mulla on sellanen nolo ongelma, että tykkään hakee huomiota hoitohenkilökunnaltani. olen siis hoidossa masennuksen ja psykoosin takia, olen ollut sairaalassa monta kertaa ja aina niitten reissujen välissä avohoidossa. tykkään kun hoitajat/lääkärit ovat huolissaan minusta, tykkään pakkolääkityksestä (tiedän, kuulostaa inhottavalta), tykkään kun minut laitetaan pakkohoitoon tms. tykkään kun minua ei päästetä ulos osastolta. viiltelen usein huomionhakemiseksi hoitajilta. en tiedä miksi käyttäydyn näin, ja haluan eroon siitä. olen miettinyt olisiko minulla huomionhakuinen persoonallisuushäiriö (minulla on diagnosoitu rajatila), mutta en usko siihen, koska en muuten halua paljon huomiota, ainoastaan hoidossa. esim. vanhemmiltani en halua paljon ollenkaan huomiota, tahtoisin usein vaan että he jättäisivät minut rauhaan. ja kaveriporukassa en hae huomiota, siis nyt yhtään enempää kuin muutkaan.
onko kellään samanlaisia kokemuksia? olisi kiva tietää etten ole ainoa tästä kärsivä :(
onko kellään samanlaisia kokemuksia? olisi kiva tietää etten ole ainoa tästä kärsivä :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Huomionhakuhan on avunpyyntö, auttakaa en voi hyvin. Onneksi teet sen aivan oikeassa paikassa.
Olet ehkä huomannut, että kavereilta tai kotoa ei helpotusta tule. Ajattele niitä, jotka joutuvat sen hakemaan ulkomaailmasta, hiilitöntä sekoilua ja kukaan ei kuitenkaan auta.
Olisikohan sinulla joku luottohoitaja, jolle voisit puhua. Ei sinua sen vuoksi sieltä pois potkaista vaan voisi auttaa menemään vähän syvemmälle. Sinä kait haluat parantua?
Vähän sama tilanne. Haluan,että eräs tietty yksi ihana ja sympaattinen aikuinen puuttuu tähän olooni ja yritän hakea häneltä kaikin tavoin huomiota. Omalta perheeltä en halua apua,mutta tältä yhdeltä haluan.
Tämän vuoksi tuntuu u´sein,että tämä ei ole todellista,vaikka toisaalta mulla kyllä todella on paha olo ja olen mm.viillellyt ja mulla on kai jonkinlainen ahmimishäiriö tms.
Mutta en ymmärrä miksi en voi ottaa apua vastaan kuin tältä yhdeltä ihmiseltä..
niin siis minä kyllä käyn terapiassa, mutta en ole kehdannut hänellekään puhua tästä huomionhausta. koen sen niin nolona, pelkään että hän tuomitsee minut. pelkään muutenkin että ihmiset tuomitsevat minut tuon takia.
minä kyllä haluan parantua, mutta olen niin kauan ollut sairas, että se joskus tuntuu mahdottomalta. :( mutta kyllä silti jossain mieleni kolossa tiedän että joskus asiat saattaisivat olla paremmin.
..kokea sitä nolona. Eihän tuollainen ongelma nyt vielä ole noloutta nähnytkään! :)
Mulla on ihan samanlaista huomionhakuisuutta!Diagnoosina masennus ja persoonallisuushäiriö tai rajatila.Mä rakastan kun poliisit raahaa mua putkaan tai kun sairaalassa voin riehua ja joudun lepareihin tai pakkohoitoon yms.Nyt on ollut pakko raúhoittua mieheni takia,ettei jätä.Silti unelmoin näistä menneistä huomion saamisen hetkistä...
Laita mulle e-mailia jos haluat kirjotella.
t.perhoskukkanen (29-v.nainen)