Tsaarin vallan romahdettua väliaikainen hallitus yritti vielä jatkaa sotaa. Tultuaan pääministeriksi Kerenski käski kenraali Brusilovin johtamaan suurhyökkäystä keskusvaltoja vastaan, Saksalaiset murskasivat hyökkäävät joukot ja syksyllä 1917 Venäjä oli asiallisesti ilman armeijaa.
Leninin johtamat bolsevikit perustivat joukoikseen punakaarteja ja hallitsivat jäljellä olevia armeijan rippeitä sotamiesneuvostojen välityksellä.
Sekalaiset vallankumousjoukot löivät Leninin johdolla kenraali Krasnovin yrityksen vallata Pietari.
Lenin vaati voimakkaasti säännönmukaisen armeijan perustamista. Hänen kantansa voitti 28.1.1918 kansankomissaarien neuvoston kokouksessa. Päivä on puna-armeijan virallinen perustamispäivä.
Leninin johtamat bolsevikit perustivat joukoikseen punakaarteja ja hallitsivat jäljellä olevia armeijan rippeitä sotamiesneuvostojen välityksellä.
Sekalaiset vallankumousjoukot löivät Leninin johdolla kenraali Krasnovin yrityksen vallata Pietari.
Lenin vaati voimakkaasti säännönmukaisen armeijan perustamista. Hänen kantansa voitti 28.1.1918 kansankomissaarien neuvoston kokouksessa. Päivä on puna-armeijan virallinen perustamispäivä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puna-armeijan tuli perustus vapaaehtoisuuteen. Riistäjäaineksia ei hyväksytty, vaan sotilaiden tuli olla työläisiä ja työtätekeviä talonpoikia.
Puna-armeijan rinnalle perustettiin Neuvostoilmavoimat ja Työläistalonpoikainen Punalaivasto.
Joulukuussa 1917 poistettiin kaikki sotilasarvot, arvomerkit ja kunniamerkit, siis jo ennen puna-armeijan perustamista. Näin se oli vailla tunnuksia ja kaikkien arvona oli sotilas. Yhtäläistä univormua ei myöskään ollut.
Vuonna 1918 otettiin tunnukseksi rintamerkki, jossa oli tyylitelty punatähti sekä aura ja vasara ristissä. Päähineessä oli samantyylinen pienempi merkki. Esimiehistä ruvettiin käyttämään komentaja-nimikettä inhotun upseerin tilalla.
Puna-armeija ja koko Neuvostoliitto syntyi tappiosta. Toisin sanoen, jos tsaari ei olisi lähtenyt maailmansotaan, Leninin porukka ei olisi ikipäivänä päässyt kaappaamaan valtaa. Trotskin joukkiot yrittivät panna saksalaisille hanttiin vielä alkuvuodesta 1918, mutta kylmäthän siinä kävi.
Leninin kopla ei hyväksynyt Saksan rauhanehtoja, ja Bronstein kehitti mielestään oivan ratkaisun jota hän kutsui nimellä "ei sotaa eikä rauhaa". Lopetettiin vaan sotiminen ja ajateltiin, että Saksa tyytyy siihen. Ei tyytynyt, vaan lähti hyökkäämään, ja raja meni kertaheitolla toistasataa kilometriä idemmäs; sitten bolsut hyväksyivät rauhan ja se tehtiin 3.3.1918 Brest-Litovskissa.
Brest-Litovskin rauhan jälkeen Saksan joukot etenivät Ukrainaan ja Krimille asti. Ne tulivat myös Suomeen huhtikuun alussa.
Vastaavasti venäläiset joukot ole vedettävä pois.
Saksa miehitti myös Baltian ja uhkasi Pietaria.
Puna-armeija ei saanut riittävästi vapaaehtoisia. Sen vahvuus oli huhtikuun -18 lopussa vain 196 000. Siksi säädettiin osittainen asevelvollisuus. Se koski vain työläisiä ja köyhimpiä talonpoikia, aluksi vuosiluokkia 1893-1897. Kutsunnat tuottivat syksyyn mennessä riveihin yli 800 000 miestä. Vuoden 1919 alussa oli vahvuus noin 1,6 miljoonaa.
Ongelmia riitti silti.
Aseistaminen oli oma ongelmansa vaikka niitä oli Venäjällä runsaasti.
Kesällä 1918 Puna-armeijalla oli käytössään 3 000 tykkiä ja 2,5 miljoonaa kivääriä sekä muuta aseistusta. Määrä oli riittämätön. Sotatarvikkeiden tuotantoon kiinnitetiin siksi suurta huomiota. Venäjällä oli vahva aseteollisuus.
Tämmöinen pieni mutta kuvaava anekdootti puna-armeijan motivaatiokeinoista. Trotski opasti armeijan politkomissaareja:"Punasotilaan on hyökätessään tiedettävä, että edessä on todennäköinen mutta takana varma kuolema."
Saattaa olla totta.
Puna-armeijan kuri oli kovaa ja kuolemantuomio tuli petturuudesta hyvin helposti.
Puna-armeijan taistelumoraali oli yleensä valkoisia joukkoja parempi.
Totta. Tosin aivan alkuaikoina homma ei lähtenyt toimiakseen. Tosiaan Leninin sota Saksaa vastaan kesti surkeat pari viikkoa, ja päättyi 3.3.1918 pikaiseen rauhaan Brestissä. Samoihin aikoihin myös Suomi koki sisällissodassaan samoja organisointiongelmia kuin Venäjälläkin. Sotilaat olivat amatöörejä, ja niin suojeluskunnat kuin punaisten järjestyskaartitkin perustuivat paikallisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Toisen pitäjän alueelle ei katsottu oltavan velvollisia lähtemään, ja ensimmäisistä vastoinkäymisistä saatettiin kälppiä omin luvin kotiin. Kurin ja ei-vapaaehtoisuuden tarve oivallettiin pian niin punaisten kun valkoistenkin puolella, niin Suomessa kuin Venäjälläkin. Siksi alkoivat pakkokutsunnat ja sotaväenotot.
Mitään pakkokutsuntoja ei valkoisten puolella Suomessa ollut. Avaus on jälleen sitä samaa typerää paskaasi.
Oikeasti mielivaltaista ja typerää. Politiikka johti lopulta vuoden 1921 nälänhätään josta pelastuttiin vain NEP:illä ja länsimaiden hyväntekeväisyydellä, neuvostotunkio ei ollut koskaan omavarainen viljan suhteen.
Pätevän päällystön puute oli Pina-armeijan suuri ongelma. Tosin oin 8 000 entistä tsaarin upseeria ilmoittautu käytettäväksi. Määrä oli kuitenkin riittämätön.
Mukana oli kyllä runsaasti everstejä ja kenraalja maineikkaimpana itse Brusilov. Myös Puna-armeijan yleisesikunta perustettiin tsaarin upseereita. Uskollisuus varmennettiin pidättämällä perheet. Konstia käytettiin laajalti.
Kesällä 1918 oli päällystöä jo 55 000 miestä. Määrä oli silti riittämätön. Niinpä kutsuttiin palvelukseen entiset tsaarin armeijan aliupseerit, kaikkiaan 130 000 miestä.
Nuoremmat upseerit mukaan lukien määrä kasvoi 1920 mennessä 214 717:een.
Vanhempia upseereita otettiin palvelukseen kaikkiaan 48 4040 ja lisäksi 13 940 sotilaslääkäriä.
Jotenkin tultiin toimeen.