ottaa oikeasti yhteyttä tai kirjoittaa edes todella tunnistettavasti?
Kauanko jaksat odottaa, että otat sittenkin itse yhteyttä?
Kauanko sinulle riittää kenen tahansa kirjoittama mikä tahansa, vai uskotko kirjoittajan olevan oikeasti "hän"?
Kauanko sinulle riittää itsesi kirjoittama tunnistamattomissa oleva kirjoitus?
Kauanko jaksat odottaa, että otat sittenkin itse yhteyttä?
Kauanko sinulle riittää kenen tahansa kirjoittama mikä tahansa, vai uskotko kirjoittajan olevan oikeasti "hän"?
Kauanko sinulle riittää itsesi kirjoittama tunnistamattomissa oleva kirjoitus?
Vastaukset 30
Vanhimmat
En tiedä onko odottamista vai mitä. En osaa sanoa.
Vuodet ne vaan vierii, onhän usein mielessä, unohtuuko jos joku toinen kolahtaa / ihastuu, ehkä se "odotus" päättyy siihen.
Veikkaan, että suurin osa täällä on niitä jotka jaksaa odottaa ja odottaa laittamatta koskaan itse ainuttakaan tikkua ristiin. Onhan se myös niin ihanaa kirjoittaa anonyyminä ja kuvitella, olla suorastaan varma, että "oman hänen" kanssa on menossa vuosisadan palstarakkaustarina.
Jep, harva haluaa tömähtää maan pinnalle :)
Vielä pahempaa, jos lähtee leijumaan ;)
No sepän se vasta olisin ;)
Olisit sepän vasta? ;) Nyt menee jo niin koodikieleksi, etten taida rattailla pysyä...
huom! n-kirjain, tämä on vihje. oliskos s tai sitten vihje n eli nainen tai p tai h.
Sehän, sepäs, olisi, hm..
Kyllä mä leijuin, tunnustetaan ja leijun edelleen. Tykkään tunteesta, enkä vähiten siksi :)
Kirjoitusvirhe vain söpöläinen, se vain :)
Vaikea sanoa kuka kirjoittaa tunnistettavasti.
Kirjoittaako sinusta joku?
Jokainen tietänee vain omat kirjoittamisensa ja niiden mahdollisen tunnistettavuuden.
En odota mitään. Olen toiminut asian eteen, ottanut yhteyttä. Tiedän, että meitä on tule. Nyt ikävöin niin kauan kun täytyy ja odotan tunteiden haihtumista.
ei tule
Millä tavalla koitit ottaa yhteyttä, saitko toista kiinni?
En mä mitään odota. Tyhjän saa pyytämättäkin....
Asenne kohdillaan, saavutat vielä paljon elämässäsi
Tarkoitin, että olisi jo ottanut yhteyttä, jos aikoisi ottaa. Jos ei aio, mikä järki minun olisi alkaa ahdistelemaan. Ei ole välit poikki- tilanne tms.
semmoset parikymmentä vuotta alkuun
Pitkään menee näköjään ;), mut odotan minäkin.
No toivotaan että ei niin kauan mene ;) minä en jaksa odottaa.
En minäkään ;)
Työstän omalla tavallani tunnetta, mitä en koskaan hakenut, ainakaan tietoisesti, Tunnen syvästi, sitä en voi kiistää. Liian herkkänä kolahtaa kunnolla, silloin kun kolahtaa, useimmat ihmiset eivät kiinnosta minua lainkaan. Hän on tehnyt selväksi jo, kuinka vähän minua arvostaa, tiedän kuitenkin itse oman arvoni. Toivon todella pääseväni yli, se vaatii tekoja ja ajattelutavan muuttamista. Ehkä tämä palstailu ei myöskään tee hyvää aina, mutta on ainoa paikka missä voin työstää tätä tunnetta. En voisi kuormittaa tällä helvetillä ketään yksittäistä ihmistä. Rakastuminen voisi olla maailman paras tunne, jos se olisi molemminpuolista, voisi luottaa ja heittäytyä siihen täysillä. Se on myös maailman pahin tunne, kun huomaa, että toinen vetäytyy selittämättä mitään kunnollista ja oikeaa syytä luotasi, jättäen sinut hämillään "oman onnesi nojaan". Miksi toiset ihmiset syntyvät tällaisiksi liian herkiksi, eivät pysty menemään virran mukana, vaan aina on valittava se vaikea ja kivinen tie? Olen ainakin itselleni rehellinen ja uskollinen ja seison sen takana mitä olen.
Luin varmasti huonosti aloituksen, siinähän puhutaan vaan siitä palstarakkaudesta. Meillä oli aivan oikeassa elämässä "suhde". Aluksi kaverillinen, kunnes tuli molemmilla (tietääkseni) tunteet mukaan. Vietimme aikaa yhdessä, jolloin tutustuin lähemmin ja salakavalasti rakastuin. Ehkä tämä oli väärä ketju tähän, mutta sain purettua tunteitani ulos.
pakko unohtaa ja päästä yli vai voisitko tehdä asialle vielä jotain?
Silloin on, jos oma mielenterveys ja jaksaminen jo kärsii muut elämänalueet. Ei voi leikkiä niillä asioilla. Toinen osapuoli käyttäytynyt tökerösti minua kohtaan, eikä olla enää mitään teinejä, vaan aikaihmisiä, ainakin iän puolesta. Kiitos huomiostasi! :)
Kyllä pitkä suhde kannattaa lopettaa, jos oma jaksaminen ja mielenterveys alkaa kärsiä. Suhteen pitäisi antaa voimia ei viedä niitä. Tutustumisvaiheet nyt on mitä on ja ne voi olla alkuunsa liian latautuneita ja väärinkäsityksiä, mutta jos sinä tänä-päivänä olet kauheasta tökeryydestä ja loukkaamisista kärsinyt niin erijuttu.
Tyyppiesimerkki palstalta, antaa ymmärtää jotain mutta ei kuitenkaan niin paljoa että kellekään aukeais kunnolla:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13597312
No vastasinpas ja aukeaa se sille, kelle on tarkoitettu kun ei se kaikille ollut, vain yhdelle. Turha jurnuttaa, olemme anonyymipalstalla.
se on ajan takana, tai hetkestä kiinni.
Mä haluaisin rehelliset pakit joko täällä, tai oikeassa elämässä. Ikävää jäädä kuminauhaan roikkumaan. Miten se voi ollakin vaikeeta ilmottaa suoraan, ettei kiinnosta? Eikä tääkään oikeesti tänne kuulu, mut sain itteki purettuu johonki.