Kaikki täällä palstalla näyttävät itsevarmoina kertovan, kuinka ovat päässeet narsistisa eroon ja kuinka kamala se narsisti oli.. Minun kokemus on vähän erilainen.
Eli siis tämä henkilö, jonka uskon olevan narsisti/ sosiopaatti tms, hän tuli elämääni yli 4 vuotta sitten. Hän iski mut ja meillä oli juttua kai parin kuukauden ajan. Rakastuin ihan korviani myöten häneen. Ja hän väitti rakastuneensa minuun. Hän oli hurmaava, kaunis, magneettinen, salaperäinen, seksikäs, ainutlaatuinen.. Ihminen, jonka kohtaat vain kerran elämässäsi.
Sitten hän tuhosi minut ihan yhtäkkiä. Satutti minua, petti, ja teki selväksi että olen täysin yhdentekevä hänen silmissään, täysi mitättömyys. Ja jätti minut sitten yksin kärsimään. Menin murskaksi.
Olen kaivannut häntä kaikki nämä vuodet, välillä vähemmän, välillä enemmän. On mulla ollut muitakin suhteita, mutta en vain saa häntä mielestäni. Hän myös pitkään piti minua "hihnassaan", eli varmisteli, vieläkö tykkään hänestä. Antoi aina vähän toivoa, että meistä vois vielä jotain tulla. Lopulta hän pyyhki mut kokonaan elämästään, ei enää edes katsonut päin. Kai hän näkee, millainen ote hänellä muhun edelleen on.. Ja kiduttaa mua. Se ihminen tietää, että mä haluan häntä yhä.
Näin hän tekee lukuisille muillekin uhreilleen kokoajan.. Ottaa aina uuden kumppanin ja lyttää nämä maahan.. Jättää heidät sitten kaipaamaan peräänsä. Kaikki lankeevat häneen, hän on niin kuuma. Ja mä en saa ketään.. Mussa ei ole tarpeeksi viehätysvoimaa. Olen ihan yksin.
Minun pitäisi vihata häntä, mutta hän on ainoa asia, mitä oikeasti haluan. Hän on kuin huumetta, jota haluaa lisää, vaikka se tappaa hitaasti.
Mä en ole mitään, olen mitättömyys ja ruma. Ja hän on upea, saa kenet haluaa ja hän on kaikkien niskan päällä. Hän manipuloi ja on niin hurmaava, että saa kenet vaan pauloihinsa vain väläyttämällä hymyään.
Kadehdin häntä, miksen voi olla hänen kaltaisensa. Samalla haluan häntä edelleen ihan hulluna. Haluan todistaa olevani hänen arvoisensa.
Mutta olen luuseri.
Haen hänestä kokoajan jotain tunnetta, jota hänessä ei ole. Hän ei rakasta ketään muuta kuin itseään.
Viime viikolla baarissa olin juuri lähdössä, kun hän tuli ovella vastaan ja sanoi moi, niin pilkallisella äänellä. En vastannut mitään, mutta pian seurasin häntä takaisin baariin. Menin vessaan peilin eteen seisomaan, yritin puhua itselleni järkeä että lähtisin kotiin. Mutta en pystynyt estämään itseäni, vaan menin hänen pöytäänsä istumaan.. Pöydässä oli yhteisiä kavereita, joille juttelin koko yön. Hän kuitenkin varmasti tajusi, että tulin takaisin baariin vain hänen takiaan :( Hän näkee kaiken, ymmärtää kaiken..
Hän tuli varmaan vaan tyytyväiseksi siitä tiedosta, että olen edelleen hänen vallassaan ja seuraan häntä mihin tahansa, saadakseni vain istua hänen seurassaan.. Miksi annoin hänen taas nähdä heikkouteni?? Miten voin olla tälläinen mato.
Nyt on jo liian pitkään tuntunut siltä, etten enää jaksa. Vihaan itseäni ja rakastan ihmistä, joka ei välitä minusta paskan vertaa. Haluan lopettaa tämän. Vaikka pilaankin vanhempieni loppuelämän ja satutan kavereitani. Mun on pakko päästä pois, lopettaa tää kärsimys ja murhenäytelmä.
On pakko päästä pois hänen kuristusotteestaan.. En kestä enää elää näin. Mikään ei auta, tää ei koskaan lopu. Liian pitkään tää on jatkunut.
Narsisti voitti, mä hävisin. Toivon, että olen ainoa ihminen, jolle hän aiheutti näin pahaa oloa.. En toki voi syyttää häntä, minunhan tästä pitäisi itseni nostaa. Hänellä on persoonallisuushäiriö, hän tekee, minkä parhaiten osaa (satuttaa ihmisiä). Minulla ei ole kuitenkaan voimia toipua. Olen jo nähnyt, etten toivu. En pääse jaloilleni. En odota tulevaa, makaan vaan sängyssä ja itken.
Nyt teen näin että siivoan asuntoni, vien tavaroita ja papereita roskiin, laitan vaatteet jätesäkkiin ja viikkaan petivaatteet jne.. Sitten kävelen radanvartta tarpeeks pitkällä, odotan nopeaa junaa, juoksen sen eteen. Pyydän anteeksi kuljettajalta. Mutta mä luin että keksimäärin jokaisen vr:n kuljettajan kohdalle sattuu itsemuratapaus. Kyllä he siitä yli pääsee. Ei mulla ole muutakaan keinoa, ei ainakaan yhtä tehokasta.
Oon niin pettynyt, elämään ja itteeni. Mä oon nuori, mun pitäis nauttia elämästä, mulla ois elämä edessä. Mutta mä en nauti, ja mä tiedän ettei mulla ole edessä muuta kun tätä samaa paskaa. Haluan rauhan tältä. Muuten musta tulee vaan yks mielenterveysongelmainen reppana joka vaan on yhteiskunnan elätettävänä. Oon hävinny tän pelin.
Miks kirjotin tänne, en oo varma. Toivon että muut narsistin/ sosiopaatin/ psykopaatin uhrit pääsis jaloilleen
Eli siis tämä henkilö, jonka uskon olevan narsisti/ sosiopaatti tms, hän tuli elämääni yli 4 vuotta sitten. Hän iski mut ja meillä oli juttua kai parin kuukauden ajan. Rakastuin ihan korviani myöten häneen. Ja hän väitti rakastuneensa minuun. Hän oli hurmaava, kaunis, magneettinen, salaperäinen, seksikäs, ainutlaatuinen.. Ihminen, jonka kohtaat vain kerran elämässäsi.
Sitten hän tuhosi minut ihan yhtäkkiä. Satutti minua, petti, ja teki selväksi että olen täysin yhdentekevä hänen silmissään, täysi mitättömyys. Ja jätti minut sitten yksin kärsimään. Menin murskaksi.
Olen kaivannut häntä kaikki nämä vuodet, välillä vähemmän, välillä enemmän. On mulla ollut muitakin suhteita, mutta en vain saa häntä mielestäni. Hän myös pitkään piti minua "hihnassaan", eli varmisteli, vieläkö tykkään hänestä. Antoi aina vähän toivoa, että meistä vois vielä jotain tulla. Lopulta hän pyyhki mut kokonaan elämästään, ei enää edes katsonut päin. Kai hän näkee, millainen ote hänellä muhun edelleen on.. Ja kiduttaa mua. Se ihminen tietää, että mä haluan häntä yhä.
Näin hän tekee lukuisille muillekin uhreilleen kokoajan.. Ottaa aina uuden kumppanin ja lyttää nämä maahan.. Jättää heidät sitten kaipaamaan peräänsä. Kaikki lankeevat häneen, hän on niin kuuma. Ja mä en saa ketään.. Mussa ei ole tarpeeksi viehätysvoimaa. Olen ihan yksin.
Minun pitäisi vihata häntä, mutta hän on ainoa asia, mitä oikeasti haluan. Hän on kuin huumetta, jota haluaa lisää, vaikka se tappaa hitaasti.
Mä en ole mitään, olen mitättömyys ja ruma. Ja hän on upea, saa kenet haluaa ja hän on kaikkien niskan päällä. Hän manipuloi ja on niin hurmaava, että saa kenet vaan pauloihinsa vain väläyttämällä hymyään.
Kadehdin häntä, miksen voi olla hänen kaltaisensa. Samalla haluan häntä edelleen ihan hulluna. Haluan todistaa olevani hänen arvoisensa.
Mutta olen luuseri.
Haen hänestä kokoajan jotain tunnetta, jota hänessä ei ole. Hän ei rakasta ketään muuta kuin itseään.
Viime viikolla baarissa olin juuri lähdössä, kun hän tuli ovella vastaan ja sanoi moi, niin pilkallisella äänellä. En vastannut mitään, mutta pian seurasin häntä takaisin baariin. Menin vessaan peilin eteen seisomaan, yritin puhua itselleni järkeä että lähtisin kotiin. Mutta en pystynyt estämään itseäni, vaan menin hänen pöytäänsä istumaan.. Pöydässä oli yhteisiä kavereita, joille juttelin koko yön. Hän kuitenkin varmasti tajusi, että tulin takaisin baariin vain hänen takiaan :( Hän näkee kaiken, ymmärtää kaiken..
Hän tuli varmaan vaan tyytyväiseksi siitä tiedosta, että olen edelleen hänen vallassaan ja seuraan häntä mihin tahansa, saadakseni vain istua hänen seurassaan.. Miksi annoin hänen taas nähdä heikkouteni?? Miten voin olla tälläinen mato.
Nyt on jo liian pitkään tuntunut siltä, etten enää jaksa. Vihaan itseäni ja rakastan ihmistä, joka ei välitä minusta paskan vertaa. Haluan lopettaa tämän. Vaikka pilaankin vanhempieni loppuelämän ja satutan kavereitani. Mun on pakko päästä pois, lopettaa tää kärsimys ja murhenäytelmä.
On pakko päästä pois hänen kuristusotteestaan.. En kestä enää elää näin. Mikään ei auta, tää ei koskaan lopu. Liian pitkään tää on jatkunut.
Narsisti voitti, mä hävisin. Toivon, että olen ainoa ihminen, jolle hän aiheutti näin pahaa oloa.. En toki voi syyttää häntä, minunhan tästä pitäisi itseni nostaa. Hänellä on persoonallisuushäiriö, hän tekee, minkä parhaiten osaa (satuttaa ihmisiä). Minulla ei ole kuitenkaan voimia toipua. Olen jo nähnyt, etten toivu. En pääse jaloilleni. En odota tulevaa, makaan vaan sängyssä ja itken.
Nyt teen näin että siivoan asuntoni, vien tavaroita ja papereita roskiin, laitan vaatteet jätesäkkiin ja viikkaan petivaatteet jne.. Sitten kävelen radanvartta tarpeeks pitkällä, odotan nopeaa junaa, juoksen sen eteen. Pyydän anteeksi kuljettajalta. Mutta mä luin että keksimäärin jokaisen vr:n kuljettajan kohdalle sattuu itsemuratapaus. Kyllä he siitä yli pääsee. Ei mulla ole muutakaan keinoa, ei ainakaan yhtä tehokasta.
Oon niin pettynyt, elämään ja itteeni. Mä oon nuori, mun pitäis nauttia elämästä, mulla ois elämä edessä. Mutta mä en nauti, ja mä tiedän ettei mulla ole edessä muuta kun tätä samaa paskaa. Haluan rauhan tältä. Muuten musta tulee vaan yks mielenterveysongelmainen reppana joka vaan on yhteiskunnan elätettävänä. Oon hävinny tän pelin.
Miks kirjotin tänne, en oo varma. Toivon että muut narsistin/ sosiopaatin/ psykopaatin uhrit pääsis jaloilleen
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tilanteesta on mahdollista toipua. Hae ammattiapua. Kerro tilanteesta vanhemmillesi ja ystävillesi.
" Kadehdin häntä, miksen voi olla hänen kaltaisensa. Samalla haluan häntä edelleen ihan hulluna. Haluan todistaa olevani hänen arvoisensa. "
Johan tuo alkaa olla hyvällä alulla. Ihminen joka ei välitä tuon taivaallista, miten monen ihmisen elämän on valmis pilaamaan (omien vanhempiensa, ystäviensä, läheistensä, tuntemattoman itsellään elämän edessään olevan veturinkuljettajan...) - kun se on mun oikeuteni, kun mää kärsin niin kauhiasti - alkaa olla jo aika hienosti psykopaatin tasolla.
Ilmeisesti narsistiksi nimittämäsi ei ole vielä satuttanut sinua tarpeeksi, koska riippuvaisuutesi on noin paha. Kuten muissakin riippuvaisuuksissa, koukussa oleva on valmis vaikka myymään oman mummonsa saadakseen ainetta lisää. Jolla yrittää kätkeä sitä omaa mitättömyyttä.
Tarvitset ammattiauttajan apua. Mikään muu ei auta.
Hei!
Olipas surullinen kirjoitus ja juuri niin kertova sen suhteen mitä pahimmillaan narsisti saa aikaan toisessa ihmisessä. Itse tarvitsin aikoinaan ammattiapua ja kehoitan sinua viipymättä hakeutumaan sellaisen taholle (mtt-päivystys, terkkari, sairaala...). Se ei ole häpeä vaan täysin päinvastoin. Olet tunteva ja normaali ihminen ketä on satutettu. Nyt otat mahd.pian yhteyttä auttavaan tahoon. Toivon että kirjoitat tänne vielä missä mennään(jos jaksat). PALJON VOIMIA!!!!
Liika avoimuus ei ole koskaan pahaksi eli nyt hankit kaikki mahdolliset ihmiset läheltäsi tueksesi ja kerrot kaikille mistä on kysymys. Ja ammattiapua haet vaikka en mitään muuta jaksaisi enää tehdä! Ja kokemuksesta tiedän: kun asiasta vaan uskaltaa lähipiirille, puolitutuille ym puhua niin yllättäen löytyykin joku joka on kokenut saman. Et sinä ole yksin etkä jää yksin. Ja muista tämä: sisälläsi asuu pieni lapsi. Se joka olit ihan pienenä. Sinun täytyy alkaa puhua tälle lapselle hyviä asioita. Kerro hänelle että et ole koskaan enää yksin. Sano että pidän sinusta huolen. Halaa tätä lasta. Mieti tätä lasta joka kerta ja koko ajan kun tulee huono hetki. Se oikeasti auttaa minua ja tulee auttamaan sinuakin. SItten tulee aika piankin päivä jolloin mietit että tulipa pieni hyvä hetki. Ja tiedätkö mitä? Ne hyvät hetket alkaa pikku hiljaa pidentyä ja lisääntyä. Sinä selviät! Minä olen ihan varma siitä! Iso halaus ja voimia täältä :)
Ihan kauheeta. Tuollainen kun iskee elämään niin kyllä se kirpaisee, mutta samalla kun alkaa vielä gang stalking tyyppinen vaino joka vuosia seuraa perässä ja johtaa lopulta hirvittävään pahoinpitelyyn niin kyllä se muuttaa elämää. Muista ettet ole ainoa uhri.
Jaksamista vaan sinulle, tuntuu todella pahalta. Kun kaikki tuntuu menneen niin kannattaa kokeilla uusia keinoja eli juuri sitä puhumista. Ainakin Suomen Mielenterveysseuralla on puhelin päivystys, soita sinne vaan.
Kiitos kaikista vastauksista. Olen vielä hengissä. Makaan kotona, en pysty menemään edes kouluun enää. Enkä käymään kaupassa. Ajattelen vain narsistia 24/7. Tuntuu, ettei mikään järkipuhe tai kannustus helpota oloani.. Ajattelen junan alle menoa, miten se ratkaisisi kaikki mun huolet kerralla :(
Olenkin hakenut ammattiapua, menen tämän kuun lopussa koulupsykologille.. Pakko saada sieltä joku lähete. En silti jaksa uskoa, että heistä voisi olla todellista apua.. Voin puhua ja puhua tästä aiheesta loputtomiin, se ei silti tunnu ratkaisevan mitään. Tarvitsen varmaan lobotomian..
Ajattelen vain, että elämäni on tullut päätökseensä, umpikujaan. En nauti olostani enää tippaakaan enkä näe tulevaisuudessani mitään valoisaa.
Pelkään, että olen tehnyt viimeisen virheeni, kun seurasin silloin tätä narsistia takaisin baariin.. Ja menin hänen pöytäänsä. En toki sanonut hänelle mitään, en edes katsonut häntä.. Puhuin vain muille. Mutta tunsin melkein hänen katseensa tai ajatuksensa siinä vieressä.. Hän kyllä ymmärsi että hänen vetovoimansa minut sinne veti.. Hän tietää ihan varmasti että tykkään hänestä yhäkin, ja mielessään hän myhäilee. Mua hävettää.
Tunnen olevani niin surkea hänen rinnallaan. Hän ei piittaa minusta tippaakaan, hän piittaa vain siitä, ihailenko häntä yhä. En ihaile sokeasti, mutta ihailen silti. Tiedän millainen paskamainen peto hän on, silti ihailen häntä. Satuttaa hän ei vois mua enää pahemmin.
Kuka meidän arvon punnitsee? Jumala? Toiset ihmiset? Mä en usko Jumalaan. Eikä kellään ole hintalappua kaulassa.. Eikö ihmisen "arvo" perustukin siihen, mitä muut hänestä ajattelevat?
Minun arvoni ei ole kovin suuri. En ole kovin hyvännököinen, en kovin karismaattinen. Vaan aika nolo ja tylsä ihminen, jolla ei ole paljon kavereita enkä löydä kumppania. Narsisti taas on supersuosittu, hänellä on paljon ystäviä, seurustelukumppaneita jatkuvasti, kaikki ihailevat häntä ja rakastavat häntä. Eikö hän siis ole parempi kuin minä..
Näin surkeita ja sairastuneita ajatuksia nousee nuoren ihmisen päästä. Mun pitäis olla iloinen ja toiveikas ihminen, mutta olen väsynyt ja multa on imetty itsetunto viimeseen pisaraan.. Ajattelen ja käyttäydyn kuin häiriintynyt eläin..
Aloittaja
" En silti jaksa uskoa, että heistä voisi olla todellista apua.. Voin puhua ja puhua tästä aiheesta loputtomiin, se ei silti tunnu ratkaisevan mitään. Tarvitsen varmaan lobotomian.."
Ok. Se, kun ymmärtää, mitä narsismi on, käy lobotomiasta, on ehkä vielä radikaalimpaa... ;). Koettu on, tarkoitan se ymmärrys narsismista saatu.
"Puhuin vain muille. Mutta tunsin melkein hänen katseensa tai ajatuksensa siinä vieressä.. "
Osa ajatuksistasi kuulostaa hyvin"harhaisilta", ei-mielenterveydelliseltä kannalta.
Ensinnäkin tuossa tilanteessa narsisti vain tuntisi sietämätöntä raivoa, jonka hän sitten peittää hymyllään... Myös kaikenlainen kateus narsistia kohtaan on turhaa. Todennäköisesti hän "roikkuu" enemmän sinussa, kuin sinä hänessä. Hieman eri tavalla vain...Lopeta se perässä roikkuminen, ellet halua olla vain jonkun toisen ihmisen laastari, millä paikkailee omaa sisintään.
Kyllä sinä oletkin häiriintynyt. Ensinnäkään kohteesi seuraaminen ei ole mitenkään järkevää. Ei kukaan ihminen halua stalkkaamista ympärilleen. Sitten toiseksi voisit tehdä elämälläsi jotain. Tee töitä, ansaitse rahaa, laita itsesi kuntoon. Lopeta valittaminen. Ystäviä, kauneutta ja työelämässä "sosiaalisessa" elämässä pärjäämistä ei tule kenellekkään ilmaiseksi. Jos haluat nousta nassun yläpuolelle, niin kääri hihat ja rupea hommiin. Paina niin kauan, eteenpäin, että olet pidemmällä. Perusta vaikka baari, mihin tulee nassu ja sen kaverit. Ota rahat niiltä pois. Tee jotain ja lopeta valittaminen. Kiitos.
Haista sinä vittu suoraan sanottuna. Hanki ite elämä, mitä ite roikut täällä nassepalstalla kirjottelemassa jos sulla on asiat niin vitun hyvin? Häh? Niimpä.
"Ei kukaan ihminen halua stalkkaamista ympärilleen" no haluaako joku sitten narsistin uhriksi? Luuletsä että mä halusin tulla narsistin huijattavaksi? Hyväksikäytetyksi, petetyksi ja lytätyksi? No en. Se narsisti kiusaa ja kiduttaa kokoajan kaikkia, minä en ketään.
En seuraa häntä vaan yritän vältellä häntä. Olin kännissä baarissa, joten itsehillintä petti ja lähdin hänen peräänsä kun hän ensin sanoi minulle moi.
Millä vitulla menen töihin, kun en ole käynyt vielä edes koulua? Millä mä painan eteenpäin kun olen masentunut, loppuun kulutettu ja mun itsetunto on maassa? En jaksa edes elää, millä mä painan eteenpäin?
Lopeta sinä ite valitus, huolehdi omista asioistas. Ei nekään taida ihan kunnossa olla kun sun pitää täällä muille aukoa päätä..
Jos ei ole mitään mukavaa sanottavaa tai asiallisia neuvoja niin pidä pääs kii. En mä niin lytyssä ole, että keltä tahansa ottaisin päänaukomista. Mua ei sun mielipitees kiinnosta
Aloittaja
Niin olit vaan tuossa äsken pilaamassa jonku veturikuskin elämän, sen vuoksi että olet joutunut nassun uhriksi. Hyvä, että sait vähän vihaa aikaiseksi. Kyllä se siitä :-)
"Haista sinä vittu suoraan sanottuna. Hanki ite elämä, mitä ite roikut täällä nassepalstalla kirjottelemassa jos sulla on asiat niin vitun hyvin? Häh? Niimpä."
" En mä niin lytyssä ole, että keltä tahansa ottaisin päänaukomista. Mua ei sun mielipitees kiinnosta"
Ei normaalia kommunikointia. Oletko ajatellut, että ehkä olet itse se narsisti? Ei kirjoituksesi kuitenkaan ihan normaalin ihmisen ajatuksen juoksua ole. Hae apua. Lopeta muiden syyttely ja osoittelu. Sinulla on varmasti ihan itsesi kanssa paljon tekemistä. Ei ne ongelmat katoa sillä, että miettii muiden "vääryyksiä" kenties jopa koston muodossa.
Ota vastuu itsestäsi! Ja lopeta muiden ihmisten syyttely.
"Mä en ole mitään, olen mitättömyys ja ruma. Ja hän on upea, saa kenet haluaa ja hän on kaikkien niskan päällä. Hän manipuloi ja on niin hurmaava, että saa kenet vaan pauloihinsa vain väläyttämällä hymyään. "
Ensinnäkin. Mikäli hän on narsisti, niin hän on äärimmäisen kaukana upeasta. Hän pelkkä iljettävä ketale.
Toiseksikaan. Hän ei todellakaan saa kenet vain haluaa pauloihinsa. Meitä, jotka näkevät moisten hymynväläytysten taakse ja sen kaiken huijarimaisuuden, mistä ne tarkoin laskelmoidut väläytyshymyt kertovat, on todella paljon. Yleensä aikuinen ei tuollaisista enää piittaa.
Hän ei TODELLAKAAN ole kaikkien niskan päällä. Tuskin kenenkään. Joku baarirenkuja?!?! Ei ole minun arvostuslistallani ainakaan kovin korkealla, eikä monen muunkaan.
"Minun pitäisi vihata häntä, mutta hän on ainoa asia, mitä oikeasti haluan. Hän on kuin huumetta, jota haluaa lisää, vaikka se tappaa hitaasti."
Sinun pitäisi arvostaa itseäsi. Kuulostaa todella huumeeltasi. Syy: et ymmärrä narsismin luonnetta. Narsisti on tunteeton hyväksikäyttäjä. Jos ymmärtäisit tuon kunnolla, et piittaisi hänestä noin. Koita päästä perille narsismin todellisesta luonteesta. Noin voit saada lisää ajateltavaa vähän toisesta kantista.
"Kadehdin häntä, miksen voi olla hänen kaltaisensa. Samalla haluan häntä edelleen ihan hulluna. Haluan todistaa olevani hänen arvoisensa.
Mutta olen luuseri."
Tosiasiassa narsistit ovat tämän elämän todellisia luusereita. Heiltä puuttuu se, mitä yleensä pidämme kaikkein arvokkaimpana, positiiviset tunteet, empati ja rakkaus.
Mitä olisi olla narsistin arvoinen? Minkä narsisti olisi ansainnut kumppanikseen? Mahdoton ymmärtää, ei ketään ihmistä ainakaan.
"Mutta mä en nauti, ja mä tiedän ettei mulla ole edessä muuta kun tätä samaa paskaa. ""En vastannut mitään, mutta pian seurasin häntä takaisin baariin. "
Mistä loppujen lopuksi oikeasti johtuu, että sinun omanarvon tuneesi on jotenkin puutteellinen? Tuskin narsistista. Älä nöyryytä itseäsi. Vai koetko, että sinun paikkasi on ringin ulkosyrjällä? En heti ensilukemalta usko, että narsisti määrittelee tuota paikkaa kenellekään. Se paikka on oma valinta.
"tuli ovella vastaan ja sanoi moi, niin pilkallisella äänellä. "
Pyri irti baaritytön roolista, joka auttamatta ajaa tilanteeseen, että voi saada pilkallisuutta osakseen. Humalaiset baaritytöt eivät välttämättä ole pitkään suosion huipulla kenenkään silmissä.
No, ehkä olet vielä hyvin nuori, ja ehdit pinnistää elämässäsi. Tavoitteesi ei kuitenkaan kuulosta kovin korkealta: "Muuten musta tulee vaan yks mielenterveysongelmainen reppana joka vaan on yhteiskunnan elätettävänä. Oon hävinny tän pelin."
Asetapa itsellesi vähän korkeampi tavoite. Olet hävinnyt ainoastaan, jos et halua voittaa. Narsisti ei ihmisenä ole sellainen, että häntä kannattaisi edes surra. Narsisti pystyy luomaan ainoastaan illuusion. Ota tavoitteeksesi ymmärtää se illuusiona. Älä missään nimessä matele illuusion edessä. Tehtävä ei ole ihan helppo, mutta teksistäsi päättelen, että sinä pystyt ymmärtämään, kunhan vain koitat. Aikaa ottaa vähän, ja kysyy avointa ja rehellistä mieltä jolla tutkii tapahtunutta. Sinun pitää myös pystyä ymmärtämään, että narsisti ei ole sitä, mitä hän näyttää olevan. Narsisti ei oikeasti ole paljon mitään muuta kuin tyhjä ihmisen kuori, jota pitää yllä hovi, johon sinäkin jollakin tapaa liityt. Narsistihan varmisteli myös sinua...
Voimia sinulle taistelussasi ylös mielenkuopastasi. Kuoppasi ulkopuolella odottaa sinua parempi elämä.
"Sitten hän tuhosi minut ihan yhtäkkiä. Satutti minua, petti, ja teki selväksi että olen täysin yhdentekevä hänen silmissään, täysi mitättömyys. "
Ymmärrät, että rakastettava ihminen ei tee noin.
Ymmärrät, että edes ajatteleva ihminen ei tee noin.
Ymmärrätkö, että vialla on hyvin, hyvin paljon...
Muutama vuosi takaperin palstalla pyöriteltiin aika laajasti uhriutumisen tunteisiin johtavia syitä. Ettei saavuta jotain tai ei kykene hallitsemaan tilannettaan.
Ulkoistettua syntipukkia voisi verrata selvittämättömään rubicin kuutioon tai oven lukkoon johon ei ole avainta ja tiirikointitaidotkaan eivät riitä. Uhriksi itsensä kokevan tulee tarkastella enemmän omia halujaan ja kenties halua hallita asioita, ja yrittää hyväksyä se ettei kaikkea haluamaansa saa.
Jos jää tuleen makaamaan, jos vihaa itseään tai olosuhteita joita ei pysty muuttamaan, tunne kääntyy masennukseksi. Mutta onko mahdottomia asioita pakko yrittää hallita? Entä jos kulkisikin eteenpäin elämässä.
On olemassa mielen tunnelukkoja, jotka estävät eteenpäin pääsyn, estävät edes haluamasta eteenpäin pääsyä. Tunnelukoista löytyy runsaasti artikkeleita googlettamalla.
http://www.tunnelukkosi.fi/
Skeematerapian 18 tunnelukkoa:
alistuminen emotionaalinen estyneisyys
epäonnistuminen hylkääminen
hyväksynnän haku kaltoin kohtelu
kietoutuneisuus oikeutus
pessimistisyys rankaisevuus
riippuvuus riittämätön itsekontrolli
suojattomuus tunnevaje
uhrautuminen ulkopuolisuus
vaativuus vajavuus
En osaa sanoa, onko se nyt sama asia ollenkaan, jos on rakastunut väärään kohteeseen ja suurinpiirtein kaikki odotukset rakkaudesta ja rakkaudentunteet ovat juuttuneet siihen väärään kohteeseen. En nyt osaa tällä kertaa enempää tästä, mutta ehkä joku muu jatkaa. Kuulostaisi vaan hyvältä, että tunteet ovat lukossa ja kyseessä olisi siis tunnelukko...
Erittäin mielenkiintoinen linkki, kiitos!
Siis joku kaunis ja suosittu ei omistaudu aplle ja sovittaudu apn tunteille,joista hänellä ei välttämättä ole edes aavistusta. Ja että on sitten oikein narsisti? Eiköhän ap laittele nyt isosti omiaan. Huhhuh.
Suosittelisin kyllä itseen tutustumista ja hiljalleen siitä kohti vastuuta omista tuntemuksistaan. Noi tunnelukot on varmaan hyvä alku opinnoille.
Oletko aina sama kökäle joka ilmestyy paasaamaan että narsisteja ei ole olemassa!
Kuule, joulupukin olemassaolon saat kyseenalaistaa, mutta jätä tämä narsistiasia rauhaan kun et siitä mitään ymmärrä.
Aloituksessa on lukuisia kohtia, jotka viittaavat narsismiin, mutta en sinulle enää lähde niitä perustelemaan, kun sinussa ei asioiden kieltäjänä ole minkäänlaista uskottavuutta.
Samaa mieltä "tikkaribyyn" kanssa. Hae itsellesi apua.
Aloittajalle. Hae apua. Lopeta toisen ihmisen syyttely ja keskity itseesi, oman henkisen tasapainon löytämikseksi. Et ole tasapainossa ja ihan terve. Se on ihan selvä juttu, joten hae oikeasti apua. Haukut toista narsistiksi tai sosiopaatiksi jne. Ja itse kuitenkin olet ajatellut "kävellä junan alle"?
Osaatko ajatella muita kuin itseäsi? Sitä mitä SINÄ haluat ja SINÄ tahdot. Entä vanhempasi, ystäväsi ja konduktööri? Heilläkö ei ole väliä, mitä heille aiheutat? Mahdollisesti ikuisia traumoja ja pahaa oloa ja kärsimystä. Eikö sillä ole väliä, mitä sinä omilla teoillasi aiheutat heille, mutta sitten, kun joku aiheuttaa sinulle huonoa oloa, niin sillä on väliä, niinkö?
Minulle tuli ensin empatia sinua kohtaan ap, mutta sitten kun luin tarkemmin, ymmärsin, että sinä et ota vastuuta itsestäsi ja omista teoistasi. Syytät vain muita ja haukutkin muita, jos he ovat vastanneet sinulle tänne "ei sinun mielesi mukaan". Onko se sinun mielestäsi vähän narsistista toimintaa ja tuntemusta? Minun mielestäni on.
Kiinnitin myös muutamaan lauseeseen erityishuomiota.
"Vihaan itseäni ja rakastan ihmistä, joka ei välitä minusta paskan vertaa. Haluan lopettaa tämän. Vaikka pilaankin vanhempieni loppuelämän ja satutan kavereitani. Mun on pakko päästä pois, lopettaa tää kärsimys ja murhenäytelmä."
= Siirrätkö muille sen kärsimyksen ja murhenäytelmän, jota koet itsessäsi. Sinä et rakasta sitä kohdettasi, koska et osaa edes rakastaa itseäsi.
"mutta pian seurasin häntä takaisin baariin. Menin vessaan peilin eteen seisomaan, yritin puhua itselleni järkeä että lähtisin kotiin. Mutta en pystynyt estämään itseäni, vaan menin hänen pöytäänsä istumaan."
= Teit selvän valinnan mennä sinne pöytään istumaan. Ota vastuuta omista teoistasi, äläkä keksi tekosyitä, että "en pystynyt" jne. Pystyy, jos haluaa, se oli sinun valintasi. Ja kävit vielä kuitenkin wc:ssä itsesi kanssa "keskustelua", joten ei ollut edes ns. "tunnekuohuissa tai temperamentissa toimittu", vaan harkinnan jälkeen tuli toiminta, joten se on selvä valinta tehdä niin kuin teit.
"Olen kaivannut häntä kaikki nämä vuodet, välillä vähemmän, välillä enemmän. On mulla ollut muitakin suhteita, mutta en vain saa häntä mielestäni."
= Oletko ajatellut, että mitä kaikkea olet aiheuttanut näille muille kumppaneille, kun olet ollut suhteessa heidän kanssaa, mutta kuitenkin ajatukset ovat olleet muualla. Eikä se ole aika itsekästä? Välitätkö sinäkin vain omista tunteistasi?
"Kadehdin häntä, miksen voi olla hänen kaltaisensa. Samalla haluan häntä edelleen ihan hulluna. Haluan todistaa olevani hänen arvoisensa."
= Tähän ei voi enää edes mitään sanoa! Menee korkealta ja kovaa.
"Haluan rauhan tältä. Muuten musta tulee vaan yks mielenterveysongelmainen reppana joka vaan on yhteiskunnan elätettävänä."
= Mielenterveysongelmaiset eivät ole "reppania". He ovat ihan saman arvoisia kuin ketkä tahansa muut ihmiset. Mielenterveysongelmat ovat yksi sairaus muiden joukossa. Oletko ylevä? Kenties narsistisessa maailmassa elävä "parempi ihminen". Ylenkatsotko muita ihmisiä ja miksi?
Lopuksi. Hae apua joka tapauksessa. Olet mielestäni narsistinen henkilö ja sen lisäksi varmasti myös muita henkisiä ongelmia. Joskus on parempi sanoa asioita niiden oikeilla nimillä eikä yrittää kaunistella todellisuutta. Lopeta muiden ihmisten haukkuminen ja hakeudu hoitoon.
Siinä on muuten perää, että hän, joka itsensä ylentää toisten yläpuolelle, lopulta joutuu itse alentumaan. Mikä se oikein ihmisessä saa aikaan tuollaisen reaktion, että on olevinaan muita parempi, tietävämpi ja pätevämpi? Ja sitten vielä sen varjolla kumoaa haisevan roskiksensa muiden niskaan syyttämällä sitä, joka ei hänen pillinsä mukaan tanssi, vaikkapa sitten narsistiksi.
Joskus voi olla vaikeaa nähdä totuutta itsessään, ehkäpä haluaa naamioida sen likaisen puolen muilta. Omat valinnat ovat tärkeitä, jotka johtavat tietysti siihen, mihin tähdätään. Turha on silloin toista syyttää, kun itse tietoisesti alkaa pelaamaan toisen kanssa. Pitää pystyä tajuamaan, että itse käyttäytyi jossakin tilanteessa hölmösti, kuten vaikkapa itse annoin numeroni jollekin ja askartelin hänelle kortteja, joiden tarkoitus oli vain osoittaa halukkuuteni ja niinpä mielistelin ylisanoilla päästäkseni tavoitteeseen. Myöhemmin tietenkin kiistän kaiken, enhän se minä ollut, vaan se toinenhan se oli, joka kaiken teki, minähän vain seisoin jäykkänä kuin suolapatsas jossakin sivummalla. Selityksen makua. Mistä näistä selittäjiä oikein siunaantuu, jotka eivät kykene omaa osallisuuttaan edes näkemään, saati tunnustamaan?
Olen samaa mieltä kuin edellinen komentoija, että rohkeasti vaan apua hakemaan. Vaikka olen kuullut sellaistakin, että joku kokee itsensä niin vahvaksi, ettei apua tarvitse, mutta ehkäpä sekin vain kertoo omaa kieltään todellisesta avun tarpeesta.
"Osaatko ajatella muita kuin itseäsi? Sitä mitä SINÄ haluat ja SINÄ tahdot. Entä vanhempasi, ystäväsi ja konduktööri? Heilläkö ei ole väliä, mitä heille aiheutat? Mahdollisesti ikuisia traumoja ja pahaa oloa ja kärsimystä. Eikö sillä ole väliä, mitä sinä omilla teoillasi aiheutat heille, mutta sitten, kun joku aiheuttaa sinulle huonoa oloa, niin sillä on väliä, niinkö?"
Sinulle tiedoksi.
Narsisti ei ole kuin kuka tahansa, jonka kanssa ollut epäonninen suhde...
Narsistin tunnistaa oikeastaan vasta siitä, että narsisti tekee pahaa jälkeä.
Olo narsistin jälkeen on jäätävän kauhea.
Huomaa että et tiedä narsismista mitään.
En ymmärrä mikä on motiivisi tulla narsismipalstalle meuhaamaan ja paasaamaan.
Narsistin jalustalta pudottama ihminen on hyvin yksinäinen.
Ikävä kyllä aivan lähisukulaiset ja parhaat ystävätkin jäävät ainakin tilapäisesti erittäin pahasti narsistin varjoon.
Narsisti erottaa tieten tahtoen uhrinsa muista ihmisistä.
Narsistin verkkoon joutunut on hyvin yksinäinen.
Näiden totuuksien kieltäminen ja sen seuraksena uhrille paasaaminen saa uhrin tuntemaan itsensä ehkä vieläkin yksinäisemmäksi. Totuus narsismista on toisenlainen kuin totuus jostakin muusta.
Mistähän sinäkin yrität puhua?
Siksi toiseksi aloitus on vuodelta -15, jos vaivaudut edes katsomaan.
Hae ihmeessä apua kiireesti, koska tuossa kommentoitiin kirjoittajan 89989889tr89t89r98tr kirjoitusta eli mikä siinä mielestäsi meni väärin.