Tutustuin mieheen joka oli huomattavasti korkeammasta sosiaaliekonomisesta luokasta. Vaikka yritin olla ihastumatta häneen niin hänen klassiset temppunsa, suklaalla lahjonta ym ja oli tuo mies erittäin kaunis katsella, hyväkroppainen, mukava ex-vaimo ja niin sitten kävi että rakastuin. Hän vaistosi sen ja kysyi menisinkö kihloihin hänen kanssaan. Typeryyksissäni lupauduin. Siltä istumalta hänen käytökseensä tuli outoja kotoa opittuja sovinistisia tapoja, suullista nöyryytystä ja minä aloin vihaamaan häntä. En ole mikään luovuttaja. Alistuin hänen oikuilleen ja päätin oppia rakastamaan häntä vaikka luonne oli mielisairas, narsistinen ja juoppokin vielä. Oli hänessä niin paljon hyvääkin. Kuten komea ulkomuoto! Tunsin tekeväni oikein. Hänelle kuuluu kaltaiseni alistettava, nainen, vaikka hän kuinka minua mollaisi niin rakkaus on silti suurin välillämme vaikuttava yhteys. Sitten hän sai tiedon kuka on hänen oikea biologinen isänsä. Ja kas kummaa. Meillä on sama isä. Kesti pitkään että pääsimme irti toisistamme. Meillä ei lopulta ollut mitään muuta yhteistä kuin geenit ja olen surullinen kun kaikki muu oli harhaa. Emme voi myöskään ikinä puhua asioista ääneen sillä sukulaiseen sekaantuminen on laissamme rikos. Onneksi sain tutustua veljeeni, hänen lapsiinsa, minun sukulaisiini jotka eivät kukaan tiedä totuutta asiasta.
Avioliitto on pelkkä omistusoikeussopimus!
toskuves
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huono provo
Eiooo.