Mietin häntä todella usein. Pyyhin kyyneliä ja suru koskee syvälle sydämeen kun ajattelen sitä millainen meidän yhteinen elämä olisi ollut. Uskottelen ettei mitään mahdollisuutta oikeasti olisi ollutkaan. Miksi sitten minusta tuntuu että hän rakastaa ja miksi ikävöin yhä?
Harhaa, unelmia ja höttöä, niin niin sitähän se on. En voi mitään sille että kyseenalaistan valintojani joka päivä. Olenko pilannut oman elämäni ja toistenkin? Mitä ihminen tietää minne hän kuuluu? Onko näillä asioilla mitään merkitystä? Onko sillä merkitystä että kertoisi toiselle rakastavansa? Vai onko elämä aina vakio, sama määrä kärsimystä? Tavalla tai toisella. En tiedä.
Harhaa, unelmia ja höttöä, niin niin sitähän se on. En voi mitään sille että kyseenalaistan valintojani joka päivä. Olenko pilannut oman elämäni ja toistenkin? Mitä ihminen tietää minne hän kuuluu? Onko näillä asioilla mitään merkitystä? Onko sillä merkitystä että kertoisi toiselle rakastavansa? Vai onko elämä aina vakio, sama määrä kärsimystä? Tavalla tai toisella. En tiedä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yhdestä asiasta josta kirjoitat, niin voisin sanoa, sillä on suunnaton merkitys, että kerrot toiselle rakastavasi häntä. Jos ajatukset pyörivät hänessä usein, niin eikö sinun olisi aika kohdata tavalla tai toisella tämä henkilö?
Olisi.
Palstan hysteeri-itkijänainenhan se siinä. Ulkona sataa, sinä itket. Ulkona paistaa aurinko, sinä itket. Lehdet ilmestyvät puihin, sinä itket. Lehdet putoavat, sinä itket.
Mitä ja millaista ihmistä nyt tunteellisuus ja kyynelehtiminen haittaa? Ei se estä menestymistä ja hyvää elämää.
Jos voisit, valitsisitko nyt toisin?
Jos ne onkin vain sinun tuntemuksiasi hänestä, ei hänen tuntemuksia sinusta.
todellakin ovat vain minun tuntemuksia, enhän toki täällä muuten kirjoittelisi
Mahdollisuus on aina. Kerro henkilölle, mitä tunnet.