Itsekään en sitä aina tiedosta. Heti kun nainen alittaa rimaa, otan etäisyyttä. Jos nainen on kympin tyttö, kiinnostun. Aina kun tulee lapsuksia, alan epäillä. Sille en mahda mitään.
Mun rima on korkealla
Ankaramieskertoo
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllä säkin vielä tuosta kehityt siihen vaiheeseen kun alat ymmärtää, että sinussakin on vajavaisuuksia toisen sukupuolen näkökulmasta.
Normaalia. Arvostan itseäni niin korkealle, ettei tulisi mieleenkään ryhtyä mihinkään ihmisen kanssa, joka ei tarjoa syystä tai toisesta samaa, minkä minä pystyn tarjoamaan. En puhu mistään materiasta nyt....toisaalta olen oppinut, että jokainen tekee virheitä. Ja jos toisessa on jokin piirre, joka ärsyttää, se ärsyttää todennäköisesti itsessäkin.
Rimoista ei aina ole kyse ... tai se rima voi olla mutkikas. Jossain asiassa se on korkealla, jossain matalalla. Tietty jos jokin ärsyttää, niin se on mietinnän paikka. Onko toisessa piirre joka hyvittää tuon ärsyttävän piirteen ... Jokaisen itse on ne arvioitava.
Tommosesta tulee rimakauhu ja onneksi en ole ihastunut tuollaiseen... Rakastan epätäydellisyyttä ja erilaisuutta, vihaan nipotusta ja yksinkertaista ajattelua. Se on vain keskinkertaista. Pidä sinä kymppisi, minä etsin revittyjä seteleitä, kulmien rosoumia ja mielenkiintoni pysyy niissä.
Olen huomannut myös, että usein noin puhuu ihminen, jolla ei ole elämässään hiojia ns. Ihmishöyliä, jotka opettaisivat heille jotain heistä itsestään. Ne on niitä p*skiaisia, joiden kermainen p*rse istuu valtaistuimella ja tekee mutupäätöksiä naisten takapuolen muodoista tai äänensävyistä. Ne on niitä ihmisiä, jotka valitsee aina oman ruokansa ja juomansa, matkansa ja menonsa.
Vihaan itsellisiä imbesillejä, joiden omahyväisen katseenkin tunnistaa kilometrien päähän. Ne tykkää auringosta ja teeskentelee hyvää, vaikka sisältä ovat kuitenkin raatelevaisia susis ja runtelevat heikompiaan muka hyveellisine aatoksineen, hyi yöks ja yökkis. En tykkää, enkä arvosta sellaisia.
ei mitään perinteisiä nyhveröitä ;D
Komppaan tätäkin. Miksi alkaa millekään, jos näkee ettei riitä toiselle sellaisena kuin on. Aina löytyy parempaa. Mä uskon, että mies osaa pysähtyä, kun tulee laatua vastaan. Ja jos ei osaa, mä en ollut sitä mitä etsi. Muuttumaan pystyy vain rajallisessa määrin ja jos on omaa tahtoa. Toista ei pysty väkisin muuttumaan. Näin se vain on.
Itse syyllistyt samaan, sinun rimahan se korkealla on? Sulle kelpaa vaan varmaan joku korkeesti koulutettu lääkäri tai tuomari ja siihen päälle kokemusta elävästä elämästä ...
Pelkäätkö miehiä? Eikö nainen arvioi miestä?
Jos ei se mies ihan noin paha ole?
En arvioi kuten ko. miehet pintaa.
Lapsuudesta lähtien olen ollut kiinnostunut vain tietyn tyyppisistä ihmisistä ja miehistä. Niitä on todella hyvin harvassa. Siis jos puhutaan ihmisestä, jonka vuoksi tekisin jotain konkreettista ilmaistakseni kiinnostukseni.
Silloin kun tällainen ihminen kuitenkin tulee kohdalle ja pitää kiinnostukseni yllä, se on Vau! Palvelen ja kunnioitan häntä ehdoitta, ystävyyteni on lojaalia, olen valmis suuriinkin uhrauksiin. Pidän vain sellaista sielua niin suuressa arvossa, onhan hän kokenut paljon ja se viisaus on syvällistä.
Kun kukaan ei ole "kympin tyttö". Eo noin ajattelevan kanssa pysty rakentamaan parisuhdetta...
Eihän tuossa ole kysymys mistään rimasta, muuta kuin itseään kohtaan. Ihminen, joka pyrkii ja vaatii täydellisyyttä, on itse aika heikossa hapessa henkisesti; huono itsetuntemus- ja luottamus, ristiriitainen oman itsensä kanssa jne. Ihminen, joka hyväksyy itsensä ja rakastaa itseään terveellä tavalla, hyväksyy myös muita sellaisenaan kuin ne ovat, omana itsenään. Toi aloittajan rima kuulostaa lähinnä neuroottisuudelle itsensä ja muiden kanssa. Ihan hukassa olevalta.