hyväksymään ja/tai olemaan näkemättä epäoikeudenmukaisuutta. Silloin on helpompaa elää omaa elämäänsä onnellisesti.
Pitää oppia
omaankuplaan
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Näin on, koska maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta eikä kaikkia voi mitenkään auttaa.
Tasapainoisuutta on olla välittämättä muista kuin itsestään. Monet ovat omasta valinnastaan epätasapainoisia ja ylpeitä siitä.
Tasapainoista on laittaa sormi napaan ja pyörittää sitä siinä. Vain ympärillä vallitsee kaaos ja kakofonia.
En voisi olla onnellinen, jos ummistaisin silmäni epäoikeudenmukaisuudelta, joten minun on ollut pakko opetella hyväksymään se osana elämää ja ihmisyyttä. Epäoikeudenmukaisuuden hyväksyminen onkin sitten eri juttu. Sitä ei saa hyväksyä.
'''
En voisi olla onnellinen, jos ummistaisin silmäni epäoikeudenmukaisuudelta, joten minun on ollut pakko opetella hyväksymään se osana elämää ja ihmisyyttä.
'''
Eli olet hyväksynyt epäoikeudenmukaisuuden osana elämää.
Sitten kuitenkin:
'''
Epäoikeudenmukaisuuden hyväksyminen onkin sitten eri juttu. Sitä ei saa hyväksyä.
'''
Haluaisitko selventää?
Minulle tulee tuosta mieleen, että kaikkea ei tule ilman muuta hyväksyä. Epäoikeudenmukaisuutta, kuten henkistä tai fyysistä väkivaltaa, koska se on jonkun virnuilevan psykopaatin mielestä kaikkein kivointa, jännittävää ja niin ihqua ja huomiotakin sillä kivasti saa. Tai alistamista, koska voi ja koska haluaa.
Mutta samaan aikaan joutuu hyväksymään tähän maailmaan kuuluvana tosiasiana sen, että maailma on julma ja epäoikeudenmukainen. Ihmiset ovat itsekkäitä, mannerlaatatkaan eivät kysy lupaa.
Näinpä... joillekin vaikeampaa kuin toisille.
Niille joille se on vaikeaa, ovat useammin masentuneita...
Jos se olisi kaikille ihmisille vaikeaa, niin silloin maailma olisi hyvinkin oikeudenmukainen ja reilu paikka. Nyt he lienevät vähemmistössä, vaikkakin suuressa, ja masentuneita. Loput eivät välitä riittävästi. Ja sekös masentaa vielä lisää.
En kannata... kaikkia ei voi auttaa, mutta omassa elämässä on tehtävä valintoja, jotka eivät aktiivisesti vahingoita toisia. Väkivalta, olipa se sitten fyysistä, henkistä, taloudellista tai sosiaalista, ei ole sallittua. Se ei sulje pois sitä, että saamme kaikki olla erilaisia, ja jostain näkökulmasta voidaan aina spekuloida oikeudenmukaisuudella, mutta avoimen tai rakenteellisen väkivallan hyväksyminen pudottaa ihmiset eläimiksi, ja yhteiskunnan taantuvaksi.
Kaarlo Kramsu runossa Jaakko Ilkka:
Ken vaivojansa vaikertaa,
on vaivojensa vanki.
Ei oikeutta maassa saa,
ken itse sit ei hanki.
Tämä on kova maailma. Mutta eikö se ole tärkeintä, että itse tietää olevansa oikeuden puolella. Epäoikeudenmukaisuutta ei pidä hyväksyä, ei palvoa. Jokainen voi pienin valinnoin tehdä osansa. Ei väkivaltaa missään muodossa. Mutta itseään saa puolustaa, oikeissa mittasuhteissa. Se harmittaa eniten, jos ei ole puolustanut itseään tai heikompaansa.
Epäoikeudenmukaisuus antaa ovelille ihmisille mahdollisuuden kukoistaa. Vain tyhmät joutuvat epäoikeudenmukaisuuden uhreiksi.
tai reilut.
Epäoikeudenmukaisuus antaa tilaisuuden ihmisille, jotka eivät reiluudella ja älykkyydellä pärjää.
Mä elän omatuntoni mukaan.
Mutkatonta elämää.