Olisi pari tyhmää kokemusta melko kokemattomalta purjehtijalta:
1) itseskuuttaavan skuutin skuuttikulman kiinnitys: siinä on semmoinen metallilevy, jossa neljä reikää. Olen kiinnittänyt skuutin aina samaan reikään, jossa se oli edellisen ostajan luovuttaessa veneen, mutta olen miettinyt vaihtoehtojen merkitystä. Eli mitä vaikutusta on tai pitäisi olla, jos skuutin siirtää toiseen reikään?
2) levangin käyttö: olen alunperin oppinut, että ison skuuttipiste pitäisi laittaa aina niin pitkälle tuulen puolen reunaan kuin mahdollista. Mutta sitten taas olen kuullut sellaisen, että yhtä hyvin skuuttipiste voisi aina olla ihan keskellä. No, sehän tekisi kryssistä tosi helppoa, ei tarvitsisi kuin käännellä ruoria. Kätevää etenkin yksinseilatessa. Mutta kumpaa neuvoa pitäisi uskoa?
1) itseskuuttaavan skuutin skuuttikulman kiinnitys: siinä on semmoinen metallilevy, jossa neljä reikää. Olen kiinnittänyt skuutin aina samaan reikään, jossa se oli edellisen ostajan luovuttaessa veneen, mutta olen miettinyt vaihtoehtojen merkitystä. Eli mitä vaikutusta on tai pitäisi olla, jos skuutin siirtää toiseen reikään?
2) levangin käyttö: olen alunperin oppinut, että ison skuuttipiste pitäisi laittaa aina niin pitkälle tuulen puolen reunaan kuin mahdollista. Mutta sitten taas olen kuullut sellaisen, että yhtä hyvin skuuttipiste voisi aina olla ihan keskellä. No, sehän tekisi kryssistä tosi helppoa, ei tarvitsisi kuin käännellä ruoria. Kätevää etenkin yksinseilatessa. Mutta kumpaa neuvoa pitäisi uskoa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
1) Mitä kiinnitysreikää käytät, vaikuttaa purjeen kiertymään. Sillä voi säätää, että purje toimii tehokkaasti koko korkeudella
2) Levangin säädöllä on merkitystä lähinnä luovilla. Kevyessä tuulessa pitäisi olla tuulenpuolella, että puomi voidaan saada keskilinjaan ja ison yläosa kiertyy tarpeeksi. Kun tuuli kovenee, levankia lasketaan alemmaksi. Keskituulessa, 5-8 m/s voi olla keskellä. Kovalla tuulella yli 8m/s sitten keskilinjan alapuolella.
Itseskuutaavasta fokasta ei omaa kokemusta ole, mutta oikean reiän valinta vastaa skuutipisteen siirtoa kiskolla. Perinteisesti on koitettu säätää skuutipiste siten, että virtauslangat irtoavat samaan aikaan, mutta perinteinen sääntö ei ole oikea. ST-fokassa ehkä takaliikissä ylhäällä oleva liehu voisi parhaiten kertoa oikean paikan. Isommassa genuassa ylhäällä keskellä purjetta oleva virtauslanka kertoo saman.
Mitään sellaista sääntöä levangin säädöstä ei ole kuin sen vieminen tuulen puolelle. Kaikki paikat laidasta laitaan ovat oikeita tilanteen mukaan. Useimmiten oikea paikka kryssillä on lähellä keskilinjaa. Kuitenkin määräävä tekijä näkyy isopurjeen takaliikin liehuista. Yksinkertaisena nyrkkisääntönä niistä kolme alinta pitää lentää suorassa, ylin saa ajoittain taittua purjeen taakse. Toinen yleissääntö on pitää ylin latta puomin suuntaisena.
"Toinen yleissääntö on pitää ylin latta puomin suuntaisena."
Näin ainoastaan silloin, kun kyseinen latta on lyhyt pätkä purjeen takareunassa.
Läpilatalla ohjeesi vaatisi kiertymän poiston kokonaan, mikä ei todellakaan ole järkevä tapa trimmata isopurjetta.
Luulisi tyhmemmänkin trimmaajan käsittäävän tässä katsottavan läpilatan takimmaista kolmannesta. Läpilatan etupäätä tuskin saa millään säädöllä puomin suuntaiseksi.
"Mitään sellaista sääntöä levangin säädöstä ei ole kuin sen vieminen tuulen puolelle. "
Kyllä 150%J genoalla on ison skuuttipiste luuvartissa jos tiukaan kryssitään. Fokkaveneellä ei.
Fokkaveneestä en tiedä, kun vain genoaveneillä olen purjehtinut, 150-prosenttisia tai enemmän, toppi- ja osarikejä. Kryssillä on levanki ollut säädettynä milloin mihinkin, usein toki puomi lähelle veneen keskilinjaa skuutattuna. Usein tiukka skuutaus levanki keskilinjalla pitää puomin oikealla kohdalla ja twistin pienenä. Usein pitää myös kuitenkin laskea levankia hiukan alaspäin, että saa peräsimen suorempaan. Ja sama tilanne fokkaa vastaavalla n. 110-prosenttisella kolmosella. Toisaalta monta kertaa on joutunut levangin vetämään aivan luun laitaan tarvittavan twistin tekemiseksi. En minä siitä kokemuksesta mitään yleissääntöä pysty keksimään levangin paikasta muuten kuin ison trimmiä katsoen. Eli lisätään pinnatuntuma lankojen lisäksi säännöstöön.
Kiitos tähänastisista vastauksista. Ykköskohtaan olisin kaivannut vähän enemmän "for dummies" vastausta eli mitä konkreettisesti tapahtuu, jos siirrän kiinnitystä ylemmäs tai alemmas, tai millaisessa tuulessa kannattaisi siirtää mihin suuntaan.
Kakkoskohdan suhteen mielenkiintoisinta oli tuo maininta virtauslangoissa. Siinäkin kun olen jostain oppinut, että ylin lanka olisi tärkein, mutta olen kokenut itse, että vene kulkee ihan hyvin, kun kolme alempaa ovat suorina ja ylin läpättää. Ja kun aika maallikko olen seilauksessa, niin minun järkeni sanoisi, että enemmän olisi merkitystä niillä isomman purjealan alueella olevilla.
Tässä on luettavaksesi selkeä esitys purjeiden trimmaamisesta:
http://www.fe83.org/files/Purjeiden_trimmausta.pdf
Ihan siitä kiinni mitä muita säätöjä on käytettävissä, ja jos ei ole niin kuinka sisällä/ulkona skuuttipiste sitten on sekä siitä miten hyvin köli toimii, eli miten ylös veneellä ajetaan.
Jos saa skuutattua tarpeeksi sisään, tarvitaan kevyessä tuulessa twitiä, koska ylhäällä tuuleee sivummalta kuin alhaalla. Jos skuuttipiste on kiinteäsi turhan kaukana reunalla, niin kevyessä kaikki twisti pois, jotta saadaan maksimoitua tehot ja nousu. Koska tavoitteetkin poikkeavat siis toisistaan, ei ole mahdollista antaa yksikäsitteistä ohjetta tuntemattoman veneen sitseskuuttaavan skuutin reiän valintaan jaluskulman lähellä.
Yleensä kuitenkin olennaista on se, onko reikä edessä vai takana, eikä ylhäällä tai alhaalla. Jos reiät tosiaan ovat kaikki takaliikissä, niin alin on aina oikea valinta, ja sekin toisinaan antaa liian vähän twistiä purjeeseen.
Alaliikissä tai vonossa reiät toimivat selvästi järkevämmin, jolloin eteenpäin siirtämällä twisti kasvaa ja alaliikki kiristyy, taaksepäin siirtämällä juuri päinvastoin.
Itseskuuttavasta sen verrän ihan käytäntöä, että yleensä porukka pitää koko kesän samassa reijässä skuutin kunhan se oikea reikä on löytynyt. Perussäätö siis että purjeessa on sen verran kiertymää kryssillä että purje pakkaa yhtäaikaa koko matkalla (koska ylempänä suhteellinen tuuli tulee aina sivummalta). Ja jos haluaa kelin mukaan niin kevyellä vähemmän kiertoa ja alaosa pussikkaampi, joten skuutti yksi tai kaksi reikää taaemmas. Ja kovalla juuri päinvastoin.
Ison virtauslangoista juuri tuo ylin on tärkein, se kun näyttää kiertymän. Jos nuo alemmatkin alkavat kiertyä suojanpuolelle, on koko purje liian kireällä.
Purjeen pakkaaminen koko matkalta samaan aikaan on sama väärä sääntö kuin kaikkien lankojen irtoaminen yhtaikaa. Virtauksen säilyminen taaempana purjeessa on se, minkä pitäisi kiinnostaa.
Miten yksi ison takaliikin langoista olisi toista tärkeämpi? Tärkeää on kaikkien lankojen käytös. Eiväthän alemmat langat suinkaan tee samaa samaan aikaan, kaikki ne näyttävät niin skuutauksen kuin kiertymänkin.
Yritin tuossa olla käytännönläheinen, mutta mennään sitten syvemmälle:
Fokassa, kuten isossakin takaliikin käyttäytyminen (eli virtauksen irtoaminen virtauksen kulkiessa leen puolella) on se tärkein trimmaus. Kaikki me jotka kisataan vakavasti asettaa (sekä isoon että fokkaan) virtauslangat takaliikkiin. Mutta näin ei tavallinen perhepurjehtija juurikaan trimmaile. Heille tärkein on tuo ison ylin takaliikin liehu ja fokan twisti.
Tässähän ei kysytty kisaamistrimmaamista vaan ihan perus duunia.