Ihan todella kokemusteni perusteella olen alkanut kyseenalaistaa sitä, osaavatko tai kykenevätkö miehet oikeasti rakastamaan vai ohjaileeko teitä aina naisen osoittama seksuaalinen lupaus? Olen ollut naimisissa 21 vuotta ja todennut, että nainen kuin nainen saa mieheni huomion pitkillä ja kutsuvilla katseilla. Niin halpaa ja helppoa?! Olen omalta osaltani saanut vastaavan huomion miehiltä, mutta ilman vaikutusta. Koska rakastan miestäni. Mutta mieheni...eli joko mies ei kykene rakastamaan, tai nimenomaan vain minun mieheni ei rakasta minua. Toivon jälkimmäistä, jotta olisi edes mahdollisuus olla rakastettavana loppuelämäni aikana.
Osaatteko rakastaa miehet?
Joskusehkävielä
1852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sä olet katsellut vääriä miehiä.
-Mies pystyy rakastamaan.
-Mies haluaa myös seksiä.
-Kaikki miehet eivät halua vain seksiä.
-Jotkut miehet eivät halua seksiä ollenkaan.
-Mä haluan seksiä, mutta ennen kaikkea olen aivan mahtavan rakastunut. -Jos en voi saada rakkautta, otan mieluumin seksiä, kuin en mitään.
-Pitkä katse osoittaa kiinnostuksesta, ja se kiinnostaa miestä, mutta ei johda vielä rakkauteen.
-Rakastumiseen tarvitaan muutakin
-Jotkut miehet ovat uskollisia koko elämän
-Kaikki naiset eivät
Eivät osaa. En usko että kukaan mies koskaan missään on aidosti rakastanut ketään muuta kuin itseään.
Teillä on vain paska miesmaku, ja toistatte samaa virhettä liian kapean lempparimiesiganteen takia ja olette katkeria, kun ette itse osaa rakastaa.
Tölläätte vain itsellenne seksiä.
Kröhöm...Miesihanteen.
Seksi onkin ainoa asia mitä miehillä on tarjottavaa, aivotoimintaa kun ei enempään ole.
Mä tiesin.
Minä haluan olla ainoastaan rakkaan naisen kanssa. Kaksin yhdessä aina.
Siihen tämä elämä on tarkoitettu.
Miehelläs on solmu piässä se taitaa olla tunnevammanen? Keskustelkaa asiasta rakentavasti
Kysymyksesi ap. on täällä harvinaisen hyvä. Nyt miehet vastaamaan mitä te olette?? Ainako vain seksi ja saaminen mielessä??
Olet oikeassa, aina ainoastaan seksi mielessä. Ei me osata ketään oikeasti rakastaa missään tilanteessa.
Luonto on ohjelmoinut ihmiset lisääntymään. On normaalia, että kiinnostus ihmisiin säilyy suhteessakin...
Kuolaa se omakin mieheni isotissisempien perään, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö rakastaisi. Se vaan näkyy hänestä niin helposti, kaikista ei näy. Rakastaa hän siis minua eikä lähde houkutuksiin. Katsoa saa, mutta siihen se jää. Kiusoittelen häntä itse joskus kommentoimalla komeampia tai kiinnostavan oloisia telkkarissa näkyviä miehiä, mutta koska ollaan aikuisia, kumpikin ymmärtää kumpaisenkin mielenliikkeet ja sen että noi jutut ei merkitse mitään.
Se onkin toinen juttu jos molemmat tekee sitä ja tietää että se ei merkitse sen enempää. Näin meilläkin tehdään, tosin ei tehdä sitä kiusoittelu tarkoituksessa. Sanotaan vaan mitä mieltä itse olemme ja näin arvostelemme toisia ihmisiä.
Se kiusoittelu on tosiaan leikkimielistä, huumorimielellä, pilke silmäkulmassa kiusoittelua. Ei siis kiusaamista vaan hyväntahtoista kiusoittelua. Jotkut ei ehkä sitäkään ymmärtäisi, mutta ei me sitä kenenkään vieraiden läsnäollessa tehdä eikä jatkuvasti muutenkaan :D.
Kyllä musta ainakin tuntuu että rakastan avopuolisoani ihan ylikaiken.. Mutta sitten päästäänkin siihen toiseen.. Välillä tuntuu että puolisoni ei välitäkkään ihan niin paljon minusta ja se tuntuu heti pahalta. Tottakai rakastan ja välitän perheestäni niiiin paljon! En edes osaa sanoilla kuvailla kuinka paljon. Valitettavasti vain eron partaalla tällähetkellä :,/
Ainiin... -mies 22v
Todellakin osaan ja osaan sen myös näyttää. Sitten kun rakastaa, niin ei sitä muita näekään hetkeen.. no toki (varsinkin pitkässä suhteessa) jos joku kaunotar antaa vähän positiivista huomiota, niin totta kai siihen hetkeksi kiinnittää huomiota ja ottaa egopaijauksen vastaan.. itseluottamuksen pitää saada vähän ruokaa ulkopuolelta välillä, siitä on oikeesti parisuhteeseen vaan plussaa. Ei pääse turhaan epävarmuudet pintaan ja luottamus siihen, että oma kultakin musta tykkää vaan vahvistuu.
Kahta naista olen rakastanut, niillä tulee olemaan aina pieni spesiaali salapaikka mun sydämessä, vaikka he ovat aika lopulta aika tylyjä mulle olleet. Toinen ansaitusti, ensimmäinen ei vaan arvostanut mua tai yhteistä vuosikymmentä lopulta lainkaan. En voisi ikinä satuttaa rakastamaani naista, sellaiselle haluaa pelkkää hyvää. Mun tunteet ei syty helposti, mutta kun ne tulevat ne on tosi syvät ja niiden kuolemiseen menee pitkä aika… todella pitkä.
Seksi rakkaan kanssa on jotain ihan muuta kuin joku randomipano.. ihan eri juttu. Siitä on kyllä aikaa kun viimeksi näin on päässyt käymään. Siis, että seksiä rakkaan kanssa… olis aika jo taas.
Ne jotka oikeasti rakastaisivat niin niitä ei sitten taas huolita koska eivät ole sellaisia päällekäyviä puhekoneita.
Osaan.