Moi!
Olen alle 40v nainen joka on pitkään kärsinyt paniikista, olisi mielenkiintoista kuulla henkilöitä, joilla on vastaavaa ja miten he selviytyvät päivittäisestä työstä, matkustelusta, parisuhteesta jne...
Olen alle 40v nainen joka on pitkään kärsinyt paniikista, olisi mielenkiintoista kuulla henkilöitä, joilla on vastaavaa ja miten he selviytyvät päivittäisestä työstä, matkustelusta, parisuhteesta jne...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mua toi paniikkihäiriö on vaivannut n. 8 v ajan.
sai alkunsa siitä kun esimies otti minut hampaisiinsa. Itseluottamus katosi ja koulutustilanteista tuli mun helvetti. Koska paniikihäiriö iski noissa tilaisuuksissa kun piti itsensä panna likoon. Aloin välttelemään noita tilaisuuksia..kieltäytymällä, siraslomilla...kunnes viime syksynä tilanne alkoi olla niin paha että jo itsetuho ajatukset oli päälimmäisenä. Kerroin tällöin ensimmäisen kerran asiasta vaimolle...joka tilasi heti minulle ajan neurologin vastaanotolle. lääkäri pisti mut oitis 3 vk sairaslomalle ja määräsi lääkityksen Seromex 20 mg. Nyt kun olen käyttänyt tuota lääkitystä on henkinen tilani parantunut paljon..viimeviikolla osallistuin vapaaehtoisesti kahden päivän koulutukseen, jossa uskalsin jopa selittää omia mielipiteitä. Olen työpaikalla esimiesasemassa.
En tiedä auttaako tää sua yhtikäs..mutta älä jää yksin vaan hae apua ajoissa...minä itse viivyttelin aivan suotta. Vaimo on tukennut mua kokoajan.Loppujen lopuksi elämä jopa joskus hymyilee minulle ja itsekkin uskallan vastata sille.
Kiitos sinulle rohkaisevista sanoista ja positiivisesta asenteesta. Itsellänikin on positiivinen asenne tähän elämään vaikka välillä ei oikein jaksaisikaan. Olen itse saanut lääkitystä tähän, mutta kun lääkkeet lopettaa oireet tulevat melko pian takaisin ja tätä on jatkunut jo yli 10 v. Hienoa kuulla että sinulla on ymmärtäväinen puoliso, joka selvästikin auttaa sinua jaksamaan, itse olen kokenut kaksi eroa, uskon että tämä ahdistus on osa syynä siihen.. kirjoitellaan taas jos tuntuu siltä.
Tässä tilanteessa olisi pahinta jos vaimo ottaisi sen kannan että mä olen tarpeetonse olisi minun tuho. Nyt vaimo tukee mua täysin,perhe-elämä toimii kaikin osin aivan moitteettomasti. Minulla on lisäksi kaksi poikaa 17 ja 21 joiden kanssa menee myös hyvin. Perheen suhtautuminen todella auttaa jaksamaan.
Olen sitä mieltä että nuo erot ovat vaikuttaneet sinuun tosi paljon, tunnet mahdollisesti itse syytöksiä. Kaikkea hyvää sinulle...kirjoitellaan
Ihan hienoa, että voi lukea ja puhua tästä häriöstä, on se sen verran *outo* sairaus. Sitä ei kukaan voi tietää miltä se tuntuu kun saa kohtauksen jos itsellään ei ole ollut.
Itse kärsin tästä sairaudesta tosi paljon mutta olen tottunut siihen sen verran että löydän nykjään jo hyviäkin puolia tästä. Ihmissuhteet kannattaa hoitaa hyvin, ottaa vaikka avio/avopuoliso mukaan lääkäriin niin asiat valkenevat ehkä hänelle ja osaa suhtautua sinuun oikein ja sinäkin häneen..
Se on tosi karmee kokemus kun paniikkihäiriö iskee. Sydän hakka, kylmä hiki tulee, epätodellinen olo, pelko että tulee hulluksi, tuntuu että kuolee siihen paikkaan...ja tuo kohtaus kestää 20 ...30 min.
Olen itse selvinnyt paniikkihäiriöstä nykyisen avomieheni ansiosta! Apu on lähempänä kuin sitä voisi arvellakaan!
Tsemppiä teille!
Se on totta, ettei niitä voi poistaa mikään, mutta ehkä lieventää voi, kun voi jutella jonkun kaa, mua helpottaa se kun voi täällä jutella siitä sellasten ihmisten kanssa, jotka ovat kokeneet samaa, kiitos paljon teille, jotka ovat ottaneet kantaa. Itselläni auttaa se kun kuuntelee hyvää musaa, ei tietenkään kohtauksen aikana mutta sen jälkeisessä ahdistus tilassa. Tai sitten menee kävelemään luontoon yms.
Musiikki on siitä mukava asia että sitä kuunnellessa rentoutuu. Mutta olen myös huomannyt että tietyn tyyppinen kotimainen musiikki saa aikaan vain ahdistavan olon. Haikean kuuluinen iskelmämusiikki jossa haaveillaan rakkausesta.
Parhaiten ahdistavaan oloon auttaa ulkomainen musiikki..sanoitusta ei silloin tule mietittyä.
Todella kiva jutella toisen ihmisen kanssa joka tuntee mitä ahdistava olo todella tarkoittaa.
Päivä kerralla tässä mennään kesää kohti.Mä ajattelen vaikeina aikoina useesti kesää ja kesälomaa. Se antaa voimia kohdata vaikeitakin päiviä...ei siis enempää kuin päivä kerrallaan.
Hey taas, sinä uskollinen vastaaja..:)
Mietin miksi rakkausbiisit ahdistaa,,, onko sulla jotain haikeita muistoja? Itse kuuntelen ulkolaista musaa ja esim jotain klassistakin joskus, kokeile Helmut Lottia,ei ahdistavaa..