Olen pian 16 vuotta täyttävä nuori nainen ja tuntuu, kuin elämä olisi jo ohi. Olen yksinäinen, minulla ei ole oikeita ystäviä eikä myöskään perhe tue minua, vaan olen ulkopuolinen. Olen kyllästynyt kuuntelemaan muiden ongelmia kun ei kukaan kuuntele minun, vaan vähättelee, että ongelmani ovat niin pieniä. En muista koska olisin ollut viimeksi onnellinen tai nauranut sydämeni pohjasta. En ole saanut ystäviä, vaikka olen kovasti yrittänyt etsiä ja tutustua. Muttei kukaan halua olla rumiluksen kanssa. Välillä tulee kausia,jolloin tuntuu paremmalta, mutta ne ovat vain hetkittäisiä. En myöskään vietä eräiden kavereideni kanssa aikaa (he ovat oikeastaan ainoat) Sillä he juovat jatkuvasti enkä minä jaksa. Haluaisin lähteä jo pois, sillä en halua enää kipua.
yksinäisyys
yksinäiseen
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yksinäinen nuori nainen.
Kirjoituksesi kosketti minua syvältä. Itse olen jo kauan elänyt nainen, nähnyt ja kokenut monia raskaita ja onnenkin hetkiä elämässäni.
Koet hetkittäin parempia kausia elämässäsi, joten sinulla on kyky saavuttaa onnellisuus, kun elämä tarjoaa sinulle mahdollisuuden.
Koet itsesi rumilukseksi. Luultavasti muut ihmiset eivät sellaisena sinua näe, vaan olet tavallinen teini, josta on kuoriutumassa kaunis aikuinen nainen.
Sinun tapasi kirjoittaa on hyvää äidinkieltä, ilman alatyylisiä ilmaisuja, osoittaa sinun olevan erittäin fiksu nainen.
Uskoakseni menestyt hyvin koulussa, ja jatkat varmasti lukioon, jossa tapaat uusia kavereita joista voi löytyä se sydänystäväkin aikanaan.
Oma perhe ei useinkaan ole se, joka parhaiten ymmärtää sinua, vaan joku ihan ulkopuolinen voi tulla avuksesi.
Onneksi pidät etäisyyttä juoppotteleviin kavereihisi, he piilottavat ongelmiaan juomiseen.
Toivon sinulle, nuori aikuistuva nainen, hyvää kesää ja jospa vaikka tapaisit itsesi kaltaisen fiksun ystävän.
Voi kunpa voisin luvata sulle että kaikki tulee olemaan vielä hyvin.
Koska se on todellisuus, jos vain itse haluat. Kaikki on sinusta itsestäs kiinni.
En usko että sun elämä siellä missä ikinä nyt oletkaan tulee paranemaan, mutta usko pois, hetkiä tulee vielä jolloin olet jossain muualla ja onnellinen.
Luulin itse aina että vika oli minussa ja että oman käyttäytymisen(fiksun sellaisen) takia vietin vuosia yksin. Kun ammattikoulun jälkeen lähdin isompaan kaupunkiin, yhtäkkiä ympärille oli löytynyt ihania ystäviä ja ennenkaikkea olin löytänyt itseni.
Jos susta tuntuu että sua ei arvosteta, oot vain kaveri jolle soitetaan kun tarvitaan jotain niin lähde, aina parempi olla yksin kuin huonossa porukassa. Tulet vielä joku päivä huomaamaan että kelpaat juuri sellaisena kuin olet. ♥ jaksuhali!