Siivousapua neurolepteillä lääkityille

Siivoaminen on että jos edes kerran kuussa jaksais, monesti ei jaksa. Syöminen on lähes pakosta aina samankaltaista, kun ei muutakaan jaksa. Henk. koht. hygienia, peseytyminen ehkä kerran viikossa ja jos sattuu hyvä viikko niin useammin, kun ei vaan jaksa enää.
Astiat kun huuhtaisee heti syönnin jälkeen tai käyttää kertakäyttöisiä, ei kerry tiskivuoria enää. Aikaa meni tuonkin oppimiseen. Vaatteiden ynnä muiden pesu joskus kerran kuussa, joskus kahden viikon välein. Ei vaan kerta kaikkiaan jaksa enää.
Lääkärissä käynti välit venyneet kymmeneen vuoteen, silmälääkärillä viimeksi yli 25 vuotta sitten. Ja vaikutti tuonne paikalliseen arvauskeskukseen mennä edes sille keikkalääkärille, useimmiten siellä lykätään vaan korkeintaan joku pilleripurkki resepti käteen ja kalossin kuva takamukseen, niistä välttämättä mitään hyötyä ole.
Niin ja nyt ne keksi taas siellä alkaa sen joukkovainoamisen oikein viran puolesta, pahat akanpirut siellä. Kun nyt sitten taas sain aikaiseksi käytyä siellä lääkärissä - liekö siinä taas oli se seuraavan kymmenvuotis kauden viimeinen käynti ennen lopullista lasarettia ja seurauksena leikkaushoitoa muualla, tikkien poistoon piti kuiten mennä taas paikalliseen - niin eiköhän niillä taas ollut siellä käynnissä niitä omia ämmälaumojen sisäisiä joukkovainoamisiaan.
Ne antaa jonkin ajan mihin tulla jollekin sairaanhoitsulle niihin tikkien poistoon ja sitten ne alkaa sen pelin. Ne odotuttaa tahallaan tuntikausia, joka akalle siellä laukkaa ainakin kymmenen mun jälkeeni tulijaa ja sama homma päivystävälle, mut mua ne ei ota vuoroon.
Sit kun niille käy raivoamassa että mullon muitakin, minusta riippuvaisia ihmisiä joita yritän vielä tässä kunnossani peräänkatsoa, te aiheutatte nyt näillekin vahinkoa näillä mun kohdalle järjestämillännä peleillä mitä te täällä pelaatte. Sieltä tulee niitä sopotuksia, ei he oo tienneet että sullon semmostakin kiirusta.
Mut se peli mitä ne siellä pelaa, mun kohdalla se on aivan tahallista stalkkeripeliä, vaan eipä mulla kyllä ole mitään kovin suurta hinkua enää näiden kanssa ollakaan tekemisissä muuta kuin sen mitä on aivan pakko - niin kuin nyt oli tuo tikkien poisto.
Paskapiruja mitä paskapiruja, mun elämän nämä vastaavat jo tuhos aikapäiviä sitten, nyt on sitten menossa vielä se loppunäytös, piste iin päälle. Enkä ole koskaan käyttänyt mitään mielen myrkkyjä mistään plleripurkeista tai muuten, vaan aikas huonossa jamassa tässä on tullut oltua jo tosi pitkän aikaa.