Vuonna 60 Paavali oli vankina Roomassa. Jerusalemista alkanut vankeus oli kestänyt jo useita vuosia ja kuljettanut Paavalin monien vaiheiden ja ankarien koettelemusten läpi Kesarean kautta Roomaan. Hän ei tiennyt, pääsisikö enää koskaan vapaaksi. Näistä olosuhteista huolimatta Paavali jatkoi apostolin, sanansaattajan tehtäväänsä. Hän lähetti Roomasta kirjeitä useisiin seurakuntiin, joista Efeso oli yksi.
Paavali oli kärsinyt paljon evankeliumin työn tähden. Kaiken tämän jälkeen ja kaikesta tästä huolimatta hänen tervehdyksensä Rooman vankeudesta Efeson Jumalan lapsille oli täynnä kiitollisuutta: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.” (Ef. 1:3.)
Paavali oli vankina siitä syystä, että hän uskoi Kristuksen sovitustyöhön ja halusi kertoa tätä ilosanomaa ihmisille. Hän kehottaa Efeson seurakunnan jäseniä elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. ”– – Kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne.” (Ef. 4:1–2.) Nämä sanat olisi hyvä lukea vaikka joka aamu ohjeeksi päivän askareisiin, olimmepa kotona, koulussa tai työpaikalla.
Efeso oli parituhatta vuotta sitten yksi merkittävimmistä Rooman valtakunnan kaupungeista, jossa sijaitsi muun muassa kuuluisa Artemiin temppeli. Kaupungin asukkaat olivat sekoitus lukuisia eri kansallisuuksia, kulttuureja, ideologioita, filosofioita, uskontoja ja yhteiskuntaluokkia. Tätä taustaa vasten on hyvin todennäköistä, että Efeson seurakunta koostui kristityistä, jotka tulivat hyvin erilaisista taustoista. Erilaisten tarkastelutapojen, tottumusten ja käytäntöjen yhteen törmäämiseltä tuskin vältyttiin. Paavali rohkaisi katsomaan tämän kaiken yli, rakastamaan ja kärsimään toinen toistaan erilaisuuksista huolimatta, koska uskomisen lahjassa on kysymys jostakin paljon suuremmasta.
Jumalan valtakunnassa ei ole kysymys sen kansalaisten kulttuuritaustasta tai yhteiskunnallisesta asemasta, vaan he ovat yksi ruumis. ”On vain yksi ruumis, yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi” (Ef. 4:4). Kristuksen ruumiissa, hänen seurakunnassaan vallitsee Pyhä Henki, jonka omistajiksi ja Kristuksen ruumiin jäseniksi jokainen Efeson Jumalan lapsi oli nimeltä kutsuttu. Jumala oli avannut sydämen silmät näkemään tuon kutsun mittaamattoman arvon. Jumala oli antanut myös voiman tarttua kutsuun, jonka myötä he saivat toivon, elävän taivastoivon.
Paavali käyttää sanaa ”yksi” yhteensä seitsemän kertaa kuvatessaan Kristuksen seurakunnan jakamattomuutta. Hän kirjoittaa: ”Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.” (Ef. 4:5–6). Paavalin viestin keskeinen teema on osittain sama, josta hän kirjoittaa korinttilaiskirjeen alussa. Korintin seurakunnassa oli syntynyt puolueita. Oli niitä, jotka kertoivat olevansa Paavalin, Apolloksen, Keefaksen tai Kristuksen puolella. Paavali kysyi aiheellisesti: ”Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu?” (1. Kor. 1:13.)
Kristus on jakamaton, Kristuksen ruumis – hänen seurakuntansa – on yksi, sillä on yksi oppi. Jumala vaikuttaa seurakunnassaan Pyhän Hengen kautta, saman Hengen, joka asuu, vallitsee ja opastaa myös jokaisen Jumalan lapsen sydämessä.
Uskon aarteen omistaminen on alusta loppuun saakka Jumalan lahjaa ja armoa. Sitä ei voi ihminen ansaita millään teoilla. Ainoa teko, joka Jumalan edessä kelpaa, on Kristuksen sovitustyö.
Paavali muistuttaa, kuinka jokainen Efeson Jumalan lapsi on saanut omat armolahjansa. Armolahjat ovat Jumalan meille lahjaksi antamia ominaisuuksia ja taitoja, jotka on tarkoitettu Jumalan seurakunnan palvelemiseen ja rakentamiseen. Tämä kehotus ei koske vain Efeson seurakuntaa, vaan jokaista Jumalan lasta.
Jumala oli antanut Paavalille runsaasti erilaisia lahjoja. Nämä lahjat Jumala valjasti evankeliumin työhön kutsuttuaan ankarana kristittyjen vainoojana tunnetun Sauluksen valtakuntansa kansalaiseksi. Yksi Paavalille annetuista lahjoista oli rohkaisemisen lahja, jota hän käytti ahkerasti kirjoittaessaan. Hän jaksoi omien koettelemustensa keskellä välittää kirjeissään rohkaisevaa ilon ja toivon sanomaa. Jumala oli kutsunut Paavalin tehtäväänsä ja antoi apostolilleen myös voimat tuon tehtävän täyttämiseen. Jumala oli hänen kanssaan joka päivä, vahvisti häntä ja antoi voiman kilvoitella.
Jumalan lapsina saamme luottaa ja turvautua siihen, että taivaallinen Isä vahvistaa meitä sanallaan ja evankeliumillaan. Hän siunaa Hengen siunauksella ja taivaallisilla aarteilla Kristuksessa, jotta säilyttäisimme taivastoivomme ja pääsisimme kerran näkemään sen, kuinka tuo toivo saa täyttymyksensä.
Paavali oli kärsinyt paljon evankeliumin työn tähden. Kaiken tämän jälkeen ja kaikesta tästä huolimatta hänen tervehdyksensä Rooman vankeudesta Efeson Jumalan lapsille oli täynnä kiitollisuutta: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa.” (Ef. 1:3.)
Paavali oli vankina siitä syystä, että hän uskoi Kristuksen sovitustyöhön ja halusi kertoa tätä ilosanomaa ihmisille. Hän kehottaa Efeson seurakunnan jäseniä elämään Jumalan tahdon mukaista elämää. ”– – Kehotan teitä siis elämään saamanne kutsun arvoisesti aina nöyrinä, lempeinä ja kärsivällisinä. Auttakoon rakkaus teitä tulemaan toimeen keskenänne.” (Ef. 4:1–2.) Nämä sanat olisi hyvä lukea vaikka joka aamu ohjeeksi päivän askareisiin, olimmepa kotona, koulussa tai työpaikalla.
Efeso oli parituhatta vuotta sitten yksi merkittävimmistä Rooman valtakunnan kaupungeista, jossa sijaitsi muun muassa kuuluisa Artemiin temppeli. Kaupungin asukkaat olivat sekoitus lukuisia eri kansallisuuksia, kulttuureja, ideologioita, filosofioita, uskontoja ja yhteiskuntaluokkia. Tätä taustaa vasten on hyvin todennäköistä, että Efeson seurakunta koostui kristityistä, jotka tulivat hyvin erilaisista taustoista. Erilaisten tarkastelutapojen, tottumusten ja käytäntöjen yhteen törmäämiseltä tuskin vältyttiin. Paavali rohkaisi katsomaan tämän kaiken yli, rakastamaan ja kärsimään toinen toistaan erilaisuuksista huolimatta, koska uskomisen lahjassa on kysymys jostakin paljon suuremmasta.
Jumalan valtakunnassa ei ole kysymys sen kansalaisten kulttuuritaustasta tai yhteiskunnallisesta asemasta, vaan he ovat yksi ruumis. ”On vain yksi ruumis, yksi Henki, niin kuin myös se toivo, johon teidät on kutsuttu, on yksi” (Ef. 4:4). Kristuksen ruumiissa, hänen seurakunnassaan vallitsee Pyhä Henki, jonka omistajiksi ja Kristuksen ruumiin jäseniksi jokainen Efeson Jumalan lapsi oli nimeltä kutsuttu. Jumala oli avannut sydämen silmät näkemään tuon kutsun mittaamattoman arvon. Jumala oli antanut myös voiman tarttua kutsuun, jonka myötä he saivat toivon, elävän taivastoivon.
Paavali käyttää sanaa ”yksi” yhteensä seitsemän kertaa kuvatessaan Kristuksen seurakunnan jakamattomuutta. Hän kirjoittaa: ”Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä! Hän hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa.” (Ef. 4:5–6). Paavalin viestin keskeinen teema on osittain sama, josta hän kirjoittaa korinttilaiskirjeen alussa. Korintin seurakunnassa oli syntynyt puolueita. Oli niitä, jotka kertoivat olevansa Paavalin, Apolloksen, Keefaksen tai Kristuksen puolella. Paavali kysyi aiheellisesti: ”Onko Kristus jaettu? Onko ehkä Paavali ristiinnaulittu teidän puolestanne? Paavalinko nimeen teidät on kastettu?” (1. Kor. 1:13.)
Kristus on jakamaton, Kristuksen ruumis – hänen seurakuntansa – on yksi, sillä on yksi oppi. Jumala vaikuttaa seurakunnassaan Pyhän Hengen kautta, saman Hengen, joka asuu, vallitsee ja opastaa myös jokaisen Jumalan lapsen sydämessä.
Uskon aarteen omistaminen on alusta loppuun saakka Jumalan lahjaa ja armoa. Sitä ei voi ihminen ansaita millään teoilla. Ainoa teko, joka Jumalan edessä kelpaa, on Kristuksen sovitustyö.
Paavali muistuttaa, kuinka jokainen Efeson Jumalan lapsi on saanut omat armolahjansa. Armolahjat ovat Jumalan meille lahjaksi antamia ominaisuuksia ja taitoja, jotka on tarkoitettu Jumalan seurakunnan palvelemiseen ja rakentamiseen. Tämä kehotus ei koske vain Efeson seurakuntaa, vaan jokaista Jumalan lasta.
Jumala oli antanut Paavalille runsaasti erilaisia lahjoja. Nämä lahjat Jumala valjasti evankeliumin työhön kutsuttuaan ankarana kristittyjen vainoojana tunnetun Sauluksen valtakuntansa kansalaiseksi. Yksi Paavalille annetuista lahjoista oli rohkaisemisen lahja, jota hän käytti ahkerasti kirjoittaessaan. Hän jaksoi omien koettelemustensa keskellä välittää kirjeissään rohkaisevaa ilon ja toivon sanomaa. Jumala oli kutsunut Paavalin tehtäväänsä ja antoi apostolilleen myös voimat tuon tehtävän täyttämiseen. Jumala oli hänen kanssaan joka päivä, vahvisti häntä ja antoi voiman kilvoitella.
Jumalan lapsina saamme luottaa ja turvautua siihen, että taivaallinen Isä vahvistaa meitä sanallaan ja evankeliumillaan. Hän siunaa Hengen siunauksella ja taivaallisilla aarteilla Kristuksessa, jotta säilyttäisimme taivastoivomme ja pääsisimme kerran näkemään sen, kuinka tuo toivo saa täyttymyksensä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei!
"Yksi usko, yksi kaste" kuvaa kasteen laatua, ei kasteen lukumäärää. Vain yksi kaste ja yksi oli uskossa Jeesukseen erotukseksi monista muista sen ajan pesutraditioista.
Jeesuksen ja Alkuseurakunnan aikoihin oli vallalla useita erilaisia “pesuja.” Ihmisiä pestiin mitä erilaisimmista syistä. Alun perin kasteajattelu juonsi 4 Moos 19:20. 31:19-20 puhdistuksia koskeneista lain säädöksistä. Myöhäisjuutalaisena aikana oli pieniä yhdyskuntia jotka olivat erottuneet pääjuutalaisuudesta. He ottivat jäseniä kasteissa, ja elivät eristäytyneinä vuoristoissa ja erämaissa. Heillä oli paljon erilaisia puhdistusmääräyksiä.
Johannes kastoi parannuksen ja kääntymyksen kasteella. (Matt 3) Hänen valtuudet liittyivät profeetan taivaasta saatuun valtuutukseen. (Matt 21:25) Johannes valmisteli sieluja Jeesuksen tulolle. (Matt 3:6,11-12, Luuk 3:3,8, 1:17)
Jeesuksen kaste kastaa ihmisen kääntymyksen ja parannuksen kasteen lisäksi Pyhällä Hengellä. (Mark 16:15-16) Kasteessa vanhan elämänsä haudannut syntinen saa Pyhän Hengen lahjan. Kuitenkin ihminen on Pyhän Hengen johdossa jo kastetta edeltävän kääntymyksenkin aikana. Pyhä Henki on kutsunut ihmisen elämän tielle. (Apt 2:37-41, 7:51) Kaste on uskonkuuliaisuuden ilmaisu, ja kasteessa ihminen liitetään seurakuntayhteyteen. (Apt 2:2-6)
>>>>>>>> Jeesuksen kaste on se “yksi kaste” josta Ef 4:5 kertoo.
Mikään muu kaste ei ole pätevä uuden liiton aikana, vaan ainoastaan tämä “yksi kaste” on kelvollinen. Paavali kastoi uudelleen ihmisiä jotka eivät olleet kastetut kuin aikaisemmilla kasteilla. (Apt 19:1-5) Paavali velvoitti uudelleen kastamiseen. Tietysti jos kaste ei ole tapahtunut Jeesuksen antaman ohjeen ja mallin mukaan, on kaste toimitettava uudelleen oikealla Jeesuksen kasteella. (Matt 3:13-17)
On tärkeätä Ef 4:5 tulkittaessa ymmärtää, että kyseessä ei ole kasteiden lukumäärä, vaan kasteen tarkoitus, muoto, pätevyys ja laatu.
Siunauksia
Jari Laurila
keskustelija
ingenting annat
Ja se ainoa oikea "yksi kaste" löytyy Raamatusta eikä Katekismuksesta:
Ap 8:12
"Kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset."
Tuo mitä sanoit upottamisesta (kasteesta, pabtizoo) ei sovi kaikkeen veteen, mm Num.19;20 on Lain vaatima puhdistus.
Se ei liity mihinkään uuteen Liittoon Lain antajan kanssa.
Taas 31 luvun jakeet ovat käytännössä pyykkäämistä?
Mitä ajat takaa?
Upottaminen Johanneksen toimesta oli aivan toista, se oli jo Liitto, parannuksen liitto, joka oli esiaste Jeesuksen opettamalle upottamisella.
Näin todella Johannes ”tienraivaajana teki tietä Herralle.
>>Jeesuksen kaste kastaa ihmisen kääntymyksen ja parannuksen kasteen lisäksi Pyhällä Hengellä. ** Jeesuksen upottaminen oli toimenpide uskonratkaisun jälkeen, ei ennen.
Kääntyminen/ Parannus oli jo tehty, sitten ihminen hakeutui kasteelle.
Tuo Markuksen 16 luku kuuluu seuraavasti;
15 Hän sanoi heille: "Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.
16 Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.
Ensin evankeliumin julistus, ja uskonratkaisu sitten UPOTUS.
Vauvalla se ei oikein toimi.
Pietarin puhe oli liikuttava, moni sai armolahjoja, puhuttiin kielillä ja ihmisiä parani.
Pyhä Henki voi Voidella muulloinkin, Hän itse sen määrää Jumala- persoonana.
>>>>>>>> Jeesuksen kaste on se “yksi kaste” josta Ef 4:5 kertoo.** Juuri näin. Upottaminen on oikea, siitä alkaa laskeminen.
Pitää ottaa myös huomioon, että osalla opetuslapsia oli molemmat upotukset, Johanneksen ja Jeesuksen, mutta kaikilla oli Jeesuksen kaste.
Paavalin velvoitus ei ollut vauvoille, vaan Johanneksen kasteesta.
Tästä Apt 19; 3 "Millä kasteella teidät sitten on kastettu?" kysyi Paavali. He vastasivat: "Johanneksen kasteella
Silloin ei vauvoja ripottelu, eikä kastettu.
Tämä ripottelu on Rooman pakanallisuutta.
>>Tietysti jos kaste ei ole tapahtunut Jeesuksen antaman ohjeen ja mallin mukaan, on kaste toimitettava uudelleen oikealla Jeesuksen kasteella. (Matt 3:13-17)** Amen.
”Kastemaljaa ei ollut?
Siunauksia myös Sinulle. Kes.
>>Paavali oli vankina siitä syystä, että hän uskoi Kristuksen sovitustyöhön ja halusi kertoa tätä ilosanomaa ihmisille.
Room. 5:10
Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty.
Juuri näin. Paavalin ilosanoma oli aitoa. Teille on syntynyt Vapahtaja, joka täyttää Lain.
Se usko on tie Taivaaseen.
Jumalan tahto on selkeä, uskoa Hänen poikansa Pelastajana, Lain sovittajana Isän ja Ihmisten välillä.
Paavalin sanoma oli selkeä; - Jeesus Kristus on Herra.
Oppiakaan Hän ei saanut ihmiseltä, vaan Jeesukselta.
Gal. 1:16
näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä. Silloin en kysynyt neuvoa yhdeltäkään ihmiseltä
Tämä Efesolaiskirjeessä, jonka Hän aloittaa Jeesuksen Pyhille.
Sillä seurakunnalla ei juuri eroa ole nykyisinkään seurakuntiin, ongelmia on.
SRK;kin potkii pois saarnaajia 15 kappaleen vuosivauhtia. Samankaltaisuutta on havaittavissa.
Näitä ongelmia ei olisi, jos meillä olisi maan päällä jo Jumalan Valtakunta.
Sitä johtaa Jumala, ei ihminen.
Siksi pakanallinen lahko, joka väittää olevansa Jumalan Huoneenhallitus, Jumalan Valtakunta, valheineen, raiskuuksineen ja ahneuksineen on juuri kun osa Efesoa.
Kaikkeen riittää jengiä.
Jumalan Valtakunnassa ei ole sairautta, ja se on pelkkää harmoniaa, mutta se on LÄHESTYMÄSSÄ MEITÄ.
>>Paavali käyttää sanaa ”yksi” yhteensä seitsemän kertaa kuvatessaan Kristuksen seurakunnan jakamattomuutta. ** Niin, Pave oli kristitty. Näin se menee.
Yksi usko, yksi upotus ja yksi Herra.
Mutta Efesossa oli kuten SRK;ssakin kaksi puoluetta, Kepu ja Kokoomus. Se toimii ainakin täällä Oulun alueella.
Tulokset ovat sen mukaisia.
Totta kai Jeesus on Messiaana sama, jakamaton Kaikkivaltias. Se vain tupaa monelta unohtumaan, jotkut rukoilevatkin ainoastaan Jumalaa.
Sitä ei Jeesus kehottanut sen jälkeen kun sai kaiken vallan, Isältä.
Se pitää Hengen osalta muistaa, että Hänen käyntikortti on armolahjat, joillakin seurakunnilla ne pursuavat, joillakin ei yhtään, jolloin Henkeä ei ole.
>>Uskon aarteen omistaminen on alusta loppuun saakka Jumalan lahjaa ja armoa. ** Uskon ratkaisu on armoa, mutta se on teko.
Jeesus sanoo, menkää ja kertokaa minusta, sitten onkin jo valinta, jonka jälkeen upotus, sitten seuraaminen.
Joillekin se tulee yllätyksenä, toiset hakevat kauemmin.
Leimallista on kuitenkin se, että Hänet tunnustetaan ihmisten keskellä, Herraksi.
Tekeekö VL näin?
Missä muuten Rauhanyhdistyksen armolahjat, en ole kuullut 40 vuoteen kielillä puhumista, en ylistystä, en parantamisen lahjaa, mikä mättää?
>>Jumalan lapsina saamme luottaa ja turvautua siihen, että taivaallinen Isä vahvistaa meitä sanallaan ja evankeliumillaan. ** Tätä odotin, Jumalaan luottaa judismi, sekä Jehovan todistajat, mutta Kristitty luottaa HERRAAN, joka on Jeesus.
Kes.