Kun teen syntiä, siitä pitää tehdä parannus.
Mitä parannuksen tekeminen oikein on syvällisesti ajateltuna ?
Mitä tarkoittaa termi:>käsittää parannuksen armo<
Syntejä pyydetään anteeksi joltakin. Onko se parannuksen tekoa vai syntien anteeksisaamista vai tarkoittaako ne samaa asiaa.
Kuulee sanottavan: "Tein parannuksen ja aloin uskomaan !" "Tulin käsittämään parannuksen armon!"
Vasta silloinko käsitetään parannuksen armo, kun liitytään Jumalan lasten so.vanhoillislestadiolaisen kristikansan joukkoon.
Olen miettinyt, olenkohan itsekkään käsittänyt koskaan oikein parannuksen armoa.
Synnit voi siis saada anteeksi, mutta ei ole silti käsittänyt oikein parannuksen armoa.
Minusta siis tuntuu, että se on juuri tämä, että uskon vahvasti vl.ryhmän olevan ainoa oikea usko, jossa pyhä-henki asuu.
Jokin aika sitten r.yllä.samaan kahvipöytään istahti mies, joka kertoi saaneensa hiljattain parannuksen armon.
Sitä en toki tiedä, oliko hän käsittänyt myös parannuksen armon oikein.
Mies oli tunnettu kunnallispoliitikko ja kertoi tehneensä parannuksen rauhansanalaisuudesta.
Kertoipa olleensa kyseisessä uskossa 10 vuotta myös Jumalan sanan saarnaajana.
Toivotimme miehen tervetulleeksi seuroihin.
Veljemme kulki seuroissa ja istui monasti kovin yksinäisen oloisena seurapenkissä.
Minusta veljeämme ei otettu tarpeeksi huomioon, vaan hänen annettiin juurtua kovin yksin Jumalan valtakunnassa.
Minusta hänelle, huomattavalle julkisuuden henkilölle olisi pitänyt antaa vähintään seuraisännän tehtävä, jotta hän entisenä puhujana olisi tuntenut itsensä huomatuksi ja tarpeelliseksi.
Sehän on sama asia kuin Tarja Halonen tulis uskoon ja alkaisi käydä seuroissa.
Tottahan hänet pitäisi huomioida paremmin ja osoittaa kunnioitusta vaikkapa ylös nousulla penkeistä, kun valtionpäämies saapuu seurasaliin.
Sitten veljemme hävisi, eikä häntä enää näkynyt seuroissa ollenkaan.
Myöhemmin tuli tietoon, että rakas veljemme oli pettynyt uskovaisten joukkoon ja palannut takaisin rauhansanalaisten joukkoon puhumaan sekä myös muihin kirkollisiin tilaisuuksiin.
Ja miten selität kymmenen neitsyen vertauksen.
Pahin selitys olisi se, että puolet uskovaisten joukosta olisivat näitä tyhmiä neitsyeitä.
Mitä parannuksen tekeminen oikein on syvällisesti ajateltuna ?
Mitä tarkoittaa termi:>käsittää parannuksen armo<
Syntejä pyydetään anteeksi joltakin. Onko se parannuksen tekoa vai syntien anteeksisaamista vai tarkoittaako ne samaa asiaa.
Kuulee sanottavan: "Tein parannuksen ja aloin uskomaan !" "Tulin käsittämään parannuksen armon!"
Vasta silloinko käsitetään parannuksen armo, kun liitytään Jumalan lasten so.vanhoillislestadiolaisen kristikansan joukkoon.
Olen miettinyt, olenkohan itsekkään käsittänyt koskaan oikein parannuksen armoa.
Synnit voi siis saada anteeksi, mutta ei ole silti käsittänyt oikein parannuksen armoa.
Minusta siis tuntuu, että se on juuri tämä, että uskon vahvasti vl.ryhmän olevan ainoa oikea usko, jossa pyhä-henki asuu.
Jokin aika sitten r.yllä.samaan kahvipöytään istahti mies, joka kertoi saaneensa hiljattain parannuksen armon.
Sitä en toki tiedä, oliko hän käsittänyt myös parannuksen armon oikein.
Mies oli tunnettu kunnallispoliitikko ja kertoi tehneensä parannuksen rauhansanalaisuudesta.
Kertoipa olleensa kyseisessä uskossa 10 vuotta myös Jumalan sanan saarnaajana.
Toivotimme miehen tervetulleeksi seuroihin.
Veljemme kulki seuroissa ja istui monasti kovin yksinäisen oloisena seurapenkissä.
Minusta veljeämme ei otettu tarpeeksi huomioon, vaan hänen annettiin juurtua kovin yksin Jumalan valtakunnassa.
Minusta hänelle, huomattavalle julkisuuden henkilölle olisi pitänyt antaa vähintään seuraisännän tehtävä, jotta hän entisenä puhujana olisi tuntenut itsensä huomatuksi ja tarpeelliseksi.
Sehän on sama asia kuin Tarja Halonen tulis uskoon ja alkaisi käydä seuroissa.
Tottahan hänet pitäisi huomioida paremmin ja osoittaa kunnioitusta vaikkapa ylös nousulla penkeistä, kun valtionpäämies saapuu seurasaliin.
Sitten veljemme hävisi, eikä häntä enää näkynyt seuroissa ollenkaan.
Myöhemmin tuli tietoon, että rakas veljemme oli pettynyt uskovaisten joukkoon ja palannut takaisin rauhansanalaisten joukkoon puhumaan sekä myös muihin kirkollisiin tilaisuuksiin.
Ja miten selität kymmenen neitsyen vertauksen.
Pahin selitys olisi se, että puolet uskovaisten joukosta olisivat näitä tyhmiä neitsyeitä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ollaan tähän samaan asiaan törmätty monessa muussakin tilanteessa: parannuksen saaneet tai paikkakunnalle muuttaneet voivat joskus jäädä kovasti yksin. Mutta kyllähän nyt kaikki sentään on tasa-arvoisia ja samalla viivalla taivasten valtakunnassa, ei siellä ole päämiehiä tms. Uskonpa, että Tarja H. nolostuisi kovasti, jos koko Hgin ry:n seuraväki nousisi penkistään aina hänen astuessaan saliin... Summa summarum: pitäisi pyrkiä huomioimaan lähimmäiset paremmin ja jututtaa yksittäistä kulkijaa ja ottaa hänet mukaan.
Kyllä minä sen nimenomaan ymmärrän niin, että ne kaikki neitsyet (tyhmät ja viisaat) oli uskovaisia. Niin kuin ne nostettujen verkkojen kalatkin, joista osa on kuolleita. Kaikkien usko ei säily elävänä, vaikka joukon mukana kuljetaankin ja saattaisi jopa olla tahto uskoa. Tulihan niille tyhmillekin hätä siinä h-hetkellä, mutta kun oli jo liian myöhä.
Päätin jo, etten tule ikinä tälle sivustolle takaisin, kun eilen ensi kertaa kävin. Miksi kuitenkin tulin. Sinun viestisi tyhmistä ja viisaista neitsyistä kolahti sikäli, että olen joutunut viime aikoina pohtimaan niin paljon tähän liittyviä asioita.
Olen monella paikkakunnalla huomannut sen tyyppistä uskosta etääntymistä, että on ollut vaikeaa edes tervehtiä joitakin ihmisiä Jumalanterveellä ja siitä johtuen olin jo alkanut hiljaa mielessäni uskoa itse olevani syypää asiaan. Sitä ei helpottanut suinkaan se, että lähellä asuva vl perhe pelaa "kaksoispeliä", jota on ollut ahdistava seurata. Kun yritin varovasti ottaa asiaa puheeksi, siitä seurasi sellainen soppa, etten olisi uskonut.
Olin jo hirveän ahdistunut ja mietin jopa, että pitääkö minun luopua uskosta, kun seurakunnassa tapahtuu sellaista mitä en näe oikeaksi ja että olenko joku tuhannen ulkokultainen ja itsetietoinen farisealainen ja toisten syntien kaivelija. Uskoin tämän lastin läheiselle ihmiselle ja hän muistutti minua tyhmistä ja viisaista neitsyistä, lampaista ja vuohista, kuolleista kaloista. Meidän ihmisten asia ei tosiaankaan ole lähteä elämässä erottamaan toisiamme, mutta helpotti se ajatus, että Jumala sallii tämän kaiken tapahtua, mutta sanassaan tuo senkin ilmi.
Eri elämänvaiheissa eri Jumalan sanan kohdat ovat koskettaneet eri tavalla ja vertaus tyhmistä ja viisaista neitsyistä tuli lähelleni tällaisen tapauksen kautta. Minua se muistuttaa myös siitä, miten tärkeää on joka päivä pitää lamppua palavana.
Nämä ajatukset tuli mieleen eilisen äidille.
vaatimuksia ei ole Jumalan seurakuntaa kohtaan. Vaan yksinomaa näkyy oma pienuus ja Jumalan suuruus, jos asiat näkyy oikein. Ja Jumalan seurakunta näkyy kalliina kynntillän jalkana.
"Tein parannuksen ja aloin uskomaan" Jäin miettimään tuota aloin uskomaan- väitettä.Voiko ihminen alkaa uskomaan.Tiedän työni kautta ihmisiä jotka sanovat,ettei tee enää sitä tai tätä kun tästä selviää.He tekevät siis elämässä parannuksen.Mutta ei suinkaan siihen riitä riitä,että alkaa uskomaan.Uskominen on minusta enemmän Jumalan työtä ihmisessä ja Jumala antaa Henkensä kautta ihmiselle uskon.
Sillä on ihmisiä jotka eivät ole koskaan uskoneet Jumalaan,mutta sitten jonkun asiayhteyden kautta on heille usko kirkastunut ja he ovat saaneet uskon armon,armon uskoon.
He eivät ole alkaneet uskomaan,sillä ei suinkaan ihmisjärki riitä uskomaan tuollaista asiaa ellei siinä ole Jumalan armo mukana
Minunkin vähäinen uskoni ei ole siis minusta itsestäni kiinni, vaan Jumalako uskoo minun puolestani tai antta uskon lahjan.
Näinkö vaikeata tämän elävän uskon käsittäminen onkin, että minulla ei sitä ole, ellei minulle sitä anneta.
Luultavasti minulle ei ole täysin elävää uskoa koskaan ylhäältä annettukaan.
Itse en siis voi alkaa uskomaan.
Puhutaan etulahjoista uskomiseen.Mitähän sekin tarkoittaa ?
Usko ei siis ole joka miehen, eikä naisenkaan
kun ihminen tekee parannuksen ja saa parannuksen armon, sekä siirtyy pimeyden valtakunnasta Jumalan rakkaan pojan valtakuntaan. Että hänestä tulee uskovainen sillä hetkellä kun hän tekee parannuksen, saa siis parannuksen armon.
Hänet siunataan siis sisälle Jumalan valtakuntaan, ja hän saa silloin kaikki synnit anteeksi, siis etulahjana; kaikki nimellisetkin synnit on silloin myös taivaassa anteeksi annettu.
Minkä te maanpäällä annatte anteeksi, se on taivaassa anteeksi, sanoo Raamattu. Jeesus itse jätti tällaiset valtuudet opetuslapsilleen, siis uskovaisille. Ja sitten myöhemmin, kun ja jos ne nimelliset asiat tulee tunnolle, siis Jumalan armon valosssa näkyy synniksi, ne voi panna nimeltä pois (rippi). Tällainen armoetu on uskovaisella.
Minusta tuntuu, että memnetettyäni tämän uskon 15 vuotiaana, en ole saanut sitä samanlaisena takaisin, kuin lähtiessäni.
En ole varma, saanko koskaan, vaan pysyn etsijän paikalla tyhmien neitseiden joukossa.
Kuka muu uskaltaa epäillä olevansa tyhmien neitseiden joukossa. Ei varmaan kukaan. Kaikkihan ovat varmoja omasta uskostaan.
Minkäs sille voi, jos ei uskoa ylhäältä anneta.
Tämä parannuksen armon "käsittäminen" oli siis kysymyksessä.
Entä saako uskoton anteeksi, joka ei ole tässä uskossa, mutta pyytää joltakulta anteeksi rikkomustaan. No tietysti se lähimäinen antaa, mutta antaako Jumala, koska kyseinen henkilö ei ole elävässä uskossa.
"Että hänestä tulee uskovainen sillä hetkellä kun hän tekee parannuksen" Tuota tarkottaako tämä sitä, ettei tarvitse olla kastettu,ei tarvitse uskoa kunhan vain tekee parannuksen elämässä. Siis ei tarvita Jeesuksen ristintyötä, Jumalan uhria, ei Jeesuksen opetuslapseutta. Riittää kunhan parantaa elämäntavat, tekee parannuksen.
En ainakaan minä sitä minä tarkoittanut.Ei mikään ihmistyö kelpaa Jumalalle. Ei edes se vaikka parannusta tekis omilla voimilla kuinka paljon hyvänsä. Se parannus on uskon hedelmä. Korjaa jos sanoin väärin.
Hyvä - siunattua adventtia
Olen ulkopuolelta tullut, itsekin ja näen sen että Jumala rakastaa syntistä, mutta syntiä vihaa.
Tulet vaan sellasena kun olet. Kyllä Jumala antaa anteeksi, älä epäile vaan usko ainoastaan.
Se on sielunvihollisen saarnaa josta puhut. SEhän ei haluaisi että meistä yksikään pääsisi taivaaaseen.
kaikille!
Oletko tosissasi sanojesi takana?
Mitähän mahdat tarkoittaa ?
Tosissaan kuin vesi ja pittää kuin seula.
Jos haluat täsmällisempää vastausta, pitää mun ymmärtää myös sun kysymyksesi