Niin..onko se?
Olemme olleet useamman vuoden yhdessä ja takana on nyt erittäin vaikea vuosi. Mieheni epäröi jonkin aikaa haluaako enää jatkaa suhdettamme. Hän jopa hankki oman asunnon, jonne muutti siinä mielessä, että eroamme lopullisesti. Mutta päästyään omilleen hän halusi kuitenkin tapailla minua, viettää aikaa yhdessä ja nyt hän on kiinni minussa kuin takiainen. Lisäksi hän on erittäin rakastunut minuun ja olisi nyt valmis ostamaan meille oman kodin. Eli voisi kai sanoa että hän tarvitsi aikaa. Toista naista/miestä ei kuvioissa ollut koskaan. Mutta...
Mikäs minulla nyt on? Olen aina rakastanut miestäni ja ajatellut, että hän on minulle se oikea. Nyt en yllättäen olekaan enää varma. Tunnen hetkittäin ahdistusta hänen seurassaan ja viihdyn omissa oloissani. Hermostun hänen seurassaan pienimmästäkin asiasta, jos ei se mene minun toiveeni mukaan. Silti kaipaan tätä miestä kun hän on esim. töissä tai treenaamassa. Minua arveluttaa, että kestääkö tämä suhde loppuelämäni ja uskallanko sitoutua tähän mieheen.
Mitä tämä on? Onko rakkaus kuollut minun osaltani vai onko tämä vain ohimenevää? Haluaisin todellakin tietää mitä tämä on..miksi juuri nyt epäilen tunteitani, ja onko siihen syytä?
Olemme olleet useamman vuoden yhdessä ja takana on nyt erittäin vaikea vuosi. Mieheni epäröi jonkin aikaa haluaako enää jatkaa suhdettamme. Hän jopa hankki oman asunnon, jonne muutti siinä mielessä, että eroamme lopullisesti. Mutta päästyään omilleen hän halusi kuitenkin tapailla minua, viettää aikaa yhdessä ja nyt hän on kiinni minussa kuin takiainen. Lisäksi hän on erittäin rakastunut minuun ja olisi nyt valmis ostamaan meille oman kodin. Eli voisi kai sanoa että hän tarvitsi aikaa. Toista naista/miestä ei kuvioissa ollut koskaan. Mutta...
Mikäs minulla nyt on? Olen aina rakastanut miestäni ja ajatellut, että hän on minulle se oikea. Nyt en yllättäen olekaan enää varma. Tunnen hetkittäin ahdistusta hänen seurassaan ja viihdyn omissa oloissani. Hermostun hänen seurassaan pienimmästäkin asiasta, jos ei se mene minun toiveeni mukaan. Silti kaipaan tätä miestä kun hän on esim. töissä tai treenaamassa. Minua arveluttaa, että kestääkö tämä suhde loppuelämäni ja uskallanko sitoutua tähän mieheen.
Mitä tämä on? Onko rakkaus kuollut minun osaltani vai onko tämä vain ohimenevää? Haluaisin todellakin tietää mitä tämä on..miksi juuri nyt epäilen tunteitani, ja onko siihen syytä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä luovuta jos todella rakastat miestäsi.Ehkä sinun pitäisi hetkeksi hiljentyä itseksesi jotta saisit rauhassa ajatella mitä haluat.Todellinen rakkaus voittaa kaikki esteet mutta ehkä sinä et rakasta häntä oikeasti.Sinä et vain halua luopua hänestä.Pelkäät yksin jäämistä.Sinun pitää keskustella itsesi kanssa.Ole muutama päivä ilman häntä.Sano hänelle niinkuin asiat ovat.Voimia sinulle huomiseen!!!
... sitä ei aina tiedä rakastaako, vaiko eikö rakasta..... kuuntele ja katsele vielä.. ikävä on sitä rakastamista...
Siinähän se onkin, kun en pelkää yksin jäämistä, enkä pelkää laskea hänestä irti.
Voisiko joku kertoa mitä se on, kun rakastaa toista? Miltä se tuntuu?
Meillä varmaan voisi sanoa, että olemme voittaneet kaikki esteet. Suhteemme ei ole todellakaan ollut helppo kummallekaan. Mutta nyt kun kaiken pitäisi olla helppoa, niin oloni on tyhjä..
Hieman vaikuttaa eti periaatteeessa suhteenne on ok, mutta jotain jäät silti kaipaamaan enemmän... Ehkä ette kuitenkaan ole toistenne sielunpuolikkaita...
Olen aina kokenut, että hän on se puuttuva palanen elämästäni. Hän on paras ystäväni ja rakastajani ja kumppanini. Nämä ihmeelliset tunteet ilmestyivät vasta nyt, kun meillä oli hieman etäisyyttä. Minusta tuntuu, että en löydä mistään parempaa miestä enkä edes halua muita, mutta silti epäröin sitoa itseäni mihinkään...
Onko tämä jotain sitoutumiskammoa?
Kun olemme erossa niin olen kiukkuinen, ja kun hän yrittää sopia tapaamista, niin pyrin työntämään häntä pois.
Taidan olla sairas...
Hei, ei se rakkaus ole kuollut. Se uinuu vaan vähän aikaa piilossa. Pitihän miehesi sinua välillä epävarmuudessa omien tunteidensa vuoksi. Ehkä pelkäät, että hän jättää sinut uudelleen. Mutta, ole iloinen, hänkin huomasi, että sinä olet juuri hänelle se oikea.
Kaikki mitä kirjoitit, epävarmuuskin, kuuluu rakkauteen, kyllähän sinä sen tiedät. Rakasta vain, päästä irti pelosta.