tunteessa melkein joka hetki. En ole kukaan. Teen vain sen mikä on välttämätöntä. Haluaisin olla enemmän mutta kun en vain löydä itsestäni enempää. Älä vihastu minulle. Öitä.
Minä elän tyhjyyden
anteeksirakasn
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä löydät. Pysähdy kuuntelemaan itseäsi ja tarpeitasi.
Itsetutkiskelu voisi auttaa esim. terapiassa. Joskus voi olla sisälle painuneena asioita, joita ei ole voinut päästää tietoisuuteen. Olo voi olla turta ja mitätön.
Minä elän tyhjyyden tunteessa lähes joka hetki. En kykene edes välttämättömään. Tiedän. Tajusin. Anteeksi.
Ei koskaan ollut tarkoitus satuttaa.
Lukekaa Eriksonin kuvaamista kehitystehtävistä elämänkaarella (esim. http://www.suhdesoppa.fi/itsetuntemus/lapsen-kehitys). Tietyissä olosuhteissa kehitystehtävissä onnistuminen on mahdotonta. Identiteetti ja tunne elämänmielekkyydestä eivät pääse rakentumaan. Niitä on kuitenkin mahdollista rakentaa ja korjata myöhemmin. Terapeutista ja terapeuttisesta kirjallisuudesta on tällöin hyötyä: osaa tiedostaa paremmin ja tietää mikä on tervettä ja vahvistamisen arvoista. Jos perusturvallisuudessa ja sitä myöten uskossa elämän mielekkyyteen ja toivon yllä pitämiseen on ongelmia, turvallinen ryhmä, esim. itsetuntemusryhmä tai -kurssi voi toimia tällöin parhaiten.
Noita tyhjyyden tunteita kutsutaan eksistentiaaliseksi kriisiksi. Yleensä on sanottu, että pitää ratkaista suhteensa ainakin seuraaviin asioihin, jotta kriisi hellittäisi: seksuaalisuus, syyllisyys, kutsumus, kuolema. Tietysti suhde omiin vanhempiin, itsenäisyyden ja läheisyyden asiat pitää myös selvittää.
Kamalaa se on varmaan silloin, jos ei itse ole sitä tyhjää tilaa toivonut, että saisi olla hetken tyhjyydessä, ajattelematta, tuntematta, koska on liian väsynyt muuhun.
Kun on täysin loppu, silloin se on kuin siunaus olla pienen hetken poissa, tyhjyydessä, kun sinulta ei odoteta mitään ja saat vain olla ja ruoka tulee eteesi ja huone pysyy lämpimänä tekemättä mitään sen eteen.
Silloin kun se tyhjyys alkaa tuntua pahalta paikalta, taitaa olla pahin tilanne ohi ja haluaa kuitenkin tehdä jotain, olla jotain. Niin mä ajattelin.
Tänään mä kävin yhdessä paikassa, jossa asui tavallinen ihminen. Ihan hyvä paikka, mutta se tyhjyys huusi. Uskon, et miltei kuolisin ja kuivaisin pystyyn, jos joutuisin hänen tilalleen. En ainakaan voisi kuvitella ikinä asuvani sillä tavalla ja siinä ympäristössä. Paljon olisi ainakin uutta opeteltavana, millä täyttää tyhjyys.
En osaisi edes etsiä mitään ja olisi suuria vaikeuksia sopeutua ja löytää mielekkyyttä elämäänsä.
Olen muuhun tottunut ja se on minussa liian syvällä.
Minä en ole olemassa.
Mua ei ole olemassa, jos sua ei ole. Sä haluat sen tyhjyyden loppuvan ihan yhtä paljon kuin mä.
Minä haluaisin koko äärettömän tyhjyyden täydeltä rakastaa rakasta naista, mutta tuntuu, että olen ulottumattomissa, omassa maailmassani.. Öitä.
Mä tiedän. :|
Usko tai älä. Ollaan kovin samanlaisia. Mä haluan sun maailmaan. Meidän maailman. We would be unstoppable.
Sä tiedät, että mä odotan vaan sua. Mä en katoa vaikka välillä toivot niin. Love ya.
I would love your imperfections too.
No you wouldn't. You're just saying that.