Olen huomannut, että aina, kun on masentunut mieli niin tulee haaveiltua kaikenlaista, kuten kerran haaveilin, että lähden rauhanturvaajaksi armeijan jälkeen ja, kun masentunut mieliala katosi niin tajusin, että olimpas höpsö, kun moista haaveilin, sillä luonteeni ei kestäisi tilanteita, jossa saattaisi olla kuolema lähellä. Sitten viimeksi haaveilin yrityksen perustamisesta tulevaisuudessa, kun mieli oli jälleen maassa ja, mielialan kohennettua tajusin, että olipa taas erikoinen haave. Jotenkin tuntuu aina masentuneena helpottavalta ajatella, jotain positiivista, jota tekisin tulevaisuudessa ja nyt olen alkanut miettimään, että onko se masentuneena normaalia haaveilla asioita, joita ei todennäköisesti omana itsenään tekisi? Minulla masennus alkaa usein stressaavasta tilanteesta ja kestää päivän tai kolme ja tasaantuu usein juuri tällaiseen positiiviseen haaveiluun. Kysyn siksi onko meitä muitakin vai olenko sairastumassa, johonkin vakavampaan? En netistä löytänyt yhtään aiheeseen liittyvää keskustelua.
Haaveilu masentuneena ok?
hämmentynytnuorimies
270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tätä vastausta sinun olisi pitänyt odottaa: jos se on kerran helpottumassa, onko se sitten enään masennusta? Vai käykö siinä sillain, että saat jostain hyvän olon tunteita ja samalla tapahtuu kaksi asiaa: masennus alkaa pikku hiljaan helpottaa ja saat samalla positiivisia ajatuksia.
Luulet, että olet tulossa hulluksi huonon suomalaisen opetuksen takia. Suomalaiset on opetettu sulkeutuneiksi ja yksinkertaisiksi. Haaveilu ja isojen asioiden toteuttaminen on elämää. Ihminen tavoittelee sitä elämää. Varsinkin silloin kun se ymmärtää sen mitä tavoittamalla asioita saavuttaa.
Se on faktaa, että kukaan ei loppujen lopuksi viihdy yksin, ihmiset on kirjaimellisesti "laumaeläimiä". Silloin kun sosialisointi ONNISTUU, hän saa hyvän olon tunteita. Silloin kun ei ei tunnu onnistuvan, hän luulee, että ei pidä sosiaalisesta elämästä, eikä edes huomaa kärsivänsä yksinäisyydestä.
Sama homma voi olla tekemisen ja saavuttamisen kanssa. Silloin kun ihminen ei ole tutkinut ja ei vielä käsitä sitä asiaa, mitä hyvän olon tunteita saavuttamisella saa, silloin se luule, että se on tyytyväinen yksinkertaisempaan elämään.
Tosiaan, sinutkin on opetettu väärin, jonka takia nyt kärsit siitä. Ala nyt tavoittelemaan jotakin. Se on minunkin tavoite. Ps. Olen todennäköisesti saman ikäinen.
Mä olen vakavasti masetunut ja ahdistunut. Haaveilen haulikonpiipusta suussa. Muita haaveita ei ole. Terapiat on jo haudattu aikoja sitten.