Olen syntynyt valtavan suureen perheeseen. Tarkemman lukumäärän jätän kuitenkin sanomatta paljastumisen pelossa. Kotonamme oli niukkuutta. Vanhemmat joutuivat tarkoin miettimään, mitä kellekin lapsista voidaan ostaa. Perheessämme jyräsi ne, jotka olivat saaneet parhaat puheenlahjat. Heikommat sen sijaan jäivät altavastaajiksi ja jäivät usein ilman harrastevälineitä jne. Itse kuuluin näihin heikompiin.
Lapsena mua pidettiin omaperäisenä omiin ajatuksiin vaipuvana. Saattoivat vanhemmat myös ajatella, että tuossapa helppo ja halpa lapsi. Mua oli helppo pitää Herran nuhteessa piiskapelotteella. Kertaakaan en piiskasta saanut, mutta uskoin vahvasti pelotteeseen.
Minusta tuli hyvin epävarma ja huonosti menestyvä ihminen, jonka koulun arvosanat eivät hirveenä mieltä ylentäneet. Minulla oli vakavia keskittymishäiriöitä läpi peruskoulun ja ulkolukumuistikin oli varsin kehno. Nekin, joissa koin olevani vahvoilla, olin enintään keskinkertainen. Oman muistini mukaan erityisesti äidinkielessä, käsitöissä ja kuvataiteissa olin lahjakas. Peruskoulun päättötodistuksessa sen sijaan äidinkielen kohdalla seisoo seiska, kuvaamataidon kohdalla kasi ja käsitöissä kasi. No näyttihän nuo vallan suurilta numeroilta muiden numeroiden seassa, pitkää vitosten sarjaa! Osa vieläpä just ja just läpi useiden uusintojen ja tukiopetuksen avulla!
Nyt vanhempana elämä on ollut yhtä rämpimistä, enkä ole onnistunut saamaan mitään töitä. En pitkäaikaisia ja koulut ovat keskeytyneet toisensa perään. Olen elänyt 15 vuotta etsien edelleen itseä, kunnes päätin lähtee selvittää, mistä nää mun vaikeudet oikein johtuvat. Käytiin läpi elämänhistoria aina lapsuudesta nuoruuteen ja nykyhetkeen. Lääkäri arveli, että minulla saattaisi olla ADD. Pääsin neurologisiin tutkimuksiin ja lopulta sain ADD:n diagnoosin. Olisin saanut lääkityksenkin siihen, mutta vielä emmin sitä. Olen kuullut, että ADD:lääkitys heikentää luovuutta. Toisaalta jos nämä lääkkeet auttavat mua keskittymään, niin hyvä.
Alkaa korpeaa tää jatkuva epäonnistuminen jne. Alan olemaan jo varsin masentunutkin ja menneisyydenkin näen vain sarjana epäonnistumisia. Kotiolotkin ovat alkaneet hävettää mua. Käynti kotona tuo lapsuuden traumoja esiin. Siinä pienessä talossa me kaikki lapset aikoinaan asuttiin, miten ihmeessä mahduimme. Entä jos ADD:ni johtuu siitä, ettei kotona ollut keskittymisrauhaa? Me kun teimme läksyt keittiön pöydällä samaan aikaan, kun äitillä yleiskone pauhas. Öisin vauvat valvottivat.
Toisaalta keskittymisvaikeudet ovat seuranneet mua ihan näihin päiviin saakka, joten epäilen, että ADD on ollut enemmän periytyvää tms. Ehkä vanhemmat joutuivat elää köyhyydessä, kun jos heilläkin oli jotain ongelmia. Isän keskittymiskyky oli kyllä uskomattoman hyvä, muttei äitin ja sisarusten. Meillä mikään ei ikinä pysyny kotona järjestyksessä. Työkalut hävisivät. Niitä löytyi mistä sattuu. Kotona oli turha yrittää tehdä käsitöitä, kun aina se väline, jota olis tarvinut, olikin hävinnyt. Sama oli piirtämisen ja maalailun kanssa. Erityisesti maalausvälineet olivat yhteisiä joita äiti osti meille. Jotenkin jännällä tavalla niitä tuubeja kuitenkin aina hävisi.... Löytyi monesti roskista. Taulut kans hävisi ajan mittaan. Ymmärrän kyllä täysin isän siivousvimman: pienessä talossa hukkuisimme romuihin, jos kaikkien tuotokset säilytettäisiin.
Itse en uskalla perustaa perhettä, koska en halua jatkaa samaa perinnettä, mitä meillä kotona oli. En ehkä enää niin valtavaa perhettä saisi aikaankaan, ellen nyt menis jonku 18 vuotiaan kanssa naimisiin. Koen, että ADD:na minun ei kannata jatkaa sukua. Tuottaa nyt lisää mielenterveyshäiriöisiä ihmisiä. Toivonkin enemmän sitä, että pääsisin täältä taivaaseen! Että Jumala ottais minut. Siionissamme ei tahdota ymmärtää niitä, jotka eivät halua naimisiin. Se kun pitäisi jotenkin perustella toisille. Mene nyt sinäkin, kun nuo muutkin menevät, kuulen usein sanottavan. Koen olevani outolintu tämän vuoksi myös siionissamme!
Vain muutamille olen sanonut, että olen saanut ADD-diagnoosin, mutta he: ne ovat höpöjuttuja. Lääkärit ovat tehneet diilin lääkefirmojen kanssa, jotta saisivat lääkkeille myyntiä. Ja selitellään normaaleja keskittymisvaikeuksia jollain sairauksilla.
Kysynkin ihan lopuksi niiltä, jotka epäilevät ADD:n olevan vain lääketehtaiden keksimä huiputus,
Mistä keskittymisvaikeudet sitten johtuvat?
Mitä minun täytyisi tehdä, jotta saisin keskittymiskykyni ja erityisesti muistini normaaliksi?
Olen kyllä ehtinyt elämäni aikana kokeilla jos mitä. Herbalifeä, raakaruokia, Natures Ownia, Goldenia, ihmevitamiineja, magneetteja ja öljyjä. Mikään noista minulle paljon tyrkytetyistä "ihmetuotteista" ei ole saanut keskittymiskykyäni ja muistiani parantumaan!
Lapsena mua pidettiin omaperäisenä omiin ajatuksiin vaipuvana. Saattoivat vanhemmat myös ajatella, että tuossapa helppo ja halpa lapsi. Mua oli helppo pitää Herran nuhteessa piiskapelotteella. Kertaakaan en piiskasta saanut, mutta uskoin vahvasti pelotteeseen.
Minusta tuli hyvin epävarma ja huonosti menestyvä ihminen, jonka koulun arvosanat eivät hirveenä mieltä ylentäneet. Minulla oli vakavia keskittymishäiriöitä läpi peruskoulun ja ulkolukumuistikin oli varsin kehno. Nekin, joissa koin olevani vahvoilla, olin enintään keskinkertainen. Oman muistini mukaan erityisesti äidinkielessä, käsitöissä ja kuvataiteissa olin lahjakas. Peruskoulun päättötodistuksessa sen sijaan äidinkielen kohdalla seisoo seiska, kuvaamataidon kohdalla kasi ja käsitöissä kasi. No näyttihän nuo vallan suurilta numeroilta muiden numeroiden seassa, pitkää vitosten sarjaa! Osa vieläpä just ja just läpi useiden uusintojen ja tukiopetuksen avulla!
Nyt vanhempana elämä on ollut yhtä rämpimistä, enkä ole onnistunut saamaan mitään töitä. En pitkäaikaisia ja koulut ovat keskeytyneet toisensa perään. Olen elänyt 15 vuotta etsien edelleen itseä, kunnes päätin lähtee selvittää, mistä nää mun vaikeudet oikein johtuvat. Käytiin läpi elämänhistoria aina lapsuudesta nuoruuteen ja nykyhetkeen. Lääkäri arveli, että minulla saattaisi olla ADD. Pääsin neurologisiin tutkimuksiin ja lopulta sain ADD:n diagnoosin. Olisin saanut lääkityksenkin siihen, mutta vielä emmin sitä. Olen kuullut, että ADD:lääkitys heikentää luovuutta. Toisaalta jos nämä lääkkeet auttavat mua keskittymään, niin hyvä.
Alkaa korpeaa tää jatkuva epäonnistuminen jne. Alan olemaan jo varsin masentunutkin ja menneisyydenkin näen vain sarjana epäonnistumisia. Kotiolotkin ovat alkaneet hävettää mua. Käynti kotona tuo lapsuuden traumoja esiin. Siinä pienessä talossa me kaikki lapset aikoinaan asuttiin, miten ihmeessä mahduimme. Entä jos ADD:ni johtuu siitä, ettei kotona ollut keskittymisrauhaa? Me kun teimme läksyt keittiön pöydällä samaan aikaan, kun äitillä yleiskone pauhas. Öisin vauvat valvottivat.
Toisaalta keskittymisvaikeudet ovat seuranneet mua ihan näihin päiviin saakka, joten epäilen, että ADD on ollut enemmän periytyvää tms. Ehkä vanhemmat joutuivat elää köyhyydessä, kun jos heilläkin oli jotain ongelmia. Isän keskittymiskyky oli kyllä uskomattoman hyvä, muttei äitin ja sisarusten. Meillä mikään ei ikinä pysyny kotona järjestyksessä. Työkalut hävisivät. Niitä löytyi mistä sattuu. Kotona oli turha yrittää tehdä käsitöitä, kun aina se väline, jota olis tarvinut, olikin hävinnyt. Sama oli piirtämisen ja maalailun kanssa. Erityisesti maalausvälineet olivat yhteisiä joita äiti osti meille. Jotenkin jännällä tavalla niitä tuubeja kuitenkin aina hävisi.... Löytyi monesti roskista. Taulut kans hävisi ajan mittaan. Ymmärrän kyllä täysin isän siivousvimman: pienessä talossa hukkuisimme romuihin, jos kaikkien tuotokset säilytettäisiin.
Itse en uskalla perustaa perhettä, koska en halua jatkaa samaa perinnettä, mitä meillä kotona oli. En ehkä enää niin valtavaa perhettä saisi aikaankaan, ellen nyt menis jonku 18 vuotiaan kanssa naimisiin. Koen, että ADD:na minun ei kannata jatkaa sukua. Tuottaa nyt lisää mielenterveyshäiriöisiä ihmisiä. Toivonkin enemmän sitä, että pääsisin täältä taivaaseen! Että Jumala ottais minut. Siionissamme ei tahdota ymmärtää niitä, jotka eivät halua naimisiin. Se kun pitäisi jotenkin perustella toisille. Mene nyt sinäkin, kun nuo muutkin menevät, kuulen usein sanottavan. Koen olevani outolintu tämän vuoksi myös siionissamme!
Vain muutamille olen sanonut, että olen saanut ADD-diagnoosin, mutta he: ne ovat höpöjuttuja. Lääkärit ovat tehneet diilin lääkefirmojen kanssa, jotta saisivat lääkkeille myyntiä. Ja selitellään normaaleja keskittymisvaikeuksia jollain sairauksilla.
Kysynkin ihan lopuksi niiltä, jotka epäilevät ADD:n olevan vain lääketehtaiden keksimä huiputus,
Mistä keskittymisvaikeudet sitten johtuvat?
Mitä minun täytyisi tehdä, jotta saisin keskittymiskykyni ja erityisesti muistini normaaliksi?
Olen kyllä ehtinyt elämäni aikana kokeilla jos mitä. Herbalifeä, raakaruokia, Natures Ownia, Goldenia, ihmevitamiineja, magneetteja ja öljyjä. Mikään noista minulle paljon tyrkytetyistä "ihmetuotteista" ei ole saanut keskittymiskykyäni ja muistiani parantumaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jumalan terve, Rakas Ystävä!
Ensiksikin haluaisin sanoa, että Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet ihan hyvä sellaisena kuin olet. Sinä osaat jopa kirjoittaa paremmin ja johdonmukaisemmin kuin ihmiset keskimäärin.
Me kaikki ihmisethän olemme erilaisia. Tämä tosiasia on vain hyväksyttävä. On myös syytä muistaa, että elämä ei kenelläkään ole helppoa. Jokaisella on omat murheensa ja vaikeutensa.
Itsekin olen suuresta ja hyvin köyhästä perheestä. Kerrot, että teillä sentään oli yleiskone, joka jurrasi ja häiritsi. Meillä ei ollut edes sähköjä eikä vesijohtoa. Aikakin silloin oli toinen. Monet meistä sittemmin saivat korkeakoulutuksen, mutta toiset päätyivät tavallisempiin ammatteihin. Nykyisinhän ei korkeakoulutuskaan takaa työtä, ei edes ruokakaupan kassan paikkaa, joten sepä siitä.
Diagnoosit ovat usein sitä ja usein tätä; joskus tehdään diagnoosi vain siksi, että jotain tarttee tehdä, noin niin kuin saada valmiiksi. Älä tuijota tähän ADD-diagnoosiin nyt, vaan katsele jokin työpaikka - mikä tahansa -, taikka jos olet vielä nuorehko (30-40 v), katsele jokin koulurtuspaikka. Esimerkiksi ruoanlaittopuolella ja hoiva-alalla on työllisyystilanne hyvä. Meistäkin muutamat päätyivät näille aloille eikä heidän ole koskaan tarvinnut olla työttömänä. Ovat pärjänneet jopa paremmin kuin jotkut korkeakoulutetut.
Jos taas ei työtä tai koulutuapaikkaa löydy - maassahan on 300.000 työtöntä - niin onneksi yhteiskunta on semmoinen, että perustoimeentulo taataan jokaiselle. Itsekin nykyisessä elämäntilanteessani kävelen joka päivä 3- 4 tuntia ulkona. Keväisin katselen pieniä luonnon ihmeitä, vaikkapa voikukan kukintaa jalkakäytävän reunassa. Toiset 3 - 4 tuntia lueskelen kirjoja. MInulla ei ole varaa ostaa kirjoja, mutta lainaan kirjastosta, ja nykyisin kirjaston eteisessä on asiakkaiden vaihtohylly, josta miltei joka päivä noudan 5 - 10 ilmaista kirjaa. Viimeksi luin korealaisen Kim Hyun Heen kirjan "Sieluni kyyneleet". Loput 3 - 4 tuntia päivässä laitan jotakin halpaa ruokaa (puuria, jauhelihakeittoa, makaroonia) itselleni ja vähän siivoilen köyhää majaani ja pesen nyrkkipyykkinä vaatteitani. Asun yksin. MInulla ei ole ystäviä eikä tuttavia.
Keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin kuuntelen nettiseuroja eri puolilta Suomea. Ei tässä oikein muita mahdollisuuksia ole kuin ottraa elämän päivät vastaan sellaisina kuin Jumala ne antaa. Toisinaan huomaan olevani melko tyytyväinenkin. Vaikka olenkin hyvin köyhä, annan paikkakunnallani oleville romanikerjäläisille kolikoita, koska oletettavasti romanit ovat vielä minuakin köyhempiä. Vaasan suviseuroihin en pääse, koska minulla ei ole varaa matkustaa. Kesäseuraradiosta kuuntelen.
Näin meillä siis jokaisella on oma elämämme osa. Maallinen elämä on pisimmilläänkin lyhyt ja usein vastoinkäymisten ja murheiden täyttämä. Meidän toivomme on siinä, että Herra Jeesus Kristus on kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemiserllaan valmistanut meille tien Taivaan kotiin. Odotamme tuota Suurta Päivää.
Jumalan rauhan terveisin
ystäväsi
Olen opiskellut ruoanlaittopuolella, työharjoittelu oli piinaa. En pysynyt siinä hirveessä kiireessä mukana ja unohtelin ruoka-aineita liiankin usein ja asiakkailta tuli siitä valituksia. Rikoin hamamielisyyteni vuoksi hygieniasääntöjäkin, vaikka minulla onkin hygieniapassi! Koin, että se ei ole mun ala.
Tämän jälkeen tein kaksi vuotta keikkatöitä siellä täällä ja olin sovitellulla päivärahalla. Kuukaudessa rahaa heltisi vähän alta 1000 euroa. Sitten aloin opiskelemaan hoiva-alaa työttömyysrahalla. Unohdin usein opintosuoriteotteita lähettää te-toimistoon ja tämän vuoksi menetin paljon etuuksiani. Suoritin koulun melkein loppuun, mutta sitten terveys alkoi bragaa. Hoiva-alallakin olisi pitänyt olla kokoajan skarppina. ADD:sta oli selkeetä haittaa, aiheutin työharjoittelussa näytön vastaanottajan mukaan vaaratilanteita!
Minulla on jonkin verran ystäviä ja käyn seuroissa. On vain ikävää, etten pääse kavereiden kanssa kaikkialle, minne ne minua tahtoisi. Ulkona syömisistä, ulkomaanmatkoista jne en voi haaveilla. Nytkin kavereita lähti välimerelle jossa ne myös risteilevät. Yrittivät minua mukaan, mutta jouduin jäämään tänne. Minulla vain ei ole varaa laittaa reissuun 600 euroa. Yhden ulkomaanmatkan tein 300 eurolla viisi vuotta sitten, mutta kaverit eivät oikein pitäneet, kun en voinut sielläkään syödä ulkona. Söimme koko viikon eineksiä, joita lämmittelimme hotellin mikrossa, sekä jokunen snagari pystygrillistä. Kaverit pilkkas, että ku joku kysyy että mitä te söitte siellä tms. niin mikroeineksiä...
Tänä kesänä en voi tehdä mitää reissuja, enkä pääse Vaasaan suviseuroihinkaan, kun ei ole autoa, eikä varaa matkustaa. Onnibussilla pääsisin, mutta Vaasasta pitäis saada kyyti suviseura-alueelle ja vielä yöpaikka ja syömiset perillä. Minulla voisi olla nyt tosi hyvä tilanne, jos en kärsisi ADD:ta!
Jumalan terve jälleen!
Ystävänäsi jälleen kirjoittelen Sinulle nyt aamuyöstä. Illalla satuin lämmittämään kämpän liian kuumaksi, söin pari perunaa ja puoli rasiaa Lidlin maksalaatikkoa (0,36 eur) ja nukahdin sitten kirja kädessä päiväpeitteen päälle. Heräsin näin varhain.
On mukavaa, että Sinulla kuitenkin on ystäviä ja voit käydä seuroissa. Niin kuin jo sanoin, minulla ei ole yhtään ystävää eikä tuttavaa ja seuroihinkaan en pääse koskaan. Olen kyllä kaivannut ystäviä. Itse asiassa olen ajatellut, että olisi mukavaa tavata kuka tahansa ihminen, jonka kanssa voisi jutella ja ehkä kuljeskella ulkosalla. Joskus ulkona kuljeskellessani vastaan tulee pienten lasten koululuokka. Vilkutan lapsille, ja he vilkuttavat minulle. Se tuntuu mukavalta. Toisinaan näen ulkoilutettavan huonokuntoisia vanhuksia tai kehitysvammaisia. Kerran pysähdyin erään pyörätuolissa istuvan kehitysvammaisen luokse. Sanoin, että hänellähän on kaikki asiat hyvin kun Taivaan Isä on varannut hänelle paikan Taivaan kodista. Hänen silmiinsä nousivat kyyneleet. Minusta tilanne tuntui mukavalta. Ulkona liikkuessani vastaan tulee paljon koiranulkoiluttajia. Joskus olen lukenut, että nämä koiraihmiset ovat kaikkein yksinäisimpiä. Olen jopa harkinnut hankkivani koiran, pienen ehkä, ja tällä tavalla voisin ikään kuin huijata kohtalolta joitakin tuttavia tai jopa ystäviä noista koiranulkoiluttajista.
Oli nyt sattuma, että Sinä olet jo yrittänyt ruoanlaittoalaa ja hoiva-alaa, joista ensimmäisessä viestissäni kerroin. Sinullahan on nyt näiltä aloilta jo kokemusta. Älä anna periksi, vaan yritä uudelleen jommalla kummalla näistä aloista! Esimerkiksi ruoanlaitossa Sinä kyllä pystyt muistamaan ruoka-aineet kun varaat kaikki aineet riviin pöydälle siihen käden ulottuville. Ja hoiva-alallakin on paljon sellaisia töitä, joissa ei tarvitse koko ajan olla niin kovin skarppina; opiskeluaikana tietysti pitäisi olla, mutta ne opettajat ja ohjaajat kyllä ymmärtävät erilaisuutta ja auttavat Sinua. Haluaisin rohkaista Sinua, että aloittaisit näillä aloilla uudelleen. Meillä jokaisella on elämässä oma paikkamme. Voisithan huokaista Taivaan Isän puoleen, että hän osoittaisi Sinulle Sinun paikkasi.
Kun lueskelen paljon, monesti olen lukenut Jobin kirjaa. Jobhan oli varsin menestyvä mies. Hänen vastoinkäymistensa tarina alkaa siitä, että hänen lapsilaumansa oli viettämässä juominkeja, ja koko talo sortui ja kaikki saivat surmansa. Niitähän tuli sen jälkeen kaikkia muitakin murheita: mitä hirveimpiä tauteja, ja Job menetti kaiken omaisuutensa. Sitten kun vitsaukset olivat ohi, Job sai taas kaikkea monin verroin, varmaan vaimon tai useampiakin vaimoja ja paljon lapsiakin. Mutta eihän hän niitä ensimmäisessä vastoinkäymisessä kuolleita lapsiaan saanut takaisin. Siihen oli vain tyydyttävä, että nuo lapset olivat menneet...
Vaasan suviseuroista puheenollen: On mahdollista, että Vaasan linja-autoasemalta olisi järjestetty kuljetus seurapaikalle, esim. bussi tunnin välein. Varmaan jotkut noista ystävistäsi menevät suviseuroihin. Voisithan Vaasan linja-autoasemalta soittaa jollekulle heistä ja pyytää, että he noutaisivat Sinut seura-alueelle. Yhteismajoituspaikkojakin saattaa löytyä, mutta kaikkein helpoin tapa olisi ostaa muutaman kympin maksava pikkuteltta ja nukkua siinä. Ei se tietysti aina mukavaa ole pystyttää pikkutelttaa kahden ökyasuntovaunun väliin, mutta useimmitenhan se ökyautot ja asuntovaunutkin on ostettu velkarahalla. Silloin kun minulla oli auto (pieni ja halpa), nukuin kippurassa auton takapenkillä. Ihan käypäläisen auton saa jo 500 eurolla. Mitä taas ruokaan tulee niin voihan sitä jonotella ruokapaikalla, ja vielä halvempaa on ostaa evääksi näkkileipää ja muutama Lidlin uunilenkki (0,72 eur/kpl). Seurojahan voi toki kuunnella Kesäseuraradiostakin, mutta tunnelma paikan päällä on kokemisen arvoinen.
Tässä nyt kerroin jotakin omasta elämäntarinastani siksi, että ainahan voimme oppia jotakin toisiltamme. Minäkin opin Sinun tarinastasi. Älä nyt jatkuvasti ajattele tuota ADD:ta, vaan ajattele mieluummin, että Jumala on luonut jokaisen meistä erilaiseksi, ja tässä omassa osassamme meidän jokaisen on elettävä se aika, jonka Jumala on meille tarkoittanut. Voimme etsiä pieniä ilon aiheita niistä ympärillämme olevista asioista, joita ympärillä sattuu olemaan. Tärkein ilonaiheemme on se, että Taivaan Isä on ottanut meidät lapsikseen.
Kun edellä tuli puhetta ammateista ja työtehtävistä, niin kerron vielä eräästä hyvin kauniista nuoresta naisesta, joka oli liukuhihnatyössä tehtaalla. Siinä työssä oli toki kiire, mutta erityisen skarppina siinä ei tarvinnut olla. Tyttö oli mennyt naimisiin diplomi-insinöörin kanssa, koska hän oli niin täydellisen kaunis ja herttainen, että hänhän saattoi valita miehistä kenet halusi. Kun tytöllä ei ollut mitään koulutusta - päinvastoin kuin miehellään - hän 30-vuotiaana lähti iltakouluun, luki ylioppilaaksi ja valmistui laakäriksi 40-vuotiaana. ### --- Jatkuu seur. viestissä... tämä tuli täyteen. ---###
Tässä jatkoa lääkärin tarinaan:
Lääkärin työura jäi lyhyeksi. Alle 50-vuotiaana hän kotonaan yöllä nukkuessaan kuoli aivoverenvuotoon. Aivan yllättäen. Aivan terve ihminen.
Minäkin olen joskus pohtinut, että kukahan löytää minut, jos satun yllättäen kuolemaan tänne kämppääni. Kukaan ei kaipaa minua. En tunne ketään täälläpäin. Luultavasti vuokranantaja havaitessaan vuokranmaksun puuttuvan tulee omilla avaimillaan sisään ja löytää mädäntyneet maalliset jäännökseni.
Joskus menneinä vuosikymmeninä kansakoulusta piti pääsykokeissa pyrkiä keskikouluun, keskikoulusta saattoi sitten pyrkiä lukioon. Erään pojan opintie tyssäsi siihen, ettei hän päässyt keskikouluun. Myöhemmin hän perusti kotiseudulleen sahan ja tuotti puutavaraa myyntiin. Eräs hänen kansakoulukavereistaan pääsi keskikouluun ja lukioon ja suoritti yliopistotutkinnon. Kun työtä ei löytynyt, hän otti työpaikan tältä sahalta.
Raamatussa kerrottu Joosefin tarinakin on koskettava. Joosefin veljet halusivat Joosefille pahaa, mutta Jumala käänsi nämä pahat aikeet hyväksi.
Lopuksi vielä haluaisin sanoa - toistaakin sitä, mitä ensimmäisessä viestissä sanoin -, että Sinun ADD ei vaikuta mitenkään erityisen pahalta, koska osaathan Sinä oikein hyvin keskittyä kirjoittamiseen ja oikein hyvin analysoit elämäntilannettasi. Jumalalla on varaa ajallaan siunata Sinua. Meitä kaikkia. Emmehän me läheskään aina elämässämme näe Jumalan siunausta emmekä ymmärrä Jumalan aivoituksia... että miksi on näin ja näin.
Tämä palstakin näyttää monesti olevan rauhaton ja epäolennaisuuksia ja epäasiallisuuksia täynnä. Aina ei synny eikä edes yritetä päästä asialliseen keskusteluun. Mitään muutakaan keskustelupalstaa en nyt satu tietämään. Palstoja tärkeämpiä Sinullekin ovat ystävät ja tuttavat ympärilläsi ja lähelläsi. Hehän olivat Sinulle hyviä kun pyysivät Sinua Välimeren risteilyllekin. Kun pääset seuroihin, siellä joskus saattaa ihan sattumaltakin löytää jonkun mukavan juttukaverin, ja jutusteluista saattaa saada elämisen voimaa.
Toivotan Sinulle jaksamista!
Jumalan rauhan terveisin
Sinun Ystäväsi
Heppa...
Kannattaa kokeilla VHH ruokavaliota (runsaasti kasviksia esim. heikkilän ) vaikka 2 kuukautta lisättynä kahdella vitamiinilla D 200 mikrog päivässä ja EEPA rasvahappoja 4 g päivässä....(e-epa on erittäin tärkee saada tarpeeksi)
Minä olen päässyt tällä tavalla eroon huomattavan hyvin oireista...
Terveisiä!