Svenska Yle: Karin Creutz: Osmakligt att räkna pengar när flyktingars liv är i fara 21.5.2015
Se mitä nyt tapahtuu Välimerellä, on suuri ihmisoikeuskatastrofi, sanoo sosiologi ja tutkija Karin Creutz.
– Kuitenkin katastrofia on käsitelty paljolti taloudellisin termein ja on keskusteltu rajavalvonnan tehostamisesta. Sen sijaan pitäisi puhua enemmän ihmisoikeuksista ja että on kyse ihmisistä, jotka etsivät ihmisarvoista elämää. Nämä ihmiset yrittävät paeta konflikteja, sotia ja katastrofeja.
Mikä on Suomen vastuu tässä?
– Suomellahan on globaali vastuu, mutta valitettavasti vain tietyt maat ovat pakotettuja kantamaan raskaimman taakan, sellaisen maat, joilla ei ehkä ole edellytyksiä siihen, kun taas Suomi kantaa kantaa suhteellisesti katsottuna hyvin, hyvin vähän vastuuta.
Monia huolestuttaa, millaista pakolaispolitiikasta tulee tulevalla hallituskaudella. Miten sinä näet tilanteen?
– Välimeren tragedian pitäisi herättää yhteiskunnallista keskustelua, jossa myös poliitikkojen pitäisi kantaa vastuuta. Pitäisi keskustella sitä, kuinka Suomi osallistuu, mutta valitettavasti on käynyt niin, että talousdiskurssi on vallannut koko keskustelun.
Eikö saa ollenkaan puhua, kuinka paljon pakolaiset maksavat?
– Toki saa puhua mistä haluaa, kuten olemme viime aikoina nähneet. On sitten toinen asia, mistä näkökulmasta eri asioita kannattaa käsitellä. Tapa jolla keskustelua on käyty, johtaa itsessään negatiivisiin seurauksiin. Se on johtanut negatiiviseen asenneilmapiiriin, jossa tietyt ihmiset esitetään taakkana, ja meillä on käsityksiä, jotka perustuvat stereotypioihin. Tällainen johtaa rakenteelliseen syrjintään.
– Maahanmuuttajien on tullut vaikeammaksi päästä työelämään, koska yhteiskunnassa on niin paljon ennakkoluuloja. Ja tämä taas johtaa marginalisoitumiseen ja segregoitumiseen, josta tulee pitkällä tähtäimellä taloudellinen rasitus.
–Jos asiaa lähestyy toisesta näkökulmasta, ja puhutaan esimerkiksi huoltosuhteesta, kaikki Suomeen muuttavat ovat voimavara. Suomi yksinkertaisesti tarvitsee enemmän työikäisiä ihmisiä. Kotoutuvat ja työelämään osallistuvat pakolaiset voidaan siis nähdä investointina.
Johtaako pakolaisten vastaanotto plussalle vai miinukselle?
– Ihmisten kustannusten kirjaaminen on varsin mauton näkökulma. Emmehän me puhu myöskään demokratian, oikeudenmukaisten oikeudenkäyntien tai lastensuojelun kustannuksista, vaan kyse on yksinkertaisesti moraalisista ja oikeudenmukaisuuden kysymyksistä. Mutta jos kuitenkin halutaan pohtia, mikä kannattaa ja mikä ei, on kaikessa kyse siitä, kuinka hyvin kotouttaminen onnistuu. Kun onnistutaan hyvin, kotouttaminen voidaan nähdä investointina.
Se mitä nyt tapahtuu Välimerellä, on suuri ihmisoikeuskatastrofi, sanoo sosiologi ja tutkija Karin Creutz.
– Kuitenkin katastrofia on käsitelty paljolti taloudellisin termein ja on keskusteltu rajavalvonnan tehostamisesta. Sen sijaan pitäisi puhua enemmän ihmisoikeuksista ja että on kyse ihmisistä, jotka etsivät ihmisarvoista elämää. Nämä ihmiset yrittävät paeta konflikteja, sotia ja katastrofeja.
Mikä on Suomen vastuu tässä?
– Suomellahan on globaali vastuu, mutta valitettavasti vain tietyt maat ovat pakotettuja kantamaan raskaimman taakan, sellaisen maat, joilla ei ehkä ole edellytyksiä siihen, kun taas Suomi kantaa kantaa suhteellisesti katsottuna hyvin, hyvin vähän vastuuta.
Monia huolestuttaa, millaista pakolaispolitiikasta tulee tulevalla hallituskaudella. Miten sinä näet tilanteen?
– Välimeren tragedian pitäisi herättää yhteiskunnallista keskustelua, jossa myös poliitikkojen pitäisi kantaa vastuuta. Pitäisi keskustella sitä, kuinka Suomi osallistuu, mutta valitettavasti on käynyt niin, että talousdiskurssi on vallannut koko keskustelun.
Eikö saa ollenkaan puhua, kuinka paljon pakolaiset maksavat?
– Toki saa puhua mistä haluaa, kuten olemme viime aikoina nähneet. On sitten toinen asia, mistä näkökulmasta eri asioita kannattaa käsitellä. Tapa jolla keskustelua on käyty, johtaa itsessään negatiivisiin seurauksiin. Se on johtanut negatiiviseen asenneilmapiiriin, jossa tietyt ihmiset esitetään taakkana, ja meillä on käsityksiä, jotka perustuvat stereotypioihin. Tällainen johtaa rakenteelliseen syrjintään.
– Maahanmuuttajien on tullut vaikeammaksi päästä työelämään, koska yhteiskunnassa on niin paljon ennakkoluuloja. Ja tämä taas johtaa marginalisoitumiseen ja segregoitumiseen, josta tulee pitkällä tähtäimellä taloudellinen rasitus.
–Jos asiaa lähestyy toisesta näkökulmasta, ja puhutaan esimerkiksi huoltosuhteesta, kaikki Suomeen muuttavat ovat voimavara. Suomi yksinkertaisesti tarvitsee enemmän työikäisiä ihmisiä. Kotoutuvat ja työelämään osallistuvat pakolaiset voidaan siis nähdä investointina.
Johtaako pakolaisten vastaanotto plussalle vai miinukselle?
– Ihmisten kustannusten kirjaaminen on varsin mauton näkökulma. Emmehän me puhu myöskään demokratian, oikeudenmukaisten oikeudenkäyntien tai lastensuojelun kustannuksista, vaan kyse on yksinkertaisesti moraalisista ja oikeudenmukaisuuden kysymyksistä. Mutta jos kuitenkin halutaan pohtia, mikä kannattaa ja mikä ei, on kaikessa kyse siitä, kuinka hyvin kotouttaminen onnistuu. Kun onnistutaan hyvin, kotouttaminen voidaan nähdä investointina.
Vastaukset 9
Vanhimmat
iirtolaisuusinstituutin vuotuinen John Morton -palkinto on myönnetty turkulaiselle Hülya ”Hissu” Kydölle hänen uraauurtavasta ja monipuolisesta työstään Suomeen muuttaneiden sopeutumisen ja kotoutumisen edistämisessä.
Palkinto on suuruudeltaan 2 000 euroa.
Kytö on muun muassa perustanut Suomeen muuttaneille tarkoitetun Daisy Ladies -yhdistyksen ja tehnyt aloitteen valtakunnallisen kansalaistamisjuhlan saamiseksi. Turussa sellaisia on järjestettykin.
Siirtolaisuusinstituutin mukaan Kytö on myös ollut käynnistävä voima, kun eri kaupunkeihin on perustettu kansainvälisiä kohtaamispaikkoja.
Hänen aloitteestaan on perustettu muslimeille tarkoitettuja rukouspaikkoja ja hautausmaita. Hän on myös kansainvälisen ”Nations United” -jalkapalloseuran perustajajäsen ja ensimmäinen sihteeri. Lisäksi Hissu Kytö on voimakkaasti edistänyt Suomeen muuttaneille tarkoitettua tiedottamista ja kielikoulutusta.
– Voidaan perustellusti sanoa, että Hissu Kydön uraan liittyy läheisesti Suomen muuttuminen siirtolaisia vastaanottavaksi, monikulttuuriseksi yhteiskunnaksi. Hän on aina ollut pyyteettömästi käytettävissä, kun uusia aloitteita ja uudistuksia tarvitaan Suomeen muuttaneiden asioiden edistämiseksi, perusteluissa todetaan.
Pankaa toisianne perseeseen vihervasurimädättäjät
Teillä rasisteilla on se ongelma, että olette surullisen tyhmiä, eikä kukaan pidä teistä
eiköhän ne rasistit, ja sadistit ole siellä mistä ihmiset pakenevat, ja jatkuva sotatila on sellainen hätätila ettei mitkään maat pysty pelastamaan uhreja ainut keino on muun maailman yhteistyöllä saada sodat loppumaan. mitä tulee tarpeeseen ottaa ulkomailta työvoimaa, niin on hyvä tietää mikä on työttömyys % täällä asuvilla ulkomaalaisilla. vihjeeksi vaan että enemmän kuin aika väkevän alkoholin %.
Kysynpä: Silläkö saadaan Suomi nousuun,että tuodaan afrikkalaisia homoja tänne ja opetetaan niille ruotsin kieltä?
Antirasistit vetoavat monesti tieteeseen, mutta kiistävät etniset ja rodulliset erot hyvin epätieteellisin perustein. Antirasistit pilkkaavat kreationisteja evoluution kiistämisestä, mutta kieltävät itse evoluution silloin kun puhutaan roduista tai vaikkapa aivojen kehityksestä. Tällöin ihmispopulaatioissa ei saisi esiintyä eroja, koska he näkevät niissä hierarkiaa ja epätasa-arvoa.
Rasistia syytetään toisten ihmisten irrationaalisesta pelkäämisestä ja vihaamisesta. Asenteiden selitykseksi ei käy esimerkiksi se, että rasistilla on aito syy pelätä omasta ja oman etnisyytensä puolesta. Rasismia ei haluta nähdä ominaisuutena, jonka avulla ihminen pystyy tunnistamaan toisen ihmisen tai ihmisryhmän kohtaamisesta johtuvan mahdollisen vaaran. Nykyään on luvatonta tunnustaa, että eri etnisillä ja kansallisilla ryhmillä on omia tavoitteita, joiden ajaminen ei ole valtaväestön intressien mukaista.
Ihmisten ja ihmisryhmien erilaisuus on tosiasia. Sisä- ja ulkoryhmien välillä eriäviä fyysisiä ja henkisiä ominaisuuksia tunnistamalla voidaan seuloa erilaisuutta ja näin vähentää mahdollisia konflikteja. Evoluution synnyttämät pelko ja viha nousevat pintaan kun ihminen kokee ulkoryhmän olevan vaaraksi omalle sisäryhmälleen, eikä siksi, että ulkoryhmä olisi pelkästään erilainen. Erilaisuus on vain näennäinen osa argumenttia. Erilaisuus ei itsessään ole ongelma, vaan erilaisuuden taustalla piilevä sosiaalinen konflikti. Tärkeintä on tunnistaa mitä erilaisuus sisältää ja edustaa sisäryhmälle.
Etnisten ryhmien välillä on selvästi havaittavia fysiologisia ja henkisiä eroja, joita voidaan ylläpitää ja jopa jalostaa, mikäli sosiaalista ja poliittista tahtoa tällaiseen löytyy. Kysymys kuuluukin, miksi emme halua vahvempia ja älykkäämpiä ihmisiä yhteiskuntaamme? Monet antirasistit varmasti arvostavat näitä ominaisuuksia, vaikka niiden asema heidän ideaaliyhteiskunnassaan onkin toinen.
He eivät kuitenkaan halua käsitellä näitä ominaisuuksia arvovapaasti, sillä se kyseenalaistaisi heidän maailmankatsomuksensa. Kukaan ei halua tunnustaa olleensa koko ikänsä väärässä ja niin antirasistien kognitiivinen dissonanssi vain jatkuu ja syvenee. He eivät kykene avoimesti käsittelemään maailmankuvaansa, jonka pohjalle he ovat rakentaneet paradoksaalisesti oman sosiaalisen hierarkiansa. Ainoaksi vaihtoehdoksi heille jää leimata kaikki ne, jotka paljastavat heidän uskomustensa virheellisyyden.
Juuri tämän vuoksi antirasistit vaativat ettei rasisteihin saisi luoda mitään positiivista sosiaalista sidettä ja että heidät pitäisi ahdistaa yhteiskunnan marginaaliin. Heille ei riitä pelkästään ”rasistien” vainoaminen, vaan he vainoavat myös niitä, jotka saattavat antaa epäsuoraa tukea rasisteille. Näin he syyllistyvät itse samaan vihaamiseen josta syyttävät vastapuolta. Katutason antirasistit toimivat väkivaltaisesti ja sofistikoituneemmat pyrkivät häpäisemään erimielisiä ja näin välttämään kaiken asiallisen ja rakentavan keskustelun.
Rasisteiksi leimataan myös niitä, jotka eivät tunne pelkoa, vihaa, epäluuloa, tai edes suvaitsemattomuutta mitään etnistä ulkoryhmää kohtaan, mutta tuntevat lojaalisuutta ja ylpeyttä omasta etnisestä sisäryhmästään. Tämä kertoo, että rasismin käsite ei mene yksiin vihan, pelon, epäluulon, tai suvaitsemattomuuden kanssa.
Sisäryhmäidentiteetin leimaamisella ja häpäisemisellä pyritään tuhoamaan kaikki terve sosialisoituminen ja altruismi sisäryhmän keskuudessa. Tämän systemaattisen leimaamisen tarkoitus on saada ihmiset vieraantumaan yhteisöllisestä identiteetistä, jolloin myös lojaliteetit katoavat. Tämä leimaaminen on niin voimakasta ja järjestelmällisestä, että kansalaiset alkavat sensuroida omia puheitaan ja jopa ajatteluaan eristyksiin joutumisen pelossa
Emme tarvitse yhtäkään loiselättiä lisää tänne Suomeen joten voittte viedä ne vaikkapa Venäjän suolakaivoksille.
Onneksi muutan kohta täältä junttilasta Helsinkiin...
hyvä se on kaikille onnenpotku.