Mikä ihme tähän auttaa, kyselen palstan otsikon hengessä. Ei ole mitään mahdollisuutta enää jatkaa kaipaamani henkilön kanssa, mutta silti kaipaan ja sattuu niin helvetisti. Hän ei tunne samoin.
Tuskallista ikävää
Neuvoton
13<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Voisit miettiä mitä sinulla on ikävä? Hyvinvointia itsellesi ja lähimmäisillesi? Syliä johon käpertyä? Tulevaisuutta, johon uskoa? Ajankulku vie meitä eteenpäin elämässä ja jonain päivänä sitä kohtaa rakkaan, jonkun jota rakastaa kovasti ja jonka mukaan on valmis heittäytymään kohti tuntematontakin.
Kohtasin jo tällaisen ihmisen, jonka kanssa olisin ollut valmis jakamaan kaiken. Hän ei vain tuntenut samoin. Katkeraa kalkkia on se. Ikävä on tuota ihmistä kaikkineen.
Se selvittääkin jo kaiken, jos ei tunne samoin. Sellaisessa tilanteessa ei ole mitään epäselvää ja ehkä sinäkin jossain vaiheessa jälleen voit jatkaa sitä sulle oikean ihmisen etsintää, kunhan osaat ikävästäsi ja tunteistasi häntä kohtaan luopua.
Kiitos vastauksesta. Sitähän tässä yritetään ja sitä yritin kysyäkin, että miten ihmeessä se käytännössä tapahtuu. Tuo ihminen tuntuu niin läheiseltä ajatuksissa, vaikka tosiasiassa on valovuosien päässä jo minusta.
Itseasiassa pelkkä ajankulu ei paranna mitään.
Minulle auttaa jokin fyysinen tekeminen. Juttele kaverin kanssa henkeviä. Tai kuuntele musiikkia, mutta ei mitään itkuvirsiä.
Tuo kaverin kanssa juttelu kyllä auttaa. Mutta sinäkin aikana tuo kaipaamani henkilö pyörii mielessä puolet ajasta. Pelottaa, etten pääse yli koskaan.
Eipä tuohon mikään auta. Lähde pois täältä palstalta ja älä tule takaisin. Aika korjaa haavat, mutta valitettavasti vaatii aika pitkän ajan. Jokainen länsimaalainen tapaa elämänsä aikana keskimäärin neljä oikeaa.
Kuten "i feel you" kirjoitti, Aika, usko pois. Nyt se ei ehkä tunnu uskottavalta, mutta aika auttaa. Se kuitenkin kirvelee pirusti aikansa.
Kiitos teillekin vastauksista. Ei kai tässä auta muuta kuin yrittää eteenpäin, vaikka aika tuntuu pysähtyneen.
Oletko siis keskustellut asiasta kaipaamasi ihmisen kanssa? Jos olet saanut suoran vastauksen kasvotusten keskustelemalla, niin silloin mahdollisuudet ovat varmaan menneet. Mutta ethän vain tee jotain omia oletuksiasi tuon toisen tunteista.
En ole tästä aiheesta nyt viimeisimmäksi juuri kasvokkain keskustellut, mutta kyllä asia on aivan selvä. Kaikki toivo on mennyt. Mitä nopeammin ymmärrän sen, sen parempi.
Oletko tekemisissä tuon henkilön kanssa? Voisitko olla hänen kanssaan esim. kaveri ja sitä kautta selvittäisit hänen tunteitaan? Oletteko vapaita?
En ole enää tekemisissä, enkä voi olla kaveri. Vapaita olimme kyllä, tosin enhän tiedä, onko hän enää. Toivoton on tilanne, kun tunteita ei hänellä ole. Lähinnä kyselin neuvoa, miten saisin hänet unohdettua.