Elämä on luopumista. Myös haaveista luopumista. On niitä haaveita, jotka ovat lähinnä itsestä kiinni. Ja niitä, joiden toteutumiseen tarvitaan muiden myötävaikutusta.
Mietin, että piirit on liian pienet. Samat ihmiset tulevat vastaan eri tilanteissa. Sama pieni piiri pyörii. Katsot sivusta voimattomana, miten historia toistaa itseään. Jos mä koku päivä löydän miehen, joka ei juokse yhden tietyn M- naisen perässä, mä annan sille heti lähtöpisteitä niin, että finaalipaikka irtoaa. Edellyttäen tietysti, että osallistuu kilpailuu... Näin sen ajattelen. Siihen saakka mulla on parempaa tekemistä.
https://m.youtube.com/watch?v=k1-TrAvp_xs
Mietin, että piirit on liian pienet. Samat ihmiset tulevat vastaan eri tilanteissa. Sama pieni piiri pyörii. Katsot sivusta voimattomana, miten historia toistaa itseään. Jos mä koku päivä löydän miehen, joka ei juokse yhden tietyn M- naisen perässä, mä annan sille heti lähtöpisteitä niin, että finaalipaikka irtoaa. Edellyttäen tietysti, että osallistuu kilpailuu... Näin sen ajattelen. Siihen saakka mulla on parempaa tekemistä.
https://m.youtube.com/watch?v=k1-TrAvp_xs
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voisin luulla koskevan itseäni tietämättä liikaa sisällöstä.
Piirit on silti pienet ja joihinkin tilanteisiin haluaisi piirejä lainkaan, historia on joskus toistanut itseään, toistaako se tulevaisuudessa. Sen kertoo mahdollisesti tulevaisuus itse.
Haaveita pitää olla, elämä ei ole muuten minkään arvoista. Liika kontrolli tappaa elämästä palasia. Itse ainakin tukehdun sellaisessa ilmapiirissä. Ja kyllä monia haaveita voi toteuttaa. Sitähän sanotaan, että ihminen masentuu, jos hän ei näe elämässään lainkaan valoa, mahdollisuuksia, haaveita, joita toteuttaa.
Jotkut haaveet ovat tietenkin toisista riippuvaisia, mutta monille asioille voi itse tehdä jotain. Jos työ tylsistyttää jo kolme-nelikymppisenä niin kannattaa vaihtaa vaikka alaa. Kukaan ei jaksa yli kuusikymppiseksi työssä, mikä ei kiinnosta lainkaan. Jos avioliitto on pelkkää pakkopullaa ja aiheuttaa pahan olon, tulee avioliitto jättää. Jos ystävät vievät kaiken energiasi, eivät elä asioita yhdessä sinua arvostaen niin heivaa heidät elämästäsi.
Näitä muutoksia kannattaa jokaisen miettiä ja toteuttaa pikku hiljaa, vain sillä tavalla voi säilyttää mahdollisuudet onneen. Tietysti kannattaa miettiä, riippuuko joku noista tekijöistä myös omasta itsestään ja miten, niin että osaa jatkossa toimia paremmin. Ei voi sanoa, että oikein, sillä olemme vajavaisia ja erehtyväisiä ihmisiä.
Ehkä sun piirisi ovat liian rajoittuneet? Maailma on täynnä pariskuntia ja vastarakastuneita, jotka eivät juokse sinun m-naisesi perässä.
Olen samaa mieltä, piirit on liian pienet. Täytyy laajentaa. Muistin tänään vuoden takaisen tapauksen, joka liittyi tuohon M- naiseen. Siitä tuli eräitä mielleyhtymiä.
Muistin ihmisen, jota olen vihannut enemmän kuin ketään koskaan. Ihmisen, joka on jo poistunut elämästäni. En syytä häntä siitä, että hän kiinnostui M - naisesta, vaan siitä että väänsi veistä siinä haavassa ja pitkään. Hän jopa kehtasi ehdotella vielä kaiken sen jälkeen. Vieläpä monta kuukautta. En ole väkivaltainen ihminen, en pitkävihainen. Mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa epäilen etten jättäisi käyttämättä tilaisuutta antaa takaisin samalla mitalla. Ja niinhän minä taisin tehdäkin...korkojen kanssa.
Joka tapauksessa en katso kahdesti ihmistä, joka tekee saman. En tiedä itse asiassa ihmistä, jolla olisi pokkaa yrittää samaa. Ratkaisuna olisi ilmastonmuutoksen vaikutukset ylittävä jääkausi. Tuntuu hyvältä, ettei tarvitse nähdä heistä ketään johonkin aikaan. Saan keskittyä muihin juttuihin. Pieni purkaus... Onnittelut pariskunnille ja vastarakastuneille, kohdelkaa hyvin toisianne.
Sinun täytyy olla sairas tutuksenmultihuipentuma. Mitä noin pahaa joku ihminen on sinulle tehnyt, että täytyy noin vihata ja kostaa? Ehkä en ymmärrä tapaustasi.
Mutta eroja sattuu ihmisille ja ihmiset voivat silti tulla toistensa kanssa jollakin tapaa toimeen. Itselläni olisi erittäin hyvä syy eron hetkellä vihata toista, mutta oikeasti olen rakastanut joskus ja oikeasti haluan toiselle hyvää.
Itse toivon etten koskaan tapaa tutuksenmultihuipentuman kaltaista ihmistä ja toivottavasti en ole koskaan tuollaista ihmistä edes tavannut.
Sinulla on oikeus mielipiteeseen. Tilanteet ovat erilaisia. Et tiedä tuosta tilanteesta mitään, joten parempi jos et tuomitse. Eikä sinulla ole asiassa toimivaltaa. Joskus muistot tuovat vihan ja kivun esiin. Se ihminen on lopullisesti poissa elämästäni ja se on parempi niin molemmille. Jos tunnet itsesi nyt paremmaksi ihmiseksi, niin suon sen sinulle toki.
Pitkän suhteen katkeamistako sinä kipuilet? Ymmärrän, että se sattuu, mutta tuo katkeruutesi ja kostonhimosi ei ole normaalia. Se on melko lapsellista käytöstä ja voin sanoa, että tiedän tunteen. Sillä eiköhän jokainen jota on satutettu jollakin tavalla käy monenmoisia tunteita läpi, mutta se miten niihin reagoi ja miten toimii on eri asia. Ja en tiedä tilannettasi, se on totta, mutta täällä palstalla kun kirjoittelet, teen päätelmät kirjoituksesi perusteella.
Ei. Suhteesta on jo aikaa. En haudu kostoa. Kun olin täynnä vihaa, annoin takaisin samalla mitalla. Siitä en ole ylpeä. Purin vihaa, joka nousi muistosta, kipeästä sellaisesta. Se meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin.
Olen jo kiinnostunut toisesta, ollut jo pitkään. Silti vanhat arvet kutiavat joskus. Ja pelko nousee, mitä jos se toistuu...
Jaah, juuri nyt rakastan kaikkia
kanssaihmisiä :)
Se on se ryhtiliike, se auttaa!