Hei. Miesystäväni mukana sain perheeseemme Emma-koiran, ihanan seropin kolmisen vuotta sitten. Tavatessamme Emma oli ylikiloinen ja vaisu, etujalkaakin vähän könkkäsi. Säännöllisesti lenkkeillen, ruokaillen, leikkien ja rakastaen Emman yleiskunto koheni, häntä heilui rupelina ja etutassun vaivatkin kaikkosivat. Opetin Emman uimaan vanhempieni mökillä ja vesilelujen nouto oli mielekästä puuhaa kesäpäivinä. Talvella frisbeen noutaminen ja vinkulelut olivat suosikkeja.
Viime perjantaina lähdin tuttuun tapaan vanhempieni luokse Emman kanssa, jossa sitä heti siliteltiin ja kyseltiin kuulumiset. Pelasin frisbeetä Emman kanssa ulkona ja pelin jälkeen sisällä hän painoi päätään reiterni ja halusi istumaan kainalooni, märkä kuono painautui poskeeni ja hän selitti jotain koiran vinkukielellään kuin kiitokseksi. Tarjosil iltaruokaa Emmalle, jota hän söi puoliannosta. Läähätti ja kohta oksensi ruuan pois. Edes vesi ei pysynyt sisällä. Valvoin yölläkin Emman oloa, hän halusi ulos pissalle ja katsoimme yhdessä pellon reunalta taivaanrantaa. Mieleni valtasi huoli ja outo tunne. Aamulla vein Emman eläinlääkäripäivystykseen ja saimme antibioottia akuuttiin haimatulehdukseen. Kotona Emman vointi vain huononi, hengitys tapahtui apulihaksilla. Toivoin ja rukoilin että Emma toipuisi ennalleen. Illalla hengitys oli enää vähäistä ja pyysin äitiäni apuun. Hädissäni elvytin Emmaa, mutta se henkäisi viimeisen kerran. Huusin ja itkin, oksensinkin vaatteilleni..oli niiin ikävä rakasta, jonka oli lähdettävä.
Miesystäväni saapui ja muut kaivoivat vanhempieni takapihalle hautapaikan. Laskimme Emman lakanaan käärittynä ja heitin mukaan pari pehmolelua ja orvokinkukkia. Toivotin rakkaalle hyvää matkaa koirien taivaaseen ja kiitin yhteisistä päivistämme, kuinka Emma toi iloa meidän kaikkien elämään. Hauta peitettiin ja sytytimme kynttilän. Hyvää yötä Emma.
Kotona lohduttomuus iskee, on niin iso ikävä <3
Viime perjantaina lähdin tuttuun tapaan vanhempieni luokse Emman kanssa, jossa sitä heti siliteltiin ja kyseltiin kuulumiset. Pelasin frisbeetä Emman kanssa ulkona ja pelin jälkeen sisällä hän painoi päätään reiterni ja halusi istumaan kainalooni, märkä kuono painautui poskeeni ja hän selitti jotain koiran vinkukielellään kuin kiitokseksi. Tarjosil iltaruokaa Emmalle, jota hän söi puoliannosta. Läähätti ja kohta oksensi ruuan pois. Edes vesi ei pysynyt sisällä. Valvoin yölläkin Emman oloa, hän halusi ulos pissalle ja katsoimme yhdessä pellon reunalta taivaanrantaa. Mieleni valtasi huoli ja outo tunne. Aamulla vein Emman eläinlääkäripäivystykseen ja saimme antibioottia akuuttiin haimatulehdukseen. Kotona Emman vointi vain huononi, hengitys tapahtui apulihaksilla. Toivoin ja rukoilin että Emma toipuisi ennalleen. Illalla hengitys oli enää vähäistä ja pyysin äitiäni apuun. Hädissäni elvytin Emmaa, mutta se henkäisi viimeisen kerran. Huusin ja itkin, oksensinkin vaatteilleni..oli niiin ikävä rakasta, jonka oli lähdettävä.
Miesystäväni saapui ja muut kaivoivat vanhempieni takapihalle hautapaikan. Laskimme Emman lakanaan käärittynä ja heitin mukaan pari pehmolelua ja orvokinkukkia. Toivotin rakkaalle hyvää matkaa koirien taivaaseen ja kiitin yhteisistä päivistämme, kuinka Emma toi iloa meidän kaikkien elämään. Hauta peitettiin ja sytytimme kynttilän. Hyvää yötä Emma.
Kotona lohduttomuus iskee, on niin iso ikävä <3
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.