AutoArvoitus

Tää oli helppo:

Pompannappi, Fiat 600

Fiat 600 eli Nysky.

Voi olla myös Neckar

Olin ahtaustöissä Helsingin satamassa 1971 tai 1972, kun Sompasaareen tuli Barcelonasta 10-kantinen autojenkuljetusalus M/S Dyvi Pacific kyydissään himpun verran yli 3.500 Fiatia. Lähes kaikki olivat kuusatiaisia; muutama kasipuolikas joukossa.

Tuon laivauksen sanottiin olevan siihenastinen maailmanennätys (autojen kappalemäärä per laivaus). Maahantuojalle (Autonovo Oy) se oli tietenkin iso mediatapahtuma. Oli hupaisaa katsoa heidän ponnistelujaan, kun laivan kyljessä oleva jättikokoinen teksti VOLKSWAGEN yritettiin peittää pressuilla ennen kuvausta. Laiva kuljetti ilmeisesti useimmiten VW-lasteja.

Meitä ajokortillisia ahtaajia ei ollut riittävästi tarjolla tuohon keikkaan, koska tyhjennysaikataulu oli varsin tiukka. Laivalla oli kiire seuraavalle keikalle ja tavoiteaajan ylittyminen olisi tiennyt ahtausfirmalle isoa sopimussakkoa. Niinpä keikkaan oli pestattu Teekkareiden autokerhosta toinen mokoma miehiä lisää. Meitä oli yhteensä 60-70 kuskia.

Autot ajettiin ulos laivan kyljestä neloskannella olevista aukoista ramppeja pitkin. Pujottelu laivan ahtaissa sisätiloissa ylimmiltä ja alimmilta kansilta neloskannelle oli melkoista touhua. Kymmenkunta autoa taisi vähän kolhiutuakin.

Autoissa ei ollut vielä akkuja. Autonovon miehet häärivät laivassa irtoakkujen ja kaapeleiden kanssa. Autot heitettiin niillä käyntiin ja sitten oli vain varottava sammuttamasta moottoria. Senaikaisissa pikkuhiivateissa oli vielä tasavirtalaturit, jotka eivät panneet akuttomuudesta muuten pahakseen.

Bensaa autoissa oli niin pieni tilkkanen, että jotkut kuivahtivat matkan varrelle.

Autot ajettiin laiturin ja Itäväylän väliselle varastokentälle. Autonovo kuljetti meitä laivan tyhjentäjiä sitten sieltä takaisin laivalle. Kenttä oli melkoisen komea näky, kun kaikki yli 3.500 autoa oli saatu sinne ojennukseen!

Tavoiteaika taisi alittua parilla tunnilla; tyhjennys kesti kahvi- ja ruokataukoineen muistaakseni n. 10 tuntia.

Laivojen koot ovat tuosta kasvaneet ja "maailmanennätyksemme" on ehditty rikkoa vaikka kuinka moneen kertaan. Oli se kuitenkin aikanaan melkoinen elämys!

Oli minunkin ensimmäinen autoni. Faijani viisaana miehenä antoi minulle kusiaisen harjoittelupeliksi. Kamala auto se kyllä oli. Liian iso ratti aiheutti talvisin ulosajoja, kun sivuluisussa kiireessä rattia vääntäessään löi kätenä oven karmiin.

Onneksi auto oli niin kevyt että kahteen pekkaan sen sai kannettua pois penkasta.
Pidemmillä reissuilla selkä kipeytyi huonoissa penkeissä. Muuten peli toimi moitteetta vaikka hyytyi pahasti isompiin mäkiin.

Kyllä nykyisin naurattaa tuommoinen auton irvikuva. Mutta ensimmäiseksi kärryksi ei voi paljoa vaatia. Seuraava autoni Mini, olikin jo iso harppaus parempaan. Nykyisin kurvaan loistoautollani jossa on turbomoottori!

kuusisatanen. Ihmetyttää vaan, että jos on tuollaisia ennätyksiäkin tehty, niin miksei noita ole enempää kaupan. Aivan hyvin voisi ostaa vanhojen muistojen verestykseksi yhden...