Olen nyt alkanut harkita ihan tosissani itsemurhaa. Olen niin lopen uupunut elämääni sekä ikävääni yhtä miestä kohtaan. En enää jaksa pitää toivoa yllä väkisin ja uskoa, että tulevaisuudessa asiat olisivat paremmin. Olen odottanut ja odottanut eikä ole tapahtunut pienintäkään muutosta hyvään suuntaan. Mietin asiaa vielä, mutta lähtö vaikuttaisi nyt todellakin parhaalta vaihtoehdolta. Uskon, että suurin osa läheisistäni ei paljoakaan välittäisi, joten siinäkään ei ole ongelmaa.
Päätin vain ikävässäni avautua tänne, kun ei tällaisista asioista voi kavereillekaan kertoa...
Päätin vain ikävässäni avautua tänne, kun ei tällaisista asioista voi kavereillekaan kertoa...
Vastaukset 25
Vanhimmat
Itse en uskalla tehdä, vaikka haluaisin..
Voimia..
Luoja siunatkoon ja auttakoon sinua !
voi sua. älä tee itsemurhaa.
Hei, älä nyt tuollaisia mieti ja ajattele! Ei kenenkään ihmisen pidä riistää itseltään henkeä kenenkään toisen ihmisen, sydänsurujen, ikävän, pettämisen ym. takia. Sinun pitää mennä hakemaan ammattiapua pahaan oloosi. Elämä on lahja meille kaikille, jotka olemme syntyneet tähän maailmaan!
Kuule. Älä tee sitä, tuo menee ohi! Sulla on hyvä elämä edessä usko pois!
Harkitsin itsekin aikoinani aika lailla samoista syistä kuin sinäkin ja onnekseni en tehnyt sitä. Asioilla on tapana korjaantua !
Vähän on heikko syy tehdä itsemurha tuo että joku ei rakasta takaisin.. Aina joku välittää ehkä se tyyppikin josta muuta luulet. minulle tärkeä ihminen tappoi itsensä ja syyt niin turhia ja täysin väärinkäsityksiä. Harmittaa itseäni miettiä että mikä kamala virhe tapahtui kun niin moni asia olisi selvinnyt parhain päin vain puhumalla.
Mikään ei ollut niin huonosti että kuolla olisi pitänyt... Hänen tekonsa jälkeen olin itse lähteä perässä. Itsemurha ajatukset siirtyivät minuun... Mieti siis että sinulla on vastuuta myös sinua rakastavien hengestä. Haluatko että muitakin lähtee sinun jälkeesi itsemurhalla?
Varttuneenpana sitä hymyilee omille nuoruuden ongelmille, jotka silloin tuntuivat niin vakavilta ja ylitsepääsemättömiltä. Voi kun silloin olisi tiennyt kuinka pieni merkitys noilla tulee kokonaiskuvassa olemaan.
Syyllistämistä ja uhkailua ilmassa. Tai provona haettua huomiota.
Ja jos totta niin arvattavissa on että et ole ollut mieheen yhteydessä.
Mutta neuvona sanon että älä mene tekemään mitään tuollaista. Kukaan ei ole omaa elämääsi arvokkaampi.
Ole onnellinen siitä että sinulla on kavereita, paljon on sellaisikin joilla ei ole ainuttakaan. Ajattele myös sitä että minkälaiselta se hänestä tuntuisi olla sinun kanssasi, jos asetat hänen rakastamiselleen noin kovia paineita. Aivan varmasti hän kokisi sen äärimmäisen ahdistavaksi. Jos itsemurha on todellinen vaihtoehto, niin epäilisin vahvasti että onko kyseessä oikea rakkaus. Toisen jättäminen tuskaan ei kerro välittämisestä.
Tervemenoa. Jokainen heikko poistunut on voitto :)
Ei ole heikkoja ihmisiä, on vain hukassa olevia.
Onpas niin vatun viisasta ja ylevää :D Urpo. Siitä vaan jos ei rahkeita elämään ole. Jumalauta, näillä leveysasteilla?! :D Aika surkeeta. HEIPPA! :D Ei tuu ikävä.
Asrety saattaa olla että vielä se elämä sutkin laittaa itkien polvilleen jos et muuta asennetta. Löytyy varmasti ihmisiä johin verrattuna oot nössö paska
En sano tätä ilkeilläkseni mutta minusta vaikuttaisi siltä että kärsit läheisriippuvuudesta. Netistä löytyy vinkkejä miten sitä pystyisi vähentää. Itsekin olen kärsinyt samasta eikä se tosiaankaan ole hyvä asia tasapainoisen elämän kannalta.
byäähhh,, nyt olis feministeille työsarkaa...
Lähetän sulle voimia ja enkeleitä. Enkelit on luonasi ja voit heille jutella ja pyytää apua. Elämä on arvaamatonta ja yllätyksellistä mutta luovuttaa ei kannata. Usko pois. Rakkaus on meissä kaikissa. :)
Ai sää lähetät niinkus enkeleitä? Aika mahti sulle suotu ..:DD Mitäs jos lähettäisit enstex niille lapsille, jotka muuten kuolee huamena nälkään näiden meidän 'ongelmiemme' ulkopuolella? Heitä on noin 17 000 huomenna, siis lapsia yksin, jotka sun enkuleitas tarvitsisivat :))
ihan niiden afrikaanojen ja muiden murjaanien oma vika, jos kuolevat nälkään. Ei ole pakko lisääntyä yli varojen. Jos ei ole ruokaa, niin silloin ei pidä tehdä lapsia.
Sinunkin isoisovanhemmat ovat tehneet lapsia vaikka ei ole ollut ruokaa tarpeeksi :(
Nyt juuri sinusta tuntuu pahalta. Olin synkissä ajatuksissa itsekin vielä jokin aika sitten. Tuntui kaikki toivottomalta. Eipä tässä elämä ole mihinkään vielä muuttunut, mutta silti aloin ajattelemaan mitä hyvää on vielä jäljellä ja olen siitä niin kiitollinen että se auttoi pikkuhiljaa muuttamaan ajattelua positiivisemmaksi. Toivon sinulle voimia tilanteeseesi ja iloa elämääsi!
Taistele. Vaikket jaksaisikaan niin keskity vaan olemaan. Yritä keskittyä pieniin juttuihin ja pidä rutiineja. Suru voi kestää ja mulla ainakin se tulee aaltoina. Pitää yrittää nauttia niistä hetkistä, kun ei tunnu aivan niin pahalta. Jossain vaiheessa niitä hetkiä alkaa tulla enemmän. Itsellä on 9 kk pahinta takana ja voi taas hengittää. 3 kk vielä niin uskon etten enää mieti tollaisia.
Kaikki tässä ketjussa ei selkeesti tiedä yhtään mistä puhutaan. Voi olla hyvä asettaa itselle myös joku tavoite. Lupasin itselleni että katson vielä vuoden. Joskus oon joutunut neuvottelemaan viikosta. Kyllä se siitä kun keskittyy pieniin välietappeihin. Usko siihen että silloin kun et itse jaksa, niin ei tarvikaan jaksaa. Siis muuuta kuin pysyä elossa. Kovasti voimia, oon hengessä mukana!
Itse tein ikävä kyllä itsemurhan viikko sitten ettei tarvitsisi viedä roskia ulos. En todellakaan suosittele. Älä siis.
Jaksa vaan vielä. Kukaan ei ole tuon arvoinen. Mieti oikein tosissasi, haluatko oikeasti muutosta johonkin muuhun elämäsi asiaan jota et ehkä vielä hahmota itsekään, ja keskität vain kaiken siitäkin tuntemattomasta asiasta tulevan surusi tähän miehen menettämiseen. Jospa sille toiselle asialle voisit tehdä ensin kokeeksi jotain ja sitten taakkasi saattaisi pudota puoleen ja voisit vain surra miehen menettämistä - ilman kuitenkaan noin viiltävää tuskaa ja aivan noin lopullisia päätöksiä.
Nuku, syö, juo, liiku, elä taiteille tai muulle aineettomalle elämysten antajalle, itke, harhaile, suunnittele ja unelmoi. Mistä vaan, mahdottomastakin. Ehkä löydät jotain mikä parantaa oloasi edes hieman, huomenna enemmän, ylihuomenna tarpeeksi...?
Ehkä turhaa puhetta. Mutta silti..olen itse käynyt tuolla rajalla, toisesta syystä tosin.
Avaudu nyt ihmeessä ajatuksistasi muutenkin. Olen huolissaan sinusta. En tunne sinua, enkä tilannettasi, mutta kuulostaa vakavalta. Älä menetä toivoasi. Kaikkea hyvää voi vielä tapahtua. Tuntuu ikävältä kuulla, että sinulla on noin toivoton ja paha olo. Sekin voi mennä ohi, miksi kuolisit turhaan. Jossain voi olla joku jolle olisit juuri se oikea. Anna elämälle mahdollisuus näyttää uusia puolia. Hae apua, toivon sitä todella. Turvaudu vaikka Jumalaan, sekin antaa toivoa. Älä jää yksin ajatuksinesi.