Metyylifenidaatti

Eipä ole lapsia, joille syöttäisin. Itselleni syötän, koska elämäni on aika paljon helpompaa metyylifenidaatin kanssa kuin ilman. Pystyn esimerkiksi tekemään töitä, käymään kaupassa ja ajamaan autoa. Olisi hiton kivaa, jos nämä asiat sujuisivat asiallisesti ilman lääkkeitä, mutta olen ihan kiitollinen, että on olemassa lääkkeitä, jotka auttavat asiaan.

Ihan pienelle lapselle en näitä lääkkeitä antaisi, mutta jos -sanotaan nyt vaikka yläasteen loppuouolella- alkaisi vaikka kouluhommat mennä tosi huonosti siksi, että keskittyminen, paikallaan oleminen ja impulssien hallinta ei pelaa ja kaikki muut hoitokeinot olisi jo kokeiltu, niin saattaisin harkita lääkitystä lapselleni.

Pienemmille lapsille kokeilisin kaikkea muuta mahdollista. Pienryhmäopetusta, runsasta ulkoilua ja liikuntaa luonnossa, monipuolista ravintoa (joka toki muutenkin on päivänselvyys), rasvaista kalaa, virikkeellistä ympäristöä, vaihtoehtoisia oppimistapoja, toimintaterapiaa yms. Keinoja kyllä löytyy runsaasti, enkä usko, että lääkitys on lapsille tarpeen.

Minä kuitenkin olen aikuinen ja vastuussa itsestäni. Lääkitys on auttanut minua pitämään arjen kasassa ja elämäni omassa hallinnassani.
Ymmärrän, että lääkkeellä on haittavaikutuksia, mutta niin on adhd:n hoitamatta jättämiselläkin. Adhd-ihmisillä on muunmuassa kansinkertainen riski kuolla liikenneonnettomuudessa kuin muilla. Koska se huomio ei vaan pysy siinä tiessä ja pitää häseltää siellä ratin takana kaikkea muuta.
Mieluummin syön lääkkeeni ja olen ajamatta itseäni ojaan tai sun lapsesi päälle suojatiellä.

Jatkan vielä vähän.
Vastoin yleisiä harhaluuloja ADHD ei tarkoita vain sitä, että lapsi olisi "vähän vilkas" tai että aina ei jaksa keskittyä jokaiseen tehtävään täydellisesti.
Suomessa ADHD-diagnoosin saaminen edellyttää laajoja tutkimuksia, jossa käydään henkilön käyttäytyminen ja hankaluudet hyvin perusteellisesti läpi. Eli lääkkeitä ei todellakaan jaeta jokaiselle lapselle, jota opettaja on pari kertaa joutunut koulussa komentamaan istumaan aloillaan.

ADHD on sitä, että keskittyminen on epätasaista. Joihinkin (joskus jopa ihan mielenkiintoisiin juttuihin) ei vaan pysty keskittymään vaikka haluaisi. Tekstin lukemisesta ei tule mitään, vaikka yrittäisi. Asioita ei vaan saa tehtyä loppuun patisteluista huolimatta.

ADHD on sitä, että sellaisiin tehtäviin, jotka eivät ole ihan megasuper inspiroivia, innostavia, mielenkiintoisia, jännittäviä ja uutuudenviehätyksellään lumoavia, on usein hyvin vaikea tarttua. Mieluummin sitä vaan jättää ne kuivemmat hommat (pyykinpesu, suihkussa käynti, laskujen maksaminen, syöminen...) tekemättä ja keskittyy siihen, mikä just sillä hetkellä tuntuu maailman siisteimmältä asialta.

Joskus se maailman siistein asia saattaa olla joku vähemmän hyvä asia ihmisen elämälle, mutta koska ADHD-tyyppi saa siitä niin hillittömät kiksit, niin hän jatkaa asian tekemistä ja siihen syntyy riippuvuus. ADHD-ihmisen riski erilaisiin riippuvuuksiin on paljon keskivertoa korkeampi. Alkoholi, uhkapelit, huumeet, seksi, epäterveellinen ruoka... Näillä toiset ajavat itsensä vankilaan asti. Vangeista noin puolella on ADHD.

Sen takia ADHD:n havaitseminen ja hoitaminen ajoissa on tosi tärkeää. Ettei se elämä menisi sen parhaan stimulaation perässä juoksemiseen vaan että niihin ongelmiinsa saisi apua. Että olisi sellaisessa koulussa, jossa jokaisen yksilöllisiä tarpeita ymmärretään. Että tarvittaessa voisi suorittaa joitain juttuja eri tavalla, esimerkiksi tehdä kokeet hiljaisessa luokatilassa yksin.

ADHD ei tarkoita sitä, että olisi huonosti kasvatettu. ADHD on sitä, että oppi ei vaan aina mene perille. Ei hyvällä eikä pahalla. ADHD on sitä, että ei vaan tahdo asettua valmiisiin muotteihin ja käyttäytymissääntöihin, vaan mieluummin tutkii, mitä tapahtuu, jos tekeekin toisin. Se on sekä vahvuus että heikkous.

ADHD-ihmiset voi olla hiton luovia, innovatiivisia ja tehokkaita työntekijöitä, jos saavat oikeanlaiset puitteet asioiden tekemiseen ja saavat tehdä asiat sillä tavalla, mikä heille sopii parhaiten.

Adhd-lääkkeet eivät auta tilanteessa kuin tilanteessa enkä voi hyvällä tahdollakaan sanoa päihtyväni niistä. Ne auttavat joihinkin oireisiin, mutta eivät läheskään kaikkiin.
En syyttäisi huumeiksi, vaikka huumereseptillä ovatkin.
Kun näitä lääkkeitä käyttää oikein ja muistaa pitää taukoja, niin enemmän niistä hyötyä on kuin haittaa. Lääkekäytössä annokset ovat kuitenkin aika pieniä.

jännä et kolmio lääkkeet ja varsinkin stimulantit ovat suurin piirtein normi tallaajan mielestä kovia huumeita,,heh,,voi voi.minulla meni 20v hyväksyä se tosiasia että mun sairaus nimeltään adhd on ollut niin iso tekijä elämässäni et vaik kuin yritin sivuuttaa asian kävin töissä perhe jne,,mut kas ne kaikki vuodet käytin katu amfetamiinia ja lopun moni arvaaki,, en jossittele totean vain että vaihtasin ne vuodet heti ja välittömästi lääkärien tarjoamaan apuun ja metyylifenidaatti reseptiin..mieti sitä mussukka,,moimoi

aspergerinfo.foorumi.eu on hyötynyt metyylifenidaatista. hän ei käytä lääkettä väärin. lääke toimii psykostimulanttina, poistaa ahdistuksesta johtuvaa toimintakyvyttömyyttä, lisää keskittymiskykyä siten, että pärjää arjessa. ei muuta. aivan piellä annostuksella, sivuvaikutuksia ei ole ilmennyt. ei lapsille, joiden aivojen kehitys on vielä kesken.

__________

aspergerinfo.foorumi.eu

Stimulantit oikein määrättynä ADHD diagnosoidulle ihmiselle, oli sitten lapsi tai aikuinen, eivät ole huumeita.

Ne muuttuvat huumeeksi sillon, kun asiaankuulumaton ihminen niitä käyttää. Ihan turhaa stimulanttien demonisointia tälläinen.