Olen ollut aina sosiaalinen, se on ollut helppoa. Matkustanut ympäri ämpäri maailman ja viillettänyt joka viikonloppu pitkin ravintoloita. Jaksoin päivittää FB:täkin useamman vuoden ja kertoa tekemisistäni. Nyt olen kuitenkin päättänyt olla yksin. En tarvitse kavereita, ei minun tarvitse kertoa FB:ssä yhtään mitään, enkä kerro. Ei oikeasti tarvitse edes käydä missään, jos ei siltä tunnu. Harrastaakaan ei ole pakko. En vastaa edes puhelimeen enään, koska on vaan niin ihanaa olla rauhassa. En oikeastaan edes pitänyt koskaan niistä sadoista kavereista, mitä minulla on. 400 ehkä 2 kivaa ja fiksua. Lapsia ja eläimiä ei ole, eikä tule. En aio velvoittaa itseäni tässä elämässä mihinkään, mihin en halua. Aika ihanaa vaan olla yksin. Rauhassa oman tilanteen herrana. Vanhempiini pidän yhteyttä säännöllisesti, mutta keneenkään muuhun en. Mielenkiintoisempaa käyttää aika lukemiseen ja sellaiseen toimintaan, mistä itse pidän.
Ihanaa olla yksin
tälläinen_valinta
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Tervetuloa yksinäisyys, muista ettet valita yksinäisyyttäsi vanhentuessasi. Luetaan lehtiä, jossa kerrotaan vanhusten olleen kotonaan kuolleena pitkiä aikoja. Eikä kukaan kaivannut.
En usko, että valitan. Luulen, että vietän rikkaan elämänmyönteisen elämän. Maailmassa on paljon maita, mihin voin matkustaa ja vaikka jäädäkkin sinne jos siltä tuntuu. Mikään ei sido tai estä. Tuntuu vapauttavalta irrottaa kaikki turhat suhteet ympäriltä ja vaan olla itsekseni. Olen harjoittanut tätä yksinäisyyttä kuitenkin jo noin 5 vuoden ajan ja tämä tuntuu hyvältä. Työelämässä olen yrittäjä ja olen ihmisten kanssa tekemisissä enemmän, kuin tarpeeksi. En vain yksinkertaisesti enää jaksa ihmisiä vapaa-ajallani. Vapaa ajan vietän ilman ihmisiä omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni :-) Ihmisiinkin voi kyllästyä.
Joo mutta oletko onnellinen noin? Kyllä minäkin haluan olla rauhassa joskus ilman ketään, se luonnollista, varsinkin kun työ sosiaalista jatkuvaa kanssa käymistä eri ihmisten kanssa. Kuulostat nyt hiukan pessimistiltä, näin minä sanon ja näin olen päättänyt, se olkoon aina. Aika karua elämää tulee olemaan.
Minkä ikäinen olet?
Olen 37 ja aloitin tämän yksinolemisen noin 30 vuotiaana. Vaikkakin vielä senkin jälkeen aika paljon kävin ulkona tms. Nyt enää vain asiakkaiden kanssa. Niiden kanssa joutuukin sitten joskus ryyppäämään koko viikon, mistä en myöskään enää niin välitä.
Niin asiallista tekstiä kuin olla ja voi, hymyn sait huulilleni. Ihana lukea tekstiä johon on helppo samaistua! Hyvää alkavaa kesää sinulle!
Kiitos :-) Samoin hyvää kesää sinulle!
Oletan että olet nainen?
Haluaisin nussia sinua!
Olet oksettava. Häivy kaltaistesi palstoille.
Höh-sen kerran kun mies kertoo tunteistaan ja avautuu niin tommonen reaktio. Tekopyhä olet.
Ymmärrän täysin, komppaan täysin. Vuosikausien multisosiaalisen elämän jälkeen aivan sama tilanne ja samat tunnelmat. Nyt jo neljä vuotta elänyt hissukseen, eipä enää puhelin soi, onneksi.
Elämä on täyttä näinkin, mitään parisuhdetta en todellakaan halua. Lapsia tosin on. Ihmeellistä, että jotkut tulkitsevat tilanteeni masennukseksi-kertoo jotain nykymenosta, että on pakko olla fb, twitter ja 300 kaveria ja 24h kontakti kaikkiin. Juu ei kiitos, olen onnellisempi näin.
Vähän tuntuu rehvastelulta. Sanotko joka kerta peilin edessä itsellesi, olen kaunis fiksu ja hyvin toimeen tuleva.
En koe olevani erityisen kaunis. Minulla on ikää kohta 40v, en siis ole mikään nuori ja kaunis. Olen aika pienikoinen ja kyllä pitkät naiset ovat yleisesti ottaen kauniimpia. Kauneuskin on suhteellista. Se, mikä on toiselle kaunista, ei välttämättä ole toiselle. Pelkällä kauneudella ei taas tee mitään. Siihen pitää yhdistää hyvä luonne ja vaikka myyntityö, niin sitten siitä voi saada jotain etua. Toimeentulokin täällä tulee sen mukaan paljonko tekee töitä. En tiedä olenko oikeasti edes kiinnostunut enää rahanteosta. Ihmisen elämä on kuitenkin aika lyhyt vaan ja ainoastaan rahan tekemiseen. Minun ei tarvitse päteä rahalla, eikä näyttää sitä FB:ssä. Joten en ihaile itseäni peilistä tai toistele mitään maneereja rahasta.
Tunnen samoin, sopivasti tuttavuuksia ja asunnossa vain minä. Saa dokumentit ja elokuvatkin katsoa rauhassa. Asuntokin pysyy siistinä. Tätä pientä yksin elämisen onnea on vaikea kertoa niille jotka elävät jatkuvassa ihmissuhdesolmuissa. Yksin matkustamistakaan ei moni ymmärrä. On tullut etäisyyttä niihin ihmisiin joille tätä on pitänyt kokoajan selitellä, eivätkä ole ymmärtäneet kuitenkaan. Olen asunut yksin 30v ja olen yhä tyytyväisempi vuosien myötä. En usko, että mieli muuttuu enää. Vanhana tulen pärjäämään hyvin kun olen jo etukäteen harjoitellut yksinoloa vuosikymmeniä, mitään suurta yllätystä ei tule, voi tosin jossain hoitolaitoksessa löytyä liikaakin seuraa.
Miksi selität, kun voi silittää. Silittäkää kissa, mutta ei vastakarvaan. Puhukaa oieita asioita, joita toinen ymmärtää. Puhukaa kielillä, puhukaa asioista.
Jos yksin oleminen on oma valinta siitä, niin ei sitä silloin edes ajattele olevansa yksin.
Minäkin nautin yksinäisyydestä. Ihmisten kanssa olo ahdistaa.