Odotamme Suurta Päivää

Tämä tarina löytyi etusivun ADD-ketjusta:

###
Sinun_ystäväsi
26.5.2015 14:39

Jumalan terve, Rakas Ystävä!

Ensiksikin haluaisin sanoa, että Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet ihan hyvä sellaisena kuin olet. Sinä osaat jopa kirjoittaa paremmin ja johdonmukaisemmin kuin ihmiset keskimäärin.

Me kaikki ihmisethän olemme erilaisia. Tämä tosiasia on vain hyväksyttävä. On myös syytä muistaa, että elämä ei kenelläkään ole helppoa. Jokaisella on omat murheensa ja vaikeutensa.

Itsekin olen suuresta ja hyvin köyhästä perheestä. Kerrot, että teillä sentään oli yleiskone, joka jurrasi ja häiritsi. Meillä ei ollut edes sähköjä eikä vesijohtoa. Aikakin silloin oli toinen. Monet meistä sittemmin saivat korkeakoulutuksen, mutta toiset päätyivät tavallisempiin ammatteihin. Nykyisinhän ei korkeakoulutuskaan takaa työtä, ei edes ruokakaupan kassan paikkaa, joten sepä siitä.

Diagnoosit ovat usein sitä ja usein tätä; joskus tehdään diagnoosi vain siksi, että jotain tarttee tehdä, noin niin kuin saada valmiiksi. Älä tuijota tähän ADD-diagnoosiin nyt, vaan katsele jokin työpaikka - mikä tahansa -, taikka jos olet vielä nuorehko (30-40 v), katsele jokin koulurtuspaikka. Esimerkiksi ruoanlaittopuolella ja hoiva-alalla on työllisyystilanne hyvä. Meistäkin muutamat päätyivät näille aloille eikä heidän ole koskaan tarvinnut olla työttömänä. Ovat pärjänneet jopa paremmin kuin jotkut korkeakoulutetut.

Jos taas ei työtä tai koulutuapaikkaa löydy - maassahan on 300.000 työtöntä - niin onneksi yhteiskunta on semmoinen, että perustoimeentulo taataan jokaiselle. Itsekin nykyisessä elämäntilanteessani kävelen joka päivä 3- 4 tuntia ulkona. Keväisin katselen pieniä luonnon ihmeitä, vaikkapa voikukan kukintaa jalkakäytävän reunassa. Toiset 3 - 4 tuntia lueskelen kirjoja. MInulla ei ole varaa ostaa kirjoja, mutta lainaan kirjastosta, ja nykyisin kirjaston eteisessä on asiakkaiden vaihtohylly, josta miltei joka päivä noudan 5 - 10 ilmaista kirjaa. Viimeksi luin korealaisen Kim Hyun Heen kirjan "Sieluni kyyneleet". Loput 3 - 4 tuntia päivässä laitan jotakin halpaa ruokaa (puuria, jauhelihakeittoa, makaroonia) itselleni ja vähän siivoilen köyhää majaani ja pesen nyrkkipyykkinä vaatteitani. Asun yksin. MInulla ei ole ystäviä eikä tuttavia.

Keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin kuuntelen nettiseuroja eri puolilta Suomea. Ei tässä oikein muita mahdollisuuksia ole kuin ottraa elämän päivät vastaan sellaisina kuin Jumala ne antaa. Toisinaan huomaan olevani melko tyytyväinenkin. Vaikka olenkin hyvin köyhä, annan paikkakunnallani oleville romanikerjäläisille kolikoita, koska oletettavasti romanit ovat vielä minuakin köyhempiä. Vaasan suviseuroihin en pääse, koska minulla ei ole varaa matkustaa. Kesäseuraradiosta kuuntelen.

Näin meillä siis jokaisella on oma elämämme osa. Maallinen elämä on pisimmilläänkin lyhyt ja usein vastoinkäymisten ja murheiden täyttämä. Meidän toivomme on siinä, että Herra Jeesus Kristus on kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemiserllaan valmistanut meille tien Taivaan kotiin. Odotamme tuota Suurta Päivää.

Jumalan rauhan terveisin

ystäväsi
###
0<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Suuren_Päivän_odottaja kirjoitti:

Tämä tarina löytyi etusivun ADD-ketjusta:

###
Sinun_ystäväsi
26.5.2015 14:39

Jumalan terve, Rakas Ystävä!

Ensiksikin haluaisin sanoa, että Sinussa ei ole mitään vikaa. Olet ihan hyvä sellaisena kuin olet. Sinä osaat jopa kirjoittaa paremmin ja johdonmukaisemmin kuin ihmiset keskimäärin.

Me kaikki ihmisethän olemme erilaisia. Tämä tosiasia on vain hyväksyttävä. On myös syytä muistaa, että elämä ei kenelläkään ole helppoa. Jokaisella on omat murheensa ja vaikeutensa.

Itsekin olen suuresta ja hyvin köyhästä perheestä. Kerrot, että teillä sentään oli yleiskone, joka jurrasi ja häiritsi. Meillä ei ollut edes sähköjä eikä vesijohtoa. Aikakin silloin oli toinen. Monet meistä sittemmin saivat korkeakoulutuksen, mutta toiset päätyivät tavallisempiin ammatteihin. Nykyisinhän ei korkeakoulutuskaan takaa työtä, ei edes ruokakaupan kassan paikkaa, joten sepä siitä.

Diagnoosit ovat usein sitä ja usein tätä; joskus tehdään diagnoosi vain siksi, että jotain tarttee tehdä, noin niin kuin saada valmiiksi. Älä tuijota tähän ADD-diagnoosiin nyt, vaan katsele jokin työpaikka - mikä tahansa -, taikka jos olet vielä nuorehko (30-40 v), katsele jokin koulurtuspaikka. Esimerkiksi ruoanlaittopuolella ja hoiva-alalla on työllisyystilanne hyvä. Meistäkin muutamat päätyivät näille aloille eikä heidän ole koskaan tarvinnut olla työttömänä. Ovat pärjänneet jopa paremmin kuin jotkut korkeakoulutetut.

Jos taas ei työtä tai koulutuapaikkaa löydy - maassahan on 300.000 työtöntä - niin onneksi yhteiskunta on semmoinen, että perustoimeentulo taataan jokaiselle. Itsekin nykyisessä elämäntilanteessani kävelen joka päivä 3- 4 tuntia ulkona. Keväisin katselen pieniä luonnon ihmeitä, vaikkapa voikukan kukintaa jalkakäytävän reunassa. Toiset 3 - 4 tuntia lueskelen kirjoja. MInulla ei ole varaa ostaa kirjoja, mutta lainaan kirjastosta, ja nykyisin kirjaston eteisessä on asiakkaiden vaihtohylly, josta miltei joka päivä noudan 5 - 10 ilmaista kirjaa. Viimeksi luin korealaisen Kim Hyun Heen kirjan "Sieluni kyyneleet". Loput 3 - 4 tuntia päivässä laitan jotakin halpaa ruokaa (puuria, jauhelihakeittoa, makaroonia) itselleni ja vähän siivoilen köyhää majaani ja pesen nyrkkipyykkinä vaatteitani. Asun yksin. MInulla ei ole ystäviä eikä tuttavia.

Keskiviikkoisin, lauantaisin ja sunnuntaisin kuuntelen nettiseuroja eri puolilta Suomea. Ei tässä oikein muita mahdollisuuksia ole kuin ottraa elämän päivät vastaan sellaisina kuin Jumala ne antaa. Toisinaan huomaan olevani melko tyytyväinenkin. Vaikka olenkin hyvin köyhä, annan paikkakunnallani oleville romanikerjäläisille kolikoita, koska oletettavasti romanit ovat vielä minuakin köyhempiä. Vaasan suviseuroihin en pääse, koska minulla ei ole varaa matkustaa. Kesäseuraradiosta kuuntelen.

Näin meillä siis jokaisella on oma elämämme osa. Maallinen elämä on pisimmilläänkin lyhyt ja usein vastoinkäymisten ja murheiden täyttämä. Meidän toivomme on siinä, että Herra Jeesus Kristus on kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemiserllaan valmistanut meille tien Taivaan kotiin. Odotamme tuota Suurta Päivää.

Jumalan rauhan terveisin

ystäväsi
###

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu