eivät ihmiset niinkään kiinnitä huomiota sinun huoliisi. Olet vain oma itsesi niin kaikki menee parhain päin. Ja jos joku ihminen ei sinusta aknen takia pidä, niin hän ei sitten kyllä ole sinun arvoinen.
Vaikea tietysti sanoa, että kuinka paha aknesi on, mutta itseäni harmittaa todella se, että en aloittanut aikoinaan aikaisemmin Roaccutan-kuuria ja näin finneistä ehti muodostua kasvoihini arpia. Kokeilin kaikenlaisia paikallishoitoaineita ja myös antibiootteja, mutta ei niistä mainittavaa apua ollut. Lopulta olikohan kolmannella käynnillä ihotautilääkärin luona sain Roaccutan-lääkekuurin. Roaccutan on tietysti suhteellisen kallis lääke, joten jos rahasta on kiinni, niin yhdeksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi voisin mainita sen, että koittaisit saada kyseisen lääkekuurin armeijassa. Näin itsellesi ei koituisi lääkkeestä mitään maksuja ja pääsisi vähän ikäänkuin irtautumaan armeijan arjesta kontrollikäyntien muodossa. Ainakin armeijakaverini söi armeijan aikana Roaccutania ja joutui sen takia käymään pariinkiin otteeseen Helsingissä Tilkassa tarkastuskäynneillä. Roaccutanilla on kyllä kaikenlaisia sivuvaikutuksia, kuten ihon, huulten ja silmien kuivumista, ihottumaa saattaa tulla ja jopa masennusta. Sivuvaikutusten puolesta voi tietysti olla hiukan hankalaa syödä Roaccutania armeijassa. Sivuvaikutukset ovat kyllä hyvin yksilöllisiä. Itse söin sitten hiukan reilu vuosi armeijan jälkeen Roaccutan-kuurin ja voin sanoa, että se kyllä todella tehosi akneeni. Ja uskon, että olisin kyllä jaksanut kaikki sivuvaikutukset myös armeijassa. Olisi vain pitänyt laittaa huulirasvaa huuliin ja jotain kosteusvoidetta kasvoihin päivittäin ja jopa monesti päivässä, mutta kyllä se olisi armeijassa onnistunut. Ainut vähän ikävämpi haittavaikutus oli masennus. Sitä ei voi oikein kuvailla, mutta välillä vain tuntui, että ei jaksa enää.
Ehdottomasti kannattaa kuitenkin tulevaisuudessa, myös armeijassa (aina kun mahdollista) pestä naama aamuin ja illoin ja pesun jälkeen kasvovedellä puhdistus ja joku sopiva kosteusvoide päälle. Tietysti ruokavalioon kannattaa kiinnittää hiukan huomiota. Ainakin itselläni pelkkä ruokavalion muuttaminen auttoi jo jonkin verran. Eli käytännössä kannattaa siirtyä vähärasvaisempaan ruokavalioon ja välttää niitä ruoka-aineita, joista itse kokee ihon huonontuvan. Kokonaan rasvaa ei kuitenkaan saa jättää, nimittäin elimistö tarvitsee rasvaa jossain määrin. Jos ei yhtään syö rasvaa, niin sekin voi johtaa finnien tulemiseen. Ruuan vaikutus akneen on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Itselläni pahimpia aknea huonontavia ruoka-aineita ovat mm. juusto, suklaa, kerma, salmiakki ja lakritsi. Tietysti vettä kannattaa juoda paljon, koska se puhdistaa elimistöä. Itse juon n. 2 litraa päivässä.
Ihotautilääkäriltä kannattaa tietysti kysellä kaikkea mitä vain sattuu mieleen juolahtamaan. Ehdottomasti kannattaa ainakin kysäistä hänen mielipidettään Roaccutan-kuurista, jos et sitten jo nyt ennen armeijaa alottaisi, niin olisiko sitten järkevää aloittaa armeijassa. Eivät muutkaan lääkkeet tietysti poissuljettuja ole, mutta jos todella huolii ongelmasta eroon, niin uskon, että Roaccutan on paras vaihtoehto. Voi kuitenkin olla niin, että ihotautilääkärisi katsoo, ettei ihosi niin paha ole, että tarvitsisi Roaccutania, ja usein ensimmäisellä käynnillä Roaccutania ei anneta mielellään. Jos kuitenkin olet ajatellut, että voisit syödä Roaccutan-kuurin, niin keskustele siitä ja "vaadi" sitä ihotautilääkäriltä.
Tulihan tässä kaikennäköistä löpistyä, varmaan vähän sekaviakin =). Mutta kysyhän jotain, jos jäi askarruttamaan. Koitan vastailla parhaani mukaan. Ja muista, että kaikki mitä tässä kirjoitin tai suurin osa on vain minun omia kokemuksiani.
Tsemppiä sulle ja hyvää joulun odotusta!
Kiitos ensinnäkin pitkästä vastauksesta. Sanoit että on vaikea sanoa kuinka paha akne on. Niinhän se usein tahtoo olla jos ei pärstää itse näe. Tuskinpa kukaan ihotautilääkärikään osaisi antaa oikeita neuvoja puhelimitse.. Mutta se tässä ongelmana juuri onkin, että akneni on hyvin kausiluontoista. Widerm kuurin toiseksi viimeinen viikko oli aivan mahtavaa aikaa. Ehkä 2-3 finniä kaulan seutuvilla, siinä kaikki ! Nekin olivat kuivuvia eivätkä yhtään kivuliaita. Toissapäivänä taas häpesin silmät päästäni kun katsoin peiliin. Kaula aivan täysi pieniä uusia "valkopäitä", sekä muutama isompi pläjäys. Unohdin muuten täysin mainita ensimmäisessä viestissäni, että selän yläosa ja niska minulla on todella pahassa kunnossa ollut jo pidemmän aikaa. Siihen en vain itse kiinnitä huomiota tippaakaan, koska se ei näy mihinkään. Olen jokseenkin varma, että ihoni reagoi johonkin ruoka-aineeseen rajusti. Olen yrittänyt tutkia syömällä esim. näitä mainitsemiasi asioita joka päivä viikon verran ja sitten olemaan ilman 2 viikkoa. Ainakin maitotuotteissa on havaittu jotain haittaavaa, sekä suklaassa ja useimmissa makeisissa. Jos jättäisi kaiken mahdollisen sokerin, maidon ja juuston täysin pois ruokavaliosta, saattaisi se auttaa jo silmissä.. Muu rasva taas ei mielestäni aiheuta sen enempää finnejä kuin vähärasvaiset tuotteet.
Sikäli tuntuu hassulta mennä pyytämään antibiootteja, koska olen lukenut tätä ja muitakin akneen liittyviä palstoja pidemmän aikaa, ja jokainen antibioottikuurin syönyt on sanonut, että kaikki palaa ennalleen kuurin loputtua. Jos todennäköisyys on siinä 1-2% pintaan, että antibiootit veisivät aknen pois, on kai niitä aika turha syödä. En tosin ole eläessäni antibiootteihin joutunut (kuulemma lapsenakaan) koskemaan kuin korkeintaan 2 kuurin muodossa. Sikäli ne voisivat auttaa paremmin, koska elimistö ei ole taatusti ainakaan tottunut antibiootteihin.
Nyt huolinkin jo lääkärikäynnistä sen takia, että naama saattaa sinne mennessäni näyttää jopa lähes normaalilta. Aknenin ei siis missään tapauksessa ole vakava, mutta suurin vika löytyykin henkiseltä puolelta. Mielestäni lievää aknea ei pitäisi aliarvioida, koska ainakin juuri tämä epäsäännölisyys kasvojeni kunnossa tuottaa minulle aivan käsittämättömästi stressiä ja tuskaa.
Olen lukenut niin paljon hyvää ja lähes laisinkaan huonoa Roaccutan lääkkeestä, että taidanpa kysäistä vakavissani sitä lääkäriltä. Saahan sitäkin varmasti syötyä mietona kuurina. Sivuvaikutuksia en niinkään pelkää, koska olen kuitenkin henkisesti todella vahva, vaikka stressi on kova ja tuskan hiki puskee pintaan. Akneni reagoi kuitenkin jo niin herkästi ajoittain noihin perusgeeleihin, että luulisi sen lähtevän helposti pois tujummalla lääkkellä. Toista tilanne voi olla vuoden päästä. Sikäli minun olisi helpompi syödä kuuri armeijan aikana jolloin sivuvaikutukset eivät haittaisi oikeastaan laisinkaan. Arkeni on niin sosiaalista, että tuollaisten masentavien kuurien syönti on lähes mahdoton vaihtoehto. Mutta siinä olet kyllä oikeassa ja se pitäisi iskostaa päänuppiin, että enpä minä ainut aknepotilas siellä armeijassa ole, ja viimeisenä siellä tarvitsee huolehtia siitä miltä näyttää. Minulle paras keino olisi ehdottomasti olla katsomatta peiliin - se syö ja rajusti.
Vielä pari kysymystä. Kuinka pitkän kuurin söit ? Kuinka paha akne oli kuurin alussa ? Paheniko tilanne sinulla kuurin alussa ja kuinka pitkään kesti kunnes finnien tulo lakkasi ? Minkä vahvusia pillereitä ja kuinka monesti päivässä niitä söit ?
Kiitos muillekkin vastauksista
Tuo peiliin katsominen voi kyllä masentaa, mutta sitä se on kaikilla tai suurimmalla osalla muistakin ihmisistä. Jos iho on hyvä, niin sitten ei olla täysin tyytyväisiä johonkin muuhun asiaan. Ihminen aina vain tavoittelee parempaa.
Minun Roaccutan-kuurini kesti 4,5 kuukautta. Söin joka toinen päivä yhden 20 mg:n tabletin ja joka toinen päivä kaksi 20 mg:n tablettia eli keskimäärin 30 mg päivässä. Koko kuurin ajan annostukseni oli sama. Yhteensö meni siis kaksi laatikkoa Roaa. Laatikossa on 100 kappaletta eli 200 kappaletta meni yhteensä. Oli hiukan arveluttavaa kylläkin aloittaa kuuri, koska omasta mielestäni ihoni oli suhteellisen hyvässä kunnossa ja olin kuullut, että akne pahenee kuurin alussa yleensä. Ihotautilääkäri kirjoitti myös Dalacin-lääkereseptin juuri tuon kuurin alun takia. Dalacin kuulemma auttaa, ettei kuurin alussa pahentuva akne tulisi niin pahana vastaan. Itselläni akne paheni vähän ensimmäisen viikon jälkeen, mutta ei onneksi älyttömästi. Kolmen viikon jälkeen lähes kaikki finnit olivat naamasta pois, mutta selässä oli yhä jonkin verran, mutta lisää ei finnejä itselleni tullut enää noin kuukauden jälkeen lainkaan tai ehkä yksi tai kaksi viikossa. Tietystihän se masentaa, että finnejä tulee alkuun lisää, mutta onneksi se on vain tilapäistä. Koko kuurin ajan myös vatsa oli hiukan hellänä ja tietysti huulet ja iho kuivuivat. Masennusta oli tosiaan myös.
Nyt on pari kolme kuukautta aikaa kuurista ja iho on hyvässä kunnossa arpia lukuunottamatta, hiukan vielä punainen kylläkin. Finnejä ei ole oikeastaan tullut yhtään. Ihon rasvaisuus on jo palannut normaaliksi.
itselläni ei tuota armeijaongelmaa ole ikinä ollut, mutta iho-ongelmia sitten senki edestä.
ymmärrän täysin ne itsetuntokriisit mitä oot käyny läpi tän asian vuoksi, koska itsellenikin oli tosi shokki nähdä miten nätti naama meni pilalle vauhdilla.
nyt 7 vuoden tappelun jälkeen oon saanu kasvoni ja itseluottamukseni vihdoinki takaisin. nyt kun menet sinne lääkäriin, ni jos se lääkäri ei ehdota roaccutan-kuuria ni ehdota itse. jos ongelmas on niin paha kuin kuvailit, saat sen aika varmasti. tämä ois just sellanen pilleri poskeen-hoito ja todennäköisesti myös tehokas. mut se ainaki pelasti:)
ei mullakaan mitkään voiteet ja pesut auttanu mitään...
roa-kuuri on aika kallis (60 euroa 100 kapselia) mutta se sama raha menis kai kuitenki pian niihin muihin ihonhoitotuotteisiin. itse tarvitsin kolme peräkkäistä kuuria, mutta ei kyllä kaduta yhtään:)
lääke ei myöskään ole mitään solumyrkkyä tms. vaan ihan puhdas A-vitamiinijohdannainen. ainoa juttu mikä on hyvä muistaa siellä armeijassakin, niin pidä sitten huulirasvaa aina mukana. kuuri kuivattaa ihoa tosi paljon, ja huulethan rohtuu sitten tosi helposti.
toivottavasti saat sinäkin vielä kasvosi ja persoonallisuutesi takaisin:)
roa -kuuri on tosiaan kallis, mutta miksi ottaa/pyytää roa -kuuri, kun puolet halvemmalla saa rinnakkaislääke isotretinoin ratiopharm -kuurin, joka on prikulleen sama (vaikuttava aine isotretinoiini) kuin roaccutan...
Olen kuullut monen ihmisen sanovan ja myös ihotautilääkärini sanoi, että rinnakkaislääkkeet eivät kuitenkaan ole aivan yhtä tehokkaita. Varmasti kyllä ovat nekin hyviä, mutta ainakin itse halusin sitten kanssa syödä juuri Roaccutania, että teho olisi varmasti hyvä. Eikä Roaccutanin hintakaan enää niin kova ole ja itse olisin kyllä varmasti maksanut paljon enemmänkin, jotta olisin saanut ihoni kuntoon.
AHAAA!! no perskule, ei mulle oo kerrottu! No voihan perskele... no kyllä mieki mieluummin maksan pikkasen enemmän jos tiedän et roa muka ois tehokkaampaa? Hei! Oon nyt syöny Isotretinoiinia noin 1:n kuukauden ja vielä olis "varastossa" eli hakematta 5 x 50kpl eli 250kpl isotretinoiinia.. niin niin...voinko vaihtaa tai pyytää apteekkarilta että antaa Roaccutania Isotretinoiinin sijaan? Miks ei antais? Pitääkö kysyä lääkäriltä?
vielä semmosta että toi isotretinoiini ei oo tehonnu ainakaan vielä yhtään eli ei oo minkäänlaisia muutoksia näkyvissä eikä oikeestaan minkäänlaisia sivuvaikutuksiakaan....pikkasen huulet kuivuneet (riittää kun kerran päivässä rasvaa)
En siis ole mitenkään varma, että onko Roaccutan jotenkin tehokkaampi, mutta näin minulle sanottiin. Ei varmaan kannata enää vaihtaa lääkettä, koska olet kuitenkin jo sen verran tuota syönyt, mutta tietysti aina voi lääkärin puoleen kääntyä. Ja sivuvaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Toisilla kuivuu kaikki paikat ihan, kun taas joillakin hyvin vähän. Eivät ne varmaan sinänsä mitää kerro itse lääkekuurin tehoamisesta.
tottakai olen ottanut mahdollisista rinnakkaislääkkeistä selvää ja totuus on että roaccutanille EI OLE geneeristä vaihtoehtoa. ystäväni, joka sattuu olemaan farmaseutti, otti asiasta pari viikkoa sitten selvää kun pyysin. en oikein usko että hän olisi ollut väärässä:) sitä paitsi nykylain mukaan apteekissa tulee aina ehdottaa asiakkaalle halvempaa vaihtoehtoa, jos sellainen on.(geneerinen tarkoittaa siis sitä, että vaikuttavat aineet olisivat täysin samat.)
itse opiskelen lääkiksessä ja jotain lääkkeistä siis ymmärrän itsekin, ja sen verran voin sanoa, että vaikuttavan aineen ollessa samakin, voi eri lääkkeissä olla suuria eroja imeytymisen ja tehokkuuden suhteen. roaccutanille ei siis ikävä kyllä ole ainakaan vielä ilmestynyt kilpailijaa, joka vaikuttaisi täysin samalla tavalla.
Otan kantaa vain tuohon intti-asiaan.
Alokasajalla ollaan varsin paljon sisätiloissa (=kasarmilla), jolloin hygieniasta on helppo pitää huolta. Sitten kun mennään näille koulutuskausille (6kk:n käivikset tai AUK/RUK), alkaa tuon suhteen ongelmat. Eli leirejä on, ne ovat pitkiä, likaisia ja raskaita. Jos satut vielä olemaan sissi/tiedustelujoukoissa, joudut vetämään naamaan kaiken maailman naamiovärejä yms.
Itselläni iho kesti yllättävän hyvin intin, vaikka sissinä touhusinkin. Mutta tosiaan, jos iho on jo ennestään herkkä, voi intti tuottaa epämiellyttäviä ongelmia. Pahimpia ovat tietysti ~2vko:n leirit, joilla ei välttämättä pääse peseytymään kuin ehkä kerran.
Paska(inen) paikka siis tuo intti. Tosin tuolla ei kukaan välitä naamataulustasi, siinä mielessä ei väliä. Finneissähän on vielä se juttu (kuten varmasti tiedät), että ne muodostuvat hiljakseen kuukausien aikana, eivät ne niin vain pukkaa itsekseen esiin. Eli ongelmat saattavat todella alkaa vasta intin jälkeen (kuukausia huonossa hapessa ollut iho...:()
Tällaisia kokemuksia. Vaikka tekstini vaikuttaakin aika pessimistiseltä, kannattaa harmaisiin mennä ihan hyvällä mielellä ja asenteella. Ja intin lääkäreiltä voi myös mennä kysymään apua. Pystyn kyllä täysillä samaistumaan tuohon juttuusi, eli ainakin paikoitellen ihan tuttua asiaa itsellenikin.