Miten pakkohoitoon käytännössä joutuu täysi-ikäisenä?
Olen käynyt psykologilla ja anoreksia todettu. Nyt psykologi ja psykiatri ovat olleet todella huolissaan (psykiatri jopa soitti ja pyysi lupaamaan että selviän hengissä tiistaihin asti) ja koittaneet tuputtaa minua osastolle, avohoitoon ja jopa päiväosastolle ja yhteenkään en ole suostunut. Minulla on todettu myös masennus, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, ja yksi itsemurhayritys tiedoissa. Sanovat että olen vaaraksi itselleni, eikä asiaa helpota sekään että tietävät minun olevan erittäin köyhä (ei rahaa ruokaan/laskuihin/muihin elämän välttämättömyyksiin).
Ketipinori lääkitys pitäisi olla tällä hetkellä mutta en suostu syömään niitä (lihomisen pelko).
Pituutta 161cm ja painoa 43kg tällä hetkellä.
Laittoivat jo lähetteen syömishäiriöklinikalle vaikka sanoin ettei minulla ole mitään ongelmaa. En tiedä mikä on akuuttipoliklinikka, mutta sinnekin laittoivat lähetteen, eivätkä vastanneet selkeästi että mitä siellä käytännössä tapahtuu.
Nyt tuli kirje, että aika varattu lääkärille tänne akuuttipoliklinikalle, ja minua suoraansanottuna kuumottaa ihan kauheasti tuonne mennä, koska pelkään että heittävät sieltä suoraan osastolle.
En haluaisi lopettaa asiakkuuttani kokonaan, koska nuo muut (masennus, unettomuus jne) ovat ongelmia joihin haluan jatkossakin apua (käynyt jo kuusi vuotta psykologilla), mutta jos se voi johtaa osastohoitoon väkisin niin en voi muutakaan kuin vain lopettaa käynnit.
Kysymys siis: Miten käytännössä pakkohoitoon laitetaan? Tullaanko kotoa hakemaan, vai laitetaanko joltain lääkärikäynniltä suoraan? Tuleeko ilmoitus pakkohoitopäätöksestä päiviä ennen (mahdollisuus lähteä karkuteille ennen kuin tulevat hakemaan)?
Olen käynyt psykologilla ja anoreksia todettu. Nyt psykologi ja psykiatri ovat olleet todella huolissaan (psykiatri jopa soitti ja pyysi lupaamaan että selviän hengissä tiistaihin asti) ja koittaneet tuputtaa minua osastolle, avohoitoon ja jopa päiväosastolle ja yhteenkään en ole suostunut. Minulla on todettu myös masennus, ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, ja yksi itsemurhayritys tiedoissa. Sanovat että olen vaaraksi itselleni, eikä asiaa helpota sekään että tietävät minun olevan erittäin köyhä (ei rahaa ruokaan/laskuihin/muihin elämän välttämättömyyksiin).
Ketipinori lääkitys pitäisi olla tällä hetkellä mutta en suostu syömään niitä (lihomisen pelko).
Pituutta 161cm ja painoa 43kg tällä hetkellä.
Laittoivat jo lähetteen syömishäiriöklinikalle vaikka sanoin ettei minulla ole mitään ongelmaa. En tiedä mikä on akuuttipoliklinikka, mutta sinnekin laittoivat lähetteen, eivätkä vastanneet selkeästi että mitä siellä käytännössä tapahtuu.
Nyt tuli kirje, että aika varattu lääkärille tänne akuuttipoliklinikalle, ja minua suoraansanottuna kuumottaa ihan kauheasti tuonne mennä, koska pelkään että heittävät sieltä suoraan osastolle.
En haluaisi lopettaa asiakkuuttani kokonaan, koska nuo muut (masennus, unettomuus jne) ovat ongelmia joihin haluan jatkossakin apua (käynyt jo kuusi vuotta psykologilla), mutta jos se voi johtaa osastohoitoon väkisin niin en voi muutakaan kuin vain lopettaa käynnit.
Kysymys siis: Miten käytännössä pakkohoitoon laitetaan? Tullaanko kotoa hakemaan, vai laitetaanko joltain lääkärikäynniltä suoraan? Tuleeko ilmoitus pakkohoitopäätöksestä päiviä ennen (mahdollisuus lähteä karkuteille ennen kuin tulevat hakemaan)?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla ainakin pakkohoitomääräys tullut lääkärikäynnin yhteydessä. Tai jos oon ollut vapaaehtoisesti hoidossa (tipassa) ja ottanut hatkat kesken hoidon enkä ole suostunut tulemaan takaisin, niin on saattanut tullut M1 päälle ja sit poliisikyydillä takaisin sairaalaan. Kyllähän he tulevat kotootakin hakemaan, jos sinne asti ehdit juosta, mutta yleensä suoraan lääkärikäynniltä, niin että ilmoittavat, että nyt mennään sairaalaan, istuttavat sut valvottuun huoneeseen ja lähdet sitten ambulanssilla eteenpäin. Eivät mitenkään etukäteen ilmoittele. Pääset karkuun, jos jaksat juosta ambulanssimiehiä nopeammin.
Täysi-ikäisen pakkohoidon kriteerit ovat kyllä todella kovat. Täytyy olla todistettavia aistiharhoja, vakavaa itsemurhavaaraa, bmi alle 13 tai muuten vaarallista fyysistä ongelmaa. Yleensä ne lääkärit vaan yrittävät suostutella ja patistaa sua osastolle tai pelottelevat pakkohoidolla, vaikka kriteerit eivät riittäisi.
Mut mieti nyt oikeasti, olisiko järkevintä suostua osastolle? Ei kannata lähteä leikkimään ihan kauheasti, koska tässä on sun hengestä kyse! Saisit vähän levättyä ja nukuttua siellä. Akuuttipolilla harvemmin ehditään edes ruokailuita niin paljon valvoa ja voi hyvin olla syömättäkin, jos se sua pelottaa. Ei ne sua nokkaletkuun ole laittamassa. Menisit vaan vähäksi aikaa selvittämään päätäsi ja nukkumaan?
Näin mä vähän epäilinkin kun niin ympäripyöreesti selittelivät... En tarvitse osastohoitoa eikä minulla ole aikaakaan sellaiselle. Taidan vain suosiolla jättää menemättä huomenna, olen kuitenkin suhtkoht terve päästäni (ulkopuoliset eivät siis huomaa mitään), masennus ainoa mikä olisi kiva saada pois joskus, mutta kuuden vuoden terapian jälkeen eivät ole onnistuneet kuin pahentamaan sitä. Minulla on kauhea fobia sairaaloita/lääkäreitä/yms kohtaan, joten osastolla varmaan hukuttautuisin paniikissa vessanpyttyyn.
Terveellinen ruoka, ystävät ja liikunta paras lääkitys! Ja tietty toi aurinko kun sieltä tulee esille. :)
Kertomasi perusteella ihmetykseni heräsi, kun sanoit syömishäiriöasiassa, ettet koe sinulla olevan ongelmaa. Ongelmasta kertoo tuo sairauden kieltäminen ja käsitän sen itselle kohdistetuksi vaaralliseksi käyttäytymiseksi. On oma valintasi olla käyttämättä mieltä tasaavaa lääkettä, mutta oma mielipiteeni on, että rajaamalla oleellisia asioita hoidon ulkopuolelle, pidät tilanteesi polkemassa paikoillaan. Kuten edellinen vastaaja kertoikin, kriteerit tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisestä ovat kovat. Itsetuhoisa käytös, psykoosiin viittaava tila ovat osaperusteita, jolloin pakkohoito voidaan toteuttaa. Akuuttityöryhmässä psykiatri yrittää luultavasti puhua sen puolesta, että suostuisit keskustelukäyntien lisäksi ottamaan järeämpää apua vastaan.
En ole päivääkään syömättä, syön joka päivä aamupalaksi puuroa, ja päivälliseni on n. 300kcal joka sisältää vitamiineja (kasviksia) sekä proteiinia (yleensä tonnikala). En ole joutunut kituuttamaan itseäni nälällä, enkä ihannoi anorektista kroppaa. Haluan vain olla tyytyväinen omaan kroppaani, ja koska bmi yli 13, en koe että kyse olisi vielä mistään vaarallisen alipainon tavoittelusta.
Tämä laihdutusprojekti on minulle tärkeä, menetin kontrollin masennuksen takia koko elämääni (työ, koulu, päihteet) mutta kun aloitin laihdutuksen, sain vihdoin kontrollin johonkin. Tämä on parantanut mielialaani, vähentänyt stressiä, ja antanut toivoa siitä, että voin saada myös muut osa-alueet takaisin kontrolliin. Jos tämäkin viedään pois, pelkään joutuvani lähtöpisteeseen.
Kuuden vuoden terapia, lukuisat eri lääkkeet, ja silti tämä ollut paras apu minulle. En näe, kuinka he voisivat minua osastolla auttaa. Olisivat viime talvena laittaneet osastolle, silloin olisin sitä tarvinnut. Nyt olo mennyt parempaan suuntaan, miksi tässä vaiheessa otettaisiin järeimmät aseet käyttöön?