Ilmestyskirjaa lukiessani olen kiinnittänyt huomiota erilaisiin asioihin. Siellä puhutaan muun muassa Bayloniasta. Puhutaan pedosta, naisesta ja pedon salaisuudesta.
Joh. Ilm. 17:
3. Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
4. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.
5. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti".
Naisella viitataan Babyloniaan ja sitä kantaa peto. Toisessa kohdassa kerrotaan Babylonian nopeasta hävityksestä - sen Babylonian, joka on rikastuttanut kauppamiehet maailmassa.
Joh. Ilm. 18:
1. Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.
2. Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
3. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
- Hyvin suurta ylpeyttä Babylon edustaa.
Joh. Ilm. 18:
7. Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä',
8. sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut."
Hyvin nopeasti hävitetään tuo rikkaus, ja mitä siitä rikkaukissa eläneet sanovatkaan?
Joh. Ilm. 18:
14. Ja hedelmät, joita sinun sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet, ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta hävinneet, eikä niitä enää koskaan löydetä.
15. Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren,
16. ja sanovat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!"
17. Ja kaikki laivurit ja kaikki rannikkopurjehtijat ja merimiehet ja kaikki merenkulkijat seisoivat loitolla
18. ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen?"
19. Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!"
- Tämä Babylon, joka jakaa rikkauksia keille haluaa, häviää nopeasti pois.
Joh. Ilm. 17:
3. Ja hän vei minut hengessä erämaahan. Siellä minä näin naisen istuvan helakanpunaisen pedon selässä; peto oli täynnä pilkkaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
4. Ja nainen oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.
5. Ja hänen otsaansa oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja kauhistuksien äiti".
Naisella viitataan Babyloniaan ja sitä kantaa peto. Toisessa kohdassa kerrotaan Babylonian nopeasta hävityksestä - sen Babylonian, joka on rikastuttanut kauppamiehet maailmassa.
Joh. Ilm. 18:
1. Sen jälkeen minä näin tulevan taivaasta alas erään toisen enkelin, jolla oli suuri valta, ja maa valkeni hänen kirkkaudestaan.
2. Ja hän huusi voimallisella äänellä sanoen: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi ja kaikkien saastaisten ja vihattavain lintujen tyyssijaksi.
3. Sillä hänen haureutensa vihan viiniä ovat kaikki kansat juoneet, ja maan kuninkaat ovat haureutta harjoittaneet hänen kanssansa, ja maan kauppiaat ovat rikastuneet hänen hekumansa runsaudesta."
- Hyvin suurta ylpeyttä Babylon edustaa.
Joh. Ilm. 18:
7. Niin paljon kuin hän on itselleen kunniaa ja hekumaa hankkinut, niin paljon antakaa hänelle vaivaa ja surua. Koska hän sanoo sydämessään: 'Minä istun kuningattarena enkä ole leski enkä ole surua näkevä',
8. sentähden hänen vitsauksensa tulevat yhtenä päivänä: kuolema ja suru ja nälkä, ja hän joutuu tulessa poltettavaksi, sillä väkevä on Herra Jumala, joka on hänet tuominnut."
Hyvin nopeasti hävitetään tuo rikkaus, ja mitä siitä rikkaukissa eläneet sanovatkaan?
Joh. Ilm. 18:
14. Ja hedelmät, joita sinun sielusi himoitsi, ovat sinulta menneet, ja kaikki kalleutesi ja komeutesi ovat sinulta hävinneet, eikä niitä enää koskaan löydetä.
15. Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren,
16. ja sanovat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, joka oli puettu pellavaan ja purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu kullalla ja jalokivillä ja helmillä, kun semmoinen rikkaus yhdessä hetkessä tuhoutui!"
17. Ja kaikki laivurit ja kaikki rannikkopurjehtijat ja merimiehet ja kaikki merenkulkijat seisoivat loitolla
18. ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen?"
19. Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!"
- Tämä Babylon, joka jakaa rikkauksia keille haluaa, häviää nopeasti pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mikähän oli historiallinen tilanne kun "Ilm.kirjaa " kirjoitettiin? Entä mikähän on "Ilm.kirjan kirjallisuus laji? Taitaa olla "apokalyptiikka"? Teksti taitaa esittää muinaisen Rooman kaupungin tuhoa , ja Rooman keisarikultin tuhon tietä ( pedot ja niiden kumartaminen, keisareita ja heidän kuvapatsaitaan kumarrettiin "jumalina", mm. Galigula )
Kristitylle on kehoitus useaan kertaan "joka voittaa" , (pysymällä Kristuksessa eikä alistu epäjumalien palvontaan yms. Asia joka on ajaton ja myös nykyaikaan sovellettavissa )
lm. 2:7. "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa.'"
Ilm. 2:11. "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä, joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita.'"
Ilm. 2:17. "Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja.'"
Ilm. 2:26. "Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin, sille minä annan vallan hallita pakanoita,"
Ilm. 3:5. "Joka voittaa, se näin puetaan valkeihin vaatteisiin, enkä minä pyyhi pois hänen nimeänsä elämän kirjasta, ja minä olen tunnustava hänen nimensä Isäni edessä ja hänen enkeliensä edessä."
Ilm. 3:12. "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni."
Ilm. 3:21. "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa."
Ilm. 21:7. "Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani."
Mutta Babyloniasta sanotaan, ettei sitä enempi löydetä:
Joh. Ilm. 18:
21. Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: "Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä".
Bibliassa sama kohta:
21. Ja yksi väkevä enkeli nosti ison kiven, niinkuin myllynkiven, ja heitti sen mereen ja sanoi: näin äkisti pitää suuri kaupunki Babylon heitettämän pois*, ja ei häntä pidä enempi löydettämän.
Babyloniaa viitataan uskovaisten ja Jeesuksen todistajien tappajiksi/tapattajiksi. Se viittaa vainoon. Kymmenestä kuninkaasta on toisaallakin kerrottu, että heillä on yksi mieli.
Joh. Ilm. 17:
5. Ja hänen otsassansa oli nimi kirjoitettu: salaus*: suuri Babylon, huoruuden ja maan kauhistuksen äiti.
6. Ja minä näin vaimon juopuneena pyhäin ja Jesuksen todistajain verestä*; ja minä ihmettelin suuresti, kuin minä sen näin.
7. II. Ja enkeli sanoi minulle: miksis ihmettelet? Minä sanon sinulle vaimon salaisuuden ja pedon salaisuuden, joka häntä kantaa, ja jolla on seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
8. Peto, jonkas näit, on ollut ja ei ole, ja se on syvyydestä tuleva ylös ja on kadotukseen menevä: ja ne, jotka maan päällä asuvat, (joidenka nimet ei ole elämän kirjassa* maailman alusta kirjoitetut,) ihmettelevät, kuin he näkevät pedon, joka oli ja ei ole, vaikka hän kuitenkin on
9. Ja tässä on mieli, jolla viisaus on*. Ne seitsemän päätä ovat seitsemän vuorta, joidenka päällä vaimo istuu.
Kuitenkaan kaikki maailman kauppamiehet ja Babylonian kannattajat eivät tuossa kuole, vaan heitä jää merelle katsomaan ja itkemään tapahtumaa:
Joh. Ilm. 18:
9. III. Ja häntä pitää itkettämän, ja maan kuninkaat parkuvat* häntä, jotka hänen kanssansa huorin tekivät ja hekumassa elivät , kuin he hänen palonsa savun näkevät.
10. Ja pitää taampana seisoman hänen vaivansa pelvon tähden ja sanoman: voi, voi suurta kaupunkia Babylonia, väkevää kaupunkia*! sillä yhdellä hetkellä tuli sinun tuomios.
11. Ja kauppamiehet maan päällä itkevät ja murehtivat häntä*, ettei kenkään enempi heidän kalujansa osta:
Pedon merkistä toisaalla kerrotaan myös, kaupankäyntiin liittyen:
Joh. Ilm. 13:
15. Ja sallittiin hänelle antaa hengen pedon kuvalle, että pedon kuva myös puhuis, ja tekis, että jokainen, joka ei pedon kuvaa kumarra, pitää tapettaman.
16. Ja se saattaa kaikki, pienet ja suuret, rikkaat ja köyhät, vapaat ja palveliat, ottamaan merkin oikiaan käteensä taikka otsiinsa;
17. Ja ettei kenkään taitanut ostaa eikä myydä, jolla ei se merkki ollut*, taikka pedon nimi, eli hänen nimensä luku.
Kymmenestä kuninkaasta:
Joh. Ilm. 17:
12. Ja ne kymmenen sarvea*, jotkas näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka ei vielä valtakuntaa saaneet ole, mutta niinkuin kuninkaat saavat voiman yhdeksi hetkeksi pedon kanssa.
13. Näillä on yksi neuvo, ja he antavat pedolle voimansa ja valtansa.
14. Nämät sotivat* Karitsan kanssa, ja Karitsa on heidät voittava; sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas : ja ne, jotka hänen kanssansa ovat, kutsutut ja valitut ja uskolliset.
15. Ja hän sanoi minulle: vedet, jotkas näit, kussa portto istuu, ovat kansat ja joukot, ja pakanat ja kielet.
16. Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä pedossa näit, ne pitää porttoa vihaaman, ja pitää hänen hävittämän ja alastomaksi tekevän, ja heidän pitää syömän hänen lihansa, ja sen tulella polttavat.
17. Sillä Jumala on antanut heidän sydämeensä*, että he hänen suosionsa jälkeen tekevät, ja että he sen yhdestä tahdosta tekevät, ja antavat valtakuntansa pedolle, siihenasti kuin Jumalan sanat täytetyksi tulevat.
Togon lauluryhmä esittää psalmin: Babylonin virtain vierellä muistelimme Siionia...
https://www.youtube.com/watch?v=fngpeVcZFOE