Olen 25-vuotias skeptikko. Menetin läheisen ystäväni kolme vuotta sitten hänen kuollessaan tapaturmaisesti. Olen sen jälkeen nähnyt ystävästäni unta muutaman kerran. Pian hänen kuolemansa jälkeen parissa unissa yritin estää ystävääni lähtemästä matkalle, jossa hän menehtyi. Unet olivat ahdistavia.
Puolen vuoden kuluttua ystäväni kuolemasta näin unta, joka oli todellisempi kuin mikään aikaisempi uneni, sillä ystäväni esitteli minulle taivasta, jossa hän oli. Uni oli positiivinen ja lämmin tunnelmaltaan. Tiedostin koko ajan unessani, että ystäväni on kuollut ja kerroin sen hänelle. Hän vain nauroi minulle hyväntahtoisesti ja esiteli taivasta.
Viime yönä ystäväni oli unessani. Hän tuli minua vastaan yhden olemassa olevan rakennuksen aulassa. Sanoin heti hänelle, ettei hän voi tulla minua vastaan, sillä hän on kuollut. Ystäväni taas naureskeli minulle hyväntahtoisesti ja sanoi joka tapauksessa olevansa nyt tässä näin. Hänellä oli mukanaan toinen edesmennyt, mutta häntä en tuntenut. Ystäväni keskusteli kanssani siitä, miksi suhtaudun oudosti yhteen unessa olleeseen ihmiseen. Kerroin ystävälleni luonnollisesti totuuden, eli että olen ihastunut tähän ihmiseen ja suhtaudun siksi häneen oudosti. Ystäväni tarkkaili tilannetta, mutta ihastukseni tullessa luokseni unessa ihastukseni ei voinut nähdä ystävääni ja tätä toista edesmennyttä. Ystäväni oli unessa hyväntuulinen, kuten hän oli eläessäänkin.
Tiedostan siis aina unissani, että ystäväni on kuollut ja hän tiedostaa sen itsekin. Unien tunnelma on aina rauhallinen, lempeä ja seesteinen. Ystäväni kanssa oleminen on luontevaa. Tiedän, ettei hän todellakaan ole tulossa hakemaan minua pois tästä maailmasta, vaan hän käy ikään kuin vierailemassa luonani.
Osasiko joku viisaampi sanoa jotakin näistä unista? Anteeksi huono selitykseni.
Puolen vuoden kuluttua ystäväni kuolemasta näin unta, joka oli todellisempi kuin mikään aikaisempi uneni, sillä ystäväni esitteli minulle taivasta, jossa hän oli. Uni oli positiivinen ja lämmin tunnelmaltaan. Tiedostin koko ajan unessani, että ystäväni on kuollut ja kerroin sen hänelle. Hän vain nauroi minulle hyväntahtoisesti ja esiteli taivasta.
Viime yönä ystäväni oli unessani. Hän tuli minua vastaan yhden olemassa olevan rakennuksen aulassa. Sanoin heti hänelle, ettei hän voi tulla minua vastaan, sillä hän on kuollut. Ystäväni taas naureskeli minulle hyväntahtoisesti ja sanoi joka tapauksessa olevansa nyt tässä näin. Hänellä oli mukanaan toinen edesmennyt, mutta häntä en tuntenut. Ystäväni keskusteli kanssani siitä, miksi suhtaudun oudosti yhteen unessa olleeseen ihmiseen. Kerroin ystävälleni luonnollisesti totuuden, eli että olen ihastunut tähän ihmiseen ja suhtaudun siksi häneen oudosti. Ystäväni tarkkaili tilannetta, mutta ihastukseni tullessa luokseni unessa ihastukseni ei voinut nähdä ystävääni ja tätä toista edesmennyttä. Ystäväni oli unessa hyväntuulinen, kuten hän oli eläessäänkin.
Tiedostan siis aina unissani, että ystäväni on kuollut ja hän tiedostaa sen itsekin. Unien tunnelma on aina rauhallinen, lempeä ja seesteinen. Ystäväni kanssa oleminen on luontevaa. Tiedän, ettei hän todellakaan ole tulossa hakemaan minua pois tästä maailmasta, vaan hän käy ikään kuin vierailemassa luonani.
Osasiko joku viisaampi sanoa jotakin näistä unista? Anteeksi huono selitykseni.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitään viisasta en osaa sanoa, mutta luulenpa, että yksinkertaisesti kaipaat ystävääsi ja siksi näet hänestä unta aika ajoin. Onnettomuutta ja sen taustoja tietämättä voi olla, että podet huonoa omaatuntoa....olisitko esimerkiksi voinut oikesti estää hänen lähtönsä, jos olisit osannut arvata onnettomuuden tapahtuvan. Unissa sekoittuvat mennyt ja nykypäivä sen mukaan mitä olet esimerkiksi ajatellut tai tehnyt. En tiedä tarkemmin unien syntyä, mutta älä ole huolissasi näistä unista. Näät niitä jonkin aikaa ja sitten kun ystäväsi muisto vuosien myötä haalistuu (surullista, mutta totta), unetkin lakkaavat.
Kokemus osoittanut : Kuolleista ystävistä tai omaisista uneksiminen (riippumatta unen tapahtumista sinänsä) ennakoi lähes poikkeuksitta erittäin hyviä uutisia.
Tuossa voi myös olla se kun tietyllä tavalla unissamme me kommunikoidaan henkimaailman kanssa niin jos vaikka olet keskustellut hänen kanssaan ja nuo asiat siitä muistat.. hän siis tavallaan kertoi sinulle, että hänellä on kaikki hyvin. Mä en ole unien tulkitsija mutta tuo olo minulle tuosta tuli kun luin sen.
Kiitos vastanneille!
2x25v, En pode huonoa omatuntoa tai syyllisyyttä, sillä ystäväni oli auto-onnettomuudessa, joka ei ollut kuskin vika. Ketään ei siis voi syyttää. Onnettomuuden aikana olin itse 120 kilometrin päässä, enkä tiennyt koko reissusta ennen kuin kuulin ystäväni kuolemasta. Meillä oli hyvät välit, emme riidelleet koskaan.
Tulkintaa, mielenkiintoista, sillä yleensä tulkinnaksi annetaan heti jokin kamala onnettomuus, kiitos :)
Zhau, vaikka skeptikko olenkin, niin alitajuisesti varmaan toivon, että asia olisi noin, kiitos vastauksesta!
Luin alkuperäisen viestini uudelleen ja pitää vielä siis selventää, että unessa ollut ihastukseni on myös tosielämässä ihastukseni, eli ei mikään unen tuote. Edesmennyt ystäväni ei ole koskaan ihastustani tavannut, joten tuli tunne, että edesmennyt ystäväni tuli ikään kuin tarkistamaan, että kehen olenkaan ihastunut. Tämä kuulostaa ihan hullulta, tiedostan sen :) Siksi tänne kirjoitankin.
Minulta on kuollut läheisiä ja muitakin ystäviä.
Minulle on "soitettu" mm. äitini joka kuoli lapsen tasolla kun sai oli hapetta tuntitolkulla ennenkuin veljeni löysi hänet, hän siis eli 1 kk:n sen jälkeen eikä oikein tiennyt missä oli välistä tunsi veljeni ja minut.
Kun olen henkimaailman asioita saanut kokea niin tiesin että äiti ottaa yhteyden kun aika on kypsä. Hän kertoi että häntä vielä hoidetaan ja on "sairaalassa. halusi ilmoittaa että mitään hätää ei ole.
Sen jälkeen ei ole ottanut yhteyttä.
Isä otti heti kuolinhetkellään, ilmestyi kotiini kuin elävä ihminen kuunaan, paitsi kesken aamupukeutumisen. Kertoi ääneen asiansa ja hajosi edessäni harmaaksi kuin tuhka, sen jälkeen pään kohdalle tuli vaalea pyörre joka pyöri myötäpäivään ja meni keittiön nurkasta läntiseen ilmansuuntaankaton läpi.
Olin tuolloin 25 vuotias ja kotona 1,5v pojan kanssa.
Veljeni tuli 2 tunnin kuluttua kertomaan että isä on kuollut ambulanssiin ja juuri niissä vaatteissa jossa tuli kotiini.
Jos olisin kertonut tämänkin niinä aikoina 70 luvun alussa, minua olisi pidetty hulluna, mutta nyt on asiat muuttuneet.
Siis henkimaailma on ollut ja on edelleen.
Sanon sinulle että ystäväsi ilmoittaa että hänellä ei ole vaikeaa eikä häntä tarvitse surra, asiat on hyvin. Hän ei saata saada enää montaa kertaa tulla uniisi, sillä hänelle tulee omat tehtävät joita hän tulee suorittamaan.
Siunaan itseni joka aamu ja ilta pyydän apua kaikille, aivan kaikille, en vain itselleni.
Siunausta.
Kohdannut, kiitos viestistäsi, se herätti paljon ajatuksia. Akateemisesti koulutettuna haluan aina todisteet, ennen kuin uskon mihinkään, joten ystäväni menetys (jonka menetys on ensimmäinen kohtaamani menetys) on saanut minut pohtimaan tätä maailmaa ihan uudella tavalla. Kiitos!
Hei!
Oletan että koulutuksella ei ole näihin asioihin mitään merkitystä, koulutukset olen saanut minäkin, mutta jo lapsena sain myös "toisenlaisen"- koulutuksen, n. 4 vuotiaana alkoi tapahtua kummia noin tavallisen ajatusmallin mukaan. Mutta olinpa niin viisas että pidin tiedot itselläni.
Vaikka olisin koulutettu miksi tahansa, se ei muuttaisi sitä mitä tulee "henkimaailman" koulusta. Ja siksi sanonkin että tunnen olevani "etuoikeutettu" ihmisenä, joskin tämä on raskasta ja vaativaa koettaa elää niiden ohjeiden mukaan joita annetaan, sekä olla nöyrääkin nöyrempi suuren Viisauden edessä.
Onneksi olen saanut apua kun tarvitsen pahimpiin ongelmiin, sillä tämä ties jo mikä ei ole ainakaan helppo, on vaikka mitä kompastuskiviä, mahdollisuuksia väärään toimintaan, jne.. kokeillaan milloin sortuu väärälle polulle, esim. monesti olen löytänyt kukkaron, tai muuta arvokasta toiselle kuuluvaa, joku voisi ottaa löytämänsä rahatukun jne. mutta aina olen toiminut oikein ja vienyt poliisille. Työpaikallani oli vanhanaikainen automaatti markka-aikaan ja menin nostamaan itselleni satasen.
Siinä oli automaatissä yli tuhat markkaa seteilenä. Onneksi minä satuin paikalle. Ilmoitin vastaanottoon ja pankkiin että rahat saa noutaa tietämällä summan ja pankin nostokuitin työhuoneestani joka oli samassa talossa. Voit olla ja uskoa että hakija oli onnellinen ja toi kukkapuskan ja kiitti kyyneleet silmissä.
Tämä toi hyvän mielen.
Muuten tuosta pyörteestä joksi isäni muuttui, niin muistan lopun ikääni miten se syntyi, miten se pyöri ja nousi katonrajaan ja länsisuuntaan meni.
Se oli noin 80 cm levyssuunnassa ja korkeus oli noin 40cm, se oli vaalea, ei ihan valkoinen mutta ei harmaakaan, kuten se mureneminen se oli harmaata.
Minulla olisi paljon muutakin, mutta ihmiset ei usko kun kerran aivot kieltää, mutta toivoisin että muillekkin avautuisi näitä asioita, voisi valmistautua tulevaan, ja ymmärtää sen että ihan jokainen, mihinkään tuijottamatta, niin ihmiset kuin eläimet ja äiti maa luontoineen, olemme samalla viivalla, emme sen erikoisempia kuin muutkaan täällä pallolla olevat, kaikki on yhdenvertaisia.
Jos lähtee henkiselle tielle saa olla varma että vastusta tulee joskus rankalla otteella.
Katso maailman menoa, näet että täällä voidaan huonosti, sodat ym. voisi välttää jos ihmiset tietäisi miten henkimaailma arvoi ja meitä seurataan. Ahneus, luulo itsestään, pahuus, valehtelu ym... syömme sillä itseämme ja tulos on sen mukainen, siis pidän itseäni vaan tavallisena tallaajana kuten muutkin. Koetan muistaa muita ja lähettää valoa kaikkiin maailman kolkkiin missä tapahtuu, ja tänä vuonna tulee tapahtumaan kaikkea joka laittaa ajatuksia itsekunkin päässä järjestykseen.