Meidän kahden välillä on ovi raollaan.
Minä en uskalla avata sitä ja astua sisään vaikka haluaisin. Minua niin jännittää se, mitä siellä oven toisella puolella on vastassa.
Niin kauan, kun tämä ovi pysyy raollaan, ovat kaikki muut elämäni ovet kiinni. En tiedä mitä niiden ovien takana on, vai onko mitään, mutta en halua edes ottaa asiasta selvää.
Välillä minä mietin, että pitäisi sulkea tämä ovi, jotta voisin avata muut.
Ja minä yritän sulkea sen.
Laitan jalkani oven väliin ja yritän työntää ovea kiinni, mutta se ei mene. Se ei mene kiinni vaikka kuinka sitä työntää, se vain sattuu todella paljon.
Joten päätän jättää sen oven vielä auki.
Jään seisomaan oven taakse ja miettimään, että mitä siellä mahtaa olla. Uskaltaisinko minä astua sisään. Minä vain mietin ja haaveilen.
Lopulta sen oven avaamiseen tarvitaan meitä molempia.
Jos toinen koputtaa oveen, niin toinen tulee sen avaamaan ja pyytää astumaan sisään. Tai sitten kertoo, ettei se ole sopivaa.
Tai ehkä sinä tulet ja paiskaat oven kiinni nenäni edestä.
Joka tapauksessa ovi on edelleen raollaan. Ja minä edelleen haluan astua ovesta sisään. Mutta meitä on kaksi, siihen tarvitaan meitä molempia, jotta se onnistuu.
Minä en uskalla avata sitä ja astua sisään vaikka haluaisin. Minua niin jännittää se, mitä siellä oven toisella puolella on vastassa.
Niin kauan, kun tämä ovi pysyy raollaan, ovat kaikki muut elämäni ovet kiinni. En tiedä mitä niiden ovien takana on, vai onko mitään, mutta en halua edes ottaa asiasta selvää.
Välillä minä mietin, että pitäisi sulkea tämä ovi, jotta voisin avata muut.
Ja minä yritän sulkea sen.
Laitan jalkani oven väliin ja yritän työntää ovea kiinni, mutta se ei mene. Se ei mene kiinni vaikka kuinka sitä työntää, se vain sattuu todella paljon.
Joten päätän jättää sen oven vielä auki.
Jään seisomaan oven taakse ja miettimään, että mitä siellä mahtaa olla. Uskaltaisinko minä astua sisään. Minä vain mietin ja haaveilen.
Lopulta sen oven avaamiseen tarvitaan meitä molempia.
Jos toinen koputtaa oveen, niin toinen tulee sen avaamaan ja pyytää astumaan sisään. Tai sitten kertoo, ettei se ole sopivaa.
Tai ehkä sinä tulet ja paiskaat oven kiinni nenäni edestä.
Joka tapauksessa ovi on edelleen raollaan. Ja minä edelleen haluan astua ovesta sisään. Mutta meitä on kaksi, siihen tarvitaan meitä molempia, jotta se onnistuu.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oveni on aina sinulle avoinna olethan sinä minulle edelleen se tärkein ihminen
Kurkista toki ensin kaikki muut huoneet. Jos löydät etsimäsi sieltä, on raollaan olevan oven sisältö sinulle katinkultaa.
Mutta raollaan olevan oven takaa voi löytyä jotain kultaakin kalliimpaa. Jotain aitoa. Jotain tärkeää.
Jos menen aukomaan muita ovia, voin menettää sen kaiken ja tilalle saan vain tyhjyyttä.
Ei ole ainakaan minulle tärkeää yksikään tuntematon ihminen.
Niin. Minäkään en tunne Häntä, mutta jotain Hänessä on.
Jotain niin puoleensavetävää. Ollut heti ensi kohtaamisesta lähtien.
Harmillista on kyllä, jos sinä et ole saanut kokea mitään tällaista tunnetta.
Oletko mies vai nainen?
Nainen olen.
Vaalee vai tumma? etukirjain?
Tumma T
Näin olen itsekin ajatellut. Hienosti runoilit.
Se menee valitettavasti niin, että kun on tunteita yhtä kohtan, muut vaihtoehdot eivät pääse oikeuksiinsa..Itseäni just nyt v.tuttaa. Edessäni on se mitä olen etsinyt ja mitään en oikein voi tehdä. Tiedän, että unohdus tulee ja muita jossain vaiheessa. Mutta ottaa päähän tämä, että täytyy jättää kokeilematta.
Miksi se täytyy jättää kokeilematta?
Niin se vain on, ellei vahingossa tapaa sopivassa tilanteessa.
Vahinkoja sattuu aina välillä.
Mutta jos sinä ajattelet teidän tapaamisenne vahinkona, niin ehkä se on teidän kannalta parempi olla erossa.
Jos se on sinulle vain vahinko joka ehkä tapahtuu, eikä asia jota haluat tavoitela.
Vahinko ei tuossa yhteydessä ole negatiivinen termi.
No toivotaan, että teille sattuu sellainen positiivinen vahinko.
No niinkuin sanoit, siihen oven avaamiseen tarvitaan molempia-toinen koputtaa ja toinen avaa. Eikä kukaan mussuta mistään sopivuudesta
Miksi pitäisi mussutta sopivuudesta? Kuka voi toista tuntemtta tietää, että onko se sopiva vai ei?
Jos menet kauppaan ostamaan itsellesi uusia kenkiä. Ei ne välttämättä ole sinulle sopivat, vaikka olisivat juuri sitä kokoa, jota aina käytät.
Sinä menet ja sovitat. Ainakin usein sitä ensin sovitetaan, eikä tehdä päätöstä vain ulkonäön tai hinnan perusteella.
Miten sitten ihmissuhteissa. Katsotko sinä vain päällisinpuolin ja otat sen suorilta tutustumatta ensin. Onko se sitten sopiva, ehkä se on. Tai ehkä se ei ole.
Mutta sopivuudesta on turha mussuttaa, jos ei ota asiasta selvää.
Ja jos siitä ovesta lopulta pääsee sisään, niin siellä se sopivuus testataan.
Siinä minun mussutukseni aiheesta.
jaa jaa , todellisuudessa kun kävin tänään kakalla , oli se pelkkää ripulia
Ja niin minä koputin,
koputin ja koputin.
Sinä katsoit minua,
puhuit minulle
ja hiljaa vedit oven kiinni.
Ja niin minä koputin uudelleen,
hiljaa ja varoen koputin.
Sinä katsoit minua,
puhuit minulle
ja vedit oven kiinni sanomatta sanaakaan.
Ja niin minä lakkasin koputtamasta,
hiljaa seisoin ja oveasi katsoin,
katsoin ja katseeni
hiljaa maahan loin.
Ovet kiinni