Nykyään, kun menen kauppaan, niin kaupassa tulee sellainen väsynyt ja unenomainen olo, kuin olisi juossut pitkän matkan, niin sellainen hengästynyt olo ja ajatus ei oikein kulje ja on sellainen kömpelö olo käsissä.
Jos kaupassa esim. tutkii ja katselee tavaroita, niin alkaa väsyttämään, ajatus tuntuu pätkivän ja unenomainen olo.
Joskus kassalla kun maksaa käteisellä, niin toisinaan kädet saattaa alkaa vapisemaan, eikä tasarahan laskeminen kolikoista meinaa onnistua.
Siinä tilanteessa on vaikea edes keskustella, tuttavan tai jonkun toisen kanssa, kun olo on väsynyt ja unenomainen.
Sitten, kun pääsee kotiin, niin tulee "normaalimpi" olo ja kaupassa ollut epänormaali olo katoaa.
Onko tämä joku paniikkihäiriö tai sosiaalisten tilanteiden pelko.
Minihkään työhön en pysty menemään, kun tuollainen olo tulee kuitenkin työpaikallakin, enkä töissä pystyisi olemaan, kun ei ole normaali virkeä olo.
Jos kaupassa esim. tutkii ja katselee tavaroita, niin alkaa väsyttämään, ajatus tuntuu pätkivän ja unenomainen olo.
Joskus kassalla kun maksaa käteisellä, niin toisinaan kädet saattaa alkaa vapisemaan, eikä tasarahan laskeminen kolikoista meinaa onnistua.
Siinä tilanteessa on vaikea edes keskustella, tuttavan tai jonkun toisen kanssa, kun olo on väsynyt ja unenomainen.
Sitten, kun pääsee kotiin, niin tulee "normaalimpi" olo ja kaupassa ollut epänormaali olo katoaa.
Onko tämä joku paniikkihäiriö tai sosiaalisten tilanteiden pelko.
Minihkään työhön en pysty menemään, kun tuollainen olo tulee kuitenkin työpaikallakin, enkä töissä pystyisi olemaan, kun ei ole normaali virkeä olo.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ahdistuneisuudelta tuo ainakin kuulostaa. Kannattaa jutella lääkärille ehdottomasti.
Tällähetkellä elämäntilanteeni on aika raskas, kun isä kuoli 2 kk sitten, joten suruaika on menossa ja ei mene ihan nopeasti ohi.
Isän menetys kosketti tosi raskaasti, kun olen isän kanssa asunut äitini kuoleman jälkeen 44 vuotta ja äiti kuoli 28 vuotta sitten.
Kortistosta jäin pois 2008 totaalisen väsymisen ja loppuunpalamisen takia.
Ilmottauduin kortistoon isän hautajaisten jälkeen, mutta irtisanouduin, koska laittoivat heti kurssille, enkä jaksanut vielä lähteä millekään kurssille, kun olo ei ole paras mahdollinen, kun isän kuolemasta on vähän aikaa ja isän merkitys oli minulle erityisen suuri.