olispa jo maanantai

Aika erikoinen toive,mut oon ruvennut viimeaikoina toivoon samaa

ei mitään , mutta uusi viikko ja lähempänä tilipäivää

Näkemistä ei voi välttää?Mihin sitten piiloudutaan?

Olen joutunut joskus sellaiseen tilanteeseen, että työpaikalla mies näytti kiinnostuksensa. Minä en kiinnittänyt mitään huomiota häneen. Ja osaan kyllä näyttää hyvin nyrpeää naamaa. Työpaikalla tehdään töitä, ei muuta. Turha yrittää.

Vihata toisiamme. Kun vielä kerran näemme niin turhaa sitä on enempää vihaan sotkea. Kohta sitäkään ei enää edes ole.

Mä ainakin rakastan sua jatkossakin ihan kiusallani! Ja vahtaan, niinkuin hullu puuroa myös!

Ei vainenkaan, en mä sille mitään mahda. Töllöttämistä yritän toki hillitä(ja kätkeä), mutta rakkautta ei näytä sammuttavan mikään.

On aika vahva sana tällaisissa keskusteluissa :D...erottaako kenties joku asia ihastumisen rakkaudesta?

rakkaus_kyllä_on kirjoitti:

On aika vahva sana tällaisissa keskusteluissa :D...erottaako kenties joku asia ihastumisen rakkaudesta?

Vaikeahan noita on määritellä, enkä sitä rupea edes yrittämään tähän aikaan.

Mutta, usko pois, sen tuntee sitten kun ihastuminen muuttuu rakkaudeksi.

Kaikki muuttuu. Ikävän tunnekin tuntuu vähän erilaiselta. Ei ole enää sellaista hätää, että tykkääkö se musta, vaan vielä enemmän välittävää huolta, että miten hän pärjää, kumpa hänelle ei sattuisi mitään, toivottavasti hän on onnellinen. Vaikka akuutti ihastuminen saattaa huumaavimmillaan olla sekin pakahduttava tunne, saattaa ihastuminen esim. loman aikana pikkaisen rauhoittua ja saada sitten uutta tulta, kun taas nähdään, ja sitten lopahtaa yhtä äkkiä, kuin oli syttynytkin. Rakkaus on rauhallisempaa kuumotusta, väsymätöntä välittämistä ja lempeitä muistoja, ja sitä ei meinaa saada lakkaamaan ollenkaan, vaikka tiedän ettei hänellä ole romanttisia tunteita minua kohtaan.

Hyvin kerrottu!Kauanko sulla on sitten mennyt aikaa että olet tällaiseen tilanteeseen joutunu?Vai onks toi silti parempi tilanne kuin se ettei sitä olis?Voihan se olla et se tuntee sua kohtaan samalla tavalla mut ei voi näyttöä sitä...

HajallaJo kirjoitti:

Vaikeahan noita on määritellä, enkä sitä rupea edes yrittämään tähän aikaan.

Mutta, usko pois, sen tuntee sitten kun ihastuminen muuttuu rakkaudeksi.

Kaikki muuttuu. Ikävän tunnekin tuntuu vähän erilaiselta. Ei ole enää sellaista hätää, että tykkääkö se musta, vaan vielä enemmän välittävää huolta, että miten hän pärjää, kumpa hänelle ei sattuisi mitään, toivottavasti hän on onnellinen. Vaikka akuutti ihastuminen saattaa huumaavimmillaan olla sekin pakahduttava tunne, saattaa ihastuminen esim. loman aikana pikkaisen rauhoittua ja saada sitten uutta tulta, kun taas nähdään, ja sitten lopahtaa yhtä äkkiä, kuin oli syttynytkin. Rakkaus on rauhallisempaa kuumotusta, väsymätöntä välittämistä ja lempeitä muistoja, ja sitä ei meinaa saada lakkaamaan ollenkaan, vaikka tiedän ettei hänellä ole romanttisia tunteita minua kohtaan.

Okei no sul on näköjään tosi hyvä syy oikeesti odotella sitä maanantaita. Pakkohan sun on jotain yrittää jos noin tunnet!! :(

eionnistukoskaan kirjoitti:

Olen joutunut joskus sellaiseen tilanteeseen, että työpaikalla mies näytti kiinnostuksensa. Minä en kiinnittänyt mitään huomiota häneen. Ja osaan kyllä näyttää hyvin nyrpeää naamaa. Työpaikalla tehdään töitä, ei muuta. Turha yrittää.

Minulla on aika erikoinen työpaikka sitten, kun ihmiset ovat paljonkin pariutuneet, missäs se olisi luontevampaa, kuin siellä missä viettää suurimman osan valveillaolostaan.

Yötä.

Erittäin sama.

sivustahuomio kirjoitti:

Erittäin sama.

tilipäivää odotellessa