Ex. puolisoni paljastui narsistin oppikirjan esikuva mukaiseksi. Eron jälkeen kävin useampaan otteeseen psykologilla, koska eron logiikka ja perusteet olivat niin uskomattomia, exän pettäminenkin oli kuulemma minun syytäni. Psykologini kehotti tarinani jälkeen minua hankkimaan kirjallisuutta narsismista ja pakko on myöntää, että valaistuin ja löysin niin ex. kumppani kuin myös itseni näistä kirjoista ja eron jälkeen meno on ollut ihan oppikirjojen mukaista, mitä en kuitenkaan lähde tässä enempää ruotimaan. Narsistien uhrit tietävät kyllä mistä puhun.
Ongelma jonka olen joutunut kohtaamaan on uuteen ihmiseen tutustuminen ja kiintyminen. Olen kohtuullisen hauskan näköinen kaveri ja ongelma ei ole naisen " saaminen" vaan ongelma on se, etten pysty oikein kiintymään enkä osaa enää rakastua kehenkään vaikka olisi kuinka mukavan oloinen tai näköinen nainen kyseessä. Ajatuksissa pyörii edelleen vahvasti tämä pettäjä narsistinen ex. vaimoni joka oli omalla tavallaan valloittava, koukuttava, hurmaava, mutta en vain pääse hänestä yli. Menneisyyden tyttöystävät unohtuivat aikoinaan melko nopeasti, mutta tämä valloittava ja koukuttava pikku paskiainen ei lähde mielestä vaan kummittelee jopa toisinaan unissani kuvittelen kaiken palaavan ennalleen vaikka tiedän mikä hän nyt onkin. Exällä menossa jo kolmas mies vuoden sisään ja kenenkään perään hän ei näytä itkevän, jos ero tulee. Hänellä on aina meno päällä ja hyvin menee omien sanojensa mukaan. Minä en ole edes vielä erosta kunnolla toipunut vaikka aikaa erostamme on jo hieman yli vuosi, sen sijaan narsistin ihminen näyttää toipuvan sen sijaan hetkessä. Onko kenelläkään muilla ns. uhreilla näitä samoja ongelmia uusien suhteiden luomisessa ja kiintymisessä ?
Ongelma jonka olen joutunut kohtaamaan on uuteen ihmiseen tutustuminen ja kiintyminen. Olen kohtuullisen hauskan näköinen kaveri ja ongelma ei ole naisen " saaminen" vaan ongelma on se, etten pysty oikein kiintymään enkä osaa enää rakastua kehenkään vaikka olisi kuinka mukavan oloinen tai näköinen nainen kyseessä. Ajatuksissa pyörii edelleen vahvasti tämä pettäjä narsistinen ex. vaimoni joka oli omalla tavallaan valloittava, koukuttava, hurmaava, mutta en vain pääse hänestä yli. Menneisyyden tyttöystävät unohtuivat aikoinaan melko nopeasti, mutta tämä valloittava ja koukuttava pikku paskiainen ei lähde mielestä vaan kummittelee jopa toisinaan unissani kuvittelen kaiken palaavan ennalleen vaikka tiedän mikä hän nyt onkin. Exällä menossa jo kolmas mies vuoden sisään ja kenenkään perään hän ei näytä itkevän, jos ero tulee. Hänellä on aina meno päällä ja hyvin menee omien sanojensa mukaan. Minä en ole edes vielä erosta kunnolla toipunut vaikka aikaa erostamme on jo hieman yli vuosi, sen sijaan narsistin ihminen näyttää toipuvan sen sijaan hetkessä. Onko kenelläkään muilla ns. uhreilla näitä samoja ongelmia uusien suhteiden luomisessa ja kiintymisessä ?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Aivan täysin samanlaisia kokemuksia. Erosta on jo 4-vuotta ja narsisti kummittelee mielessäni ja unissani. On aina ollut tunne kuin narsisti olisi uinut sisälleni ja jäänyt sinne tuhoamaan sen mitä olin ennen häntä. Olin kuin nukke jota hän liikutteli ja tein kaiken mitä hän halusi. Sitten yllättäen narsisti hävisi elämästäni ja heitti minut roskiin. Olen aivan eri ihminen nyt pelokas, arka, epäileväinen, en uskalla luottaa enään mihinkään. Tämä on hyvin raskasta. Muutama seurusteluyritys on ollut, muttei niistä mitään ole tullut. Vaikka tiedän kuinka mahdotonta oli narsistin kanssa elää niin kaipaan häntä siltikin.
Minulla meni noin puolitoista vuotta toipua asiasta. Tai silloin lopetin rakastamisen. Lopullisesti.
"Minä en ole edes vielä erosta kunnolla toipunut vaikka aikaa erostamme on jo hieman yli vuosi, sen sijaan narsistin ihminen näyttää toipuvan sen sijaan hetkessä".
Koska narsisti on värisokea tunteiden suhteen. Häneltä puuttuu kyky kokea tunteita eikä hän näin kykene viestimään tunteiden avulla.
Olen odotellut tunne-elämäni palautumista normaaliksi jo useamman vuoden ajan. Kaikki muut jutut elämässä ovat palautuneet, ystävien seurassa pystyn olemaan normaalisti ja iloitsemaan ja yleensä nautin elämästä ja kaikesta.
Mutta miessuhteita (olen siis nainen) minun on melkein mahdoton edes ajatella.
Toisaalta, narsistikin kuuluu nykyään auttamattomasti sarjaan "ei missään tapauksessa", eli ei täytä minun kriteereitäni mitenkään. Säälin ja halveksin häntä.
Olen muutenkin hyvin valikoiva miesten suhteen, joten ehkä tämä on normaalia minua.
Sinun kannattaa pohtia sitä sinun suhdettasi n-naiseen läpikotaisin, että onko hänessä vielä jotain, mitä haluaisit hänestä. Ei missään tapauksessa kannata lähteä uuteen suhteeseen niin kauvaa, kuin entinen kummittelee mielessä mitenkään koukuttavana. Sellainen ajatus ilman muuta kertoo siitä, että et ole käynyt läpi riittävästi eroasi. Vuosi on aikuiselle kovin lyhyt aika vielä.
Sitten: menneisyyden tyttöystävät ja ne uudet naiset joita saat... oma lukunsa. Et valikoi minun mielestäni riittävästi. Mitä sen niin väliä on, mitä sinä saat, jos saat jotain sellaista, mitä et oikeasti edes halua?
Narsisti tarvitsee "vastakappaleensa", eli "uhri" on usein pehmeä ja narsistin vallasta kiihoittuva henkilö. Ei ole kumma jos ongelma jatkuu vaikka narsisti viheltää jo kaukana. Uhrin kannattaa miettiä sitä, miksi nämä kiksit ovat niin voimakkaita, miksi valtaa häikäilemättä käyttävä henkilö vetoaa.
"miksi valtaa häikäilemättä käyttävä henkilö vetoaa."
Ja mitä hemmetin valtaa edes? Pelkkiä pellejä.
Tuo ns. "vallankäyttö" olikin juuri yksi tärkeistä epäkohdista (lievästi sanottuna) jotka laittoivat hälytyskelloni alunperin soimaan. Osoittaa kaikin tavoin kuinka epäkypsän ja tilannetajuissaan harhaisen henkilön kanssa ollaan tekemisissä.
Täällä palstallakin erottaa trollinarsistin helposti juuri siitä, että hän tekee suuria karkeita virheellisiä yleistyksiä ja "ottaa haltuunsa" palstalaiset suurena yhtenäisenä ryhmänä... vai arvostellakseen heitä.
Minuun ei ainakaan vetoa tuollaiset hupihölmöt, joita nämä ovat. Eihän tuollainen kestä mitään päivänvaloa. En voinut edes kuvitella, että esiintyisin narsistini kanssa julkisesti missään oikeiden ihmisten ilmoilla. Aivan järjetöntä se narsistin "vallankäyttö".
Aikani nautin seksistä, koska leikkimielellä tuollainen saattaa olla hauskaakin... tovin.
Olet kyllä aika sekaisin oman tunne-elämäsi suhteen. Vai trollaatko?
Tein itselleni selväksi sen jälkeen, kun olin pohjamutani penkonut narskun jälkeen, että kaikki miehet eivät ole samanlaisia. Onneksi minulla on kokemusta normaaleista miehistä, joten tiedän näin olevan.
Ainoa "ongelma", jos nyt näin voi sanoa on se, että olen tullut varovaisemmaksi. Tätä kylläkin pidän hyvänä asiana. En todellakaan halua toista samanlaista kokemusta, minkä narskun kanssa koin.
Olen uudelle suhteelleni kertonut, millaisessa parisuhteessa olen ollut. Hän osaa antaa minulle tilaa ja aikaa. Minulla on hetkeni, kun haluan viettää aikaa vain itseni kanssa, mutta osaan onneksi nauttia myös miesystäväni seurasta.
Asia, joka pitää uuteen suhteeseen lähtiessä muistaa, ettei uusi kumppani ole SE narsku, vaan aivan toinen ihminen. Älä syyllistä häntä narskun tekemisistä ja sanomisista. Anna aikaa itsellesi tutustua uuteen ihmiseen ja jos jossain vaiheessa tuntuu, että jokin asia toisessa tökkii, niin eroa. Älä yritä väkisin, se ei onnistu.
Niin mene ja tiedä, itse ajattelisin, että elämä opettaa kaikenlaista, ehkä senkin mitä rakastuminen pitää sisällään, että enemmänkin sitä siinä vaiheessa sitten rakastuu omaan mielikuvaansa ko. henkilöstä...
"Rakastumisen tilaa leimaa myös tietynlainen tapa nähdä toinen. Rakastettu nähdään vahvasti positiivisessa valossa ja häneen suuntautuvat odotukset ovat myönteisiä; olet ihana. Toinen on kuin valkokangas, johon voi heijastaa omia mielikuviaan ihannekumppanistaan. Tähän ihannekumppaniin on helppo olla rakastunut"
Olen ymmärtänyt näihin asioihin tutuessani, että monikin tulkitsee tuon ensivaiheen siksi ainoaksi oikeaksi rakkaudeksi ja kun huuma haihtuu, ajatellaan että se on sitten siinä...
Puhutaan jopa ihmisistä jotka ovat rakastuneet enemmänkin siihen omaan rakastumisen tunteeseen kuin siihen kohteeseen...
Mutta joo, mä oon jo vanha täti, joskus turhan realistinen, etten siihen tyyppiin sillä tavalla ees rakastunut, että olisin elätellyt jotain yhteisiä tulevaisuuden toiveita, kun lähtökohtakin oli ny mitä oli, tiesin että hän oli pettänyt silloista kumppaniaan jo vuosien ajan, mikä kertoi ettei kyseessä ainakaan mikään luotettva tyyppi ollut...
Mutta hyvä näitäkin on itsekunkin pohtia, mitä on rakastuminen ja mitä sitten rakastaminen, joka jälkimmäinen tarkoittaa sitten sitä, että rakastaa toista sellaisena kuin hän todellisuudessa on...
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_lahtokohtia/parisuhteen_vaiheet2/rakastuminen/
Toisaalta kyllä rakastuminen on kokemuksena jotain sellaista, en sen kaikille soisi, ainakin kerran elämässään vaikka sitten joutuukin kohtamaan sen pettymyksen ettei se toinen ollutkaan niin ihana miksi hänet kuvitteli...
Mikä parasta siihen omaankin kumppaniin voi rakastua yhä uudelleen jolloin se on realistisempaa, kun tuntee kumppaninsa ei enää rakastu mielikuviin toisesta kuten alussa useinkin käy...
Sitähän se vaatii, uskallusta heittätyä ja luottamusta, ilman täyttä varmuutta mistään, uskoa siihen että elämä kantaa...
Minulle kävi samoin kuin monelle muulle,että olin narstisen kanssa parisuhteessa ja tämä narsisti katosi yhtä nopeasti,kuin tulikin. Suhde oli pitkä ja mietin miten minulla ei hälytyskellot soineet? Ja selkeä vastaus on,että taittava narsisti osaa olla peittämään todellisen minänsä toiselta.Eli teenkesti erittäin taittavasti erittäin hienoa kumppania. Joten ajan myötä ja iän myötä narsisti on taittavampi. Eli vanha konkkari jo 50vuotiaana. Mutta sitä mietin tässä kun taittava narsisti löytää uuden kummpanin ja hankkii heti yhteen muutettua lapsen(jota on jo ennestään),että onko tämä narsistin illuusiota vai mitä? Kun puhutaan,että narsisti ei kykene tunne elämän.Vai uskooko narsistikin itsekin uuteen suhteseen ja voiko mikään muuttaa narsistia niin,että muuttusi tunne ihmiseksi katumatta mitä hän on aikaisemmin tehnyt?Vai onko tämä kaikki vain väliaikaista?Osaako joku kokevampi kertoa asiasta enemmän ilman trollausta?
"Mutta sitä mietin tässä kun taittava narsisti löytää uuden kummpanin ja hankkii heti yhteen muutettua lapsen(jota on jo ennestään),että onko tämä narsistin illuusiota vai mitä?"
Noh, lukemani perusteella tuo lapsen hankkiminen, pikainen naimisiin meno on juurikin tyypillistä narsistille. Se on sitä toisen sitomista suhteeseen, joka kaiketi juontuu siitä pelosta että toinen jättää...
Avioliittoa harvemmin päätetään kovin heppoisin perustein varsinkin jos siinä lapsia, moni vihkikaavan mukaan kärsii, uskoo ja toivoo, että se muuttuu paremmaksi yrittämällä olla sille narsistille kaikessa mieliksi ja pyrkien täyttämään hänen loputtomat tarpeensa...
Entä salakihlat, miten niiden laita on? Varsinkin aika nopealla aikataululla, pitäisikö olla varuillaan?
Vähän ristiriitainen tuo viimeinen kappaleesi. Ehkä ajattelen avioliitosta sitten liian vanhanaikaisesti, kun se mielestäni juurikin perustuisi sille, että haluaa tuottaa toiselle mielihyvää ja tyydyttää toisen tarpeita. Antaessaan toiselle onnen ja ilon pilkahduksia, pääsee mielestäni tasaipainoisempaan suhteeseen kuin nalkuttamalla ja valittamalla, ohjaten toista kuin narussa pidettävää koiraa.
Ei ollut luotettavaa rakkautta, kun pettäjän kanssa seurusteli? Ei kai, kyl sen ny ties sen oravankin luottomies tehtaalt, sillai kai.
He eivät ole ilmeisesti vieläkään naimisessa,joten ihmetellä saapi.
Jaa noi salakihlajutut on ihan vieraita, muistan aikoinaan sen "eiollutnormaali" nimmarilla kirjoittaneen puhuneen tuollaisista ja taisin silloinkin ihmetellä, ja pitäneeni niitä vähän niinku "lasten" touhuna, etten ny osaa sanoa pitääks olla varuillaan, kun en tiedä onk tommosia ees oikeesti olemassa että ollaan "salakihloissa", mutta ilmeisesti asia koskettaa sinua jotenkin kun esillle otit...
Mitä tulee mainitsemaasi ristiriitaaan, niin kommentoin ny asiaa yleisluontoisesti koskien semmosta liittoa jonka toinen osapuoli olisi narsisti, että sen narsistin tarpeet varmaan on tärkeimmät aina ja kaikkialla, kuten joku hauskasti toi esille toisessa ketjussa, että uhrin olisi syytä esiintyä seksikkäänä kaupassakin ja ymmärtää että sielläkin voisi ainakin mielikuvissa harrastaa ryhmäseksiä, koska sillä narsistilla on niin valtava stimulaation tarve...
Ilmeisesti sinä viittasit normaalin suhteeseen, jossa mielihyvän ja ilon tuottaminen on vastavuoroista niin että kummankin tarpeet ovat etusijalla vaihtelevasti. Samoin kun puhuit nalkuttamisesta yms. etten hevin usko narsistin puolison uskaltautuvan moista tekemään enkä usko narsistin suostuvan koiran rooliin, että enemmänkin sitte sitä narsistin toimintaa, mieleen muistui taannoin joku mieskin täältä joka kertoi kouluttavansa vaimoaan. Tuohon samaan koulutus termiin törmäsin myös narsistin uhrit kertovat kirjan myötä jossa uhri kertoi puolisonsa käyttäneen sanaa koulutus, väkivallasta...
"Se on sitä toisen sitomista suhteeseen, joka kaiketi juontuu siitä pelosta että toinen jättää..."
Monella normaalimmalla ehkä, mutta narsistilla taitaa juontaa siitä tosiseikasta, että suhteen kuin suhteen päivät ovat luetut, jos narsisti ei tee suhteeseen jotain sellaista, minkä kanssa toinen on ikuisesti kiinni hänessä... mikäpä muu se voisi olla kuin lapsi.
Salakihlat, yksipuolinen seurustelu (sinä olet parisuhteessa-narsisti ei), seurassa tuntemattomaksi heittäytyminen (julkkiskokkareilla tulee esittelemään itsensä ja sitten ohjaa drinkkibuffaan ja "tarjoaa" sinulle juoman -juomat kun ovat ilmaisia. Olette aamulla nousseet samasta sängystä ja narsisti on SINUN avecina juhlissa mutta jotenkin asia kääntyy niin, että olette siellä NARSISTIN ansiosta. Narsisti yrittää epätoivoisesti iskeä uusia lähteitä merkittävistä ihmisistä. Lopulta narsisti kehrää kokoon riidan, että pääsee vapaasti esiintymään. Ja hän on kaikissa tilanteissa SINKKU!).
Vaimon ja lasten "piilottaminen" sopivan paikan tullen. Muistan erään kylpyläreissun, jolloin narsisti vieraan naisen kanssa käveli perheensä ohi silmää räpäyttämättä. Myöhemmin hän selitti, ettei ollut nähnyt meitä hälisevän ympäristön vuoksi.
Näistä voisi kirjoittaa kirjan! Aivan järjettömiä tapauksia, jotka eivät todellakaan kuuluisi normaaliin ihmiselämään! Ja jälkeen päin narsisti kääntää kaiken päälaelleen. Jos jokin asia on ollut aivan päivänselvä eikä narsisti ole saanut selitystään läpi, asia yksinkertaisesti vaietaan kuoliaaksi. Jos yrität ottaa asian puheeksi valuu sanat narsistista kuin se kuuluisa vesi hanhen selästä.
Että kyllä kaikki asiat mihin liittyy "sala" tai "piilo" sana ovat ihan ominta narsistia.
Itellä kaks narsisti naista takana, juttu kestää sellaisen 3kk ja sitten he jättävät, kun alkuhuuma on ohi, he ovat ovelia, vetää sinut peliin mukaan ja jättää tostanoin vaan. Narsisteja voisi sanoa myös jakorasioiksi, antaa jokaiselle, joka vähänkään kiinnostaa ja haluaa pääasiassa seksiä vaan ja pientä romantiikkaa, valitettavasti olen joutunut kahden narsistin kynsiin, eka ero oli vaikea, mutta toisessa meni pari viikko, kun tajuaa millainen toinen oikeasti on, niin rakkaus loppuu hyvin äkkiä, ellei ole sitten seksin perässä.
" antaa jokaiselle, joka vähänkään kiinnostaa ja haluaa pääasiassa seksiä vaan ja pientä romantiikkaa, "
Narsistilla on yleensä jokin materiaalinen hyöty mielessä. Käyttää toisen asuntoa, tuttavapiiriä tai yleensä melkein mitä vain mielikuvituksellista, mitä uhri ei hoksaa. Kaikki eivät koskaan, ellei tule ajatelleeksi. Narsisti on hyväksikäyttäjä, joka naamioi hyväksikäytön rakkauteen, tai vain seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen.
Heti imemässä uhrinsa kuiviin, jos vain huomaa että se on mahdollista.
Näin se menee,jos jotain hyvää,niin onko kummiski parempi jos jättävät.Toinen vaihtoehto olisi henkinen väkivalta kaikkineen häikäilemättömien temppujen tekeminen myös silmiesi edessä ja jos siitä menet huomauttaan,tulee aivan hirveä riita.Miksi he suuttuvat niin paljon? Ottaako niilä päähän niin kovasti,kun jäävät kiinni tempuistaan?
Nussikaa kansalaiset ! Nussikaa näitä narsistejanne, sillä ne tokenee.... naikaa ja jättäkää, sitä elämä on !! Myykää niitä joukoille, rahastakaa......
" Narsistilla on yleensä jokin materiaalinen hyöty mielessä. Käyttää toisen asuntoa, tuttavapiiriä tai yleensä melkein mitä vain mielikuvituksellista, mitä uhri ei hoksaa. Kaikki eivät koskaan, ellei tule ajatelleeksi. Narsisti on hyväksikäyttäjä, joka naamioi hyväksikäytön rakkauteen, tai vain seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen."
Tämän voin allekirjoittaa narsisti naisesta eronneena. Tämä monin tavoin viehättävä nainen kiinnostui minusta taviksesta aikoinaan ja ihmettelinkin aikoinani mikä minussa vetosi, no jälkeenpäin vasta tajusin että perheeni omaisuus, talot ja mökit merenrannalla yms. Avioliittoon oli kiire ja heti saman tien tehtiin lapset alle vuoden välein. Elo sujui kun " tottelin " kaikessa ja hyväksyin kontrollin ja tietyn mustasukkaisuuden. Lapset kun lähti maailmalle ilmoitti exä löytäneensä " paremman " ja erohan siinä tuli ilman perusteluita ilman keskusteluita, jäin siinä ihmettelemää kuin nalli kalliolle ja ne nk. syyt olivat täysin tekaistun oloisia . Nyt kierroksessa jo toinen mies vuoden sisään, joka nyt vastannee toiveita, rahaa, asemaa ja komeat talot taustalla . Tästä tämä narsku nainen jo ymmärtää pitää kiinni kun hänelläkin mittarissa jo keski-ikä häämöttää.
Veikö erossa osansa, eli menikö sinun omaisuutesi ositukseen?
Pitää kiinni uudesta sen aikaa kun hänestä on hyötyä, eroaa jos löytää paremman hyväksikäytettävän. Ei narsisti mistään pidä kiinni, niinkuin me muut, jotka emme pelaa narsistien pelikorteilla.
Otti omansa osituksessa ja osa tästä hänelle tulleesta omaisuudesta oli vanhempieni aikanaan yhteiseen kotiimme antamaa rahallista tukea mm. asunnon hankintaan, mitä ei ollut mitenkään avioehdolla suojattu. Perustaessamme yhteisen kodin hänellä ei ollut tuomisinaan yhtään mitään. Vasta jälkeenpäin olen tajunnut tämän naisen toimintalogiikan. Hän keskittyy etsimään varakkaita ihmisiä, rakkaudella ei väliä kunhan vain on rahaa, taloja ja hulppeaa omaisuutta ja titteliä taustalla. Empatiaa tällä naisella ei ole lainkaan, tahto ohjaa toimintaa ei omatunto. Valitettavasti tällaisia ihmisiä elää keskuudessamme. Uhri on usein kiltti, sopeutuva ja varakas.
Se on täällä kirjoittamisessa yksi parhaista hetkistä, kun voi kertoa jollekin, joka kuvittelee, että narsisti on sellainen joka "löytää paremman", että ei se löydä parempaa, ei koskaan.
Se on niin vaikea siinä omassa tuskassa ymmärtää, että joku voi olla niin eri tavoin rakennettu, että juuri tuosta kohtalokkaasta kohtaa ihmisyyttä puuttuu se tärkein.
Juuri noin kävi minulle myös. Tosin oikeudenkäynti vielä kesken mutta pahalta näyttää. Tulin huijatuksi kuin myös vanhempani :(
Samoin minä ja minun vanhempani. Kaiken takana on ollut muualta saamani tiedon mukaan pitkään jatkunut sunnitelmallisuus ja kylmääkin kylmempi laskelmointi. Karmeaa ajatella, että tällaisen täysin itsekeskeisen ihmisen kanssa tuli elettyä pitkässä liitossa. Nyt on naamiot riisuttu, rakkaus oli kulissi.
Narsistin rakastaminen on vähän niinkuin yrittäisi täyttää vedellä tynnyriä, jossa ei ole pohjaa. Se on täysin turhaa työtä, vaikka tynnyri olisi kuinka upea, hieno, värikäs ja siinä olisi hienoja kohokuvioitakin. Ja vaikka niitä täyttäjiä olisi useampia, niin se ei siitä huolimatta täyty yhtään. Kannattavampaa on täyttää sellaista tynnyriä, missä on pohja, vaikka itse tynnyri olisi vähän arkipäiväisempi, ehkä jopa hiukan kolhiintunutkin.
Sori vertaukseni, mutta mielestäni se kuvaa aika hyvin.
Minunkin exmies oli narsisti, joka halusi naimisiin ja ajattelin hänen kunnioittavan avioliittoa niin että lopettaa valehtelut ja pettämiset. Suostuin naimisiin sillä ehdolla, että tehdään avioehto ( minulla talo muuta omaisuutta, mies tuli vuokra-asunnosta) ja toinen ehtoni oli, että jos pettää, otan eron neuvottelematta enää. Jonkin aikaa menikin ihan mukavasti, mut kas kummaa; rupesi potenssipillerit katoamaan ilman että olisi kotona käytetty, tuli kummallisia menoja, puhelin aina mukana, ei koskaan vahingossakaan jäänyt pöydälle, mut kun hänelle satuin soittamaan poissaollessaan kotoota, ei vastannut, kun puhelin oli jäänyt autoon tms. Viimeinen pisara oli, kun hänelle nettiin tuli minulle tuntemattomia naiskavereita.
Pitkään eron tultua jo voimaan yritin josko suhde toimisi seurusteluna, mutta mihinkäpä se muuttui, kun mies lupaili, mutta koskaan ei puheet ja teot pitäneet paikkaansa, ei aiemminkaan, mitenpäs sitten nytkään ja narsistihan yrittää kaikin keinoin pitää pihdeissään, ei olisi halunnut erota, mutta onnekseni pääsin eroon, vaikka kyllä lujille on ottanut ja se luottamus miehiin kyllä kärsii varmaan tämän minun loppuelämän, sillä me molemmat olemme jo eläkeikäisiä. Niin vain sitten en enää vastallut viesteihinsä, jätin kaiken omaan arvoonsa ja olenkin tässä jonkun aikaa saanut olla rauhassa, toivottavasti on lopullista.
Se tässä on vähän kummallista, että miten narsku minut valitsi, olen kuitenkin luonteeltani päättäväinen ja tiesin kyllä alusta asti vehkeilystään, ettei nyt puun takaa mulle tullut, pointti mulla oli se, että TOIVOIN hänen muuttuvan, kun menen naimisiin kanssaan, että sillä tapaa olin kyllä tyhmä, eiväthän ne muutu.
Ihailen niitä ihmisiä, jotka ovat olleet niin voimakkaita, että ovat päässeet eroon narsistikumppanista.
Kyllä siinä saa henkisesti vahva ja luja olla.
Se ei riitä, että itse irrottautuu tunteidensa kanssa tästä ihmisestä. Sen lisäksi pitää olla vielä niin vahva, että pystyy vastustamaan narsistin houkutuksia, aneluja ja muuta riippuvuutta.
Joku on sanonut, että pitää laittaa kädet ristiin kun pääsee narsistista eroon. Niin se on. Iloitkaa siis ja onnitelkaa itseänne te, jotka olette narsistivapaita!
Haluaisin kuulla enemmän näitä onnistumiskertomuksia.
Olen ajatellut, että toisen osapuolen "rikkominen" on narsistilta harkittu strategia, hän järjestää asian niin että HÄN on se, joka menee eteenpäin ja toinen jää ihmettelemään. Eihän se ole kivaa nähdä toista uudessa suhteessa.
Itsellä kävi niin, että tyyppi piiritti minua (se on jo hälytyksen merkki, ei oli pitänyt päästä lähelle, varsinkin kun vaikutti vähän vastuuttomalta), sitten seurusteltiin suunnilleen vuoden. Yhtenä iltana hän kertoi puhelimessa kuinka ihana olen, ja kuinka paljon hän rakastaa minua. Seuraavana päivänä hän halusi lopettaa suhteen. Oli kuuleema ollut edellisenä iltana kännissä (parin samppanjalasin jälkeen). Kun sitten kyselin mitä tässä on totta, niin hän sanoi, että kännissä kertoo totuuden. Jatkettiin (valitettavasti) suhdetta ja pari kertaa hän halusi lopettaa, mutta ajattelin, että onko hän taas vaan epävarma, kunnes lopulta ehdotin, että lopetetaan, koska asiat eivät tunnu toimivan. Vastaus oli "Ei, mehän kuulumme yhteen". Kuukauden kuluttua hän löysi uuden, ja odotti, että olen kaveri heidän molempien kanssa parin viikon päästä. Sanoi, että "Naurat tälle asialle kymmenen vuoden päästä". No, ei ole naurattanut. Ehkä järkyttävintä tässä on vielä se, että yhteiset kaverit (eivät ole enää kaveraita) olivat sitä mieltä, että kyllähän se täytyy osata kaveri olla, vaikka mitä olisi tapahtunut.
En tiedä olenko erityisen herkkä, mutta en ole tämän jälkeen koskaan palutunut omaksi itsekseni.