Ihmettelen täällä kummit-palstalla (ja jossain muuallakin) jatkuvasti pyörivää keskustelua kummilasten vanhempien pettymyksistä lahjojen rahalliseen arvoon.
En millään jaksa uskoa että "kaikkien" keskusteluihin kirjoittavien lähipiiri on niin ahnetta ja kiittämätöntä.
Jos lahjan saajalle materian rahallinen arvo on tärkeää ja lahjan antajalle ei, niin en ymmärrä mihin tällaisten ihmisten läheinen ystävyys on voinut alunalkaenkaan perustua. Rahan käyttöttapa (ei määrä) kuitenkin määrittelee elämäntapamme ja melko hyvin arvommekin.
En millään jaksa uskoa että "kaikkien" keskusteluihin kirjoittavien lähipiiri on niin ahnetta ja kiittämätöntä.
Jos lahjan saajalle materian rahallinen arvo on tärkeää ja lahjan antajalle ei, niin en ymmärrä mihin tällaisten ihmisten läheinen ystävyys on voinut alunalkaenkaan perustua. Rahan käyttöttapa (ei määrä) kuitenkin määrittelee elämäntapamme ja melko hyvin arvommekin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ole kenenkään kummi ite, mutta lapsellani on 4 kummia. Ei sen takia, että saisi enemmän lahjoja, eikä kummeja valitessa ajateltu tulotasoa. MIelestäni on tärkeintä että kummi on olemassa ja lapsi tuntisi hänet, tietysti on kiva että muistaa synttärit, mutta ei ole pääasia. Miustakin välillä tuntuu että joillekin se lahjominen on kaikkein tärkeintä, mutta ´kai se on kuitenkin vähemmistö!
Hei! Halusin ottaa tähän jotenkin kantaa. Olen parikymppinen opiskelija ja koen, että ettei mikään ole kummilapseni vanhempien mielestä tarpeeksi. Muistan kummilastani noin kolme kertaa vuodessa lahjalla. Lahjan arvo on ollut joka kerta noin 30-50 euroa. Lahjan jälkeen en saa edes kiitosta. Kun lähetän postitse koskaan ei kuulu kiitosta tai ei kommentoida, että lahja on tullut perille. Kun annan lahjan kasvotusten ei kiitosta tule silloinkaan. Olen monet kerrat pahoittanut mieleni, kun tuntuu, että ettei mikään ole kiitoksen arvoista, vaikka ostankin sellaista, mitä kummilapseni toivoo.
Tiedän, että kummilapseni vanhemmat odottavat paljon kalliimpia ja hienompia lahjoja, mutta en vaan voi ostaa, kun on niin pienet rahat.
Ollaan lapsen kummien kanssa ihan liian vähän tekemisissä (kummisetää lapsi ei edes tunne, mutta onneksi on ihana adoptiokummisetä). Kummeilla on itsellä 2 lasta, omakotitalo rakenteilla, meillä molemmilla vielä muita henk.koht. sairasteluja sun muuta.
Joka joulu nolottaa, kun kummit tuo kirjekuoren, jossa on ainakin 50 euroa rahaa, onnellisempi olisin, jos vain tulisivat kylään ja istuisivat muutaman tunnin jonninjoutavia puhellen...
minulla on kummilapsia joka lähtöön. on ruotsissa jolle riittää kun sillointällöin nähdään ja silloin nähdessa ostellaan jotain tai lykätään vähän kruunuja kouraan. aina on tuntunut että ollaan riittävän hyviä.
sitten on kotimaassa yksi, joka oli niin allerginen niin allerginen, mutta kun kummina huomioin, ettei suklaata voi syödä ja ostin pääsiäiskrääsää pahvimunaa, niin lapsen äiti alkoi esitellä muiden tuomia suuria suklaamunia. tuli siis tunne, että annoin arvotonta. kyläänkään lapsi ei meille voinut tulla allergiansa takia, meillä kun oli eläimiä sisällä.paremmissa paikoissa ei koiratkaan haitanneet.
yhdelle lapselle kudoin itse merimiestyylisen villatakin kaksivuotis -lahjaksi. koskaan en sitä lapsen päällä nähnyt, hänet puetaan merkkivaatteisiin. lahja taisi olla arvoton.
toisen kerran ostin cd-levyn sisällötään historian tietoja. no, naapuri oli tuonut kymmenen kertaa kalliimman autoralli-pelin. jota kovin korein sanoin esiteltiin.
voihan olla, että alkuperainen kirjoittaja on oikeassa ja minä olen vain nirppanokkainen väärinymmärtäjä. mutta paha mieli näistä kahdesta kummilapsen lahjomisista on jäänyt. korostan vielä, että toinenlapsista on miehen sisaruksen lapsi ja toinen minun lapsuuden ystäväni esikoinen. kaveruutemme aikana raha ei koskaan ollut korostettuna suhteessamme. eikä silloin tuntunut, että olisin ostanut huonoja synttärilahjoja kaverilleni
Kyllä se vähän niin on...
Minulla on kaksi kummilasta; toinen veljenpoika ja toinen serkuntyttö. Veljenpojan vanhemmat eivät koskaan ole esittäneet mitään vaatimuksia, ovat kovasti tykänneet esim. itse tehdystä vaatteista, valokuvista, pienistä muistamisista, yhdessäolosta...
Serkuntytön ristiäisissä jaettiin kummeille tilinumerot, että tänne sitten muistamiset ja tätä hopea-sarjaa lapselle käydään keräämään ja nämä vaatemerkit olisivat kivoja... Suorapuheisena ihmisenä sitten sanoinkin, että anteeksi, jos olen ymmärtänyt väärin, mutta mielestäni tämä ei ole kummiuden tarkoitus...? Vanhemmat vastasivat aivan suoraan, että he haluavat tyttärelleen vain parasta ja joskus sitä pitää pyytää, kun ihmiset eivät muuten YMMÄRRÄ sitä tarjota...