Taitaakohan kellään olla sellainen tunne tai olotila tai onko samaa kohtalon omaavia täällä että se aikaisempi kipeämmästäkin kipeämpi tunteen palo ihastus jopa rakkaudellinen tunne ja ikävä on muuttunut epäröiväksi laimeaksi tunteeksi josta ei enää itsekään tiedä mitä se enää on, vai onko enää mitään aikaisempia tunteita joita on kokenut niin palavasti ja kipuisasti. En tiedä onko minulla ikävä sitä entistä tunnetta vai itse sitä ihmistä enää vai tarviiko edes olla mitään ja osaanko jälleen arvostaa sitä että olen vihdoin päässyt siitä pitkällisestä helvetistä eroon ja voin olla tunteista vapaa.
En vain tiedä
ollakko-vaieikö-olla
7<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Monetkin ovat kokeneet, sitä kutsutaan yli pääsemiseksi.
Sitä se taitaa oletettavasti olla. Olen iloinen siitä ja samalla hitusen hämmentynytkin hyvällä tavalla.
Se on yleensä hyvä asia. Kokemusta rikkaampi, ja mikä ei tapa, saattaa joskus jopa vahvistaa.
Minulle tuli tänään outo fiilis että tämä kaikki olisi vasta alussa...
Minun on ylipäätään vaikea olla avoin tunteilleni jos on jotain tiellä. Olen aika sulkeutunut ja minulla on ikävä tapa osata tukahduttaa tunteitani. Tunteeni tiedän mitä ne on, eikä ne sieltä laimene, mutta minulla on outo taito olla "tuntematta" niitä vaikka niitä tunnenkin. Asia on monimutkainen selittää ja se menee jo pitkälle psykologiaan jos sitä liikaa alkaa avaan. Eräänlaisia defenssejä. "minän puolustuskeino"/ Eristäminen (isolaatio) ja älyllistäminen.
http://tiedostamaton.net/defenssit/isolaatio.html
Et ole yksin, elän samaa vaihetta. Ihanaa kun tulee kesä!!
Enpä tiedä, kunhan tunteilen ;)
Ikävä oli jo hiipumassa ja elämä sujui seesteisesti mutta...törmäsin aivan sattumalta julkaisuun jossa oli kuvasi, olet komeampi kuin muistinkaan..huh ja taas se alkaa..