Masennus vai ei?

Hei!
Olen alkanut epäillä että minulla on masennus. Mutta en voi olla varma, koska minulla on hyvin heittelehtivät tunteet. Välillä olen tosi iloinen ja pirteä, mutta sitten usein tulee sellaisia yksinäisyyden tunteita (vaikka ihmisiä olisikin ympärillä), harmittaa, masentaa, itkettää ja väsyttää. Tuntuu jopa joskus että pyörryn ja näen vain mustaa kun yritän katsoa eteeni, mutta sitten yhtäkkiä musta katoaa. Mulla on ihan ok suhde mun isään, mutta äitiin ei nyt niinkään. Riitelemme todella usein äitini kanssa ja hän ei suostunut maksamaan luokkaretkeäni niin jouduin itse kerätä rahat siihen. Sitten äitini puhuu minusta paskaa isälleni. "kaveritkin" vain esittävät mukavia, mutta puhuu selän takana minusta pahaa. Olen kyllästynyt elämään, mutta aina joku asia pitää minut pystyssä joka päivä. Kiitos että luit! P.s olen miettinyt että kannattaisiko jutella terveydenhoitajan kanssa, siitä miltä minusta tuntuu?
5<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

hei. voihan sulla masennustakin olla, mutta sun ikä on mielestäni vaikeinta aikaa elämässä. pitää tietää mitä haluaa ja se ei ole niin helppoa kuin luulis. kavereistakin pitää löytää ne oikeat kaverit. vanhempien kanssa on ihan normaalia olla tuossa iässä sukset ristissä, mutta kannattee muistaa että vanhemmatkin on vaan ihmisiä. itse olen 34v. mutta jos sinusta yhtään tuntuu että masentaa suosittelisin menemään juttelemaan asioista ajoissa...mitä haittaakaan siitä on.

Äänestä
  • Okei! Kiitos :)

    Äänestä

Sinulla on murrosikä. Elimistössäsi tapahtuu muutoksia, jotka aiheuttavat mm. mielialan vaihteluita. Psykiatrisen diagnoosin antaminen ei tuossa iässä ole kovin järkevää.

Äänestä

Kannattaa mennä juttelemaan. Ei siitä ole mitään haittaakaan. Ei tuosta voi viellä masennusdiegnoosia tehdä, enkä usko että ainakaan kovin pahasti masentunut olisit. Mutta helpointa on hoitaa asiat kuntoon, kun tilanne ei ole viellä mennyt tolkuttoman pahaksi.

Äänestä

Masennus ei ole mikään sairaus, jota tarvitsee epäillä. Jos sinua masentaa niin silloin sinua masentaa ja, jos olet iloinen niin silloin et ole masentunut. Eikö pahanmielesi syy ole ilmeinen?! Sinulla on kertomasi mukaan riitaisuutta äitisi ja ystäviesi/kavereidesi kanssa, joten mikä jottei olisi paha mieli. Selvitä asiat äitisi ja kavereidesi kanssa. Jos tuntuu, että se ei meinaa onnistua ei asiaa ainakaan auta mennä psykiatrille kertomaan. He ainoastaan leimaavat sinut pseudotieteellisellä leimalla (todennäköisesti 'keskivaikea' tai 'vaikea masennusoireyhtymä') ja iskevät huumereseptin kouraan. Siitä alamäkesi alkaa.

Nyt olisi tärkeää miettiä tarkkaan miten etenet. Puhumaan pääset useilla kolmannen sektorin paikoilla, joista voit tiedustella esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuran ilmaisesta valtakunnallisesta kriisipuhelimesta, jos et nettihaulla löydä (eri paikkakunnilla on erilainen tarjonta).

Valtakunnallinen kriisipuhelin
010 195 202
arkisin klo 9.00–07.00
viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15.00–07.00
"Kriisipuhelimeen voi soittaa nimettömänä. Puhelimessa vastaavat kriisityöntekijät ja koulutetut vapaaehtoiset 25 paikkakunnalla ympäri Suomea."
http://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-apua-elämän-kriiseihin

Tärkeintä on olla nielaisematta psykiatrista valetta "mielensairaudesta, joka on kuin mikä tahansa oikea sairaus". Välttämällä valheet voi löytää oikeita turvallisia, terveydelle haitattomia ja pitkän aikavälin ratkaisuja elämässäsi kohtaamisi ikävyyksiin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


yläasteelainentyttö kirjoitti:

Hei!
Olen alkanut epäillä että minulla on masennus. Mutta en voi olla varma, koska minulla on hyvin heittelehtivät tunteet. Välillä olen tosi iloinen ja pirteä, mutta sitten usein tulee sellaisia yksinäisyyden tunteita (vaikka ihmisiä olisikin ympärillä), harmittaa, masentaa, itkettää ja väsyttää. Tuntuu jopa joskus että pyörryn ja näen vain mustaa kun yritän katsoa eteeni, mutta sitten yhtäkkiä musta katoaa. Mulla on ihan ok suhde mun isään, mutta äitiin ei nyt niinkään. Riitelemme todella usein äitini kanssa ja hän ei suostunut maksamaan luokkaretkeäni niin jouduin itse kerätä rahat siihen. Sitten äitini puhuu minusta paskaa isälleni. "kaveritkin" vain esittävät mukavia, mutta puhuu selän takana minusta pahaa. Olen kyllästynyt elämään, mutta aina joku asia pitää minut pystyssä joka päivä. Kiitos että luit! P.s olen miettinyt että kannattaisiko jutella terveydenhoitajan kanssa, siitä miltä minusta tuntuu?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu