Kaksisuuntainen mielialahäiriö luetaan vakavaksi mielenterveyden häiriöksi. Onko se niin vakava, minä sitä pidetään? Onko epilelsialääkkeillä sairaudenhoito tavallista?
Onko vakavaa ja millaista on bibolääri?
millämäärällä
53
1279
Vastaukset
- korjkorj
Korj. epilepsialääkkeillä.
- sdfvdsgvscsv
Kaksisuuntaisesta on olemassa kaksi tyyppiä, tyyppi 1 ja 2. Tyyppi 2 voitaisiin pitää ns. lievempänä tyyppinä koska siihen ei kuulu täysiä maniajaksoja vaan maniaa lievempää hypomaniaa. Toisaalta tyyppi 2 ei voida sinänsä sanoa lievemmäksi koska sen masennusjaksot voivat olla todella vakavia.
Kaksisuuntaisesta on olemassa sitten vielä lievempi muoto, mielialan aaltoiluhäiriö eli syklotymia. Tähän häiriöön kuuluu hypomaanisia jaksoja ja lievän masennuksen jaksoja(eivät täytä masennuksen diagnostisia kriteerejä). - KampaamonUlla
Tunnen lähipiiristäni kaksi ihmistä joilta tämä diagnoosi löytyy, molemmat II-tyyppiä. Toinen elää ihan normaalia täysipainoista elämää, hänellä on hyvä mies, siisti koti, vakituinen työ jne. Bipolaarinen näkyy hänen elämässään lähinnä niin että välillä on kausia kun hän on enemmän sosiaalisesti aktiinen ja välillä taas niitä kausia jolloin hänestä ei paljon mitään kuulu. Mutta noita eri kausien ääripäitä ei kovin usein ole, viime vuonna taisi ehkä yhden kuun ajan olla vähän kovempi meno päällä, mutta hänen miehensä on hyvin vakaa ja tyyni tapaus niin ei ainakaan minun tietoni mukaan mitään sen ihmeempää tapahtunut kuin vain että ystäväni suunnitteli jotain kaveripiirimme yhteistä ulkomaanmatkaa jonka oli itse keksinyt ja yritti siihen saada kaikkia mukaan. Toinen ihminen jonka tunnen ei sitten olekaan ihan yhtä vakaa tapaus, hänellä noita samanlaisia kausia tuntuu olevan useammin ja ne ovat paljon voimakkaampia. Hän saattaa vaihtaa miestä, työpaikkaa, asuntoa silmänräpäyksessä, itkeä kotonaan kuukauden ja sitten olla ulkomailla "töitä etsimässä" toisen kuukauden heti perään. Normaalia parisuhdetta hänellä ei ole tainnut olla sitten teiniajan ja silloinkin se oli täynnä draamaa. Hänellä on kuitenkin muutama "luottomies" joiden luona hän kyllä viihtyy kausittain, välillä jopa asuu heidän luonaan kunnes saa itsensä taas kerättyä ja meno jatkuu. Hyvä ja empaattinen ihminen hän silti on, mutta jotenkin tuntuu että verrattuna tuohon toiseen tuttuuni jonka elämä pysyy hallinnassa sairaudesta huolimatta tämä toinen ystäväni ei edes yritä vaan antaa elämän ja fiiliksen viedä ja sitten maksaa siitä kovan hinnan mielialan vaihteluina.
Kumpikaan ystävistäni ei käytä mitään säännöllistä lääkitystä, jälkimmäinen ottaa ajoittain rauhoittavia ja unilääkkeitä pahimpaan hätään.- juuuuuuuuuuuuuuuuuuu
Onko toisella mainitsevallasi naisella vauhtipäällä ollessaan seksisuhteita paljon ja ovatko ne epävakaita?
- KampaamonUlla
juuuuuuuuuuuuuuuuuuu kirjoitti:
Onko toisella mainitsevallasi naisella vauhtipäällä ollessaan seksisuhteita paljon ja ovatko ne epävakaita?
Joskus nuorempana oli ehkä jonkinverran, mutta niin oli kyllä minulla ja monella muullakin meidän kaveripiiristä. Ei hänellä ainakaan minun tietojeni mukaan enää nykyään aikuisena mitään yhdenillan juttuja ole mutta kyllä hänellä saattaa vaikka se 2-4 uutta miestä joka vuodella yhä nykyäänkin olla, mutta vaikka tuo ehkä kuulostaa melko korkealta määrältä, niin en aikakaan itse pitäisi sitä nykypäivän sinkkunaiselle mitenkään korkeana määränä. Hänellä on aika hyvä miesmaku eikä mitään "jännäveikkoja" ole hänen seurassaan pyörinyt.
- eihymyhyydy
Eihän tänä päivänä yhdenillan suhteita pidetä juuri minään. Kuitenkin näin miehen näkökulmalta täytyisi todella rakastua, että voisi paljon yhden illan juttuja harrastaneen ottaa vakavasti. Ylensä vauhtipäällä eläneillä on luottotiedot menneet ja ankeaa muutenkin. Kieltämättä tällaisissa naisissa on usein viehätysvoimaa, jopa karismaa.
- PipoKireällä
eihymyhyydy kirjoitti:
Eihän tänä päivänä yhdenillan suhteita pidetä juuri minään. Kuitenkin näin miehen näkökulmalta täytyisi todella rakastua, että voisi paljon yhden illan juttuja harrastaneen ottaa vakavasti. Ylensä vauhtipäällä eläneillä on luottotiedot menneet ja ankeaa muutenkin. Kieltämättä tällaisissa naisissa on usein viehätysvoimaa, jopa karismaa.
Onko sinulla sitten muutenkin vaikeuksia hyväksyä sitä että muiden ihmisten seksuaalisuus poikkeaa sinun omasta hyvin kapeasta käsityksestäsi siitä mikä on normaalia ja hyväksyttävää kun kerta noinkin suuria päätelmiä teet pelkästään sen perusteella että jollakin ihmisellä on ollut yhdenillan juttuja?
- hauskaapitääolla
eihymyhyydy kirjoitti:
Eihän tänä päivänä yhdenillan suhteita pidetä juuri minään. Kuitenkin näin miehen näkökulmalta täytyisi todella rakastua, että voisi paljon yhden illan juttuja harrastaneen ottaa vakavasti. Ylensä vauhtipäällä eläneillä on luottotiedot menneet ja ankeaa muutenkin. Kieltämättä tällaisissa naisissa on usein viehätysvoimaa, jopa karismaa.
Taidat aika poikanen tuolla saralla olla. Naisilla lähes poikkeuksetta, kun näitä kokemuksia on karttunut enemmän kuin miehillä. Asia vain on näin.
- hiukkajatuikku
Ei suinkaan ole. Kuulutko siihen iloluontoisten naisten ryhmään, ketkä viihdyttävät miehiä? Iloluoteisilla on mennyt elämän hallinta ja joskus sille on annettu nimi, kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kaikki tuon diagnoosin alla olevat eivät kuulu samaan kastiin. Suurin osa biboista on kunniallisia kansalaisia.
- kullankaivajatry
eihymyhyydy kirjoitti:
Eihän tänä päivänä yhdenillan suhteita pidetä juuri minään. Kuitenkin näin miehen näkökulmalta täytyisi todella rakastua, että voisi paljon yhden illan juttuja harrastaneen ottaa vakavasti. Ylensä vauhtipäällä eläneillä on luottotiedot menneet ja ankeaa muutenkin. Kieltämättä tällaisissa naisissa on usein viehätysvoimaa, jopa karismaa.
eihymyhyydy Kirjoittaa kuin itse olisi miestennielijä. Monella pulihuo***** on taustalla diagnoosi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kukaan itseään kunnioittava mies ei ota jakorasiaa vaimokseen.
Huom!!! Suurin osa on kunnon ihmisiä! - Parempi
Hei!
Oletko seurannut omaa elämääsi, Mikä oikeus sinulla on analysoida. Saatat olla itse, vaikka kusipää.
- millämäärällä
Millainen lääkitys on tyypillinen tähän sairauteen? Onko kaksisuuntainen mielialahäiriö yhtä vakava kuin skitsofrenia? Tarkoitan kun sairauteen on korvattavat lääkkeet kelakortissa numero 112.
- 329309309323
lääkitys on yksilöllinen asia, se mikä sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle, moni pärjää tämän sairauden kanssa ihan ilmankin lääkkeitä tai jos ottaa lääkkeitä niin vain hetkittäin
se kuinka vakava sairaus tämä on riippuu myös täysin ihmisestä, suurinosa pystyy tämän kanssa elämään ihan normaalia elämää, osa taas "repsahtaa" hetkittäin joko masennukseen tai maniaan ja osa taas menee fiiliksen mukana minne tuuli sattuu viemään
itse en tätä pitäisi lähellekään niin vakavana sairautena kuin skitsofrenia, mutta tiedän kyllä tapauksissa missä biponkin takia on ihmisen todellisuuden kuva niin vääristynyt ja spykoosi ollut päällä että hengenkin tämä sairaus on voinut viedä :/ - ei112
Onko tämä diagnoosi aihe holhouksen alaisuuteen? Mikä on apteekkitili?
Epilepsialääkkeet sopivat kuulemma bibolaariin. Mitä muita ja millä annoksilla? - lkdvklvdlkvdsklmdvl
Onko tämä diagnoosi aihe holhouksen alaisuuteen?
- ei yleensä, mutta se voi edesauttaa holhoukseen/edunvalvontaan hakeutumista
Mikä on apteekkitili?
- sitä että maksat kuukauden lääkkeet apteekkin yhdellä kertaa, laskulla
Epilepsialääkkeet sopivat kuulemma bibolaariin. Mitä muita ja millä annoksilla?
- vaikka mitä muita, sopivilla annostuksilla vain, muuten voi tulla ongelmia
- plussaatullooo
Kyseessä on vakava mielisairaus.
- Imaginarium
Bipolaarinen häiriö on mieli(kuvitus)sairaus. Jos ihminen kuitenkin haluaa luokitella itseään sen mukaan, on se hänen oma asiansa ja sitä kunnioitettakoon.
- hoooooolia
Lääkäri sairauden luokittelee, et sinä.
- Imaginarium
hoooooolia kirjoitti:
Lääkäri sairauden luokittelee, et sinä.
Itse asiassa lääkäri ei määrittele sairautta vaan alan tutkijat.
Sillä ei ole mitään väliä mitä minä, sinä tai lääkäri sanoo. Bipolaarinen häiriö ei ole sairaus, koska se viittaa käytökseen, ajatuksiin, asenteisiin, reagoimiseen ja tunteisiin eikä fysiologiseen poikkeavuuteen. Siten se ei täytä (lääketieteellisesti) sairauden määritelmä, mistä on seurannut, ettei bipolaarista häiriötä ole koskaan luokiteltu sairaudeksi kansainvälisessä sairauksien luokittelujärjestelmässä ICD:ssä.
Monet lääkärit luulevat aidosti, että kyseessä on oikea sairaus ja samoin tekevät kansalaiset, jotka sokeasti uskovat lääkäreiden ja erityisesti psykiatrien selityksiä. Mitä tästä opimme on, ettei luulo ole tiedon väärti. - eipystytäirtaantumaan
Imaginarium kirjoitti:
Itse asiassa lääkäri ei määrittele sairautta vaan alan tutkijat.
Sillä ei ole mitään väliä mitä minä, sinä tai lääkäri sanoo. Bipolaarinen häiriö ei ole sairaus, koska se viittaa käytökseen, ajatuksiin, asenteisiin, reagoimiseen ja tunteisiin eikä fysiologiseen poikkeavuuteen. Siten se ei täytä (lääketieteellisesti) sairauden määritelmä, mistä on seurannut, ettei bipolaarista häiriötä ole koskaan luokiteltu sairaudeksi kansainvälisessä sairauksien luokittelujärjestelmässä ICD:ssä.
Monet lääkärit luulevat aidosti, että kyseessä on oikea sairaus ja samoin tekevät kansalaiset, jotka sokeasti uskovat lääkäreiden ja erityisesti psykiatrien selityksiä. Mitä tästä opimme on, ettei luulo ole tiedon väärti.Psykiatri tekee diagnoosin ja määrää tai on määräämättä lääkkeet. Myöskin kirjottaa sairaslomaa tai eläkkeen. Eläkettä eikä sairaslomia kirjoteta minusta-tuntuu- periaatteella, vaan laittaa eläkehakemukseen kuvauksen ja diagnoosin numeroineen.
- Imagination
Imaginarium kirjoitti:
Itse asiassa lääkäri ei määrittele sairautta vaan alan tutkijat.
Sillä ei ole mitään väliä mitä minä, sinä tai lääkäri sanoo. Bipolaarinen häiriö ei ole sairaus, koska se viittaa käytökseen, ajatuksiin, asenteisiin, reagoimiseen ja tunteisiin eikä fysiologiseen poikkeavuuteen. Siten se ei täytä (lääketieteellisesti) sairauden määritelmä, mistä on seurannut, ettei bipolaarista häiriötä ole koskaan luokiteltu sairaudeksi kansainvälisessä sairauksien luokittelujärjestelmässä ICD:ssä.
Monet lääkärit luulevat aidosti, että kyseessä on oikea sairaus ja samoin tekevät kansalaiset, jotka sokeasti uskovat lääkäreiden ja erityisesti psykiatrien selityksiä. Mitä tästä opimme on, ettei luulo ole tiedon väärti.Taitaa Imaginariumilla mennä vähän puurot ja vellit sekaisin kirjoitellessaan hienoja lääketieteen diagnoorikriteereitä :). Kuvaamasi bipolaarin ilmenemiskanavat liittynevät enemmän epävakaaseen persoonallisuushäiriöön, joka ei siis ole luokiteltu sairaudeksi. Kaksisuuntainen sen sijaan on ehdottomasti fysiologinen poikkeavuus aivojen välittäjäaineiden toiminnassa, esim. dopamiini ja serotoniini. Ajan mittaan myös aivojen valkean aineen kato on bipolaarihäiriöisillä todennettu. ("Kaksisuuntainen mielialahäiriö on tautiluokituksissa (ICD-10 tai DSM-IV) luokiteltu sairaudeksi" Käypähoito.) Älä julista moista sontaa ihmisille, jotka hakevat tieta kysymyksillään.
- pämpämm
Eipä taida itselläsi olla mielessä mitään vikaa kun et ymmärrä, mikä on mun mielestä erikoista, kun näin sairaassa yhteiskunnassa elellään. Mun mielestä kaksisuuntainen mielenterveyshäiriö (I-tyyppi) on verrattavissa syöpään. Molempaan kuolee ilman hoitoa, eikä kaksisuuntaisesta ikinä parannu.
- eroavaisuudet
pämpämm kirjoitti:
Eipä taida itselläsi olla mielessä mitään vikaa kun et ymmärrä, mikä on mun mielestä erikoista, kun näin sairaassa yhteiskunnassa elellään. Mun mielestä kaksisuuntainen mielenterveyshäiriö (I-tyyppi) on verrattavissa syöpään. Molempaan kuolee ilman hoitoa, eikä kaksisuuntaisesta ikinä parannu.
Syövän ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön eroja ovat muun muassa, että ensimmäinen on sairaus, jälkimmäinen ei. Syöpä voi tappaa, kaksisuuntainen mielialahäiriö tietenkään ei voi, koska ei ole sairaus. Itsemurha, kuten jo nimi kertoo on itse tehty eli oma päätös. Itsemurhapäätökseen vaikuttavat lukuisat asiat, mutta se on eri asia. Jotkut sairaat ihmiset, esimerkiksi syöpäsairaat, saattavat päättää tappaa itsensä, kun kivut tai vointi muutoin käy sietämättömäksi, mutta se on eri asia kuin, jos syöpäsairaus pysäyttää sydämen.
- pämpämm
ymmärrän eron, mutta itse en todellakaan halua kuolla silloinkun olen normaali. Depression aikana aivoni eivät toimi normaalisti ja itsensä tappaminen on pakottava tarve. kerro mikset pidä kaksisuuntaista sairautena? mikä se sitten on, vain heikko mieli? Se paha olo on niin suuri että sen tuntee sekä henkisesti että fyysisesti. Vika on aivosoluissani jotka ovat vialliset, olenko silloin muka normaali
- eroavaisuudet
pämpämm kirjoitti:
ymmärrän eron, mutta itse en todellakaan halua kuolla silloinkun olen normaali. Depression aikana aivoni eivät toimi normaalisti ja itsensä tappaminen on pakottava tarve. kerro mikset pidä kaksisuuntaista sairautena? mikä se sitten on, vain heikko mieli? Se paha olo on niin suuri että sen tuntee sekä henkisesti että fyysisesti. Vika on aivosoluissani jotka ovat vialliset, olenko silloin muka normaali
Mikä saat sinut ajattelemaan, että aivosi eivät toimisi normaalisti, kun olet masentunut? Tarkoitatko, että kokemus on sellainen, josta et pidä etkä halua osaksi elämääsi ja se on niin voimakkaan epämiellyttävää, että saa sinut harkitsemaan jopa elämäsi päättämistä?
Jos käytät tai olet käyttänyt jotakin psykoaktiisia aineita, esimerkiksi niin sanottuja psyykenlääkkeitä, ne voivat toki tehdä jos minkälaisia keinotekoisia mielentiloja, jotka monet kokevat todella ahdistaviksi, toiset taas helpottaviksi, ja jotkut osaltaan helpottaviksi ja toisilta osin ahdistaviksi. Kokemus riippuu yksilöllisistä ominaisuuksista, mieltymyksistä sekä elämäntilanteesta. Psykoaktiivisten aineidenkin käytön vaikutukset ovat kuitenkin oma asiansa.
Mitä tulee niin sanotun kaksisuuntaisen mielialahäiriön luokittelemisesta sairaudeksi, näkemykseni ei pohjaa omaan mielipiteeseeni vaan ihan tieteellisiin tosiasioihin. Lääketiede ei luokittele mitään niin kutsuttua mielisairautta oikeaksi sairaudeksi mukaan lukien kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ymmärrän ja lääketieteen alalla toimivat ymmärtänevät aivan varmasti myös miten paha olla jollain ihmisillä on. Ihmiset tekevät itsemurhia fyysisen kivun lisäksi myös henkisen kärsimyksen takia, mikä on suora todiste todellisesta tuskasta. Psyykkistä pahoinvointia ei vain luokitella sairaudeksi sen enempää kuin psyykkistä hyvinvointiakaan. Masennus ei ole sen enempää sairaus kuin onnellisuuskaan. Sairauden määritelmän täyttymiseen tarvitaan jokin fyysinen poikkeavuus elinmistön toiminnassa tai rakenteessa. Tällaisesta epänormaalista poikkeavuudesta tai rakenteesta ei ole kyse yhdenkään mielisairauden kohdalla, vastoin laajasti levinneitä harhaluuloja.
Asiaa voidaan lähestyä myös toisesta näkökulmasta. Psykiatrit, ja monet epätietoiset lääkärit, väittävät monesti, että mielisairaus, esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö, on aivosairaus. Sinullekin on varmasti tällainen näkemys vastaanotolla annettu? Miten psykiatrit tai sinä selittäisit, että yhtään mielisairautta ei ole koskaan listattu lääketieteessä aivosairauksien joukkoon (kts. mikä tahansa ICD-versio)? Vertaa vaikka Alzheimerin tauti vs. skitsofrenia.
Toinen käytännönläheisempi lähestymistapa pohdintaan on monille avartavampi. Kun henkilö hakeutuu lääkärin vastaanotolle, haastattelee lääkäri potilaan oireita ja tutkii hänet etsien merkkejä sairauksista. Jos lääkäri ei havaitse mitään fyysistä vikaa, toteaa hän, ettei kyseessä ole sairaus (lääketieteellinen ongelma) vaan ongelma on psyykkinen ja lähettää henkilön sitten usein niin kutsutun mielenterveysjärjestelmän tykö. Toimintaketju etenee myös toisin päin. Jos psykiatri huomaa tai epäilee, että henkilöllä on jokin fyysinen/elimellinen vika eli ongelma ole henkinen, lähettää hän tämän lääkärin vastaanotolle. Toisin sanoen psykiatrit eivät puutu oikeisiin sairauksiin vaan ainoastaan psyykkisiin asiohin. Valitettavasti psyykkistä kärsimystä usein kutsutaan, osin tahattomasti, osin tarkoituksella, termillä mielisairaus, mikä hämää monia luulemaan, että "mielen sairastuminen" on täysin verrattavissa vaikka aivojen sairastumiseen.
Mitä henkisesti kärsivien syyttelyyn tulee, lähtökohtaisesti pidän ajatusta esimerkiksi henkilön laiskuudesta tai henkisestä heikkoudesta liittyen henkiseen kärsimykseen useimmiten virheellisinä, totuutta peittelevinä tai vääristävinä. Tietenkin toiset ihmiset ovat toisia herkempiä esimerkiksi loukkaantumaan tai pahoittamaan mielensä, mutta mielestäni noilla perustein on välinpitämättömyyttä ja useimmin ymmärtämättömyyttä lähteä toisten ihmisten tuskaa ja kokemaa arvostelemaan. Ihmiset tekevät elämässä virheitä ja vääriä valintoja ja tai heitä kohtaan tehdään väärin. Koska kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja heidän elämänkokemuksensa aina uniikkeja, on myös rajaton määrä syitä miksi voida henkisesti hyvin tai huonosti. Yhtä väärin kuin on syyttää omia vastoinkäymisiään aivojen toimintahäiriöksi, on syyttää toisen henkistä pahoinvointia laiskuudeksi tai "mielen heikkoudeksi" mitä sillä kukin tarkoittaakaan. Totuus on, että toiset kohtaavat elämässään ikävämpiä tilanteita ja enemmän vastoinkäymisiä kuin toiset. Osaan voi vaikuttaa itse, mutta jotkut asiat, kuten onnettomuudet tai rikoksen uhriksi joutumiseen ei aina voi itse vaikuttaa mitenkään. Sellaisen henkilön joka ei ole joutunut vastaaviin tilanteisiin voi olla vaikea samaistua uhrin kokemuksiin. Taas toisaalta monet jotka tietävät tehneensä virheen elämässäään tahtovat siirtää vastuuta tapahtumista, peittää häpeää tai muuta verhoamalla ikävät tapahtumat että seuraamukset mielisairaudeksi ja mielisairauden tuotokseksi. Sitä kutsutaan itsepetokseksi ja on ominaista meille ihmisille. Toisaalta, jos taas mielisairauteen sairautena uskoo pyyteettömästi, on useimmiten kyse tietämättömyydestä ja joutumisesta toisten tietämättömien harhaanjohtamaksi. - pämmm
Puhut asiasta niin kuin ihminen vain itse diagnoisi itsensä vähän huonon olon takia. Entäs minä joka peri sairauden isältään?
Mä en ymmärrä miksi otat asian noin vakavasti. Mitä väliä sillä on sinulle jos joku sanoo sairaudeksi. Sen mä tiedän, että terve en ole niin eikös minulla silloin ole sairaus? tavallisesti olen sosiaalinen, iloinen nuori nainen joka jaksaa paiskia töitä ja käydä ulkona. Miksi sitten välillä itken kuukausia pahan olon takia kun kuulen päässäni pelkkiä itsemurha ajatuksia? Miksi välillä tartun auton rattiin ja ajan niin kovaa että henki meinaa mennä? Olenko minä silti normaali, mutta vain vähän tavallista herkempi. Se että mä sanon tätä sairaudeksi, auttaa mua itseäni ymmärtämään etten ole hullu. - eroavaisuudet
pämmm kirjoitti:
Puhut asiasta niin kuin ihminen vain itse diagnoisi itsensä vähän huonon olon takia. Entäs minä joka peri sairauden isältään?
Mä en ymmärrä miksi otat asian noin vakavasti. Mitä väliä sillä on sinulle jos joku sanoo sairaudeksi. Sen mä tiedän, että terve en ole niin eikös minulla silloin ole sairaus? tavallisesti olen sosiaalinen, iloinen nuori nainen joka jaksaa paiskia töitä ja käydä ulkona. Miksi sitten välillä itken kuukausia pahan olon takia kun kuulen päässäni pelkkiä itsemurha ajatuksia? Miksi välillä tartun auton rattiin ja ajan niin kovaa että henki meinaa mennä? Olenko minä silti normaali, mutta vain vähän tavallista herkempi. Se että mä sanon tätä sairaudeksi, auttaa mua itseäni ymmärtämään etten ole hullu.Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole sairaus, joten sitä ei voi periä, paitsi samassa merkityksessä kuin köyhyyden tai äidinkielensä, mutta se on vähän erilaista perimistä.
Tärkeää on osata erottaa oikeat sairaudet ja psyykkinenvointi toisistaan. Mikäli tässä epäonnistutaan, seuraavat päätelmät ja toimenpiteet ovat usein haitallisia (kuten Suomessakin voimassa oleva psykiatrinen järjestelmä meille osoittaa).
Mitä määrittelemme yhteiskunnallissa sairaudeksi vaikuttaa todella merkittävästi terveyspolitiikkaamme, joten vaikka kansan keskuudessa kielikuvin puhuminen ei ole niin haitallista, joskin tuppaa harhaanjohtamaan useimpia, määrittelyllä on valtava merkitys virallisen poliitiikamme kannalta. Määrittelyn merkitystä ei saa aliarvioida! Tarkemmin voit perehtyä asiaan ja sen seuraamuksiin esimerkiksi edesmennen psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szaszin (www.szasz.com) kirjoitusten kautta.
Ikävä kuulla, että ajattelet joskus itsemurhaa. En väheksy kärsimystäsi yhtään. Sairausajatusta voi ajatella useammastakin eri suunnasta. Sinulle sairausajattelu merkitsee, ettet määrittele itseäsi hulluksi vaan sairaaksi. Mutta eikö olisi vieläkin inhimillisempää määritellä niin, ettet sairasta mitään vaan sinulla on paha olla, kuten kaikilla muillakin ihmisillä silloin tällöin on ja varsinkin niillä jotka ovat joutuneet jotain hyvin ikävää elämässään kohtaamaan. Miksi kutsua itseään sairaaksi, kun se on normaalia? Monesti sairausmäärittely nimen omaan yhdistetään siihen hulluus käsitteeseen. Sairas = hullu (psykiatriassa). Mutta, kun mielisairaus ei ole sairaus. Hulluus on vain erilaisuutta. Luethan vaikka Thomas Szaszia, jos tahdot saman selitettynä perinpohjaisesti. - Kehittyneempi
Et ilmeisesesti ole älyllisesti täysin kehittynyt.! Kannattaa hakea apua vajaaälyisyyteen . Bipo on sen rinnalla pikku juttu.
- Lito
eroavaisuudet kirjoitti:
Syövän ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön eroja ovat muun muassa, että ensimmäinen on sairaus, jälkimmäinen ei. Syöpä voi tappaa, kaksisuuntainen mielialahäiriö tietenkään ei voi, koska ei ole sairaus. Itsemurha, kuten jo nimi kertoo on itse tehty eli oma päätös. Itsemurhapäätökseen vaikuttavat lukuisat asiat, mutta se on eri asia. Jotkut sairaat ihmiset, esimerkiksi syöpäsairaat, saattavat päättää tappaa itsensä, kun kivut tai vointi muutoin käy sietämättömäksi, mutta se on eri asia kuin, jos syöpäsairaus pysäyttää sydämen.
Hei!
Kyllä kaksisuuntainen mielialahäiriö on sairaus olen elääkkellä sen vuoksi. Luojan kiitos. Vaikuttaa siltä , ylläolevan mielipiteen kirjoitajan diagnoosi on yksinkertaisesesti tyhmyys ja siitä pitäisi sakottaa ja viedä vähintään äänestysoikeus ja kansalaisluottamus. - pipopääää
eroavaisuudet kirjoitti:
Mikä saat sinut ajattelemaan, että aivosi eivät toimisi normaalisti, kun olet masentunut? Tarkoitatko, että kokemus on sellainen, josta et pidä etkä halua osaksi elämääsi ja se on niin voimakkaan epämiellyttävää, että saa sinut harkitsemaan jopa elämäsi päättämistä?
Jos käytät tai olet käyttänyt jotakin psykoaktiisia aineita, esimerkiksi niin sanottuja psyykenlääkkeitä, ne voivat toki tehdä jos minkälaisia keinotekoisia mielentiloja, jotka monet kokevat todella ahdistaviksi, toiset taas helpottaviksi, ja jotkut osaltaan helpottaviksi ja toisilta osin ahdistaviksi. Kokemus riippuu yksilöllisistä ominaisuuksista, mieltymyksistä sekä elämäntilanteesta. Psykoaktiivisten aineidenkin käytön vaikutukset ovat kuitenkin oma asiansa.
Mitä tulee niin sanotun kaksisuuntaisen mielialahäiriön luokittelemisesta sairaudeksi, näkemykseni ei pohjaa omaan mielipiteeseeni vaan ihan tieteellisiin tosiasioihin. Lääketiede ei luokittele mitään niin kutsuttua mielisairautta oikeaksi sairaudeksi mukaan lukien kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ymmärrän ja lääketieteen alalla toimivat ymmärtänevät aivan varmasti myös miten paha olla jollain ihmisillä on. Ihmiset tekevät itsemurhia fyysisen kivun lisäksi myös henkisen kärsimyksen takia, mikä on suora todiste todellisesta tuskasta. Psyykkistä pahoinvointia ei vain luokitella sairaudeksi sen enempää kuin psyykkistä hyvinvointiakaan. Masennus ei ole sen enempää sairaus kuin onnellisuuskaan. Sairauden määritelmän täyttymiseen tarvitaan jokin fyysinen poikkeavuus elinmistön toiminnassa tai rakenteessa. Tällaisesta epänormaalista poikkeavuudesta tai rakenteesta ei ole kyse yhdenkään mielisairauden kohdalla, vastoin laajasti levinneitä harhaluuloja.
Asiaa voidaan lähestyä myös toisesta näkökulmasta. Psykiatrit, ja monet epätietoiset lääkärit, väittävät monesti, että mielisairaus, esimerkiksi kaksisuuntainen mielialahäiriö, on aivosairaus. Sinullekin on varmasti tällainen näkemys vastaanotolla annettu? Miten psykiatrit tai sinä selittäisit, että yhtään mielisairautta ei ole koskaan listattu lääketieteessä aivosairauksien joukkoon (kts. mikä tahansa ICD-versio)? Vertaa vaikka Alzheimerin tauti vs. skitsofrenia.
Toinen käytännönläheisempi lähestymistapa pohdintaan on monille avartavampi. Kun henkilö hakeutuu lääkärin vastaanotolle, haastattelee lääkäri potilaan oireita ja tutkii hänet etsien merkkejä sairauksista. Jos lääkäri ei havaitse mitään fyysistä vikaa, toteaa hän, ettei kyseessä ole sairaus (lääketieteellinen ongelma) vaan ongelma on psyykkinen ja lähettää henkilön sitten usein niin kutsutun mielenterveysjärjestelmän tykö. Toimintaketju etenee myös toisin päin. Jos psykiatri huomaa tai epäilee, että henkilöllä on jokin fyysinen/elimellinen vika eli ongelma ole henkinen, lähettää hän tämän lääkärin vastaanotolle. Toisin sanoen psykiatrit eivät puutu oikeisiin sairauksiin vaan ainoastaan psyykkisiin asiohin. Valitettavasti psyykkistä kärsimystä usein kutsutaan, osin tahattomasti, osin tarkoituksella, termillä mielisairaus, mikä hämää monia luulemaan, että "mielen sairastuminen" on täysin verrattavissa vaikka aivojen sairastumiseen.
Mitä henkisesti kärsivien syyttelyyn tulee, lähtökohtaisesti pidän ajatusta esimerkiksi henkilön laiskuudesta tai henkisestä heikkoudesta liittyen henkiseen kärsimykseen useimmiten virheellisinä, totuutta peittelevinä tai vääristävinä. Tietenkin toiset ihmiset ovat toisia herkempiä esimerkiksi loukkaantumaan tai pahoittamaan mielensä, mutta mielestäni noilla perustein on välinpitämättömyyttä ja useimmin ymmärtämättömyyttä lähteä toisten ihmisten tuskaa ja kokemaa arvostelemaan. Ihmiset tekevät elämässä virheitä ja vääriä valintoja ja tai heitä kohtaan tehdään väärin. Koska kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja heidän elämänkokemuksensa aina uniikkeja, on myös rajaton määrä syitä miksi voida henkisesti hyvin tai huonosti. Yhtä väärin kuin on syyttää omia vastoinkäymisiään aivojen toimintahäiriöksi, on syyttää toisen henkistä pahoinvointia laiskuudeksi tai "mielen heikkoudeksi" mitä sillä kukin tarkoittaakaan. Totuus on, että toiset kohtaavat elämässään ikävämpiä tilanteita ja enemmän vastoinkäymisiä kuin toiset. Osaan voi vaikuttaa itse, mutta jotkut asiat, kuten onnettomuudet tai rikoksen uhriksi joutumiseen ei aina voi itse vaikuttaa mitenkään. Sellaisen henkilön joka ei ole joutunut vastaaviin tilanteisiin voi olla vaikea samaistua uhrin kokemuksiin. Taas toisaalta monet jotka tietävät tehneensä virheen elämässäään tahtovat siirtää vastuuta tapahtumista, peittää häpeää tai muuta verhoamalla ikävät tapahtumat että seuraamukset mielisairaudeksi ja mielisairauden tuotokseksi. Sitä kutsutaan itsepetokseksi ja on ominaista meille ihmisille. Toisaalta, jos taas mielisairauteen sairautena uskoo pyyteettömästi, on useimmiten kyse tietämättömyydestä ja joutumisesta toisten tietämättömien harhaanjohtamaksi.Sellaisen henkilön joka ei itse ole joutunut vastaaviin tilanteisiin, voi olla vaikea samaistua uhrin kokemuksiin , kirjoittaa pämpämm. Mietitkö lainkaan mitä kirjoitit tuossa kohtaa. Sinulla ei mielestäni ole rahkeita noihin muka-älykkäisiin kirjoituksiisi , etkä selvästikään ole (diagnosoitu) bipo. Kirjoitustyyli, joka on raskas ja runsas ilman taukoja , tai välimerkkejä , vihjaa kyllä muusta. Tuollainen omien mielipiteiden ja päätelmien kirjoittelu on vastuutonta. Ihmisaivot ovat monimutkainen kokonaisuus. Todellisuus bipolle on se , mikä siellä korvien välissä on, ja vaikka sen tietää olevan kuvitelmaa, ei asialle voi mitään. Itse makasin esimerkiksi piilossa sängyn ja seinän välissä betonilattialla , koska tajusin sen verran , ettei siitä voi enää alemmas pudota... Meni lähes 10 vuotta enemmän tai vähemmän sumussa. Kutsun niitä nimellä "Mustat Vuodet". Minulle suositeltiin sairaalahoitoa, kieltäydyin. Myöhemmin seurannassa psykologi sanoi, että noin 5% kuntoutuu siitä tilanteesta, jossa olin. Mutta minä tein sen. Yli 5 vuotta olen ollut takaisin työelämässä ja elämä on taas elämisen arvoista. Toki mielialavaihtelut tulevat vieläkin , mutta olen oppinut elämään niiden kanssa. Lääkitystä en uskalla lopettaa, olen pari kertaa kokeillut, mutta huomannut sen pahentavan tilannetta.Tärkein voimavara on ollut vaimoni, joka seisoo rinnallani , vaikka olen antanut satoja syitä lähteä. Enkä olisi häntä siitä syyttänyt. Tämä loppuosa kirjoituksesta lähinnä siksi, että pämpämmin kaltaiset ihmiset ymmärtäisivät, etteivät tiedä mistä puhuvat. Kaikille kohtalotovereille sanoisin , että jaksakaa aina seuraavaan päivään. Kyllä se aurinko joskus paistaa risukasaankin.
- PSYKIATRIAA
eroavaisuudet kirjoitti:
Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole sairaus, joten sitä ei voi periä, paitsi samassa merkityksessä kuin köyhyyden tai äidinkielensä, mutta se on vähän erilaista perimistä.
Tärkeää on osata erottaa oikeat sairaudet ja psyykkinenvointi toisistaan. Mikäli tässä epäonnistutaan, seuraavat päätelmät ja toimenpiteet ovat usein haitallisia (kuten Suomessakin voimassa oleva psykiatrinen järjestelmä meille osoittaa).
Mitä määrittelemme yhteiskunnallissa sairaudeksi vaikuttaa todella merkittävästi terveyspolitiikkaamme, joten vaikka kansan keskuudessa kielikuvin puhuminen ei ole niin haitallista, joskin tuppaa harhaanjohtamaan useimpia, määrittelyllä on valtava merkitys virallisen poliitiikamme kannalta. Määrittelyn merkitystä ei saa aliarvioida! Tarkemmin voit perehtyä asiaan ja sen seuraamuksiin esimerkiksi edesmennen psykiatrian emeritusprofessori Thomas Szaszin (www.szasz.com) kirjoitusten kautta.
Ikävä kuulla, että ajattelet joskus itsemurhaa. En väheksy kärsimystäsi yhtään. Sairausajatusta voi ajatella useammastakin eri suunnasta. Sinulle sairausajattelu merkitsee, ettet määrittele itseäsi hulluksi vaan sairaaksi. Mutta eikö olisi vieläkin inhimillisempää määritellä niin, ettet sairasta mitään vaan sinulla on paha olla, kuten kaikilla muillakin ihmisillä silloin tällöin on ja varsinkin niillä jotka ovat joutuneet jotain hyvin ikävää elämässään kohtaamaan. Miksi kutsua itseään sairaaksi, kun se on normaalia? Monesti sairausmäärittely nimen omaan yhdistetään siihen hulluus käsitteeseen. Sairas = hullu (psykiatriassa). Mutta, kun mielisairaus ei ole sairaus. Hulluus on vain erilaisuutta. Luethan vaikka Thomas Szaszia, jos tahdot saman selitettynä perinpohjaisesti.Kaksisuuntainen mieliala häiriö on sairaus ja vahvasti myös perinnöllinen. Kuten skitsofrenia. Nämä ovat oikeita sairauksia. Joistakin muista ict tai dsm luokitelluista häiriöistä voidaan puhua vaikkapa "psyykkisenä hyvinvointina". Jos olisit edes joskus nähnyt kaksisuuntaista potevan olevan psykoosissa voisit tajuat mistä on kysymys etkä kirjoittelisi soopaa. Mistä näitä pilkun viilaajia syntykää joilla ei ole aiheesta mitään omakohtaista kokemusta tai kosketuspintaa. Sairaus, häiriö, ei sillä ole mitään merkitystä. Ihminen joka on vaikkapa vakavasti masentunut ei pysty käymään töissä. Hän saa sairauslomaa eli on sairas! Mikä tässä on niin tavattoman vaikeaa tajuta! Oletko tavannut vakavasti masentuneen ihmisen. Jos olisit ymmärtäisit että hän on vakavasti sairas! Etkä tosiaankaan kirjoittelisi tuota potaskaa mitä nyt suollat!
Kaksisuuntainen mielialahäiriö on vakava ja vakavasti otettava monisyinen sairaus. Vakavaksi sairauden tekee sen kroonisuuden eli se on elinikäinen biologinen psyykenhäiriö. Nykyään mielisairautena pidetään psykoottistasoista oireilua. Hyvällä hoidolla ja sairastuneen hoitomyönteisyydellä noin 70% sairastuneista käy töissä ja elävät suht tavallista perhe-elämää.
Kaksisuuntainen mielialahäriö nimikkeenä on kuin taulun karmit. Jokainen sairastunut on erilainen, ja piirtää itse taulun maalauksen oman sairautensa näköiseksi. Tietenkin, kun häiriötä on tutkittu, löytyy tekijöitä, joita suht monella on. Esimerkiksi noin puolella kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuneella on ahdistuneisuushäiriö, ja yli puolella on jossain elämän vaiheessa päihdeongelma.
Epilepsialääkkeistä käytettään ainakin valproaattia (Deprakine) manian estoon ja lamotrigiiniä (Lamictal) masennusksen estoon. Uusista antipsykooteista käytetään ns. mielialantasaajina, vaikka ei esiintyisikään psykoottisia oireita. Mm. ketiapiini (Seroquel, Seroquel Prolong), jolla on hyvä teho sekä maniaan että masennusoireisiin. Muita tämän ryhmän lääkkeitä on kauppanimiltään Zyprexa, Risperdal, Abilify jne. Myös litiumia käytettään, ja se estää tutkimuksien mukaan itsetuhoisuutta.
Lääkkeistä kannattaa aina muistaa, että kaikilla valmisteilla on sivuvaikutuksia. Aina punnitaan haittojen ja hyötyjen suhde. Mikäli hyödyt ovat selvästi paremmat kuin haitat, sivuvaikutuksia voidaan "sietää". Joitain sivuvaikutuksia voi myös hoitaa muilla lääkkeillä. Esimerkiksi litium aiheuttaa aika usein vapinaa, jota voidaan vähentää beetasalpaajilla, mm. Propral.- pämpämm
Mulla on ykköstyyppi. Ekat oireet alkoivat jo pienenä lapsena, mutta vasta nyt vuoden sisällä olen itse googlettamalla ymmärtänyt mikä mua vaivaa. Depressiokausia voisin kuvailla siten, kuin demoni repisi sieluani palasiksi. En pysty olla paikallaan, enkä liikkumatta koska henkinen huono olo on niin voimakasta. En toivoisi tätä sairautta edes pahimmalle vihamiehelleni. Depressiokaudet alkavat usein ajatuksilla "mulla ei ole ketään, olen täysin yksin" tai huomaan ajattelevani kuolemaa koko ajan. Depressiokaudet voivat kestää muutamasta tunnista muutamaan kuukauteen. Asiaan ei vaikuta vaikka elämässä olisi kaikki hyvin. ns. huonot tapahtumat voivat kuitenkin laukaista depression. Mania kausista melkein pidän, mutta välillä nekin ovat tuottaneet todellista harmia elämääni. Otan turhia riskejä, en ymmärrä rajojani, luulen pystyväni mihin tahansa. Usein näissä maniakausissa tunnen kuitenkin samaan aikaan ahdistusta. Tunnen myös kaudesta riippumatta ahditusta koko maailman menosta. Nälänhädästä, sodista, yhteiskunnan kieroudesta ynnä muusta.
Nuorempana sain todella pahoja paniikkikohtauksia, joissa kiskoin tukkaa päästä ja itkin lattialla sikiöasennossa. Sairaus usein alkaa näin. Mukaan tuli syömishäiriötä sun muuta koska en osannut purkaa pahaa oloani. Kaikkea olen kokeillut; terveellisiä elämäntapoja ja urheilua, rakkautta, rukoilua, terapiaa ja lääkkeitä. Ketipinor oli ensimmäinen lääke mitä mulle määrättiin. Siihen roskaan ei kenenkään pitäisi koskea. Ajan- ja todellisuuden taju meni aivan sekaisin, en pystynyt kävellä lääkkeiden oton jälkeen ja välillä taju lähti, halusin tappaa itseni, en tuntenut mitään muuta kuin masennusta. Lopulta tuli jopa todella hurjia hallusinaatioita. Nyt käytän 50mg Lamictalia, joka on toiminut ihan ok:sti, Terve en ole, mutta lääke peittää suurimman osan ongelmista. Toisinan tulee vieläkin hirveitä depressioita, joista en tunne selviäväni. Pahinta on silloinkin kun olen normaali, että odotan seuraavaa kohtausta. Jos jollain on ratkaisu tähän helvettiin, niin kuuntelen mielellään!
Tsemppiä kaikille, jotka tästä kärsivät!- stooritryd
Hei luin kirjoituksesi ja toivottavasti voisin auttaa sinua joissakin asioissa. Olen itse ollut bibo koko ikäni, tosin tiegnosin sain vasta vuonna. 2003.Johtivako lapsuuden traumaattiset kokemukset, mutta muistan, että hyvin nuorena tämän bibo minulla jo oli. Olin bsygiatrisessa hoidossa pahimpien jaksojen yli useita kertoja sairaalassa. Yritettiin saada olo tasaantumaan. Lääkekekokeilut oli aika rajuja. Joskus jouduttiin lähtemään ambulanssilla sairaalaan keskellä yötä. Sairaalassa selvisi myös, että minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta. Aloin saamaan lääkitystä vaivaan ja muukin lääkkeet alkoivat purra, mm.Lito. Pääsin suljetulta pois kotihoitoon.tosin melkoisen lääkereseptin turvin,mikä ei kuitenkaan toiminut kovin hyvin.Yritin palata työelämään useamman kerran. Ajoin itseni piipuun, jatkuva, kolmevuorotyö ja kaksisuuntainen mielialahäiriö, (tulipa hauska sanaleikki )on huono yhdistelmä. Useimpien sairaaljaksojen aikana lääkitystä ei saatu,"kohdalleen".Kotihoidon aikana aloin käydä avohoidossa ja psykiatrian erikoislääkärin vastaanotolla.Silloin Suomessa tähän hoitomuotoon oli korvamerkittyä rahaa. Nykyisin mielenterveystoimistoja ei enää ole siinämäärin ole ja koko avohoito on ajettu alas. Palattu aikaan mikä vallitsi viimevuosisadan alussa, mielenterveystyön teki vankila,ja hautausurakoitsia. Ja nyt mitä lääkitykseen tulee,tuo sinun parjaama Ketipinor alkoi pikkuhiljaa toimimaan. Sain nukuttua paremmin, en tarvinnut rauhoittavia enkä nukahtamislääkkeitä. Korostan , että lääke on ehdottomasti iltalääke ennen nukkumaanmenoa pienen iltapalan kera. Pitoisuus löytyy kokelemalla,miedolla aloittaen. Minulla on riittänyt jo vuosia 1×100mg.Tähän löydettiin vielä tasaava päivälääke Absenor 500mg.1x aamulla, ja 1-2xillalla. Kilpirauhasen vajaatoiminta saatiin kuriin Thyroxin 0,1mg.1xaamulla. Olen elänyt aivan normaalisti, laskuja eikä nousuja ole ollut. Puhumattakaan , että se olisi johtanut sairaalahoitoon yli kymmenen vuotta.
- dsxgsadfhdjj
Bipolaarisuus ei ole vaarallista.
Pelkkää näyttämisen halua, itsekkyyttä ja suuruuden hulluutta ilman järkeä. - hoitaja41
Ovathan nuo 1-tyypin geenitkin löydetty ajat sitten elikkä kyseessä on fyysinen häiriö. 2-tyypillä taas ei ole vastaavia joten se taitaa olla enemmän muoti-ilmiö ja tulisi luokitella tavalliseksi masennukseksi.
Kyseessä on vakava sairaus.- uhtimakko
Ei ole löydetty yhtään mitään geenipuolelta. Ei ole kysymys fyysisestä ongelmasta, joten siten tieteellisesti katsoen kysymyksessä ei ole sairaus. Myöskään mikään muu empiirinen näyttö ei anna viitteitä sairaudesta.
Kaikista niin sanotuista mielisairauksista puhuttaessa sana sairaus on kielikuva. - PSYKIATRIAA
uhtimakko kirjoitti:
Ei ole löydetty yhtään mitään geenipuolelta. Ei ole kysymys fyysisestä ongelmasta, joten siten tieteellisesti katsoen kysymyksessä ei ole sairaus. Myöskään mikään muu empiirinen näyttö ei anna viitteitä sairaudesta.
Kaikista niin sanotuista mielisairauksista puhuttaessa sana sairaus on kielikuva.Taas yksi pilkun viilaaja. Oli kielikuva tai ei niin kyseessä on sairaus josta saa sairauslomaa jos on töissä! Kun kaksisuuntainen on psykoosissa tai vakavasti masentunut niin hän on sairas! Se nyt sattuu olemaan yleinen "kielikuva" sairaasta ihmisestä joka ei kykyne vaikkapa töihin tai ei ole oma itsensä! EI sillä ole mitään väliä onko se fyysistä tai psyykkistä! Sairas mikä sairas jos ei ole terve!
- 85645
Katso Sophien valinta -elokuva.
- Kiertokulkua_N86
Joillekin tämä mielialahäiriö on niin vakavaa että se voi viedä hengen, joillekin se taas on niinkin lievää että selviävät siitä parilla masennuspäivällä silloin tällöin eivätkä edes huomaa muuta kuin että ovat välillä vähän iloisempia kuin normaalisti.
Paljon riippuu ihmisestä itsestään. Tätä vastaan voi "taistella" niin omalla henkisellä päättäväisyydellä, terapialla kuin lääkkeilläkin tai sitten sen armoille voi heittäytyä täysin ja antaa tunteiden viedä milloin minnekin. Nuorempana sitä usein antaa tälle liikaa valtaa elämässään ja on tunne ettei siihen voi vaikuttaa, mutta mitä enemmän tulee ikää niin alkaakin huomata ettei se ole totta vaan niitä pahimpia mielialojen huippuja kuin kuoppiakin vastaan voi taistella ja niihin voi varautua ennakoivasti ennen kuin tilanne menee pahaksi. Myös omalla käytöksellään, läheisten ihmisten läsnäololla ja ihan vain päättämällä ettei anna tälle liikaa valtaa elämässään voi tämän kanssa pärjätä erittäin hyvin ja elää tasapainoista elämää.
Itse en ole ollut kahteen vuoteen tämän takia enää sairaslomalla, mutta jos tilanne vielä joskus niin pahaksi kriisiytyy niin en näe siinä mitään maailmaa kaatavaa ongelmaa jos nyt tämän takia sairaslomalla sen 2-4 viikkoa joskus olen ja akkujani lataan. Masennuskaudet ovat pahimpia, menokausina ei mitään sairaslomaa edes voisi kuvitellakaan. - siipipieru
Joku se jaksaa tällä palstalla inistä, että ei ole sairaus. Siis mene siitä pätemästä sinne terveiden palstoille kiitos.
- PSYKIATRIAA
Oikein!
- metsänpeikotarhentoinen
nuorempana oli vakavia oireita ja eristäytynyttä sekä uhkarohkeaa ylisosiaalista käytöstä, tosin diagnoosi tuli vasta 28-vuotiaana, mutta kyllä minä tästä sairaudesta olen kärsinyt jo jostain 14-15-vuotiaasta saakka, ainakin näin jälkeenpäin katsottuna
iän myötä tämän kanssa oppii elämään, sitä antaa itselleen armoa ja välillä keppiä ja jarruakin, mutta silti ne kyyneleet aina välillä vain valuu poskille tekipä sitten mitä tahansa ja maailma kaatuu niskaan
itselle on ikääntyminen ja varsinkin luotettava ja ennekaikkea tasainen elämänkumppani auttanut todella paljon tämän kanssa elämiseen, nuorempana sitä oli tämän kanssa yksin eikä kaverit ymmärtäneet, mutta kun on puolisi joka ymmärtää, tukee, rajoittaa ja välillä myös lähtee mukaankin joihinkin hullutuksiini niin elämä vain alkaakin tuntua elämisen arvoiselta
lääkkeitä en ole syönyt kovinkaan paljoa, nuorempana joitain lääkekausia ja itselääkitystä (lsd, mari, viina, tupakka jne.) mutta nykyään kaikkea vain kohtuudella, tosin tupakoinnista en ole ikinä eroon päässyt - Iesus
Jaaha. Skientologit ja muut psykiatrian vastustajat riehuvat täällä jälleen ... Kaksisuuntainen mielialahäiriö on useinmiten vakava sairaus ja hoitamattoman erityisen kuormittava. Itsemurhariski on suuri. Kannattaa hankkia lisää tietoa, mutta muualta kuin tältä palstalta.
- bipoYkkönen_1
Pistetäänpäs tähän nyt vähän oikeata faktaa pöytään:
20% bipoista tappaa itsensä.
50% bipoista eivät ole kokoaikatöissä
75% bipoista menettävät osittain työkykynsä
sairaus pahenee iän myötä ja johtaa dementiaan
jne jne.
Nämä ovat faktoja jotka löytyvät ihan oikeista kirjoistakin. Joten kyllä, ilmeisesti se on vakava asia.
Ja tiedoksi trolleille - perinnöllisyys on viime vuosien tutkimusten mukaan 85% ja nousussa mitä enemmän dataa asiasta ilmestyy- elikkä se on perinnöllinen. Sekin on fakta.- uhtimakko
Nyt, kun tiedetään luvut pitää vielä määritellä mikä on bipo.
Ja tiedoksi psykiatrista propagandaa jakaville trolleille; Perinnöllisyys voi olla viime vuosien propaganda mukaan 85% tai vaikka 99% prosenttia, mutta kuvitelman, luulot ja toiveet eivät ole tieteen väärti. Sekin on fakta.
- bipoYkkönen_1
Ok, no bipoksi pitäisi määritellä nämä ns. ykköstyypin bipot, elikkä klassiset maanisdepikset psykooseineen. Tämä on se perinnöllinen. Geenitutkimusten mukaan kakkostyyppi ei ole sama sairaus kun ykköstyyppi. Kakkostyypissähän voi olla ainoastaan masennusta jolloin se ei käytännössä eroa unipolaarisesta masennuksesta.
Tuo hypomaniankin määritelmä on nykyään niin lepsu että sen piikkiin voi pistää mitä vain. Tosiasiahan on että jopa hypomaniassa harrastetaan irtosuhteita, kaahataan ja investoidaan säästöjä reippaasti. Ei se hypomaniakaan ole mikään asia jota vierestä katsojalta menee huomaamatta. Ja mikään 2-3 päivän pätkä ei tähän riitä kun se oikeasti kestää monta kuukautta.
Suomalaisista tutkimuksista käy ilmi että elinaikana 0.32% väestöstä sairastaa tätä. Se tarkoittaa että meillä on maksimissaan 16000 bipoa mutta koska sitä ei esiinny lapsilla niin niitä on noin puolet tuosta elikkä 8000.
Kyseessä on siis harvinainen ja vakava sairaus.
Olen itse sitä mieltä että tuo kakkostyyppi ja uudet määrittelemättömät tyypit ovat muotiilmiö jolla saadaan lisää lääkkeitä myytyä. Ihmisillä on paha olo ja eivät osaa ryhdistäytyä. Mikään muu asia ei selitä miten se on niin yleinen nykyään, jotkut lääkärit jopa latelevat 5% lukuja pöytään.
Jos vaan jaksaa kahlata noiden tutkimusten läpi eikä ainoastaan lukea käypähoitoa ja muita internet totuuksia niin se totuus kyllä löytyy.- ryweruyeru
kyllä diagnosoinnin tehostuminen selittää todettujen taititatapausten määrän kasvua noin yleisestikin ottaen
- BIPOLAARINEN.HÄIRIÖ
SE SANA ON SITTEN "BIPOLAARINEN."
SUORAAN KÄÄNNETTYNÄ MEINAA KAKSINAPAISTA (BI JA POLAR). KAKSISUUNTAINEN MIELIALAHÄIRIÖ. SIITÄ KÄRSIVIÄ ON RUNSAASTI SUOMI24:SSÄ (OIKEASTI). - Hirtehiset
Tänne kirjoittelevat vetäkää itsenne hirteen. Olette sairaita.
- Todettuon
Komppaan edellistä. Sairaita ovat.
- tiedänsinut_
Nimimerkki hirtehiset on sama kuin Todettuon. Sama persoonallisuushäiriöinen sadisti joka varsinkin öisin kirjoittelee tänne tuubaansa(katsokaa kirjoitusten kellonajat taas). Hän ei käy töissä ja hänellä ei ole ystäviä. Seksikokemukset rajoittuvat nollasta pariin ja varsinaisia seurustelusuhteita hänellä ei ole koskaan ollut. Hän tulee kuolemaan yksinäisenä ja vihattuna.
- yksi.mahis
tiedänsinut_ kirjoitti:
Nimimerkki hirtehiset on sama kuin Todettuon. Sama persoonallisuushäiriöinen sadisti joka varsinkin öisin kirjoittelee tänne tuubaansa(katsokaa kirjoitusten kellonajat taas). Hän ei käy töissä ja hänellä ei ole ystäviä. Seksikokemukset rajoittuvat nollasta pariin ja varsinaisia seurustelusuhteita hänellä ei ole koskaan ollut. Hän tulee kuolemaan yksinäisenä ja vihattuna.
Jos hän on psykiatrian alan töissä ja kirjoittelee yövuoroissa?
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1442251- 271958
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231918Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851720Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?621498Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201276Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381190- 111178
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371173Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101157