ahdistus /masennus 6vuotta

Tosiaan.. Masennusta ollut jo melkeinpä sen 6 vuotta, nykyään olen 18v pojan kloppi. Alku vaiheessa olin 12. (poika myös silloin) mutta ! Junnuna ajattelin että tämä olo johtuisi murrosiästä yms.. Tai niin se varmaan johtuikin. Silloin oli koulussa muotia olla masentunut, oli muotia olla erilainen kuin muut.. Mutta itse yritin pitää pään kylmänä, olla mies enkä puhuisi asiasta kenellekkään. Enkä edes puhunutkaan.. Tätä jatkui siihen asti kunnes täytin 14. Silloin omatoimisesti päätin auttaa itseäni ja menin foorumille, joka oli tarkoitettu "hulluille" ihmisille.. Ennen kuin uskalsin itse julkaista mitään luin paljon muiden tekstejä, ja tajusin että jokainen kirjoitus oli kuin joku olisi lukenut aivojani. Päätin sitten kirjoittaa oman juttuni. Tein todella pitkän tekstin jossa kerroin kaiken itsestäni. Kerroin kuinka olin viilellyt, kerroin kuinka olin harkinnut itsemurhaa ja kerroin kuinka sen myös teen... Noin kaksi viikkoa kävin foorumilla kirjoitellen ajatuksiani... Kukaan ei koskaan juttujani kommentoinut ja aloin pitämään itseäni huonona. Puoli vuotta masennus paheni ja viillot käsissä syveni.. Olin kesällä erään ihmisen luona, hän sanoi menevänsä kauppaan. Mentyään kauppaan, varmistin että hän oli poissa ja juoksin yläkertaan jossa oli ase kaappi.. Avasin kaapin ja otin pienen ja vanhan sodan aikasen ryssä pistoolin esille, laitoin lippaaseen yhden luodin ja vedin aseen latinkiin.. Mutta ulosheittäjä ei toiminut joten piti taistella, että saisin patruunan oikeaan paikkaan.. Olin siis 14 ja valmiina ampumaan aivoni pihalle.. Sitten iski pelkotila enkä vetänyt liipaisimesta.. Hetki tuon jälkeen äitini tai isäni sai sähköpostin.. Poliisilta ! Jossa ilmoitettiin hälyttävistä viesteistä sieltä foorumilta.. Kielsin siinä vaiheessa että en ole sellaisia tehnyt yms.. Sama poliisi setä sitten lähetti äidilleni ne samat tekstit jotka kirjoitin.. Olin juuri ollut sitä mieltä että auttaa todella paljon saada puhua ongelmista anonyymisti.. Minut oli nolattu vanhemmilleni.. Minut käskettiin menemään psykologeille kertomaan asioistani.. Valehtelin heille ja sanoin että yritin saada vain huomiota kirjoituksillani.. Se oli siis ensimmäinen kerta kun julkisesti avauduin.. Ja tämä on toinen kerta kun uskallan taas kertoa itsestäni.. Masennus on muuttunut ahdistukseksi.. Pelkään muita ihmisiä.. Haluan ystäviä mutta samalla pelkään ihmisiä ja haluan olla yksin.. Enään en viiltele mutta kaikkea muuta yllämainittua kyllä.. Alkaa loppua kohden tekstikin olla hyvin sekaista koska ahdistaa tämä kirjoittaminen.. En tiedä mitä tulisi tehdä.. En jaksa jatkaa mutta en uskalla lopettaa.. Toivottavasti tätä tekstiä ei ilmoiteta poliisille.. Ja tarkoitus tekstille oli vähän purkaa huonoa oloani.. Kiitos jos luit