Miten jatkaa elämää?

Ja kiitos tabletin..osasin pistää tän 2x peräkkäin.. taito sekin

Tuollaisia ne ovat. Nuo äitit. Tunteet puuttuvat, kai ne jotenkin ne aistii että pitäisi välittää, mutta eivät vain tunne sitä oikeata tunnetta. Näyttelevät tunnetiloja ja kuvittelevat itse sen olevan aitoa. Mutta lapsena sen epäaitouden jotenkin vaistoaa ja sellaisesta henkilöä alkaa karttaa. Miksi olet koko ihmisen kanssa tekemisissä? Sinä olet sinä ja teet niinkuin sinua huvittaa, ei se äitisi sinua omista. Ole välinpitämätön, hän on sinulle vain joku pahankurinen ämmä.

Juu, olen yrittänyt etten pidä yhteyttä..jotenkin sitä luulee/toivoo että siellä sisällä täytyy olla ihminen..mutta pohdin tuota onko hän narsisti vai jotain muuta. Ainakin piirteet löytyy.

Unohda äitisi ja elä omaa elämääsi.
Äitiäsi et pysty pelstamaan, joten pelasta oma elämäsi.

Onkohan tämä opittua, että aina kun yhteys palaa äidin kanssa, annan asioiden olla. Menen äitini luo mutta ovella lyön suojamuurin ympärilleni. En voi katsoa äitiin, en kuuntele ja käyttäydyn kuin hän. Mitä en toisten ihmisten kohdalla tee. Käytökseni äidin luona voikin tulkita töykeäksi kun äiti pinnistää antaekseen hyvän kuvan. Uusi tuttavuus uskoo kaiken, äitini on mukava heistä. Äitini pitkältä ajalta tuntevat tietävät kuinka ahdistava ja kauhuelokuvasta karanneelta hän onkin. Mistä revin voimaa muistamaan lapsuuden kun hän ottaa yhteyttä? Juuri silloin kun häntä itseään huvittaa. Jos minä laitan viestin että olen sairaalassa teho-osastolla, mitään viestiä ei kuulu. Korkeintaan soittaa miehelleni että valehtelenko? Okei, teho-osastolta ei viestiä laitella, joku hieman eri syy.

Vaikea tapaus. Äidin hyväksyntää ja rakkautta kaipaa koko ikänsä. Minun mielestä sinun kannattaa antaa hänelle kaikki anteeksi ja kerralla. Päästää tilanteesta irti. Mennyttä, kun ei saa enää elettyä ja tulevaisuus on edessä. Älä anna huonon menneisyyden tehdä huomisesta huonoa. Sinun pitää antaa tulevaisuudelle mahdollisuus olla hyvä. Sinulla on kuitenkin vain yksi elämä ja jokainen ihminen on ansainnut elämänsä. Kaikki täällä ei mene normikaavojen mukaan, vaan on niin monta historiaa ja kokemusta, kun on ihmisiäkin. Mikään niistä ei ole toisensa kaltainen. Hyvä, kuulla, että sinulla on perhe ja saat rakkautta. Varmasti lapsiesi antama rakkaus on ehdotonta ja välitöntä. Sellaista, millaista pitääkin.

Äitisi on huono. Kertakaikkisen epäonnistunut vanhempana. Ja sinäkään et ole selvinnut lapsuudestasi ilman traumoja, pahoja muistoja ja vastoinkäymisiä. Osa meistä ihmisistä menee eteenpäin. Äitisi ei ole niiden joukossa. Hän voi toistaa oman historiansa erehdyksiä. Ehkä isovanhempasi olivat vielä pahempia. Ehkä hänen malli on opittua. Mahdollista myös, kun en tapausta tunne, että narsistisia piirteitä omaava. Myös voi olla narsisti. Jos kyseessä on narsisti, on välit katkaistava samantien. Siitä suhteesta ei seuraa koskaan mitään hyvää. Ei sinulle, ei lapsillesi ja myrkyttää miehesikin. Narsisti tuhoaa kaiken rakkauden ympäriltäsi. Jos huomaat hänen vaikuttavan perheeseesi negatiivisesti, älä vastaa hänelle puheluihin. Hiljaisesti eristä hänet piirisi ulkopuolelle.

Jos hän on vain muuten oman kasvatuksen uhri, mielenterveysongelmainen tms. Koita puhua hänelle. Vie hänelle kukkia, halaa itse häntä ja anna hänelle mahdollisuus olla parempi. Sitten jos hän pilaa mahdollisuutensa, anna toinen ja sen jälkeen jatka niin pitkään hänen tyttärenään, kuin jaksat ja kun et jaksa, niin anna sitten olla.

Kyllä orvotkin ihmiset elävät ja tulevat toimeen. Miksi kantaa tuollaista taakkaa mukana? Elämässä on kaikilla omat murheet kannettavana ja nämä hirviö-äidit lisäävät vain kiviä reppuun kannettavaksi. Älä vaan alistu, äläkä väsytä itseäsi tuollaisessa turhassa touhussa kuten edellinen kirjoittaja neuvoi. Elä vapaana, ei sinulla ole vastuuta äidistäsi sen enempää kuin hänellä on sinusta. Älä anna mahdollisuutta tai silloin anna jos hän ITSE SITÄ TULEE PYYTÄMÄÄN, älä tarjoa sitä. Jos tarjoat hän käsittää että olet heikko ja tarvitset hänet johtamaan itseäsi.

Minulla on menny yli 40 vuotta "hirviö"vanhempien vaikutuksessa täysin.

Kiitoksia vastauksista. Olen vienyt äitienpäivänä kukkia. Äitini on siitä lähtien tokaissut että ei tarvi tuua kun rahaa menee hukkaan. Ehkä on helpompi katkaissa välit. Olisi tietenkin eri asia jos olisi muuttunut ajan myötä mutta edelleen hänen kotona ei saa puhua kuin kuiskaamalla. Hiipiä portaissakin. Jos näemme "hänen sukulaisiaan", on kuin minua ei olisi paikalla. Jos jään paikalle niin karjaisee 40v ihmiselle että mee siitä! Sitten kertoo minulle kuin en olisi paikalla ollut lainkaan että hänet kutsuttiin kylään. Olen kuullut että äitini on uhannut heittää vauvana minut seinään, tappavan ja soittaneen isälleni että verta on kaikkialla sekä olemme kuolleet. Isäni lähtenyt töistä kauhuissaan ja löytänyt äitini istumassa sohvalla nauraen että pääsitkin aikaisemmin töistä. On tosiaan monta väkivaltatapausta, henkistä uhkailua ja että olen kuin venäläinen huora. Miten antaa anteeksi kun äitini asenne ei ole pehmentynyt. Mistään häntä koskevasta asiasta ei puhu, keskeyttää puheen. Uutta en voi kaupasta ostaa, hänellä on samantyylistä kotona käytettyä antaa, en saa edes käydä samalla kampaajalla..menipäs taas puolusteluksi kuinka ahdistava hän on. Äitini oli äitinsä lellikki. Kuitenkin uhkasi tätilleni piruuttaan menevänsä vanhusten luo ja tappavansa itsensä heidän nähden. Tai kääriytyy muoviin parvekkeelle ettei kalman haju tartu asuntoon. Huh..on nää niin rankkoja

Äitisi on mieleltään sairas ja sairastuttanut osaltaan sinutkin. Mielestäni olisi paras, että kysyt äidiltäsi suoraan, että: oletko narsisti? olen tässä monet vuodet jo epäillyt asiaa ja päätin kysyä asiaa suoraan sinulta. Luultavasti suuttuu asiasta ja syyttelee sinua mutta jos menee sille linjalle pidä pesäeroa ja odota, että ottaa sinuun yhteyttä. Kun ottaa yhteyttä koeta keskustella rauhallisesti ja kerro avoimesti miltä sinusta tuntuu. (avaa kaikki tunteet joita olet vuosia pitänyt sisällä tai edes osan niistä)
Jos ei puheet auta silloin kannatan rehellisesti ottaa tietoinen päätös jatkaa matkaa oman perheen kanssa ja toivottaa kaikkea hyvää äidillesi elämään. Ja sitähän varmasti aidosti haluatkin. Voimia ja enkeleitä.

Kiitos. Taidan jo antaa periksi. Olen antanut anteeksi niin monta kertaa mielessäni että en enää jaksa. Ei kyllä jaksa muutkaan.Elämästäni ei katoa kuin rahaa, sillähän äiti on lankoja vedellyt. En hypi enää perässä. Kiitos että sain tukea.

Ole hyvä ja kaikkea hyvää elämääsi :) Jokainen meistä ansaitsee elää rakkauden tietä, ei pelon tietä.

Palaan asiaan vielä. Olen ollut 2 kk ollut pitämättä yhteyttä äitiin. Eipäs ole ikävä ollut hänelläkään. On ottanut yhteyttä lapsiini, kirjeitse johon kirjoittaa viestin kirjekuoren päälle..että kaikki näkisivät kuinka häntä on kohdeltu huonosti. Nyt soitti maraton puhelun miehelleni..vain manaten että hänen wc-pönttöä ei ole vaihdettu. Kun muut saaneet kerrostalossa sen. On purkanut kiukkunsa rakennustarkastajaan. Sekä naapurit saa kärsiä epäoikeuden mukaisuudesta. Hän lahjoittaa asuntonsa mustalaisille, että elämä olisi heille helvettiä. Lasteni kuulumiset ei tietenkään kiinnostaneet. Onhan hänen putkiremontti maailman tärkein asia. Mieheni tärisi puhelun päätyttyä. Lääkäri epäili äidilläni olevan huomionhakuinen ja epävakaa pers.häiriö. narsismi kun on vaikea diagnosoida. Onko jonkun äidillä tuo dg.?

Minun äitiä kiinnostaa ihmisten vointia enemmän putkiremontit.

tää on tuttua tänpäivän elämästäni tosin kyse on vaimostani.minä sukuni ja kaikki mitä teen on täyttä sontaa ,vaikka oma elämä toisten ihmisten kanssa on ok ja muutenkin normaali niin kuitenkin kiltin luonteeni vuoksi näin pääsee tapahtumaan.no ku itse tietää olevansa kunnossa niin toinen ei voi tuhota elämääni.eli usko itseesi ja siihen et oot tehnyt asiat oikein.tsemppiä

Minun äidilläni on jotain saman tyylistä.
Itse uskon hänen olevan rajatilapersoona, en narsisti.

Yhtä kaikki, jos on joutunut elämään lapsuutensa rajatilapersoonan, epävakaan tai narsistin leikkikaluna, niin oma psyyke on varmasti myös "epäkunnossa".

Sinulle olisi tärkeintä saada oma pää ensin kuntoon ja vasta sitten katsoa omaa elämää pidemmälle.
...siis, jos et ole vielä ollut terapiassa...