Rakkauden monet kasvot

Onko rakkaudesta ollut sinulle iloa vai harmia viimeisen kuukauden aikana?


Jos on aiheuttanut iloa, sinun ei tarvitse lukea tätä, sillä tämä on kirjoitettu niille jota rakkaus on koetellut.





Kun rakastut, tai ainakin luulet rakastuvasi, niin odotat ihmeiden tapahtuvan. Odotat että henkilö johon olet rakastanut vastaisi sinulle rakkauden tuomien toivomusten mukaan. Moni on saanut tämän vastauksen, mutta sitäkin enemmän petymme. Pettyjien joukossa on paljon ujoja, mutta paljon sellaisia jotka ovat sosiaalisia ja luulisi heillä menevän hyvin, ainakin rakkauden tiimoilta. Näin ei välttämättä ole.

Kun rakastut ja rakkaasi tuntee samoin, mutta mitäpä jos odotat hänen tekevän jotain, mikä olisi merkkinä siitä että rakkautesi hyväksytään. Mutta merkkiä ei tule. Luulet ettei toinen välitä, vaikka hän olisi aivan sekaisin sinusta. Tässä vaiheessa tulee väärinkäsityksiä ja luonteiltaan samankaltaiset parit eroavat, melko usein muttei aina.

Rakastut hallitusti, annat tunteittesi ottaa vallan. Olet tehnyt valinnan. Jos rakastut päätäpahkaa, et valintaa ole tehnyt. Sinulle on aivan sama, millainen toinen on. Sinä vain rakastat häntä. Mutta murroksen sattuessa, epäilet rakkauttasi. Siitä voi tulla epäilyjä, pahimmassa tapauksessa mielesi kääntää rakkauden puuskanomaiseksi vihaksi ja sitten pyydellään anteeksi. Toinen saattaa vaikuttaa epäillyttävältä tai välinpitämättömältä. Aivan kuin lohkare painaisi sydäntäsi.

Kun näet tämän rakkautesi ruumiillistuman, olosi kevenee. Jos rakastat häntä, olosi on tyhjä ja katsot häntä. Ahmit häntä silmilläsi kuin viimeistä päivää. Menet kotiin ja sinulla on hyvä olla tai joudutte eroon. Mutta parin tunnin kuluttua et väkisinkään meinaa muistaa kaikkia hänen kasvonpiirteitä. Sinun tulee taas ikävä häntä, taas vierähtää lohkare takaisin sydämesi päälle.



Rakkaus tuo käsittämättömiä iloja, mutta aivan liian monesti se tuo pahan olon, tavalla tai toisella. Mutta silti siitä jaksaa nauttia, joka hetki jonka viettää rakkaansa kanssa. Jos ei tätä rakkautta häntä kohtaan olisi, mitä tekisit? Häipyisit etkä tulisi takaisin vai etkö välittäisi? Vai olisiko hän pelkkä ystävä? Sitä et ehkä koskaan tule ajatelleeksi, vai onko näin?




Huom! Kirjoitus ei yleistä rakkaudesta mitään, jokaisella on omat kokemuksensa tästä. Olen kirjoittanut tämän omieni sekä toisien, hyvien ystävieni kokemusten pohjalta. En pakota ottamaan aiheeseen kriittistä näkökantaa, ainoastaan herättämään kysymyksiä. Tähän viestiin ei ole pakko vastata, en ole sitä kirjoittanut saadakseni vastauksia.

Teidän iloksenne, youthanasia
7799
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

täydellistä!yhdyn tuohon samaan!!oikeastaan rakkaus on tehnyt elämästäni helvettiä,vaikka todellisuudessa se kuitenkin on maailman ihanin asia..

Äänestä

Molempia on ollut sekä iloa että kipua.
Iloa tuottaa kun rakkaansa näkee ja juttelee ummet ja lammet eikä se aika riitä mihinkään suurin osa jää juttelematta ja kuulematta. Sitten toivoisi vielä saada olla vaan hiljaan, pysähtyä ja katsella rakastaan, naururyppyjä, kasvojenpiirteitä, silmiä, uppoutua oikein niihin, huulia, nenää, kulmakarvoja, käsiä, sormet. kynnet, mitä ne kertovat hänestä. Sekään ei riitä, haluaisin sitten käydä oikein lähelle istumaan syliin, kainaloon, tuntea hänen lämpönsä vartaloani vasten, sydämen sykkeensä ja rytminsä ja sähkövirtaus. Vielä sekään ei riitä, haluaisin tuntea hänen koko vartalonsa itseäni vasten lämpimänä ja hellänäkin. Voiko mikään koskaan riittää. Aika ei riitä ainakaan. Ja mikä on elämässä tärkeintä, sille pitäisi löytää aikaa. Huoh!

Rakkaudessa ristiriitoja aiheuttaa epävarmuus toisen tunteista. Ja se vaikuttaa epävarmuuteen itsessään, halussaan kyvyssään näyttää omia tunteitaan toiselle. Se on oravanpyörä, joka ei pysähdy jollei toinen, jompikumpi tee aloitetta, jotta epävarmuus poistuu. Osoittamalla tunteensa toiselle joka sitten myös rohkaistuu kertomaan omista tunteistaan rakkaalleen. Kun on epävarma toisen tunteista, ei halua tunkeilla, haluaa olla hienotunteinen vaikkei aina osaakkaan, ehkä väärässä kohtaan : ),miettii haluaako toinen olla ihan oikeasti,ei voi tulla ja rymistellä. Kun on rakkaudesta sokea, kuinka sitä voi huomata, että toinen voi rakastaa sinua. Kysyn vaan!

Ongelma on ajan puute, tapaamiset ja rohkeus/ujous näyttää tunteensa.

Uskon, että kun molemmat ovat kertoneet rehellisesti ja avoimesti toisilleen tunteensa, on helpompi olla lähellä ja nauttia toisen läsnäolosta ja siten on helpompi myös itse osoittaa rakkautensa nimenomaan niillä teoillaan.
Siinä on myös luottamuksesta toiseen on kysymys.

Tekee kipeää pitää rakkautensa sisällään. Haluaisin antaa sinulle suukon, sitten suuuuudelman ja aluksi käpertyä syliisi. Olen kaivannut sitä niin paljon, etten tiedä jaksanko enään kaivata, koska se tekee niin kipeää, enkä voi elää tätä päivää ja hoitaa niitä asioita mitä pitäisi. En voi kohta jatkaa enään näin. *huokaisee raskaasti*

Äänestä
  • Et ole koskaan kertonut minulle rakkaudestasi....minuun!

    Äänestä

  • huokaisu kirjoitti:

    Et ole koskaan kertonut minulle rakkaudestasi....minuun!

    Ehkäpä en vaadi sanoja vaan alankin katselemaan sinua tarkemmin, sillä silmällä! : )

    Äänestä

  • Tunnistin tuosta viestistä juuri oman tilanteeni. Rakkaus on toisaalta niin ihanaa, mutta toisaalta valtaisa ikävä ja kaipuu toisen luo haittaa koko ajan elämää.. Erossa oleminen aiheuttaa epävarmuutta ja varsinkin kun toinen osapuoli ei oikein pysty osoittamaan tunteitaan, ainakaan sanoilla.. ja minä en ole ajatustenlukija.. :(

    Kultsi asuu töiden vuoksi 200 km päässä ja vuodenajan aiheuttamien työkiireiden vuoksi näemme todella harvoin: yli kuukausi jo kulunut ja ainakin saman verran vielä jäljellä siihen hetkeen, että pääsen oman kullan kainaloon..

    Sitä odotellessa Hauskaa Joulun odotusta teille kaikille :)

    Äänestä

  • kevyempi huokaisu kirjoitti:

    Ehkäpä en vaadi sanoja vaan alankin katselemaan sinua tarkemmin, sillä silmällä! : )

    uskon, että luottamus rakentuu ajan kanssa. Siinä missä muutkin asiat. Ei pitäisi ottaa paineita kaikista asioista vai : )

    Äänestä

OLISI HIENOA KOKEA AITOA SELLAISTA RAKKAUTTA JOKA JATKUISI OMIIN LÄHES TUHKIMOMAISIIN HÄIHINI MORSIAMMELLA VALKEA PUKU JNE

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Youthanasia kirjoitti:

Onko rakkaudesta ollut sinulle iloa vai harmia viimeisen kuukauden aikana?


Jos on aiheuttanut iloa, sinun ei tarvitse lukea tätä, sillä tämä on kirjoitettu niille jota rakkaus on koetellut.





Kun rakastut, tai ainakin luulet rakastuvasi, niin odotat ihmeiden tapahtuvan. Odotat että henkilö johon olet rakastanut vastaisi sinulle rakkauden tuomien toivomusten mukaan. Moni on saanut tämän vastauksen, mutta sitäkin enemmän petymme. Pettyjien joukossa on paljon ujoja, mutta paljon sellaisia jotka ovat sosiaalisia ja luulisi heillä menevän hyvin, ainakin rakkauden tiimoilta. Näin ei välttämättä ole.

Kun rakastut ja rakkaasi tuntee samoin, mutta mitäpä jos odotat hänen tekevän jotain, mikä olisi merkkinä siitä että rakkautesi hyväksytään. Mutta merkkiä ei tule. Luulet ettei toinen välitä, vaikka hän olisi aivan sekaisin sinusta. Tässä vaiheessa tulee väärinkäsityksiä ja luonteiltaan samankaltaiset parit eroavat, melko usein muttei aina.

Rakastut hallitusti, annat tunteittesi ottaa vallan. Olet tehnyt valinnan. Jos rakastut päätäpahkaa, et valintaa ole tehnyt. Sinulle on aivan sama, millainen toinen on. Sinä vain rakastat häntä. Mutta murroksen sattuessa, epäilet rakkauttasi. Siitä voi tulla epäilyjä, pahimmassa tapauksessa mielesi kääntää rakkauden puuskanomaiseksi vihaksi ja sitten pyydellään anteeksi. Toinen saattaa vaikuttaa epäillyttävältä tai välinpitämättömältä. Aivan kuin lohkare painaisi sydäntäsi.

Kun näet tämän rakkautesi ruumiillistuman, olosi kevenee. Jos rakastat häntä, olosi on tyhjä ja katsot häntä. Ahmit häntä silmilläsi kuin viimeistä päivää. Menet kotiin ja sinulla on hyvä olla tai joudutte eroon. Mutta parin tunnin kuluttua et väkisinkään meinaa muistaa kaikkia hänen kasvonpiirteitä. Sinun tulee taas ikävä häntä, taas vierähtää lohkare takaisin sydämesi päälle.



Rakkaus tuo käsittämättömiä iloja, mutta aivan liian monesti se tuo pahan olon, tavalla tai toisella. Mutta silti siitä jaksaa nauttia, joka hetki jonka viettää rakkaansa kanssa. Jos ei tätä rakkautta häntä kohtaan olisi, mitä tekisit? Häipyisit etkä tulisi takaisin vai etkö välittäisi? Vai olisiko hän pelkkä ystävä? Sitä et ehkä koskaan tule ajatelleeksi, vai onko näin?




Huom! Kirjoitus ei yleistä rakkaudesta mitään, jokaisella on omat kokemuksensa tästä. Olen kirjoittanut tämän omieni sekä toisien, hyvien ystävieni kokemusten pohjalta. En pakota ottamaan aiheeseen kriittistä näkökantaa, ainoastaan herättämään kysymyksiä. Tähän viestiin ei ole pakko vastata, en ole sitä kirjoittanut saadakseni vastauksia.

Teidän iloksenne, youthanasia

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu