Vastapainoa uhrien mollaamiselle

Niin jonkin verran on tullut luettua noita Markku Vuorenkin tekstejä, vaikka alkuun hämäsikin tuo hänen sivustonsa nimi, joka on hyvin samankaltainen kuin Helstenin niinikään ihminen tavattavissa sivusto, jonka toki Vuorikin on itse huomoinut...

Mutta ihan hyvä kun asioita, aihetta voi lähestyä monelta kantilta ja itse kukin painottaa eri asioita, se sitten on maku asia, mitä itse mistäkin asiasta ajattelee, etttä omien aivojen käyttö, ajatusten mielipiteiden ja valinnan mahdollisuus koskee näitäkin asioita...

Nuo syyllisyys kysymykset ny tuntuu olevan vaikeita ja tosiaan tuo lainauskin käsitteli asiaa että uhreja syyllistetään. En ny tiedä, omasta puolestani aikoinaan lause, "jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi niin miksi makaat lattialla", muutti elämäni suunnan...

Erityisesti tuo miksi, sai pohtimaan mennyttä elämää ja tehtyä valintoja ja omaa käytöstä hankalissa tilanteissa ja niiden jälkeen...

Kyllähän minäkin jonkin verran syyllisyyttäkin tunsin, kun sitä entistä "pyhän rooliani" ja valintojani rehellisesti tarkastelin, mutta ymmärsin kyllä, että se tapa oli lapsena opittu selvitymiskeino, että siltä pohjalta pystyi myös itsensä armahtamaan...

Että hieman saman aiheen pariin ny tais mennä pohdinnat, että kuka on vastuussa minun elämästäni/ valinnoistani vai eikö niillä ole mitään merkitystä, toinen ihminenkö päättää puolestani ja minä sitten olen sitä mitä hän haluaa ja jos menee vikaan niin asiolle/sille narsistille ei vaan voinut mitään...

Ovatko kaikki uhrit sitten jotenkin poikkeuksellisia psyykeltään, en usko. Jokainen on oma yksilönsä ainoa yhteinen tekijä on joutua hyväksikäytön ja häpäisemisen kohteeksi. Ajatusta siitä että uhri tiedostamattaan tai tietoisesti etsii juuri tällaista en sellaisenaan niele. Ja jälleen, ihan varmasti on tällaisiakin koska se lapsuudessa opittu malli. Varmastikkaan ei ole yhtä ainutta totuutta tai tietä ulos tilanteesta.
Syyllistämällä asia ei kuitenkaan etene mihinkään ja minusta se on ehdottoman tuomittavaa. Malli narsistista ja käänteisnarsistista on liian heppoinen ja mekaaninen. Melkein tekisi mieli sanoa että se on narsistin luoma malli.

"toinen ihminenkö päättää puolestani ja minä sitten olen sitä mitä hän haluaa "

Mitä jos kyse onkin siitä, että uhri on kuvitellut menevänsä normi kihloihin, jolloin normisti olisi kaksi sopijaosapuolta...
Joskus tietenkin tavallistenkin ihmisten kihlaukset purkautuvat ja usein voi olla, että "syy" on vain siinä toisessa.
Narsisti tekee kuitenkin temppunsa aivan toiseen tyyliin, josta saamme täällä palstalla jatkuvasti lukea, joten enempää en käy nyt infoamaan siitä.
Normaalisti asioista päätetään noissa yhteyksissä kaksin, siis normaalisti. Narsistin kanssa tuo ei toimi, vaan tapahtuu jotain aivan kummallisuuksia.

"Syyllistämällä asia ei kuitenkaan etene mihinkään ja minusta se on ehdottoman tuomittavaa."

Mitä sinun mielestäsi on syyllistäminen, miten sen voi todeta, että joku syyllistää. Syyllistääkö toinen ihan varmasti aina silloin jos toinen kokee toisen syyllistävän...

Että on kokijan vallassa tietää/päättää, että ny toi syyllistää, jopa silloinkin kun puhuu itsestään, omasta elämästään, tai kun puhutaan ohut/käänteisnarsisteista, omista valinnoista ja vastuusta oman elämänsä suhteen...

Niin onko asia aina sitten niin, että jos joku tuntee piston sydämessään/syyllisyyttä jollei peräti häpeää, niin sitten on myös aina löydettävissä hän joka tuon tunteen sai aikaan, hän joka SYYLLISTI ts. on syyllinen siihen, että tunnen syyllisyyttä...

No syyllisyys kysymykset ny on vaikeita, pohtipa asiaa miltä kantilta tahansa, sekin on aihe joka on ratkaistava itse, tuleeko syyllisyyden tunne minuun ulkopuolelta, jolloin voin syyttää/syyllistää toista vai olenko itse vastuussa tunteistani, myös siitä, että tunnen syyllisyyttä, jonka äärelle pitäisi pysähtyä, miksi tunnen niin ja minkä vuoksi, voiko/pitäisikö syyllisyydestä päästä eroon, mitä syyllisyys minulle kertoo,

Tähän syyllisyys teemaan liittyen pari linkkiä, syyllisyys ja syyllistämis aiheen pohdintaan...

http://www.naistenkartano.com/artikkelit/mielen_hyvinvointi/syyllisyys/

https://narsismia.wordpress.com/2007/04/10/syyllisyys-ja-syyllistaminen/

"Syyllistääkö toinen ihan varmasti aina silloin jos toinen kokee toisen syyllistävän..."
Kysyit varmaan Kalypsolta, mutta vastaanpa nyt kuitenkin. Mielestäni jokaiselle keskusteltavalle asialle täytyy olla jokin pohja, että asiasta voisi yleensä keskustella niin, että pysytään asiassa. Kyse on varmaankin tuossa tapauksista, joissa syyllistys on ilmeistä. Ei mitenkään voi lähteä siitä, että keskustelun pohajana olisi se äärimmäinen tapaus, joka on sieltä sairaimmasta päästä jossa totuudesta on tuskin kuultu.
Eli jos puhutaan syyllistämisestä ja syyllistäjästä, niin silloin puhutaan niistä. Jos taas puhutaan sairaasta mielestä, joka hakee vain huomiota väittämällä olemattomia, niin silloin puhutaan sitten siitä. Terve mieli hakee kuitenkin sitä motivaatiota sairaaseenkin toimintaan, oli siinä mieltä tai ei. Joten vastaisitko sinä, mikä on sinun syyllisyydentuntoisen esimerkkihenkilösi motiivi väittää, että joku aiheuttaa hänelle syyllisyyttä ilmeisen tahallaan, vaikka tämä ei sitä tekisikään?

Sanonpa vielä, että niinkin jäyhässä tapauksessa, kuin mitä on työsuojelu, ymmärretään yleisesti, että kiusatun subjektiivinen tunne kiusaamisesta on oikea, ja näin muut ovat velvollisia ymmärtämään asian. Siis työpaikalla ei saa kiusata ketään ja mennä sen taakse piiloon, että "kun se kiusattu on niin herkkä, että saa finnejä melkein mistä tahansa".
Eli olemme ihmisinä velvoitettuja näkemään, milloin mikäkin asia on jollekin toiselle yksilölle liikaa, esim. se syyllistäminen tässä tapauksessa.

Vielä ny tähän uhrina olemiseen/uhrin rooliin liittyen tekee mieli laittaa tämä linkki, jonka olen joskus laittanut ennenkin

http://www.city.fi/yhteiskunta/oman elamansa uhrit/4623

edellisestä linkistä lainattua

"Syyllisyydentunnon puuttuminen ja toisten syyllistäminen jotenkin ovat selkeimpiä tuntomerkkejä, mistä jokaisessa narsistissa on. "

"Joten vastaisitko sinä, mikä on sinun syyllisyydentuntoisen esimerkkihenkilösi motiivi väittää, että joku aiheuttaa hänelle syyllisyyttä ilmeisen tahallaan, vaikka tämä ei sitä tekisikään?"

Noh, äkkiseltään vastaan, että jos ihminen ei kykene kohtaamaan omaa vastuutaan/syyllisyyttään asioissa hän vierittää vastuun siitä toisen kontolle ts. syyttää toista, että puhuit/sanoit jotain joka aiheutti minulle hetkeksi "syyllisen" olon.

Viittaan ny tuohon uhripositioon missä "kaikki" ikäänkuin koetaan toisen syyksi, en tiedä voiko uhrin roolista päästä pois kohtaamatta itseään...

"Noh, äkkiseltään vastaan, että jos ihminen ei kykene kohtaamaan omaa vastuutaan/syyllisyyttään asioissa hän vierittää vastuun siitä toisen kontolle ts. syyttää toista, että puhuit/sanoit jotain joka aiheutti minulle hetkeksi "syyllisen" olon."
Jostain syystä ei mieleeni muistu minkäänlaista elävää esimerkkiä missä olisi tuollaista tapahtunut. Joskus joku on selkeästi pahoittanut mielensä minun sanomisestani, mutta aina asia on ratkennut ja mielensä pahoittanut henkilö on ollut hyvillään, että asia on selvitetty.
Mutta kun tarkemmin ajattelen, niin äitini on minulle joskus loukkaantunut, useampiakin kertoja. Liittyneekö tuo nyt siihen äitien ikuiseen riittämättömyydentunteeseen, jolla on luonnollinen alkuperä ihmisen biologiassa... hah, itseasiassa en tiedä tuosta, vedin vain tuon "alkuperä" jutun hatusta.

Käväisin ny vielä lukemassa tuon Markku Vuoren tekstejä kun tuohon alkuun kopoitu teksti pikkusen jäi vaivaamaan minua yksipuolisuudellaan

Tähän loppuun tekee mieli laittaa pieni pätkä ko. henkilön teksistä lainattua, jonka myös voi tulkita uhrin mollaamiseksi niin halutessaan, kun tässä ny hieman samaa teemaa kuin tuossa "trollialoituksessakin"

"Uhri pakostakin, tunnustaa sen tai ei, toimii mukana jossakin määrin. Hänhän on tekemisissä luonnottoman maailman kanssa, eikä häneltä voi odottaa, että hän koko ajan pystyisi säilyttämään terveen ajattelun. Hän omaksuu tahtomattaan asioita, joista hän irtautumisen jälkeen haluaa eroon, koska ne eivät kuulu hänen todelliseen persoonaansa.

Joillekin uhreille on mahdotonta tunnustaa tätä puolta asiassa, etenkin kun useat ammattilaiset antavat ymmärtää kaiken korjaantuvan entinen unohtamalla. Valheen maailmasta irti pääsemiseksi on pakko tunnustaa omat heikkoudet ja toisen ihmisen aiheuttamat vääristymät. Ilman tätä ei tapahdu todellista muutosta, oikeata tavoitetta ei saavuteta.

Olemme jo todenneet, että aivopesun vaikutus on saatava poistettua, ja suuri osa tästä on uhrille itselleen käsittämätöntä, osittain tiedostamatonta. Siksi täytyy reilusti tunnustaa, ettei ole sellainen kuin tulisi olla, ja että kiusaaja on todellakin onnistunut injektoimaan uhriin paljon sellaista, mikä on suorastaan rikollista."

http://www.ihminentavattavissa.net/html/yksinaisyys.html

"Mitä sinun mielestäsi on syyllistäminen, miten sen voi todeta, että joku syyllistää. Syyllistääkö toinen ihan varmasti aina silloin jos toinen kokee toisen syyllistävän..."

"Noh, äkkiseltään vastaan, että jos ihminen ei kykene kohtaamaan omaa vastuutaan/syyllisyyttään asioissa hän vierittää vastuun siitä toisen kontolle ts. syyttää toista, että puhuit/sanoit jotain joka aiheutti minulle hetkeksi "syyllisen" olon."

Lainasin nyt nuo kaksi lausetta eri postauksista, sillä oikeastaan vastaus löytyy tuosta toisesta lainauksesta. Ja se on moraali jossa lähdetään tästä: että onhan siinä uhrissakin vikaa, mitäs jäi siihen suhteeseen tai ylipäänsä alkoi kyseisen suhteen. No tietysti kun se on se käänteisnarsisti (eli Hyrcin termein paksu/ohutnahkainen narsisti. )

Ei se ole noin yksinkertaista. Luulen että aika harvassa on niitä joiden lapsuudesta ei löytyisi jonkinlaisia tragedioita. Eroja, sairauksia, kuolemaa, konkursseja jne. Ja usein lapset todella joutuvat silloin hoitamaaan vanhempiaan. Minä näen hyvin mekaanisena ajatuksen että juu, kun näin on tapahtunut niin on ihan selvä että siksi haet näitä narsistisesti häiriintyneitä suhteita.

Itse asiassa olen juuri tuollainen ohutnahka mutta niin on puolisonikin. Ehkä se paksunahkaisten seura sitten parkitsi hakeutumaan omien joukkoon :). Ja kyllä, minulla on ollut paljon ongelmia työpaikassani. Työpaikassani kuitenkin selvisi että esimieheni joka terrorisoi niin minua kuin montaa muutakin kärsi Alzheimerin taudista ja oli siksi kykenemätön hoitamaan tehtäviään asiallisesti. Tämä kertonee että asiat voivat olla hyvin monisyisiä eikä koskaan pitäisi tuomita suoralta kädeltä valittajaksi jos erehtyy kertomaan tilanteesta.
Jollen olisi työssäni puhunut asiasta toisille en olisi saanut tietää että hyvin samanlaisia kokemuksia oli muillakin. Mutta muutkin tekivät samaa kuin minä, syyllistivät tilantyeesta itseään ja vaikenivat.

Näen hyvin tärkeänä että ihmiset puhuvat kokemastaan ja tunteistaan, saa valittaa ja olla itsekäs. Ei sitä tarvitse sen enempää psykologisoida , sille löytyy sitten omat paikkansa ja aikansa. Tärkeintä on pitää itsestää huolta ja yrittää voida hyvin narsistimankelin jäljiltä.

"Jollen olisi työssäni puhunut asiasta toisille en olisi saanut tietää että hyvin samanlaisia kokemuksia oli muillakin. Mutta muutkin tekivät samaa kuin minä, syyllistivät tilantyeesta itseään ja vaikenivat."
Esimiesasemassa olevat pystyvät luomaan syyllisyyttä mielestäni helpommin kuin muut. Joskushan johtamisen ideaankin voi kuulua tietty syyllisyyden tuottaminen, jolla luodaan alamaisuutta ja kilpailua.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Käväisin ny vielä lukemassa tuon Markku Vuoren tekstejä kun tuohon alkuun kopoitu teksti pikkusen jäi vaivaamaan minua yksipuolisuudellaan

Tähän loppuun tekee mieli laittaa pieni pätkä ko. henkilön teksistä lainattua, jonka myös voi tulkita uhrin mollaamiseksi niin halutessaan, kun tässä ny hieman samaa teemaa kuin tuossa "trollialoituksessakin"

"Uhri pakostakin, tunnustaa sen tai ei, toimii mukana jossakin määrin. Hänhän on tekemisissä luonnottoman maailman kanssa, eikä häneltä voi odottaa, että hän koko ajan pystyisi säilyttämään terveen ajattelun. Hän omaksuu tahtomattaan asioita, joista hän irtautumisen jälkeen haluaa eroon, koska ne eivät kuulu hänen todelliseen persoonaansa.

Joillekin uhreille on mahdotonta tunnustaa tätä puolta asiassa, etenkin kun useat ammattilaiset antavat ymmärtää kaiken korjaantuvan entinen unohtamalla. Valheen maailmasta irti pääsemiseksi on pakko tunnustaa omat heikkoudet ja toisen ihmisen aiheuttamat vääristymät. Ilman tätä ei tapahdu todellista muutosta, oikeata tavoitetta ei saavuteta.

Olemme jo todenneet, että aivopesun vaikutus on saatava poistettua, ja suuri osa tästä on uhrille itselleen käsittämätöntä, osittain tiedostamatonta. Siksi täytyy reilusti tunnustaa, ettei ole sellainen kuin tulisi olla, ja että kiusaaja on todellakin onnistunut injektoimaan uhriin paljon sellaista, mikä on suorastaan rikollista."

http://www.ihminentavattavissa.net/html/yksinaisyys.html

Tässä lainaus toisen "luvun" lopusta. (ihminen tavattavissa)

" Onko meillä siis tarve kaivella persoonaamme ja etsiä itsestämme syytä kärsimykseemme ja suoranaiseen ahdistukseemme? Ei, ei todellakaan! Nuori naisemme osallistui siis silloin, toivottavasti ei enää, terapiaan, jossa hänestä etsittiin aukkoja ja syytä psykopaatin kiinni pääsemiseen. Mikä on nyt pointtimme ja loppupäätelmämme? Hyvin yksinkertainen. Me olemme kaikki maallikoita, tavallisia ihmisiä, joten meiltä ei ole voitukaan millään tavoin odottaa jonkinlaisia muita ratkaisuja! Me toimimme parhaan ymmärryksemme mukaan, eikä meissä tarvinnut olla mitään erityisiä aukkoja tai reikiä tai vikoja. Meitä hämättiin, petettiin, mitä raaimmalla tavalla, ja kuka tahansa toinenkin olisi mitä todennäköisimmin joutunut samaan ansaan.

Miksi me syyttäisimme itseämme ja tuntisimme itsemme jotenkin vajavaiseksi, jos kerran todistettavasti vielä tänä päivänä psykopaatit etenkin lastenhuoltajuuskiistoissa preussilaista sotilasmarssia astuen ryntäävät sosiaali- ja mielenterveysviranomaisten lävitse!?

Kenestä ensisijaisesti siis tulisi etsiä aukkoja ja puutteita, jos huoltajuuskiistat niin usein päätyvät kiusaajan hyväksi?"

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Käväisin ny vielä lukemassa tuon Markku Vuoren tekstejä kun tuohon alkuun kopoitu teksti pikkusen jäi vaivaamaan minua yksipuolisuudellaan

Tähän loppuun tekee mieli laittaa pieni pätkä ko. henkilön teksistä lainattua, jonka myös voi tulkita uhrin mollaamiseksi niin halutessaan, kun tässä ny hieman samaa teemaa kuin tuossa "trollialoituksessakin"

"Uhri pakostakin, tunnustaa sen tai ei, toimii mukana jossakin määrin. Hänhän on tekemisissä luonnottoman maailman kanssa, eikä häneltä voi odottaa, että hän koko ajan pystyisi säilyttämään terveen ajattelun. Hän omaksuu tahtomattaan asioita, joista hän irtautumisen jälkeen haluaa eroon, koska ne eivät kuulu hänen todelliseen persoonaansa.

Joillekin uhreille on mahdotonta tunnustaa tätä puolta asiassa, etenkin kun useat ammattilaiset antavat ymmärtää kaiken korjaantuvan entinen unohtamalla. Valheen maailmasta irti pääsemiseksi on pakko tunnustaa omat heikkoudet ja toisen ihmisen aiheuttamat vääristymät. Ilman tätä ei tapahdu todellista muutosta, oikeata tavoitetta ei saavuteta.

Olemme jo todenneet, että aivopesun vaikutus on saatava poistettua, ja suuri osa tästä on uhrille itselleen käsittämätöntä, osittain tiedostamatonta. Siksi täytyy reilusti tunnustaa, ettei ole sellainen kuin tulisi olla, ja että kiusaaja on todellakin onnistunut injektoimaan uhriin paljon sellaista, mikä on suorastaan rikollista."

http://www.ihminentavattavissa.net/html/yksinaisyys.html

" Valheen maailmasta irti pääsemiseksi on pakko tunnustaa omat heikkoudet ja toisen ihmisen aiheuttamat vääristymät. Ilman tätä ei tapahdu todellista muutosta, oikeata tavoitetta ei saavuteta."
Itse olen aikoinani omaksunut paljonkin tyhmyyksiä ensimmäisessä pitkässä suhteessani, joka mies ei nyt ainakaan ihan tämän viimeksi tapaamani narsistin kanssa ei pystyisi kilpailemaan nahan paksuudessa...
Toisinaan tuntuu, että vieläkin kamppailen sen suhteen jättämien ilmiöiden kanssa joskus. Varmasti jätti minuun jäljet, kun aivotkin kehittyvät vielä tovin 20 ikävuoden jälkeen, missä iässä hänen kanssaa seurustelin ja asuinkin vuosia.
Kaikki me jätämme jälkiä toisiimme, varsinkin pitkissä suhteissa. Hyviä ja pahoja. Nyt kun tämän jo tässä iässä ymmärtää ja oman vaillinaisuutensa, niin laittaa miettimään tarkkaan, minkälaisen ihmisen päästää elämäänsä enää.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Käväisin ny vielä lukemassa tuon Markku Vuoren tekstejä kun tuohon alkuun kopoitu teksti pikkusen jäi vaivaamaan minua yksipuolisuudellaan

Tähän loppuun tekee mieli laittaa pieni pätkä ko. henkilön teksistä lainattua, jonka myös voi tulkita uhrin mollaamiseksi niin halutessaan, kun tässä ny hieman samaa teemaa kuin tuossa "trollialoituksessakin"

"Uhri pakostakin, tunnustaa sen tai ei, toimii mukana jossakin määrin. Hänhän on tekemisissä luonnottoman maailman kanssa, eikä häneltä voi odottaa, että hän koko ajan pystyisi säilyttämään terveen ajattelun. Hän omaksuu tahtomattaan asioita, joista hän irtautumisen jälkeen haluaa eroon, koska ne eivät kuulu hänen todelliseen persoonaansa.

Joillekin uhreille on mahdotonta tunnustaa tätä puolta asiassa, etenkin kun useat ammattilaiset antavat ymmärtää kaiken korjaantuvan entinen unohtamalla. Valheen maailmasta irti pääsemiseksi on pakko tunnustaa omat heikkoudet ja toisen ihmisen aiheuttamat vääristymät. Ilman tätä ei tapahdu todellista muutosta, oikeata tavoitetta ei saavuteta.

Olemme jo todenneet, että aivopesun vaikutus on saatava poistettua, ja suuri osa tästä on uhrille itselleen käsittämätöntä, osittain tiedostamatonta. Siksi täytyy reilusti tunnustaa, ettei ole sellainen kuin tulisi olla, ja että kiusaaja on todellakin onnistunut injektoimaan uhriin paljon sellaista, mikä on suorastaan rikollista."

http://www.ihminentavattavissa.net/html/yksinaisyys.html

" kun tässä ny hieman samaa teemaa kuin tuossa "trollialoituksessakin""
Teksti ei ole samaa asiaa ainakaan kuin trollialoituksissa. Trollialoitus viittaa tilanteeseen, jossa uhriksi lukeutuva vie omia huonoja puolia suhteeseen ja tämä saa jo sinällään aikaan sitä käymistä, mistä tämä viallinen sitten jälkeenpäin syyttä toista, syyttää jopa narsistiksi asti...

Tässä_lainaus_ kirjoitti:

Tässä lainaus toisen "luvun" lopusta. (ihminen tavattavissa)

" Onko meillä siis tarve kaivella persoonaamme ja etsiä itsestämme syytä kärsimykseemme ja suoranaiseen ahdistukseemme? Ei, ei todellakaan! Nuori naisemme osallistui siis silloin, toivottavasti ei enää, terapiaan, jossa hänestä etsittiin aukkoja ja syytä psykopaatin kiinni pääsemiseen. Mikä on nyt pointtimme ja loppupäätelmämme? Hyvin yksinkertainen. Me olemme kaikki maallikoita, tavallisia ihmisiä, joten meiltä ei ole voitukaan millään tavoin odottaa jonkinlaisia muita ratkaisuja! Me toimimme parhaan ymmärryksemme mukaan, eikä meissä tarvinnut olla mitään erityisiä aukkoja tai reikiä tai vikoja. Meitä hämättiin, petettiin, mitä raaimmalla tavalla, ja kuka tahansa toinenkin olisi mitä todennäköisimmin joutunut samaan ansaan.

Miksi me syyttäisimme itseämme ja tuntisimme itsemme jotenkin vajavaiseksi, jos kerran todistettavasti vielä tänä päivänä psykopaatit etenkin lastenhuoltajuuskiistoissa preussilaista sotilasmarssia astuen ryntäävät sosiaali- ja mielenterveysviranomaisten lävitse!?

Kenestä ensisijaisesti siis tulisi etsiä aukkoja ja puutteita, jos huoltajuuskiistat niin usein päätyvät kiusaajan hyväksi?"

Joo siis.
Olen tullut elämässäni huijatuksi. En tiedä oliko kyseessä narsisti, mutta huijari joka tapauksessa. Sitä minäkin tässä ihmettelen, että miksi se on niin outoa, että minä tulin huijatuksi, kun vielä huomasinkin sitten hyvin nopeasti mistä oli kyse. Kuitenkin samaa ihmistä on sittemmin uskonut kymmenet ihmiset, jopa sen jälkeen kun olen kertonut suoraan millaisesta huijaksesta on kyse.
Niin tätä tosiaan ihmettelen, että miten se minä olen tässä se erityiseen hölmöyteen sortunut huijarin edessä, kun muut uskovat vielä sittenkin kun huijauskuvio on heille rautalangasta väännetty ja selitetty.
Miksi siitä yhdestä huijatusta tehdään jotakin kertakaikkista syntipukkia, jossa niitä vikoja riittää, kun on huijarin loukkuun sortunut.
Samaan aikaan vieressä laulaa toinen kuoro syyttäen epäluottavaisuudesta.
Eli kumpi se vika nyt sitten olikaan ?
Pahin vika lienee olla se, että huomaa, jos on tullut huijatuksi.
Ihmistenhän täytyy olla niin täydellisiä erehtymättömiä, keksiä kaikenlaisia selityksiä vielä huijatuksi tulon jäljeenkin, että kyse oli oikeastaan jostakin muusta kuin siitä, että olisi tullut huijatuksi. Ja siinä se vale senkun paisuu ja rönsyää.

Edelleenkin suomessa pohjautuu narsistin uhrien hoito Alice Millerin teoriaan lapsena pahoinpidellyistä lapsista. Tässä teoriassaan hän esitti jaon näihin kahteen narsisti tyyppiin. Siis uhri on myös narsisti, mutta käänteisesti. Tähän teoriaan kuuluu että potilaaan on kivuliaan tien kautta pyrittävä saamaan väärin opittu malli pois ja korvattava se uudella, terveemmällä. Lisäksi siihen kuuluu että pitää laittaa välit poikki väärinkäyttäjiin, vanhempiinsa. Myöhemmin Miller perui osin teoriaansa ja hän käänsi selkänsä myös psykoanalyysille, mutta suomessa muutokset ovat hitaita ja edelleen laahataan tuolla 30 vuoden takaisessa.
Itse asiassa Miller analysoi Freudinkin traumaattiseksi lapseksi joka ei ollut käynnyt loppuun tunteitaan. Jollain tavoin teoria tuntuu ryöstäytyneen suorastaan vainoharhaiseksi kaikkien oirehtimiseksi. Mutta teoria on simppeli, populistinenkin ja saanut helposti runsaan joukon kannattajia.
http://kemppinen.blogspot.fi/2010/10/vanhenevan-lapsen-ongelma.html

Huom. Tarkoitus ei ole että näistä vedetään hernettä nenään, haluan vain tuoda esille etteivät nämä asiayt ole niin yksiselitteisiä. Edelleenkin, mikä sopii yhdelle ei ehkä sovi toiselle jne.

Nykyisinhän on teorioita että narsismiin vaikuttaisi ihan rakenteellisetkin seikat ympäristön lisäksi. Näin olen käsittänyt psykopatian kohdalla jo myönnettävän. Eli kysymyksessä olisi jonkinlainen neurologinen vamma joka herkistyy oikeanlaatuisessa ympäristössä. Samoi yhteiskunnassa toimivat arvot voivat lisätä tällaista käyttäytymistä, pidetäänhän itsetietoisuutta ja kunnianhimoa nykyisin hyvinkin korkeassa arvossa, ilkeyttä taas älykkyyden merkkinä.

Minä en kertakaikkiaan ymmärrä tuota päinvastainen narsisti teoriaa, koska sillä mielestäni ainakaan uhri ei voi ikinä tervehtyä.

Ei todellakaan. Minulle tulee sellainen ajatus, että päinvastaisuus voi olla harrastus ja keino pysytellä sen unelmanarsistin käsipuolessa... läheisyydessä. Loistava veruke siihen, että ei tarvitse ottaa enempää vastuuta.
Kuka tietää, onko päinvastaisella, joka on siis muotoutunut narsistin mukaan, empatiaa, vai puuttuuko se häneltäkin lähes kokonaan? Ja mitä päinvastainen on ilman narsistia? Vai onko hän ilman narsistia normaali ja muuttuu päinvastaiseksi vain kun narsisti on hänen kanssaan?

Huijauksista kirjoitti:

Joo siis.
Olen tullut elämässäni huijatuksi. En tiedä oliko kyseessä narsisti, mutta huijari joka tapauksessa. Sitä minäkin tässä ihmettelen, että miksi se on niin outoa, että minä tulin huijatuksi, kun vielä huomasinkin sitten hyvin nopeasti mistä oli kyse. Kuitenkin samaa ihmistä on sittemmin uskonut kymmenet ihmiset, jopa sen jälkeen kun olen kertonut suoraan millaisesta huijaksesta on kyse.
Niin tätä tosiaan ihmettelen, että miten se minä olen tässä se erityiseen hölmöyteen sortunut huijarin edessä, kun muut uskovat vielä sittenkin kun huijauskuvio on heille rautalangasta väännetty ja selitetty.
Miksi siitä yhdestä huijatusta tehdään jotakin kertakaikkista syntipukkia, jossa niitä vikoja riittää, kun on huijarin loukkuun sortunut.
Samaan aikaan vieressä laulaa toinen kuoro syyttäen epäluottavaisuudesta.
Eli kumpi se vika nyt sitten olikaan ?
Pahin vika lienee olla se, että huomaa, jos on tullut huijatuksi.
Ihmistenhän täytyy olla niin täydellisiä erehtymättömiä, keksiä kaikenlaisia selityksiä vielä huijatuksi tulon jäljeenkin, että kyse oli oikeastaan jostakin muusta kuin siitä, että olisi tullut huijatuksi. Ja siinä se vale senkun paisuu ja rönsyää.

"Niin tätä tosiaan ihmettelen, että miten se minä olen tässä se erityiseen hölmöyteen sortunut huijarin edessä, kun muut uskovat vielä sittenkin kun huijauskuvio on heille rautalangasta väännetty ja selitetty."
Niinpä. Kukapa nyt ei haluaisi että rahat ja terveys viedään... joka pojan/tytön unelma?
Onko sellainen sitten käänteisnarsistin kerrannaisnarsisti vai mikä, joka ei ymmärrä, vaikka on tarkkaan selitetty ja rikoslaki kuitenkin on onneksi yksiselitteinen.
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1889/18890039001
Voisi sanoa, että tuosta voi lukea, koska kääntäminen ja ympärikäyminen loppuu. Vaikka vasta vankilassa viruessaan sitä aletaan syyttömiä olemaan, kun on aikaa miettiä...
Minä pidän kuitenkin kalterien tätä puolta (ulkopuolta) parempana vaihtoehtona, jopa ainoana todellisena vaihtoehtona itselleni. En ole koskaan sympatiseerannut kalteriväkeä, vaikka on siellä voinut pari tuttuakin käväistä. Ennemmin mielummin toimin sitten itse esimerkkinä ja valona... että kannattaa pysyä ns. kaidalla tiellä.

En tosiaankaan ymmärrä.
Päinvastainenhan on nimenomaan empaattinen, tunteellinen, itseään syyttelevä ja kaikkea narsistista päinvastaista.
Jos se nimetään narsismiksi ja henkilö yrittää aina vain syytellä itseään enemmän, olla yhä empaattisempi jne.
Niin eihän siitä täten parane.
Minusta vaiva pitäisi nimetä narsismin puutteeksi.
Liika vähä narsismi on narsismista päinvastaista.
Minusta se kuulostaa ihan höpölle se käänteisnarsismi.
Tiedä häntä voihan tietty kaikenlaista olla olemassa mitä ei ole vielä vastaan tullut.

Niin, olen kyllä itsekin lukenut tuota Milleriä ja sitä kautta kokenut ahaa elämyksiä ja ymmärrystä itseeni liittyen jos noin voi sanoa...

Yritin minä joskus lukea Freudiakin, mutta se meni kyllä maallikolle yli hilseen ja minua vaivasi hänen teorioissaan juurkin tuo korostunut seksuaalisten tekojen esiin nosto, että siltä osin voin olla tuon Kemppisen kanssa samoilla linjoilla...

Mutta se, että narsistien uhreja hoidettaisiin Millerin teorioiden pohjalta on minulle uutta. Itse olen luullut, että aikuisten ihmisten kohdalla terapiassa pyritään elämään siinä nykypäivässä, aikuisuudessa eikä lapsuudessa, vaikka lapsuutta/taustoja saatetaan alkukäynneillä sivuta kokonaiskuvan saamiseksi...

Tätäkin kommenttiasi jäin miettimään...

"Tähän teoriaan kuuluu että potilaaan on kivuliaan tien kautta pyrittävä saamaan väärin opittu malli pois ja korvattava se uudella, terveemmällä. "

Siltä osin, että jos ihmisellä itsellään on tarvetta muuttua, muuttaa elämäänsä voidakseen paremmin, niin siihen tuskin löytyy kovin helppoja keinoja, että saattaa se tie osin olla kivuliaskin, vuosikymmenien haittaa tuottavat ajatus/käyttäytymismallit ei niin vain ole muutettavissa...

Mutta noh, näistäkin asioista voidaan olla montaa mieltä, tässäkin kohtaa tulee tuo sana syyllistäminen esiin...Milleriähän kritisoitiin erityisen paljon siitä että hän syyllisti vanhempia.

Itsekin asiaa paljon pohtinut, mutta itse olen sillä kannalla, että lapsella sitten aikuistuessaan on oma vastuunsa omista valinnoistaan ettei sillä kurjalla lapsuudella voi kaikkia omia huonoja valintojaan enää aikuisena selitellä...

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/08/23/alice-miller-oli-aina-lapsen-puolella

Vielä tekee mieli palata komenttisi lopuosaan jossa kerroit että ilkeyttä pidetään älykkyyden merkkinä...

itselleni tuokin oli uusi "tieto", onko sinulla esittää joitain perusteluja tuolle väitteellesi...

Siitä olen kyllä samaa mieltä, että ihmisten ilkeys on lisääntynyt varsinkin tämän intrenetin myötä kun saa ikäänkuin anonyymina ilkeillä toisille, jopa täysin tuntemattomille ihmisille...

Mutta että että se kertoisi ihmisen älykkyydestä, niin sitä en ymmärrä, enemmänkin se minusta kertoo ihmisten tunneälyn puutteesta...

No, sanotaanpa vaikka sarkasmiksi sitä mitä kirjoitin ilkeydestä. Aika veteen piirretty viiva näiden välillä.
Tarinaa löytyy vaikkapa tästä

http://elitedaily.com/life/culture/sarcastic-people-proven-smarter/792826/

Sanovat että akateemisesti koulutettun henkilön erottaa tällaisesta sarkasmin viljelystä, sitä tietoa ei kyllä ole tässä artikkelissa. Onko akateeminen koulutus sitten älyn mitta on toinen juttu.
En kerro tätä omana näkemyksenäni vaan enemmänkin esimerkkinä sellaisista uskomuksista jotka jotenkin ovat hivuttautuneet totuudeksi. Kilti ja ujot eivät ole kovinkaan muodissa, valitettavasti.

"Sanovat että akateemisesti koulutettun henkilön erottaa tällaisesta sarkasmin viljelystä, sitä tietoa ei kyllä ole tässä artikkelissa. Onko akateeminen koulutus sitten älyn mitta on toinen juttu."

Joo luin linkkisi kääntäjän avulla ja pääsin jyvälle, kävin vielä lukemassa Wikipediasta sarkasmin määreen ja löysin sieltä jotain joka osin todistaa pointtisi "oikeaksi"

"Ihminen käyttää sarkasmin ymmärtämiseen kolmea aivojen osaa. Vasemman aivopuoliskon kieleen liittyvä aivokuoren osa tulkitsee lausahduksen kirjaimellisen merkityksen. Otsalohko ja oikea aivopuolisko päättelevät sen asiayhteyden. Lopuksi ventromediaalinen prefrontaalinen aivokuori yhdistää asiat ja tulkitsee lausahduksen sarkasmiksi.[7] Autisteilla ja henkilöillä, jotka kärsivät aivovaurioista, on usein vaikeuksia ymmärtää sarkasmia"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Sarkasmi

Mutta joo, älykkyyttäkin on montaa lajia, ihmisestä riippuu sitten mitä itsekukin arvostaa. Nykyään on myös enevissä määrin ruvettu puhumaan tunneälystä johon jo viittasinkin...

Mutta mieluusti lukisin vastauksesi myös kysymykseen, miten sinun mielestäsi narsistien uhreja pitäisi tukea, auttaa, hoitaa...

Kun edellä viittasit että nykyään heitä hoidetaan vanhoilla Millerin opeilla, jota kritisoit jos oikein ymmärsin...

Tuossa aloittajan linkissä oli hyvinkin oikean suuntaista pohdintaa. Uhritkin ovat erillaisia, taustalla voi olla hyvinkin olla myös ongelmia. Uhri voi olla nuori ja kokematon tai juuri läpikäynyt kriisin elämässään jolloin on emotionaalisesti hyvin herkkä ja suojaton. Ei näitä voi kaikkia runnoa samaan malliin, jokaisella on yksilölliset tarpeet myös hoidossa.
Ennenkaikkea uhri tulisi hyväksyä sellaisenaan eikä lähteä syyllistämään häntä tapahtuneesta. Huijatuksi voi joutua kuka tahansa kun on tekemisissä henkilön kanssa joka tekee sitä tietoisen suunnitelmallisesti vaistoten herkät kohdat.

Uhrit ovat erilaisia monine taustaongelmineen.
Uteliaana luin linkin ja sain oudon herätyksen. Puolisollani oli kriisi menossa, johon liittyi muutakin kuin peruspettämistä. En voi välttyä ajatukselta linkin luettuani, että hänelle puhkesi tuo Tukholman syndrooma, sillä käyttäytyi juuri tuolla tavalla kuin linkissä oli kuvattu. Yhä on vaikeaa käsittää, mutta yksi salarakkaista oli erittäin narsistisesti käyttäytyvä, eikä jättänyt häntä rauhaan. Hän koukutti todella taitavasti ja tunteettomasti tietysti itse aina tuoden esille sen, kuinka höpöilyä ja söpöilyä kaikki hänen puoleltaan oli. Tekeytyi siis ihan enkeliksi, joka lopulta osasi kostaa. Voisi hyvin kuvata, että niiden höyhensiipien sisältä paljastui terävät ja viiltävät piikit. Toipuminen puolisollani kesti kauan ja ihmeellisintä oli, että kun narsistisen salarakkaan vaikutuspiiristä pääsi lopulta pois, koko outo tauti oli sairastettu kummallisine oireineen. Hän palautui siksi samaksi mukavaksi ihmiseksi, jota oli ennen tuota ihmissuhdetta ja siksi vielä jää mieltä vaivaamaan, voiko toinen ihminen saada toisen käyttäytymään yhtä sairaasti kuin itsekin ja mikä on se heikkokohta, joka tekee tuon mahdolliseksi? Heikko itsetuntoko?

Kalypso kirjoitti:

Tuossa aloittajan linkissä oli hyvinkin oikean suuntaista pohdintaa. Uhritkin ovat erillaisia, taustalla voi olla hyvinkin olla myös ongelmia. Uhri voi olla nuori ja kokematon tai juuri läpikäynyt kriisin elämässään jolloin on emotionaalisesti hyvin herkkä ja suojaton. Ei näitä voi kaikkia runnoa samaan malliin, jokaisella on yksilölliset tarpeet myös hoidossa.
Ennenkaikkea uhri tulisi hyväksyä sellaisenaan eikä lähteä syyllistämään häntä tapahtuneesta. Huijatuksi voi joutua kuka tahansa kun on tekemisissä henkilön kanssa joka tekee sitä tietoisen suunnitelmallisesti vaistoten herkät kohdat.

"Ennenkaikkea uhri tulisi hyväksyä sellaisenaan eikä lähteä syyllistämään häntä tapahtuneesta."

Niin, edelleen tulee tuo sana syyllistäminen.

Jotenkin vaan itse ajattelen itseeni liittyvien asioiden perusteella, että olisi kuitenkin hyvä pohtia niitä syitä jotka siellä taustalla mahdollisesti vaikuttivat kun kävi niinkuin kävi tapahtuneelle sinällään ei voi mitään, että tavallaan sanonta "turha itkeä kaatunutta maitoa" sopinee siihen asiaan...

Mutta en tiedä sitten, onko tuo että pohtii omien valintojensa syitä sitten syyllistämistä. Ainakaan itse en koe sitä sellaiseksi, minua ei ole kukaan kehoittanut sellaiseen vaan tarve tuollaiseen on syntynyt minussa itsessäni ja muutenkin uskoisin että syyllisyyteen taipuvainen ihminen on itse itsensä paras tuomari...

Olen kyllä tietoinen siitä että kun kerron omasta ratkaisustani täällä ja kannustan itsetutkiskeluun, niin se tulkitaan sitten usein täällä uhrien mollaamiseksi...

Jotensakin kummallista tuokin kun ajattelisin, että jos asia ei mitenkään koske itseä, kokee itse olevansa ok eikä koe tarvetta pohtia itseään, omia valintojaan ja niiden taustalla olevia ajatus/käyttäytymismalleja niin miksi toisen erilainen ratkaisu tuntuu syyllistämiseltä...

Mitä tulee aloituksen linkkiin, niin tosiaa aiemminkin olen tuon henkilön sivustoa lukenut, mutta ihan en kaikelle sillä tavalla lämpene, mutta kuten jo olen aiemminkin todennut kannattaa lukea mahdollisimman monipuolisesti, erilaisia näkökulmia ja käyttää niitä omia aivojaan, koska tästäkään aiheesta yhtä ainoaa totuutta tuskin on löydettävissä..

En ole kieltämässä itsetutkistelua, jos siihen tunne niin se on myös tarpeellista ja aivan varmasti palkitsevaa. Osa vaan on sellaisessa jamassa ettei siihen ole aina mahdollisuutta.
Se mitä minä tässä kritisoin oli lähinnä analyyttinen terapia joka lähtee aina siitä että tulee oppia pois väärin opitusta mallista. En nyt ala selostamaan ongelmaa tarkemmin mutta tuossa on sen kritiikkiin liittyvä kirjoitus ja hyvin mielenkiintoinen kleskustelu aiheesta lopussa. Sinänsä se ei kuulu narsismiin, mutta niile jotka hakevat terapiaa on hyvä tietää millaisesta prosessista siinä on kyse. Terapiathan eroavat hyvinkin paljon toisistaan ja omilla ehdoilla tapahtuva itsensä kriittisellä tarkastelulla on suuri merkitys kun tukena on ymmärtävä henkilö.

http://www.tiede.fi/artikkeli/blogit/skeptikon_paivakirja/psykoterapian_vahingollisuudesta

Niin, tuossa ny puhutaan tuosta eheytymisestä jonka tiimoilta tuo "rakkaus voittaa" tyyppikin "katkeruus" aloituksensa teki, joka sitten muodostuikin sellaiseksi, että oli joku oli tietävinään aloittajasta yhtä sun toista...

Aloittaja kertoo aloituksessaan seurustelleensa miehen kanssa, mutta sitten loppupeleissä puhuttiin hänen naisistaan, että jäin miettimään oliko tuossa tuonkaltaisesta "eheytymisestä" sitten loppupeleissä kyse...

Käsittääkseni myös uskonnollissa piireissä harrastetaan tuota "homoudesta parantamista", että homot eheytyvät heteroiksi Jumalan avulla...
http://www.kotipetripaavola.com/eheytyminenhomostaheteroksi.html

Mutta oman käsitykseni mukaan ny tuollaista analyyttista psykoterapiaa ny hyvin harva tarvitsee, eikä sitä varmaankaan ole kovin suurelle joukolle edes tarjolla..

Mitä sinällään tulee terapiaan, niin mielestäni se liian usein käsitetään juurkin, joksikin tuollaiseksi, että maataan sohvalla ja terapeutti sitten analysoi, vaikka useimmat terapiat eivät kaiketi ole sen kummempia kuin normaalit keskustelutkaan.

Minulla se oma kokemus on terapiasta, enkä edes sitä silloin terapiaksi sanan varsinaisessa merkityksessä edes mieltänytkään. Kuhan kävin sovitusti keskustelemassa psykologin kanssa itsestäni, omasta elämästäni, silloisista ongelmistani ja ajatuksistani...

Minkäänlaisia valmiita vastauksia en saanut vaan enemmänkin aina uutta ajateltavaa. Parasta antia taisi olla se, että opin erottamaan ne asiat jotka kuuluvat minulle ja mitkä asiat sitten taas ovat toisten asioita ja heidän vastuullaan silloin kun on kyse aikuisista ihmisistä...

Että minun tapauksessani tuo "väärin opittu malli" ny tarkoitti jotain sellaista, että koin, että mun pitää kauheasti huolehtia toistenkin asioista ja kantaa vastuuta jopa aikuisista ihmisistä...

Mistä mallista tietoinen poisoppiminen on huomattavasti helpottanut elämääni, vaikka viitteitä toki siitä on vieläkin olemassa, mutta nyt kun asian tiedostaa, sen huomaa, niin voi sanoa itselleen, anna olla, et voi muuttaa toista ihmistä, valita hänen puolestaan...

Osaksihan nää asiat myös liittyvät noihin syyllisyys ja vastuu kysymyksiin, joista tuossa linkissäkin on puhetta...

http://www.naistenkartano.com/artikkelit/mielen_hyvinvointi/syyllisyys/

Joista sitten voi pohdinnoissaan päätyä tuohon mainittuun eheytymis asiaan, mitä se taas pitää sinällään...

"Toipumisvaiheessa Sinä olet tärkein ihminen elämässäsi. Olet ollut vuosikausia tai vuosikymmeniä olemassa vain muita ihmisiä varten, oman persoonallisuutesi ja olevaisuutesi kustannuksella. Sinun elämälläsi on kuitenkin suuri tarkoitus, vaikka niin monta vuotta tuntuukin kuin hukkaan heitetyltä. Sinä etsit nyt kaikin mahdollisin keinoin tietä ihmisarvoiseen elämään, mihin Sinulla on täysi oikeus. Sinulla on juuri nyt oikeus ja tarve toteuttaa tervettä narsismia! Sinä opettelet rakastamaan itseäsi, jotta olisit kykenevä oikealla tavalla rakastamaan läheisiäsi. Samalla oma rakastettavuutesi pääsee esiin."

http://www.ihminentavattavissa.net/html/eheytyminen2.html

Vielä tekee mieli laittaa linkkiä tämän syyllistämis aiheen jatkoksi.

Tuossa kun puhuttiin väärin opitusta mallista, niin tässä käytetään hieman samasta asiasta ilmaisua uskomukset ja niihin liittyen elämänansat...

http://www.narsistienuhrientuki.fi/tietoa/julkaisut/jyrki_pekola/__new_page_-122950/

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Ennenkaikkea uhri tulisi hyväksyä sellaisenaan eikä lähteä syyllistämään häntä tapahtuneesta."

Niin, edelleen tulee tuo sana syyllistäminen.

Jotenkin vaan itse ajattelen itseeni liittyvien asioiden perusteella, että olisi kuitenkin hyvä pohtia niitä syitä jotka siellä taustalla mahdollisesti vaikuttivat kun kävi niinkuin kävi tapahtuneelle sinällään ei voi mitään, että tavallaan sanonta "turha itkeä kaatunutta maitoa" sopinee siihen asiaan...

Mutta en tiedä sitten, onko tuo että pohtii omien valintojensa syitä sitten syyllistämistä. Ainakaan itse en koe sitä sellaiseksi, minua ei ole kukaan kehoittanut sellaiseen vaan tarve tuollaiseen on syntynyt minussa itsessäni ja muutenkin uskoisin että syyllisyyteen taipuvainen ihminen on itse itsensä paras tuomari...

Olen kyllä tietoinen siitä että kun kerron omasta ratkaisustani täällä ja kannustan itsetutkiskeluun, niin se tulkitaan sitten usein täällä uhrien mollaamiseksi...

Jotensakin kummallista tuokin kun ajattelisin, että jos asia ei mitenkään koske itseä, kokee itse olevansa ok eikä koe tarvetta pohtia itseään, omia valintojaan ja niiden taustalla olevia ajatus/käyttäytymismalleja niin miksi toisen erilainen ratkaisu tuntuu syyllistämiseltä...

Mitä tulee aloituksen linkkiin, niin tosiaa aiemminkin olen tuon henkilön sivustoa lukenut, mutta ihan en kaikelle sillä tavalla lämpene, mutta kuten jo olen aiemminkin todennut kannattaa lukea mahdollisimman monipuolisesti, erilaisia näkökulmia ja käyttää niitä omia aivojaan, koska tästäkään aiheesta yhtä ainoaa totuutta tuskin on löydettävissä..

"Mutta en tiedä sitten, onko tuo että pohtii omien valintojensa syitä sitten syyllistämistä. "
Sitä myöden, kun kuvittelet toisilla automaattisesti olevan takana "huonoja valintoja", arvostelet toisten toimintaa... Asetat toisten arvostelukyvyn kyseenalaiseksi, kuten myös sen, että he eivät tunne omia vaikuttimiaan.
Eikö tuossa ole arvostelua kylliksi?

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

Niin, tuossa ny puhutaan tuosta eheytymisestä jonka tiimoilta tuo "rakkaus voittaa" tyyppikin "katkeruus" aloituksensa teki, joka sitten muodostuikin sellaiseksi, että oli joku oli tietävinään aloittajasta yhtä sun toista...

Aloittaja kertoo aloituksessaan seurustelleensa miehen kanssa, mutta sitten loppupeleissä puhuttiin hänen naisistaan, että jäin miettimään oliko tuossa tuonkaltaisesta "eheytymisestä" sitten loppupeleissä kyse...

Käsittääkseni myös uskonnollissa piireissä harrastetaan tuota "homoudesta parantamista", että homot eheytyvät heteroiksi Jumalan avulla...
http://www.kotipetripaavola.com/eheytyminenhomostaheteroksi.html

Mutta oman käsitykseni mukaan ny tuollaista analyyttista psykoterapiaa ny hyvin harva tarvitsee, eikä sitä varmaankaan ole kovin suurelle joukolle edes tarjolla..

Mitä sinällään tulee terapiaan, niin mielestäni se liian usein käsitetään juurkin, joksikin tuollaiseksi, että maataan sohvalla ja terapeutti sitten analysoi, vaikka useimmat terapiat eivät kaiketi ole sen kummempia kuin normaalit keskustelutkaan.

Minulla se oma kokemus on terapiasta, enkä edes sitä silloin terapiaksi sanan varsinaisessa merkityksessä edes mieltänytkään. Kuhan kävin sovitusti keskustelemassa psykologin kanssa itsestäni, omasta elämästäni, silloisista ongelmistani ja ajatuksistani...

Minkäänlaisia valmiita vastauksia en saanut vaan enemmänkin aina uutta ajateltavaa. Parasta antia taisi olla se, että opin erottamaan ne asiat jotka kuuluvat minulle ja mitkä asiat sitten taas ovat toisten asioita ja heidän vastuullaan silloin kun on kyse aikuisista ihmisistä...

Että minun tapauksessani tuo "väärin opittu malli" ny tarkoitti jotain sellaista, että koin, että mun pitää kauheasti huolehtia toistenkin asioista ja kantaa vastuuta jopa aikuisista ihmisistä...

Mistä mallista tietoinen poisoppiminen on huomattavasti helpottanut elämääni, vaikka viitteitä toki siitä on vieläkin olemassa, mutta nyt kun asian tiedostaa, sen huomaa, niin voi sanoa itselleen, anna olla, et voi muuttaa toista ihmistä, valita hänen puolestaan...

Osaksihan nää asiat myös liittyvät noihin syyllisyys ja vastuu kysymyksiin, joista tuossa linkissäkin on puhetta...

http://www.naistenkartano.com/artikkelit/mielen_hyvinvointi/syyllisyys/

Joista sitten voi pohdinnoissaan päätyä tuohon mainittuun eheytymis asiaan, mitä se taas pitää sinällään...

"Toipumisvaiheessa Sinä olet tärkein ihminen elämässäsi. Olet ollut vuosikausia tai vuosikymmeniä olemassa vain muita ihmisiä varten, oman persoonallisuutesi ja olevaisuutesi kustannuksella. Sinun elämälläsi on kuitenkin suuri tarkoitus, vaikka niin monta vuotta tuntuukin kuin hukkaan heitetyltä. Sinä etsit nyt kaikin mahdollisin keinoin tietä ihmisarvoiseen elämään, mihin Sinulla on täysi oikeus. Sinulla on juuri nyt oikeus ja tarve toteuttaa tervettä narsismia! Sinä opettelet rakastamaan itseäsi, jotta olisit kykenevä oikealla tavalla rakastamaan läheisiäsi. Samalla oma rakastettavuutesi pääsee esiin."

http://www.ihminentavattavissa.net/html/eheytyminen2.html

Alimmainen linkkisi oli mielenkiintoinen, joskin tulee huomata, että se on kirjoitettu vuonna 2006 ja maailma, jossa nyt hipaisulaiteidemme kanssa elämme symbioosissa on erilainen. Some-elämä narsistin kanssa siitä silloin puuttuu.

Löysin sieltä monia hyviä ohjeita selviytymiseen eli seuraavat ovat suora lainaus tuosta linkistä:

1. "Jos olet ollut tuskallisessa parisuhteessa, älä ensijaisesti alkuun etsi uutta kumppania."

Käsi nyt sydämelle, kuinka moni toimii kuitenkin juuri tuolla tavalla. On jopa useiden ehdokkaiden kanssa samaan aikaan ja vertailee näitä, valitakseen paremman kuin se entinen vihattu kumppani.

2. "Keneen voi luottaa?" " Katso tarkkaan kenen kanssa puhut ongelmistasi!"

Tämä on erikoista nyky-yhteiskunnassa, jossa toisten parisuhteita voi arvostella ja riepotella nettipalstoilla. Kaikki sielusta reikään on kommentoitavissa, vaikka seläntakaisesti toimien. Häpyä ei ole enää kirjoittajilla. Jos vuonna 2006 oli syytä miettiä keneen, voi luottaa, niin nyt sitä pitäisi miettiä vielä enemmän, sillä liian usein tulee esiin se, ettö on kertonut luottamuksellisia asioita henkilölle, joka sitten kirjoittelee ne kaiken kansan iloksi erilaisilla somepalstoilla.

3. "Uhri saattaa joskus tulla pahemmaksi kuin kiusaajansa."

Mikä meni väärin ja missä kohtaa naksahti?

4. "Hän saattaa lähetellä säälittäviä viestejä sinulle."

Yrityksiä uudelleen koukuttamisesta, pieniä huomionosoituksia, joiden tarkoitus on kaikkea muuta kuin kunniallinen. Vielä vuosienkin jälkeen voi saada merkkipäivänä onnitteluviestin ja mikä erikoisinta mahdollisimman myöhään illalla. Hallitaksesi tuota viestittelyä, voi tulla mieleen ostaa prepaid liittymä, jonka numeron antaa tälle vaikealle ihmiselle, jotta tämä pääsee purkamaan itseään ja sillä tavalla pitää hänet aisoissa. Ehkä kostaminen tuolla keinolla vähenee ja normaalin arkielämän eläminen toisaalla sujuu häiriöttä, mutta aika kylmäpäinen siinä pitää olla.

Lopuksi luettuani linkkejä tulee selvästi tunne, että kyseessä on loppuelämän riesa, jonka kanssa on pystyttävä elämään.

"Lopuksi luettuani linkkejä tulee selvästi tunne, että kyseessä on loppuelämän riesa, jonka kanssa on pystyttävä elämään."
Näinhän siinä valitettavasti käy. Kun ihminen jaksaa kantaa kaunaa vuosia vaikka mitään ei oikeasti ole tapahtunut niin se on pelottavaa. Narsisteilla on viha olemassa pelkästään siksi että olet olemassa. Ja tämä oikeuttaa aivan järjettömään käytökseen ja toimintoihin.
Pystyykö sellaisen tilanteen kanssa elämään, minusta sellaista ei tarvitse sietää kun se muuttuu uhaksi.
Itse olen sitä mieltä että ainoa toimiva keino on kertoa avoimesti ja rehellisesti mahdollisimman monille että tällainen vainooja on oikeasti olemassa. Siinä vaiheessa ei auta oman itsensä psykologisointi että mitä hittoa tuli tommosen kanssa seurusteltua. Kyseessä on ihan konkreettinen väkivallan pelko.

"Lopuksi luettuani linkkejä tulee selvästi tunne, että kyseessä on loppuelämän riesa, jonka kanssa on pystyttävä elämään."

Niin varmasti joidenkin kohdalla ja erityisesti silloin kun narsistiin on muitakin sidoksia, yhteiset lapset, sukulaisuus tai se narsisti on kovin omistushaluinen, eikä hyväksy jättämistään. Mikä tilanne saattaa tulla jos ei niitä muita naisia/miehiä ole jo valmiina nurkan takana odottamassa...

Julkisuuteenkin näitä juttuja silloin tällöin tulee ja pahimmissa tapauksissa uhri menettää henkensä pitkäaikaisen vainoamisen päätteeksi...

Mutta tähän kohtaan tekee mieli poimia "uhrin oireistosta" muutama kohta, ihan vaan sen takia, etten usko että kaikki narsistitkaan jäävät vainoamaaan uhrejaan lopun elämää, että näissä vainoamisasioissa pitää yrittää pitää se todellisuuden taju mukana. Että osaa erottaa ne asiat mitä oikeasti tapahtuu ja mitä kuvittelen, että voisi tapahtua...

että saattaa se uhrinkin mieli tehdä tepposet ja kuvitellaan olemattomia, että se narsisti ny aina vaan on uhrista kiinnostunut ja lymyilee ties minkä nurkan takana tai kuvitellaan että sen narsistin kaikki tekemiset johtuvat uhrista, että jos sen narsistin sattumalta jossain näkee niin se sitten on tullut paikalle varta vasten nimenomaan uhria kiusatakseen...

"Kieltäminen voi saada monia muotoja. Jotkut teeskentelevät, että narsisti on vielä osa heidän elämäänsä, jopa siihen äärimmäisyyteen asti, että jatkavat "vuorovaikutusta" hänen kanssaan teeskentelemällä "kommunikoivansa" hänen kanssaan tai "tapaamalla" häntä (esimerkiksi muiden välityksellä).

Jotkut kehittävät vainoharhaisia mielikuvia ja sulauttavat mielikuvitusnarsistin elämäänsä jatkuvana pahaenteisyyden tumman läsnäolon tuntemuksena. Tämä varmistaa "hänen" jatkuvan "mielenkiintonsa" heitä kohtaan - olipa tuo "kiinnostus" sitten miten pahanilkinen ja uhkaava hyvänsä. Nämä ovat radikaaleja puolustusmekanismeja, lähellä psykoosia, ja usein ne purkautuvat lyhyiden "mikropsykoosien" kautta.

Hienovaraisemmat ja häilyvämmät puolustusmekanismit pitävät sisällään uuden maailmankuvan. Narsistin jokainen teko ja äännähdys tulkitaan suunnatuksi kärsivään ihmiseen, hänen entiseen kumppaniinsa, ja sen ajatellaan sisältävän salatun viestin, jonka vain sen vastaanottaja voi "avata". "

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq68.html

"Siinä vaiheessa ei auta oman itsensä psykologisointi että mitä hittoa tuli tommosen kanssa seurusteltua. "

Ahas, Kalypsonkin ny pikkusen pitää "kuittailla" jostain syystä.

Mutta tuohon väkivalllan uhkaan liittyen olen kyllä samaa mieltä , että siitä pitää puhua ja jos mahdollista "perustaa" sellainen rinki luotettavista ihmistä joille voi aina hätätilanteessa soittaa. Silloinkin kun vaan pelottaa jo pelkästään se että joku tietää, auttaa ja rauhoittaa mieltä

Myös naapuriapuun voi turvautua. Itselläni silloin kun oli tuollaista niin tosiaan naapuriapu oli korvaamaton, lapsetkin tiesivät että sinne voi aina mennä, eikä siellä päivitellä, siunailla sen kummemmin kun asiat/ongelmat oli tiedossa...

Niin vielä tekee mieli laittaa edellisen jatkoksi muutama linkki liittyen näihin väkivaltaan tai sen uhkaan...

Kun uskon kyllä, että lukijoissa saattaa olla sellaisia jotka elävät jatkuvan pelon alla ja tarvitsivat apua

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakivalta/apua-uhreille-ja-tekijoille/

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/vakivaltatyo/turvakodit/

Vielä noihin turvakoteihin liittyen, että vaikka omalla paikkakunnalllasi sellaista ei olisikaan, niin se tarkoita etteikö tuo palvelu olisi käytössäsi...

Sosiaalitoimistot kyllä kirjoittavat maksusitoumuksia ko. palveluun, eikä sieltä ovelta akuutissa tilanteessa ketään käännytetä...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Siinä vaiheessa ei auta oman itsensä psykologisointi että mitä hittoa tuli tommosen kanssa seurusteltua. "

Ahas, Kalypsonkin ny pikkusen pitää "kuittailla" jostain syystä.

Mutta tuohon väkivalllan uhkaan liittyen olen kyllä samaa mieltä , että siitä pitää puhua ja jos mahdollista "perustaa" sellainen rinki luotettavista ihmistä joille voi aina hätätilanteessa soittaa. Silloinkin kun vaan pelottaa jo pelkästään se että joku tietää, auttaa ja rauhoittaa mieltä

Myös naapuriapuun voi turvautua. Itselläni silloin kun oli tuollaista niin tosiaan naapuriapu oli korvaamaton, lapsetkin tiesivät että sinne voi aina mennä, eikä siellä päivitellä, siunailla sen kummemmin kun asiat/ongelmat oli tiedossa...

"Ahas, Kalypsonkin ny pikkusen pitää "kuittailla" jostain syystä."

Ei kuittaile. Ei kannata kuvitella sellaista jota ei ole minun teksteissäni. Olen pahoillani jos ilmaisen itseni epätäsmällisesti mutta sillähän ne selviävät kun tässä kirjoitellaan.
Vainoamistakin on hyvin monenlaista, kaikki ei ole yksiyhteen puolison tuottamaa väkivaltaa kotona. Näet asiat hyvin mekaanisesti, sitä en oikein ymmärrä vaikka ihan hyviä vinkkejä on linkeissäsi. Eikö tällaisen keskustelun ole tarkoituskin tuoda eri näkökulmia eikä vaalia vain yhtä totuutta. Maailma on laaja, sinne mahtuu kaikenlaista.
Tämän lisäksi haluan tuoda esille sen että pitää olla tarkkana kun lähtee apua hakemaan. Kaikki hyvää tarkoittava ei aina ole sitä. tahattomasti tai tahallaan

"Näet asiat hyvin mekaanisesti, sitä en oikein ymmärrä vaikka ihan hyviä vinkkejä on linkeissäsi."

Niin itsekukin kaiketi ajattelee omien kokemuksiensa pohjalta ja tulkitsin tuon heittosi, että siinä vaiheessa (väkivallan uhatessa) kukaan tuskin psykologoi jne. ihan tarpeettomaksi, siltä pohjalta, että kun itse on ollut sellaisissa tilanteissa niin tietää kyllä miltä pelko tuntuu, mitkä ovat tuntemukset ja ajatukset...

Mitä tulee tuohon vainomiseen vieraamman ihmisen taholta niin sellaisesta minulla ei ole kokemusta, yleensä ny kuitenkin on kyse tutusta ihmisestä...

Mitä avunhakemis linkkeihini tulee, niin kyllä ne ovat turvallisia, en lähtisi niitä kyseenalaistamaan. Jos joku niitä haluaa kyseenalaistaa niin mielestäni se on väärin, millä yritetään viestiä ettei kannata hakea apua...

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Lopuksi luettuani linkkejä tulee selvästi tunne, että kyseessä on loppuelämän riesa, jonka kanssa on pystyttävä elämään."

Niin varmasti joidenkin kohdalla ja erityisesti silloin kun narsistiin on muitakin sidoksia, yhteiset lapset, sukulaisuus tai se narsisti on kovin omistushaluinen, eikä hyväksy jättämistään. Mikä tilanne saattaa tulla jos ei niitä muita naisia/miehiä ole jo valmiina nurkan takana odottamassa...

Julkisuuteenkin näitä juttuja silloin tällöin tulee ja pahimmissa tapauksissa uhri menettää henkensä pitkäaikaisen vainoamisen päätteeksi...

Mutta tähän kohtaan tekee mieli poimia "uhrin oireistosta" muutama kohta, ihan vaan sen takia, etten usko että kaikki narsistitkaan jäävät vainoamaaan uhrejaan lopun elämää, että näissä vainoamisasioissa pitää yrittää pitää se todellisuuden taju mukana. Että osaa erottaa ne asiat mitä oikeasti tapahtuu ja mitä kuvittelen, että voisi tapahtua...

että saattaa se uhrinkin mieli tehdä tepposet ja kuvitellaan olemattomia, että se narsisti ny aina vaan on uhrista kiinnostunut ja lymyilee ties minkä nurkan takana tai kuvitellaan että sen narsistin kaikki tekemiset johtuvat uhrista, että jos sen narsistin sattumalta jossain näkee niin se sitten on tullut paikalle varta vasten nimenomaan uhria kiusatakseen...

"Kieltäminen voi saada monia muotoja. Jotkut teeskentelevät, että narsisti on vielä osa heidän elämäänsä, jopa siihen äärimmäisyyteen asti, että jatkavat "vuorovaikutusta" hänen kanssaan teeskentelemällä "kommunikoivansa" hänen kanssaan tai "tapaamalla" häntä (esimerkiksi muiden välityksellä).

Jotkut kehittävät vainoharhaisia mielikuvia ja sulauttavat mielikuvitusnarsistin elämäänsä jatkuvana pahaenteisyyden tumman läsnäolon tuntemuksena. Tämä varmistaa "hänen" jatkuvan "mielenkiintonsa" heitä kohtaan - olipa tuo "kiinnostus" sitten miten pahanilkinen ja uhkaava hyvänsä. Nämä ovat radikaaleja puolustusmekanismeja, lähellä psykoosia, ja usein ne purkautuvat lyhyiden "mikropsykoosien" kautta.

Hienovaraisemmat ja häilyvämmät puolustusmekanismit pitävät sisällään uuden maailmankuvan. Narsistin jokainen teko ja äännähdys tulkitaan suunnatuksi kärsivään ihmiseen, hänen entiseen kumppaniinsa, ja sen ajatellaan sisältävän salatun viestin, jonka vain sen vastaanottaja voi "avata". "

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq68.html

"vin omistushaluinen, eikä hyväksy jättämistään. Mikä tilanne saattaa tulla jos ei niitä muita naisia/miehiä ole jo valmiina nurkan takana odottamassa..."
Tuota... jos kyse on narsistista, niin hänelle maittaa kyllä kymmenet ja sadatkin toimivat seuralaiset, auliit seksikumppanit odottelemassa vain häntä. Ei NARSISTIA kesytä mikään uusi seuralainen. NARSISTILLA on aivan erilanen katsantokanta kuin tavallisilla ihmisillä...
Narsisti on vähän toisenlainen kuin tavallinen ihminen.

yhteenlaskutoimitus kirjoitti:

"Lopuksi luettuani linkkejä tulee selvästi tunne, että kyseessä on loppuelämän riesa, jonka kanssa on pystyttävä elämään."

Niin varmasti joidenkin kohdalla ja erityisesti silloin kun narsistiin on muitakin sidoksia, yhteiset lapset, sukulaisuus tai se narsisti on kovin omistushaluinen, eikä hyväksy jättämistään. Mikä tilanne saattaa tulla jos ei niitä muita naisia/miehiä ole jo valmiina nurkan takana odottamassa...

Julkisuuteenkin näitä juttuja silloin tällöin tulee ja pahimmissa tapauksissa uhri menettää henkensä pitkäaikaisen vainoamisen päätteeksi...

Mutta tähän kohtaan tekee mieli poimia "uhrin oireistosta" muutama kohta, ihan vaan sen takia, etten usko että kaikki narsistitkaan jäävät vainoamaaan uhrejaan lopun elämää, että näissä vainoamisasioissa pitää yrittää pitää se todellisuuden taju mukana. Että osaa erottaa ne asiat mitä oikeasti tapahtuu ja mitä kuvittelen, että voisi tapahtua...

että saattaa se uhrinkin mieli tehdä tepposet ja kuvitellaan olemattomia, että se narsisti ny aina vaan on uhrista kiinnostunut ja lymyilee ties minkä nurkan takana tai kuvitellaan että sen narsistin kaikki tekemiset johtuvat uhrista, että jos sen narsistin sattumalta jossain näkee niin se sitten on tullut paikalle varta vasten nimenomaan uhria kiusatakseen...

"Kieltäminen voi saada monia muotoja. Jotkut teeskentelevät, että narsisti on vielä osa heidän elämäänsä, jopa siihen äärimmäisyyteen asti, että jatkavat "vuorovaikutusta" hänen kanssaan teeskentelemällä "kommunikoivansa" hänen kanssaan tai "tapaamalla" häntä (esimerkiksi muiden välityksellä).

Jotkut kehittävät vainoharhaisia mielikuvia ja sulauttavat mielikuvitusnarsistin elämäänsä jatkuvana pahaenteisyyden tumman läsnäolon tuntemuksena. Tämä varmistaa "hänen" jatkuvan "mielenkiintonsa" heitä kohtaan - olipa tuo "kiinnostus" sitten miten pahanilkinen ja uhkaava hyvänsä. Nämä ovat radikaaleja puolustusmekanismeja, lähellä psykoosia, ja usein ne purkautuvat lyhyiden "mikropsykoosien" kautta.

Hienovaraisemmat ja häilyvämmät puolustusmekanismit pitävät sisällään uuden maailmankuvan. Narsistin jokainen teko ja äännähdys tulkitaan suunnatuksi kärsivään ihmiseen, hänen entiseen kumppaniinsa, ja sen ajatellaan sisältävän salatun viestin, jonka vain sen vastaanottaja voi "avata". "

http://www.healingeagle.net/Fin/Vaknin/faq68.html

"että saattaa se uhrinkin mieli tehdä tepposet ja kuvitellaan olemattomia, että se narsisti ny aina vaan on uhrista kiinnostunut ja lymyilee ties minkä nurkan takana tai kuvitellaan että sen narsistin kaikki tekemiset johtuvat uhrista, että jos sen narsistin sattumalta jossain näkee niin se sitten on tullut paikalle varta vasten nimenomaan uhria kiusatakseen..."
Kyllä ne narsistit tulevat varta vasten. Tuovat näytille uusia heilojaan ja käyvät tupaankin jos vain suinkin pääsevät. Yrittävät pitää yhteyksiä ja turvautuvat mitä omituisimpiin keinoihin.
Kerran narsistin on aina narsistin. Narsisti luo omaa suuruusharhaansa, eikä suinkaan hyväksy vastaanpullikoimista, vaan hän on omasta mielestään lähes jumalan kaltainen.
Uhrin on syytä nähdä narsistin temppujen läpi, eikä antaa itsensä ajautua hyväuskoisuuden harhaan, jossa narsisti muuttuu kiltiksi ja normaaliksi eikä enää haudo kavaluuksia eikä muutakaan hyväksikäyttöä.

Kyllä_ne_ kirjoitti:

"että saattaa se uhrinkin mieli tehdä tepposet ja kuvitellaan olemattomia, että se narsisti ny aina vaan on uhrista kiinnostunut ja lymyilee ties minkä nurkan takana tai kuvitellaan että sen narsistin kaikki tekemiset johtuvat uhrista, että jos sen narsistin sattumalta jossain näkee niin se sitten on tullut paikalle varta vasten nimenomaan uhria kiusatakseen..."
Kyllä ne narsistit tulevat varta vasten. Tuovat näytille uusia heilojaan ja käyvät tupaankin jos vain suinkin pääsevät. Yrittävät pitää yhteyksiä ja turvautuvat mitä omituisimpiin keinoihin.
Kerran narsistin on aina narsistin. Narsisti luo omaa suuruusharhaansa, eikä suinkaan hyväksy vastaanpullikoimista, vaan hän on omasta mielestään lähes jumalan kaltainen.
Uhrin on syytä nähdä narsistin temppujen läpi, eikä antaa itsensä ajautua hyväuskoisuuden harhaan, jossa narsisti muuttuu kiltiksi ja normaaliksi eikä enää haudo kavaluuksia eikä muutakaan hyväksikäyttöä.

Kuten tuntemani narsisti kerrran sanoi ettei hän ole mikään tavallinen ihminen. On jako alhaisiin tavallisiin ja sitten ne paremmat joihin narsisti itsensä laskee ja sen myötä myös haluaa erityisoikeuksia käytökselleen. Ja ne tarpeet ovat loppumattomat, vaikka toisit kuun taivaalta niin se ei riitä.

Tuo uusien kumppanien esittely on kyllä merkillinen teatteri. Aina samanlaisia aran oloisia suuri silmäisiä naisia. Ja kauhulla ajatelen että siltä se minäkin olen näyttänyt perässä kipittäessä.

" Ja kauhulla ajatelen että siltä se minäkin olen näyttänyt perässä kipittäessä."
Uhria aletaan näyttelemään erityisesti, kun hänet on alkuun pyöritetty punkassa sekavuustilaan, jossa hän todellakin uskoo suhteensa ainutlaatuisuuteen ja omaan lyömättömyyteensä... Teatteri jatkuu aikansa, kunnes löytyy seuraava pyöritettävä suurisilmä kauriinkatseineen rakastuneena seuraamaan prinssiään. Taustalla tietenkin varapuuhat ja varmistukset kokoajan.

"Uhria aletaan näyttelemään erityisesti, kun hänet on alkuun pyöritetty punkassa sekavuustilaan, jossa hän todellakin uskoo suhteensa ainutlaatuisuuteen ja omaan lyömättömyyteensä... "

Jonkinlainen uhri se tunteissaan pettynytkin kaiketi on. Se ei kuitenkaan aina tarkoita että on joutunut narsistin käsittelyyn, narsistillahan se homma vasta alkaa juuri niiden negatiivisten tunteiden purkamisella ja pelillä jossa uhri ei oikeasti tiedä millä säännnöillä mennään.
Ihmisuhteen tuottamasta pettymyksestä vielä toipuu mutta kun siihen liittyy häpäisyä, taloudellisia menetyksiä, lasten ja ystävien menettämistä niin voidaan puhua ilman moralisointia uhrista.

"narsistillahan se homma vasta alkaa juuri niiden negatiivisten tunteiden purkamisella ja pelillä jossa uhri ei oikeasti tiedä millä säännnöillä mennään."
Mielestäni narsisti ei mitenkään "aloita" hommaa... vaan koko hänen toimintansa on poikkeavaa. Narsismihan on nimeomaan laaja-alainen poikkeavuus.
Uhrille sensijaan narsisti paljastuu poikkeavaksi siinä tilanteessa yleensä vasta, kun narsisti alkaa näyttämään karvojaan. Mutta tosiasiassa narsisti ei ole ollenkaan ollut yhteisellä asialla eikä mitenkään sitä, mitä uhri hänen kuvittelee olleen. Narsistille kaikki on peliä ja näytelmää, missä hän itse saavuttaa voittoja ja saa sitä lähdettä.
"Ihmisuhteen tuottamasta pettymyksestä vielä toipuu mutt"
Narsistin kanssa ei ole vastavuoroista ihmissuhdetta, vaan narsisti pelaa näyttämöllään, mitä elämä hänelle on. Tuo, miten asiaan reagoi, ja miten siihen joku ulkopuolinen reagoi, on sitten toinen asia...
Lasten mainitseminen saa ihmiset polvilleen, ja usein asioita voi alkaa jäsentämäänkin lasten kautta... Siitä on tullut ikään kuin helppo tie. Narsistia lasten kuuluminen kuvioon ei kuitenkaan hillitse, vaan hän käyttää näitäkin hyväkseen.
"niin voidaan puhua ilman moralisointia uhrista."
Mihin, Kalypso, perustat tuon? Ja milloin taas mielestäsi voidaan puhua, ilmeisesti -moralisoinnin kanssa uhrista-? Mitä tarkoitat tuolla? Miksi ja miten puhutaan moralisoiden uhrista ja mihin se moralisointi perustuu silloin kun ei ole menettänyt esim. juuri lapsia tai ystäviä?

Mielestäni_nars kirjoitti:

"narsistillahan se homma vasta alkaa juuri niiden negatiivisten tunteiden purkamisella ja pelillä jossa uhri ei oikeasti tiedä millä säännnöillä mennään."
Mielestäni narsisti ei mitenkään "aloita" hommaa... vaan koko hänen toimintansa on poikkeavaa. Narsismihan on nimeomaan laaja-alainen poikkeavuus.
Uhrille sensijaan narsisti paljastuu poikkeavaksi siinä tilanteessa yleensä vasta, kun narsisti alkaa näyttämään karvojaan. Mutta tosiasiassa narsisti ei ole ollenkaan ollut yhteisellä asialla eikä mitenkään sitä, mitä uhri hänen kuvittelee olleen. Narsistille kaikki on peliä ja näytelmää, missä hän itse saavuttaa voittoja ja saa sitä lähdettä.
"Ihmisuhteen tuottamasta pettymyksestä vielä toipuu mutt"
Narsistin kanssa ei ole vastavuoroista ihmissuhdetta, vaan narsisti pelaa näyttämöllään, mitä elämä hänelle on. Tuo, miten asiaan reagoi, ja miten siihen joku ulkopuolinen reagoi, on sitten toinen asia...
Lasten mainitseminen saa ihmiset polvilleen, ja usein asioita voi alkaa jäsentämäänkin lasten kautta... Siitä on tullut ikään kuin helppo tie. Narsistia lasten kuuluminen kuvioon ei kuitenkaan hillitse, vaan hän käyttää näitäkin hyväkseen.
"niin voidaan puhua ilman moralisointia uhrista."
Mihin, Kalypso, perustat tuon? Ja milloin taas mielestäsi voidaan puhua, ilmeisesti -moralisoinnin kanssa uhrista-? Mitä tarkoitat tuolla? Miksi ja miten puhutaan moralisoiden uhrista ja mihin se moralisointi perustuu silloin kun ei ole menettänyt esim. juuri lapsia tai ystäviä?

”Mielestäni narsisti ei mitenkään "aloita" hommaa... vaan koko hänen toimintansa on poikkeavaa. Narsismihan on nimeomaan laaja-alainen poikkeavuus.”
Jotakuinkin samasta puhumme. Viittaan tekstissäni siihen että suhteen häiriintyneisyys ilmenee (”homma alkaa” näin kansanomaisesti) , juuri tässä negatiivisessa ulottuvuudessa. Ja nyt oletan että ymmärrät mikä on negatiivinen ulottuvuus narsistin kanssa, en lähde tarkempaa luettelemaan oletettavia tilanteita.

”Narsistin kanssa ei ole vastavuoroista ihmissuhdetta, vaan narsisti pelaa näyttämöllään, mitä elämä hänelle on. Tuo, miten asiaan reagoi, ja miten siihen joku ulkopuolinen reagoi, on sitten toinen asia... ”
Kyllä, ovat eri asioita. Kirjoitin yleisesti ulkoiselta taholta uhrin negatiivisesta moralisoinnista.
Erityisesti ovalluksesi vastavuoroisuuden puuttumisesta on juuri asian ytimessä.

”Lasten mainitseminen saa ihmiset polvilleen, ja usein asioita voi alkaa jäsentämäänkin lasten kautta... Siitä on tullut ikään kuin helppo tie. Narsistia lasten kuuluminen kuvioon ei kuitenkaan hillitse, vaan hän käyttää näitäkin hyväkseen. ”
Juuri näin.

”Mihin, Kalypso, perustat tuon? Ja milloin taas mielestäsi voidaan puhua, ilmeisesti -moralisoinnin kanssa uhrista-? Mitä tarkoitat tuolla? Miksi ja miten puhutaan moralisoiden uhrista ja mihin se moralisointi perustuu silloin kun ei ole menettänyt esim. juuri lapsia tai ystäviä? ”
Narsistisessa suhteessa voidaan aina puhua toisesta osapuolesta uhrina.
Ulkopuoliselle asiaa kokemattomalle usein ei aukene mitä kaikkea nämä suhteet pitävät sisällään, osittain myös siksi että uhri usein tuntee häpeää ja vaikenee monista seikoista. Kun tilanne voi olla hyvinkin hankala (esim väkivallan uhka) eikä ole keinoja auttaa turvaudutaan usein uhrin syyllistävään moralisointiin. Voidaan todeta että hän on huomionhakuinen tai että hän on provosoinut tilanteen. Lisäksi narsistit hyvin mielellään mustamaalavat uhriaan hulluksi tai yli-innokkaaksi ihailijaksi yms., joka sekin on omiaan hankaloittamaan tilannetta ja tekee siitä sekavan.

Yritän kirjoittaa jatkossa täsmällisemmin, teen tässä muutakin samalla ja se vie osan huomiosta. Enemmän tämä on itsekseen mietiskelyä kuin jonkin väittelyn hakua.

"Yritän kirjoittaa jatkossa täsmällisemmin, teen tässä muutakin samalla ja se vie osan huomiosta. Enemmän tämä on itsekseen mietiskelyä kuin jonkin väittelyn hakua."
Niin, tämä on nyt tällainen palsta, että täällä muut lukevat ja kommentoivat... Minulla on päiväkirja wordissa, jonne kirjoitan joskus, tai pitäisi ehkä sanoa, että kirjoitIN. Nykyään otan sen riskin, että joku vastaa. Olen alkanut pitää siitä.
Palstalla tosiaan syntyy välistä väittelyitä. En noista aina kyllä pidä, varsinkin jos joutuu vääntämään rautalangasta kovin paljon. Sitten sama kirjoittaja voi viidennenkymmenennen kerran tarttua samaan asiaan, ja taas sama alusta. Nykyään vastaan vain parilla lauseella, sanon että se on siinä nyt... En toista samaa enempää.
"Ihmisuhteen tuottamasta pettymyksestä vielä toipuu mutta kun siihen liittyy häpäisyä, taloudellisia menetyksiä, lasten ja ystävien menettämistä niin voidaan puhua ilman moralisointia uhrista."
Sen verran palaan tähän, että mielestäni ilmaisit varsin yksiselitteisesti mielipiteenäsi, että "Ihmissuhteen tuottamasta pettymyksestä vielä toipuu"... Oli nyt kuinka oli, niin kuka toipuu nopeammin, kuka hitaammin ja joku ei ehkä ollenkaan. Näiden tapausten vaikutukset eri ihmisten elämään ovat moninaiset.
Tarkoitukseni ei ollut häiritä kirjoittamistasi.

Kommentisi oli ihan paikallaan eikä häiritse, päinvastoin. Tottakai toivon vastauksia ja olen kiinnostunut lukemaan muiden ajatuksia. Lisäksi olen bongannut pari erinomaista linkkiä. Välillä ajatukset lähtevät vaeltamaan ja huomaan myös välttäväni joitakin alueita koska palstalla on selvästi yllättävän kireä ilmapiiri. Voi olla että johtuu arasta ja hankalasta aiheesta.

En sanoisi, että on kireä ilmapiiri, ainakaan, mitä tulee noihin muutamiin kirjoituksiin joihin minä olen osallistunut... Ihan levollisin mielin kirjoittelen eräälle trollina pitämälleni henkilölle, hänestä en tiedä. Vähän ylimääräistä tuo toisaalta on. Uskonnollinen paasaaminen ei taida tällä palstalla saada suurta suosiota, eikä uskonnolla voi narsismikysymystä ratkaista, koska mikään organisaatio ei ole narsistivapaa, ei uskonnollisetkaan.
Aihettahan käsitellään terveysvinkkelistä suurimmaksi osaksi täällä. Jokainen on sitten sisällään mitä on. Itsekin uskon kyllä, mutta en ymmärrä, miksi täällä jonkun pitäisi ottaa muiden yli paasaava näkökulma, niinkuin eräs nimimerkiltä mainitsematon.
Anonyymi kirjoittaminen on siksi haasteellista, että täällä ei voi tietää lainkaan, millä mielellä näitä loppujen lopuksi kirjoitellaan.
Mielestäni minä ainakin useimmiten erotan kirjoitukset, joissa uhrilla on aito hätä tilanteestaan.

" Mutta aina täällä ne koirat älähtää jos ei vaan myötäile."
Niin älähtävät, esim. yksi huomenta_vaan.

Niin_älähtävät kirjoitti:

" Mutta aina täällä ne koirat älähtää jos ei vaan myötäile."
Niin älähtävät, esim. yksi huomenta_vaan.

Kai nyt älähdän jos liikenteessä on tuollaisia idiootteja. Olen iloinen jos sinua on joku kohdellut kaltoin ja käyt nyt täällä itkemässä kohtaloasi. Olen siitä erittäin iloinen :D

Niin_älähtävät kirjoitti:

" Mutta aina täällä ne koirat älähtää jos ei vaan myötäile."
Niin älähtävät, esim. yksi huomenta_vaan.

en ihmettele jos sinulle vastataan noin koska itse olet pahin riidanhaastaja täällä. Jospa keräisit vaan kampsusi ja nostaisit kytkintä. Käviskös se mitenkään? Menisit vaikka johonkin masennus-foorumille tai skitsofrenia tms?